Smurffikylä

Kaukana jossain on luola,
siellä asuu smurffi väki.

Onnellinen heräsi aamulla onnellisena. Hän oli aina onnellinen, siitä varmaan hän oli saanut nimensä.

Onnellinen asui kärpässienessä, viisas oli opettanut kätevälle kuinka sieneen koverretaan huone ilman että sieni hajoaa, ja kätevä oli rakentanut kaikkien kodit, myös onnellisen. Onnellinen oli niin onnellinen siitä että tunsi kätevän.

Onnellinen päätti mennä tapaamaan Valtaa. Hän rakasti Valtaa, se antoi hänelle turvallisen olon, sillä Vallalla oli paljon varallisuutta ja valtaa, mutta hänestä tuntui että Valta ei rakastanut häntä, oikeasti. Hän halusi vain sitä, eli pussailla, mutta onnellinen ei välittänyt, kun he olivat yhdessä, hän oli onnellinen. Vallasta tulisi vielä suursmurffi, ja sitten Onnellinen olisi myös tärkeä.

Smurffit olivat asuneet täällä aina, Onnellinen ei tiennyt kuinka kauan sillä hänellä ei ollut hyvä muisti, viisas muisti paremmin, mutta hänkään ei muistanut pitkälle aikaa ennen kärpäsmetsään muuttamista. Hän sanoi että smurffit syntyivät luolissa ja pian sen jälkeen muuttivat kärpäsmetsään.

Smurffeilla ei ollut isää eikä äitiä, mutta he elivät metsässä onnellisena. Ainakin Onnellinen eli.

Onnellinen käveli Vallan talolle joka oli suurin ja hienoin kärpässieni koko metsässä, ja tapasi Surullisen. Surullinen oli smurffi joka oli aina surullinen. Surullisesta tuntui että hänellä ei ollut mitään syytä elää koska hän oli yksin eikä häntä tarvittu mihinkään. Onnellinen antoi hänelle pusun poskelle jonka jälkeen Surullinen tuli surullisemmaksi koska nyt hän tiesi mitä oli menettämässä.

Siispä onnellinen vei hänet Himokkaan talolle mutta siellä olikin monta poika smurffia joten Onnellinen luovutti ja käveli Vallan talolle.

Valta ei ollut kotona, Urhea kertoi hänelle että Valta oli mennyt etsimään uutta metsää johon smurffit voisivat laajentua, tai vallata, mutta vihreä jättiläinen oli ottanut hänet vangiksi ja puhunut jotain smurffikeitosta. Urhea ei tiennyt mitä se tarkoitti mutta se tuntui pahalta. Siksi hän oli tullut takaisin kylään ja päättänyt koota pelastaja ryhmän.

Yhdessä Urhea ja Onnellinen kokosivat pelastaja joukon jonka itse Suursmurffi valtuutti pelastustehtävään.

Jokaisella heistä oli erikoisia kykyjä.
Urhea osasi ampua tulta, Myrsky taas salamoita, Jäätyttö taas kylmää. Tunteikas tunsi muiden tunteet (ja hänellä oli omiakin ihan liikaa), Tietävä taas tiesi mitä muut ajattelevat, siksi häntä välteltiin.

Ennustaja kertoi että tehtävä onnistuisi kyllä. Kummitussmurffi oli paikalla astraalikehollaan, hän ei tykännyt lähteä kotoaan muuta kuin kummituskehossaan, siksi häntä välteltiin. Viisas tiesi että Kummitussmurffi olisi tehtävässä korvaamaton koska vihreät jättiläiset joiden oikea kutsumanimi oli Örkit, eivät häntä voisi vahingoittaa. Mukaan tuli parantaja smurffi, varmuuden vuoksi ja Kaukonäkösmurffi. Kaukonäkösmurffi osasi katsoa paikkoja missä ei ollut itse. Kukaan ei ymmärtänyt häntä mutta Onnellinen ja monet muut olivat pyytäneet häneltä vakoilupalveluja, ja siksi hänellä olikin hyvä marjavarasto. Ennustaja oli jo aika rikas.

