Leecherin ateria
- Kun painaa tästä napistä, kymmenen metrin päästä avautuu ovi joka on kolme sekuntia auki. Miten pääsemme siitä läpi? Artturi kysyi.
- pitää juosta? Vähäkääpiö vastasi.
- Hyvä! Fiksu poika. Pitää juosta kolme ja puoli metriä sekunnissa käytävän päähän ja hypätä sisään, pienet jalkasi ei siihen pysty mutta ei hätää, minun kanssani kaikki onnistuu.
Artturi näytti nyt reilusti yli kolmekymppiseltä ja hänellä oli siisti parta. Hän söi paikallista herkkua, huutaja sientä, niitä oli vähän kaikkialla ja ne maistuivat hyvältä. Sääli että ne yrittivät purra kaikkea liikkuvaa, varmuuden vuoksi. Ne ova metrin korkuisia ja liikkuvat hitaasti joten niiden tarkoitus on lähinnä olla muiden ruokaa. Hyvin ne sen tehtävänsä hoitavatkin.
Pari käveli käytävän päähän ja Artturi painoi nappia telekineettisellä voimallaan ja ovi avautui. Saman tien lonkerohirviö hyppäsi hänen päähänsä ja peitti hänen kasvonsa. Terävät hampaat iskivät hänen kallonsa ja lonkeroiden ote oli raudan luja.
Se oli Leecheri, ne rakastivat telepaattien aivoja. Mitä useamman he söivät, sitä vahvempia niistä tuli. Tietenkin ne olivat immuuneja psyykkisesti herkän voimille eikä niitä ollut helppo havaita, ne piiloutuivat ennustuksista ja katseilta ohjaamalla ihmisten katseet pois itsestään. Ja kyllä niille vähäkääpiönkin aivot kelpasivat paremman puutteessa.
- pitää juosta? Vähäkääpiö vastasi.
- Hyvä! Fiksu poika. Pitää juosta kolme ja puoli metriä sekunnissa käytävän päähän ja hypätä sisään, pienet jalkasi ei siihen pysty mutta ei hätää, minun kanssani kaikki onnistuu.
Artturi näytti nyt reilusti yli kolmekymppiseltä ja hänellä oli siisti parta. Hän söi paikallista herkkua, huutaja sientä, niitä oli vähän kaikkialla ja ne maistuivat hyvältä. Sääli että ne yrittivät purra kaikkea liikkuvaa, varmuuden vuoksi. Ne ova metrin korkuisia ja liikkuvat hitaasti joten niiden tarkoitus on lähinnä olla muiden ruokaa. Hyvin ne sen tehtävänsä hoitavatkin.
Pari käveli käytävän päähän ja Artturi painoi nappia telekineettisellä voimallaan ja ovi avautui. Saman tien lonkerohirviö hyppäsi hänen päähänsä ja peitti hänen kasvonsa. Terävät hampaat iskivät hänen kallonsa ja lonkeroiden ote oli raudan luja.
Se oli Leecheri, ne rakastivat telepaattien aivoja. Mitä useamman he söivät, sitä vahvempia niistä tuli. Tietenkin ne olivat immuuneja psyykkisesti herkän voimille eikä niitä ollut helppo havaita, ne piiloutuivat ennustuksista ja katseilta ohjaamalla ihmisten katseet pois itsestään. Ja kyllä niille vähäkääpiönkin aivot kelpasivat paremman puutteessa.
Comments