Maailma Verhon takana.
Poika käveli isoisänsä kanssa metsässä. Poika oli kuusivuotias ja ihasteli metsää haltioissaan.
- Maailma on peitetty verholla joka salaa totuuden, peittää ihmeellisen salaisuuden jonka Auringon jumala haluaa ihmisten unohtavan, salaisuuden jonka ihmiskunta on jo unohtanut.
- Mikä se salaisuus on Ukki? poika kysyi
- Sen että on olemassa myös kuun kansa, ja heidät on ajettu pois maailmastamme, mutta verhon takana he odottavat päivää jona pääsevät pois, takaisin maahan jota hallitsivat voimalla ja viisaudella, aikaa jolloin lohikäärmeet lensivät taivaalla, aikaa jolloin ihmeet olivat arkipäivää, eikä niitä sanottu ihmeiksi vaan taioiksi. Milloin ihmiset ampuivat tulta sorpenpäistään ja paransivat kosketuksella. Sitä salaisuutta. Nykyään kukaan ei voi lentää ilman koneita, ihmisiä parannetaan koneilla, pian kohta koneet ajattelevat ihmisen puolesta ja silloin, poikaseni, silloin auringon jumala on viimein voittanut.
- Toivottavasti niin ei ikinä käy, minä haluan kuun kansan takaisin.
- Niin minäkin.
Kristian heräsi aikaisin aamulla, oli lähes yö. Jokin omituinen lipittävä ääni , kuin kissa tai koira olisi juonut maitoa, vaikka heillä ei ollut koti eläimiä.
Hän nousi sängystä ja meni eteiseen. Ääni tuntui kuuluvan äidin huoneesta, joten hän hiljaa meni huoneeseen ja näki hahmon kumartuneena äidin yläpuolelle. Hämmästyneenä Kristian sytytti valot ja näki gootti-tyylisen tytön nousevan ja veri valui hänen leualleen. Tyttö oli ollut juomassa hänen äidinsä verta! Terävät kulmahampaat paljastuivat kun tyttö hymyili ja lähestyi miestä.
Kristian tunsi raivon nousevan sisältään ja murisi vihaisesti
- Nyt kyllä teit elämäsi isoimman virheen!
Kristian nosti tytön ilmaan ja heitti kaapin ovea vasten. Tytön, joka näytti teini-ikäiseltä, ilmekään ei värähtänyt. Hän otti miehen ranteista kiinni ja irrotti otteen, helposti ja irvistämättä.
Kristian tajusi tytön olevan vahvempi kuin hän, vampyyrit normaalisti ovat. Kylmä hiki nousi hänen niskaansa.
Mies oli silti isompi joten hän käytti kokoaan hyväkseen ja heitti tytön eteiseen ja juoksi perässä, juosten ohi ja lukitsi itsensä huoneeseensa. Hän nappasi käsipainot ja käänsi selkänsä ovea päin.
Viiden sekunnin päästä tyttö oli jo potkaissut oven sisään ja käveli rauhallisesti sisään.
- nami, pidän miehistä jotka osaavat taistella, he maistuvat paremmilta!
Koska kristian seisoi liikkumatta nainen käveli rauhallisesti hänen luokseen ja laski kätensä miehen olkapäälle, juuri sillä hetkenä mies pyörähti ympäri ja löi tyttöä käsipainolla päähän.
Kuului kamala rusahdus ja tyttö kaatui maahan ja löi päänsä toiseen painoon maassa.
Tyttö makasi liikkumatta maassa ja Kristian hengitti syvään.
Hetken päästä hän nosti tytön ja kantoi hänet olohuoneeseen, mustaa verta valui matolle.
Yllättäen olohuoneessa tyttö virkosi ja yritti purra Kristiania ja onnistui tekemään pienen viillon kaulaan ja he päätyivät painimaan maassa, kunnes Kristian irrottautui otteesta ja nousi ylös.
hän katsoi tyttöä punaisiin silmiin hetken ja yhtä aikaa he hyökkäsivät toisaan päin mutta mies sai paremman otteen ja heitti tytön parvekkeen oven läpi.
Verta ja lasia oli hirveästi parvekkeen lattialla mutta tyttö vain nousi. Hän pysähtyi ihmettelemään mitä mies hymyili. Vampyyri tyttö katsoi taakseen ja näki auringon nousevan. Tyttö juoksi hädissään sisälle mutta Kristian potkaisi hänet takaisin ulos ja tyttö alkoi savuta, hän huusi tuskasta ja liekkejä nousi joka puolelta.
Minuutissa tyttö oli jo palanut tuhkaksi, mies katsoi tuhkia hetken ja meni katsomaan äitiään.
Mies avasi oven, meni äitinsä huoneeseen joka oli pimeä, sulki oven takanaan ja tajusi ettei ollutkaan äitinsä huoneessa, ettei ollut kotonaan ollenkaan. Hän oli kivisessä huoneessa , ja huonetta valaisivat soihdut jotka syttyivät yhtä aikaa. Mukavassa punaisessa sohvassa istui kapeakasvoinen kalpea mies musta silinterihattu päässään ja hänellä oli kaulassa punainen silkkinen huivi. Hänen vaatteensa olivat mustat ja valkoiset viktoriaaniset aatelisvaatteet ja hän hymyili Kristianille.