Kakkosryhmässä oli Monismurffi, hän osasi esittää ketä smurffia hyvänsä, Eläinsmurffi joka osasi muuttua eläimiksi, Jättismurffi joka osasi syödä itsensä isoksi, taikasmurffi joka käytti kuvottavaa veritaikaa – viilsi itseään veitsellä ja taikoi verestään pikku apureita. Onneksi smurffit parantuivat nopeasti. Kakkosryhmän viimeinen oli Outosmurffi – outosmurffi osasi tehdä outoja asioita kuten hengittää vettä, syödä mitä vain, jopa laskea isoja lukuja. Kukaan ei tiennyt mitä hyötyä hänestä oli mutta ehkä hän auttaisi kantamusten kanssa.

Onnellinen oli niin onnellinen että Valta pelastettaisiin. Hän halasi kaikkia pelastajia, jopa Outoa ja Tietäjää, ja sitten pelastajat lähtivät matkaan.

Kärpäsmetsän ulkopuolinen maa ei ollut mukava. Se oli kolkko ja pelottava luola, jossa eli isoja olentoja. Pelottavat hämähäkit olivat oppineet pysyä poissa kärpäsmetsästä Urhean ja Myrskyn ansiosta, mutta muualla niitä kyllä parveili. Jättiläisiä kuljeskeli isoilla poluilla, lepakoita lenteli katonrajassa, maailma oli vaarallinen paikka. Mutta Urhea opasti joukkonsa eteenpäin. Ennustaja smurffi vaikutti kummastuneena ja puhui huolestuneena Outosmurffin kanssa. Hän ei nähnyt tulevaisuutta huomista pidemmälle, kuin jokin varjo estäisi häntä, hän aavisti pahaa. Toisaalta hän tiesi että pelastusoperaatio onnistuisi. Ei voinut muuta kuin jatkaa.

- Tulevaisuus on liikkuvainen asia, ei kannata murehtia liikaa, Outo sanoi.
Ennustaja oli samaa mieltä.

Niinpä pelastajat saapuivat örkkikylään. Vain muutama hämähäkki yritti syödä heitä matkalla, mutta Myrsky, Jää ja Urhea ajoivat heidät pakoon. Monta muurahaista kuoli myös matkalla, sääli ahkeria muurahaisia mutta he olivat aivan liian innokkaita lisäämään smurffit ruokavalioonsa.

Örkkikylä oli iso, outo ja täynnä koneita ja savua. Ennustaja opasti ryhmän puiseen taloon jossa Valta oli vankina. Kummitussmurffi käveli seinien läpi kertomaan Vallalle että he olivat tulossa, Kaukonäkö etsi talon asukkaat ja kertoi sopivan reitin – smurffit joutuivat kiipeämään seinää pitkin, onneksi viinikasvusto teki sen mahdolliseksi. Eläinsmurffi meni apinana ensimmäisenä, muut perässä.

Katolle saapuessaan Kummitus kohtasi heidät itkien, hän kertoi kuinka kaksi örkkiä tutki Valtaa hirvittävällä tavalla kiduttaen häntä. Hän pelkäsi että he olivat jo myöhässä, mutta ainakin he pystyivät kostamaan Vallan puolesta. Ennustaja örkki sanoi että eivät he voineet olla myöhässä, hän tiesi että retki onnistuisi, joten smurffit päättivät jatkaa.

Talon katolla oli kattoikkuna jonka smurffit saivat vaivalla auki. Ikkunasta he näkivät Vallan olevan pöydällä, jalat ja kädet sidottuna köysillä, vatsa ja rintakehä avonaisena, ja kaksi örkkiä tutki häntä suurella mielenkiinnolla. He tökkivät hänen sisäelimiään kepeillä ja antoivat välillä sähköshokkeja ja Valta huusi vähän väliä hirvittävästä kivusta.

- On tää sininen aika outo otus, vatsa auki ja se vaan jatkaa huutoaan. Onneksi et pistänyt pataan, tästä riittää tutkittavaa moneksi kuukaudeksi! Isompi örkki sanoi.

- Juu juu, totta maar. Mä laitan sille tipan, ettei se kuole nälkään, on se vuotanut aika paljon verta. Hassua ettei sillä ole sininen veri vaikka iho on sininen.

- niin, mutta veri ja iho eivät yleensä ole saman väristä, me örkit ollaan vaan sattuman kautta tällaisia.

- niin niin.

Urhea laskeutui viiniköynnöksen avulla alas ja muut seurasivat perässä, he piiloutuivat purkkien taakse ja Urhea etsi jotain mitä käyttää hämäykseen, kunnes löysi purkin joka tuoksui tutulta.

Juopposmurffi keitteli aina juomaa joka tuoksui samalta kuin purkissa oleva kirkas neste, ja Urhea tiesi että se oli hyvin paloherkkää koska oli vahingossa polttanut Juopon keitokset, kerran jos kahdenkin. Ehkä se toinen kerta ei ollut vahinko, mutta kukaan ei voinut todistaa mitään.

Hän kertoi suunnitelmansa muille ja he piiloutuivat kun Urhea meni purkin luo ja sytytti sen tuleen, valitettavasti räjäyttäen koko purkin. Liekit ja lasinsirpaleet iskivät häneen mutta hän pysäytti tahdollaan liekit, mutta ei lasinsirpaleita. Urhea lensi tajuttomana maahan ja isot sirpaleet sojottivat hänen vartalostaan. Muut smurffit pelkäsivät hänen kuolleen – kukaan ei koskaan ollut kuollut smurffikylässä.

Surustaan huolimatta smurffit ryntäsivät pelastamaan Valtaa, ja se oli helppoa kun örkit lähtivät sammuttamaan tulipaloa ja nostamaan kuolleen näköistä Urheaa.

Valta käski muita smurffeja sulkemaan hänen vatsansa ja kantamaan hänet pois. Myrskysmurffi katkaisi siteet ja Eläinsmurffi muuttui vahvaksi karhusmurffiksi ja kantoi Vallan helposti piiloon. Valta heilui tajuttomuuden rajoilla ja Parantaja yritti parantaa häntä, hän käski muita etsimään piikkiä ja narua, tai edes teippiä. Outosmurffi lopulta löysi teippiä ja Parantaja teippasi Vallan vatsan ja rintakehän kiinni. Valta kiitti ja sanoi Kasvaja smurffille missä oli hyytelöpurkki, Kasvajan tuli hypätä siihen ja kasvaa niin isoksi kuin pystyi. Kun kasvaja totteli, tuli Vallalle omituisen itsetietoinen hymy – jos tämä toimisi kaikki tulisi muuttumaan!

Pian tulipalo saatiin sammumaan ja toinen örkki huomasi Valtasmurffin kadonneen, he ryhtyivät tutkimaan huonetta huolella ja löysivät monta smurffia.

Eläinsmurffi joutui ensimmäisenä örkin kouraan, ja samalla kun se yritti tarttua kummitussmurffiin, kasvatti Eläinsmurffi kamalat kynnet ja hampaat ja raivasi tiensä ulos örkin kädestä – örkki huudahti kivusta ja tiputti smurffin maahan. Refleksinomaisesti se tallasi eläinsmurffia ja kamala rusahdus lopetti eläinsmurffin pyristelyt. Örkki naurahti ja jatkoi smurffien jahtaamista, ja pian smurffeja oli joka puolella.

Jättismurffi mursi lasipurkkinsa ja se jännitti lihaksiaan – se oli jo neljän smurffin kokoinen. Valta keskitti tahtonsa ja heitti särkyneet lasinsirut lähestyvän örkin naamaan, ja örkki huusi kivusta. Myrskysmurffi jatkoi hyökkäystä ampumalla salamoita saman örkin naamaan ja örkki pakeni kauhuissaan paikalta, jättäen suuremman örkin jatkamaan taistelua. Se otti ison kirurgin veitsen ja päätti paloitella kaikki smurffit varmuuden vuoksi, ne olivat pahoja.

Parantaja smurffi päätti yrittää pelastaa Urhean ja juoksi tämän luokse, irrotti lasinsirpaleet ja kantoi Urhean kaapin alle turvaan. Hän kokeili Urhean pulssia ja se oli vahva. Ei paljoa verenvuotoa. Pari pientä sinistä kovakuoriaista tuli paikalle ja ne kysyivät mitä Parantaja tarvitsisi ja parantaja pyysi taas teippiä tai liimaa, kovakuoriaiset lähtivät lentämään ja toivat pari tippaa liimaa takaisin ja niin parantaja sai Urhean haavat umpeen.

Minuutin jälkeen Urhea oli jo hereillä ja pystyi kävelemään hitaasti. Parantaja määräsi hänet pakenemaan ja jättämään taistelu muille, hän ei ollut enää riittävässä kunnossa jatkamaan taistelua. Urhea kieltäytyi ja julisti lähtevänsä taistelukentältä viimeisenä, kunnes Parantaja komensi kovakuoriaiset lennättämään Urhean katolle ja kovakuoriaiset tottelivat. Parantaja kiitti Taikasmurffia avusta ja lähti etsimään Eläinsmurffia.