- Hei, olen Vassago, sinun oppaasi alamaailmaan, Tervetuloa Arkadiaan!
- Maailma on peitetty verholla joka salaa totuuden, peittää ihmeellisen salaisuuden jonka Auringon jumala haluaa ihmisten unohtavan, salaisuuden jonka ihmiskunta on jo unohtanut.
- Mikä se salaisuus on Ukki? poika kysyi
- Sen että on olemassa myös kuun kansa, ja heidät on ajettu pois maailmastamme, mutta verhon takana he odottavat päivää jona pääsevät pois, takaisin maahan jota hallitsivat voimalla ja viisaudella, aikaa jolloin lohikäärmeet lensivät taivaalla, aikaa jolloin ihmeet olivat arkipäivää, eikä niitä sanottu ihmeiksi vaan taioiksi. Milloin ihmiset ampuivat tulta sorpenpäistään ja paransivat kosketuksella. Sitä salaisuutta. Nykyään kukaan ei voi lentää ilman koneita, ihmisiä parannetaan koneilla, pian kohta koneet ajattelevat ihmisen puolesta ja silloin, poikaseni, silloin auringon jumala on viimein voittanut.
- Toivottavasti niin ei ikinä käy, minä haluan kuun kansan takaisin.
- Niin minäkin.
Kristian heräsi aikaisin aamulla, oli lähes yö. Jokin omituinen lipittävä ääni , kuin kissa tai koira olisi juonut maitoa, vaikka heillä ei ollut koti eläimiä.
Hän nousi sängystä ja meni eteiseen. Ääni tuntui kuuluvan äidin huoneesta, joten hän hiljaa meni huoneeseen ja näki hahmon kumartuneena äidin yläpuolelle. Hämmästyneenä Kristian sytytti valot ja näki gootti-tyylisen tytön nousevan ja veri valui hänen leualleen. Tyttö oli ollut juomassa hänen äidinsä verta! Terävät kulmahampaat paljastuivat kun tyttö hymyili ja lähestyi miestä.
Kristian tunsi raivon nousevan sisältään ja murisi vihaisesti
- Nyt kyllä teit elämäsi isoimman virheen!
Kristian nosti tytön ilmaan ja heitti kaapin ovea vasten. Tytön, joka näytti teini-ikäiseltä, ilmekään ei värähtänyt. Hän otti miehen ranteista kiinni ja irrotti otteen, helposti ja irvistämättä.
Kristian tajusi tytön olevan vahvempi kuin hän, vampyyrit normaalisti ovat. Kylmä hiki nousi hänen niskaansa.
Mies oli silti isompi joten hän käytti kokoaan hyväkseen ja heitti tytön eteiseen ja juoksi perässä, juosten ohi ja lukitsi itsensä huoneeseensa. Hän nappasi käsipainot ja käänsi selkänsä ovea päin.
Viiden sekunnin päästä tyttö oli jo potkaissut oven sisään ja käveli rauhallisesti sisään.
- nami, pidän miehistä jotka osaavat taistella, he maistuvat paremmilta!
Koska kristian seisoi liikkumatta nainen käveli rauhallisesti hänen luokseen ja laski kätensä miehen olkapäälle, juuri sillä hetkenä mies pyörähti ympäri ja löi tyttöä käsipainolla päähän.
Kuului kamala rusahdus ja tyttö kaatui maahan ja löi päänsä toiseen painoon maassa.
Tyttö makasi liikkumatta maassa ja Kristian hengitti syvään.
Hetken päästä hän nosti tytön ja kantoi hänet olohuoneeseen, mustaa verta valui matolle.
Yllättäen olohuoneessa tyttö virkosi ja yritti purra Kristiania ja onnistui tekemään pienen viillon kaulaan ja he päätyivät painimaan maassa, kunnes Kristian irrottautui otteesta ja nousi ylös.
hän katsoi tyttöä punaisiin silmiin hetken ja yhtä aikaa he hyökkäsivät toisaan päin mutta mies sai paremman otteen ja heitti tytön parvekkeen oven läpi.
Verta ja lasia oli hirveästi parvekkeen lattialla mutta tyttö vain nousi. Hän pysähtyi ihmettelemään mitä mies hymyili. Vampyyri tyttö katsoi taakseen ja näki auringon nousevan. Tyttö juoksi hädissään sisälle mutta Kristian potkaisi hänet takaisin ulos ja tyttö alkoi savuta, hän huusi tuskasta ja liekkejä nousi joka puolelta.
Minuutissa tyttö oli jo palanut tuhkaksi, mies katsoi tuhkia hetken ja meni katsomaan äitiään.
Mies avasi oven, meni äitinsä huoneeseen joka oli pimeä, sulki oven takanaan ja tajusi ettei ollutkaan äitinsä huoneessa, ettei ollut kotonaan ollenkaan. Hän oli kivisessä huoneessa , ja huonetta valaisivat soihdut jotka syttyivät yhtä aikaa. Mukavassa punaisessa sohvassa istui kapeakasvoinen kalpea mies musta silinterihattu päässään ja hänellä oli kaulassa punainen silkkinen huivi. Hänen vaatteensa olivat mustat ja valkoiset viktoriaaniset aatelisvaatteet ja hän hymyili Kristianille.
- Hei, olen Vassago, sinun oppaasi alamaailmaan, Tervetuloa Arkadiaan!
Comments