Eläinsmurffi oli pahassa kunnossa, selkäranka murtunut, kallo murtunut, useimmat raajat murtuneita, mutta pulssi oli vahva, joten hän lennätti eläinsmurffin, joka oli nyt omassa hahmossaan, kovakuoriaisten avulla pöydälle ja odotti kyytiä ja seurasi perässä. Hän sitoi teipillä luut paikoilleen ja sai selkärangan suoristumaan. Toivottavasti ajan myötä Eläinsmurffi parantuisi, luulisi että muodonmuuttaja voisi muodonmuuttaa itsensä terveeksi, Parantaja ei tiennyt. Kovakuoriaiset lennättivät eläinsmurffin katolle.

Jättismurffi oli ottanut kirurgin veitsen ja kiivennyt kaapin päälle, ja sieltä hypännyt örkin päälle ja nyt se roikkui veitsen varassa örkin niskassa ja örkki huusi tuskasta. Tässä vaiheessa se tajusi smurffien ylivoiman ja päätti paeta. Jätti piti veitsestä jääräpäisesti kiinni ja se olisi mennyt örkin mukana, ellei Valta olisi vetänyt voimallaan jätin luokseen, veitsen kanssa.

- Kaikki nopeasti, katolle. Jätti, odota täällä, saat kantaa minut ylös mutta ensin minulla on asiaa.

Valta tarkkaili että kaikki muut paitsi Jätti olivat kiivenneet ylös. Ennustaja sanoi Jätille että hänen ei pitäisi jäädä odottamaan mutta totteli Valtaa ja lähti ylös.

Valta käski Jättiä leikkaamaan teipit ja hänen haavansa oli umpeutunut. Valta hymyili tyytyväisenä, hän oli oppinut smurffeista paljon tällä reissulla, ja aikoi toteuttaa suunnitelmansa nyt.

Hän nosti kirurgin veitsen ja piti sitä ilmassa kunnes piilosta tuli Tietäjä.

- Tiedän mitä suunnittelet Valta, enkä salli sinun tekevän sitä.

Valta nauroi, hänen suunnitelmansa eteni mainiosti. Jätti oli tyhmä ja ihmetteli mitä tapahtui eikä liikkunut.
Tietäjä laajensi tajuntansa ja yritti vallata Vallan mieltä. Juuri tätä Valta oli odottanut, nyt hänellä oli ajatusyhteys Tietäjään ja hän mursi nopeasti Tietäjän tahdon ja käski tätä tulemaan luokseen. Veitsi tipahti pöydälle ja Tietäjä tahdottomana käveli Vallan luokse. Valta pisti otsansa Tietäjän otsaa vasten ja yritti siirtää Tietäjän voimaa itseensä, mutta jotain odottamatonta tapahtui.

Ensiksi valta onnistui siirtämään tietoisuutensa Tietäjään, kopioiden itsensä, sitten Tietäjä ja Valta sulautuivat yhdeksi, muodostaen kaksi kertaa isomman Vallan, jolla oli täysi tietoisuus Tietäjän kyvyistä ja taidoista. Uusi TietoValta katsoi kehoaan ja nauroi.

- Valta, en tiennyt että osaisit kasvaa kuten minä. Ehkä muillakin on samoja kykyjä kuin meillä.

- Ehkä, Valta nauroi ja keskitti voimansa Jättiin ja pian he yhdistivät otsansa.

Onnellinen näki smurffiryhmän saapuvan, he kantoivat paarissa smurffia ja Onnellinen pelästyi että Valta olisi loukkaantunut. Hän oli helpottunut kun huomasi sen olevan Eläinsmurffi.

- Mitä tapahtui? Missä Valta on. Hän kysyi.

Smurffit katsoivat toisiaan pelokkaasti. Ennustaja sanoi
- Tuota, pelastimme Vallan mutta hän petti meidät, hän, tuota, tavallaan söi Tietäjän ja Jätin. En tiedä mitä käy seuraavaksi, sillä näen vain että hän on pian täällä ja sen jälkeen en näe tulevaisuutta, Pelkään ettei miellä ole sitä!

Pelko muutti smurffien keskuudessa käsin kosketeltavaksi ja vain Pelokas piti heidät kasassa, sillä vaikka Pelokas oli aina peloissaan, hän oli ainoa joka osasi hallita pelkonsa. Muille se oli uusi tunne.

- Nyt keräännytään yhteen ja taistellaan tulevaisuutemme puolesta, Suursmurffi saa kehittää suunnitelman ja me kaikki selviämme kyllä.

Viisas nousi korokkeelle ja käski smurffeja ottamaan luvun. Smurffit olivat yksinkertaisia mutta osasivat silti laskea tosi pitkälle.

Kaksi smurffia puuttui, nimenhuudossa selvisi että Kummitussmurffi ja Muuttujasmurffi puuttuivat. Juuri kun etsinnät julistettiin, Kaukonäkösmurffi huusi että Valta oli tulossa!

Urhea, Myrsky ja Jäätyttö muodostivat rintaman vastaanottamaan Jättikokoista smurffia, joka oli kasvanut ennestään. Peloissaan he ampuivat tulta jäätä ja sähköä smurffia kohti joka ei välittänyt hyökkäyksestä yhtään, tuntui että hyökkäys vain meni läpi.

Valta lähestyi ja smurffit ampuivat lisää kunnes Viisas suursmurffi huusi
- Se ei ole Valta, se on Kummitus!

Saman tien Valta katosi ja hämmentynyt hiljaisuus valtasi smurffit. Pelästynyt kiljaisu leikkasi ilmaa kun Tunteikas lensi ilman halki ja jättimäinen sininen koura otti Tunteikkaan otteeseensa ja painoi Tunteikkaan otsaansa vasten.

Kolme soturia juoksi pelastamaan Tunteikasta ja tällä kertaa he osuivat, mutta vaikka tuli jää ja sähkö käristivät Valtasmurffia, hän ei lopettanut tekemistään vaan kauhulla smurffit katsoivat kun Tunteikas suli Valtaan.

Pahasti haavoittunut smurffi nousi hieman isompana ja puhui voimakkaalla matalalla äänellä.

- Älkää peljätkö smurffit, minä tuon teille ilosanoman. Me olemme jakaantuneet, me olemme riitaisia, mutta minä olen tie totuus ja elämä, ja minä yhdistän sen mikä on jakaantunut, minä kokoan meistä yhden ja onnellisen vahvan smurffin, eikä kukaan enää pysäytä meitä. Minä olen rakkaus, tulkaa luokseni.

Voimakas rakkauden tunne valtasi kaikki smurffit ja kolme soturia etunenässä menivät Valtasmurffin luokse ja painoivat otsansa hänen otsaansa vasten ja yhdistyivät häneen. Loput smurffit menivät jonoon ja vain Viisas jäi korokkeellensa vastustaen tunteitaan.

Smurffit yhdistyivät Valtasmurffiin kunnes hänen paikallaan oli ihmisen kokoinen smurffi.

- Viisas, sinä tiedät että tämä pitää tehdä, on vain viisasta korjata se mikä on jakaantunut, sinä olet puuttuva palanen ja ilman sitä en ole kokonainen. Liity minuun, niin tulet kokonaiseksi.

Viisas itki vuolaasti, kuka olisi valmis luopumaan itsemääräämisoikeudestaan? Kuka olisi valmis luopumaan identiteetistään tullakseen vain palaseksi suurempaa kokonaisuutta.

Viisas tiesi että hänellä ei ollut todellista vaihtoehtoa, valta ottaisi hänet kuitenkin, Valta oli aina ollut heistä vahvin. Viisas käveli Valtasmurffin luo ja painoi otsansa sen otsaa vasten.

Viimein kokonainen smurffi seisoi luolan keskellä, tuhoutunut kärpäsmetsä oli tallautunut hänen jalkojensa alla ja smurffi tunsi olevansa kokonainen. Hän tiesi ettei kuuluisi olla sininen ja hänen kehonsa suhteet muuttuivat.

Artturi seisoi luolassa alasti, viimein tietoisena kuka hän oli. Hänen tuli selvittää missä oli ja miksi. Hän tiesi että vain hänen vallanhimonsa pelasti hänet unohdukselta, ja vallanhimo ohjasi löytämään Samin kupin, sillä Samin kuppi antaisi hänelle lisää valtaa. Ja valtaa hän tarvitsisi tai Mars pysäyttäisi hänet.

Artturi sulki silmänsä ja etsi tulevaisuudesta vastauksia ja näki reitin jota seurata, hän tiesi nyt mihin suunnata, mutta ensin pitäisi käydä örkkikylässä etsimässä vaatteita.