Ensimmäinen opetuslapsi

Artturi katseli lihaksikasta soturia joka makasi maassa verisenä. Ruumis oli vielä lämmin, ehkä vielä oli aikaa.
- Grumppi, anna piikki.

Artturi puhui mukanansa kulkevalle vähäkääpiölle. Oli kummallista miten niinkin yksinkertaiset olennot pärjäsivät tässä loukossa, ehkä salaisuus oli siinä etteivät he yrittäneet edetä labyrintissä, he vain elivät siellä.
- mikä piikki herra?
- se laukussasi oleva...
- ai se herra.

Grumppi etsi laukustaan ja löysi terävän piikin ja ojensi sen herralleen.
Artturi meni ruumiin vierelle ja valutti vertansa piikin päälle, ja kovetti sen kovaksi luuksi, sitten hän veti piikin pois ja hänellä oli ohut ontto luupiikki kädessään.

Artturi hivuttautui miehen viereen, asetteli kyynärvarret vierekkäin ja laittoi varovasti luupiikin toisenpään miehen valtimoon ja toisen pään omaan valtimoonsa. Sen tehtyään hän keskittyi pumppaamaan vertansa miehen suoneen ja pumppasi puolilitraa kunnes oli tyytyväinen ja otti piikin pois.

Molempien haavat paranivat saman tien. Vähäkääpiö ja Artturi seurasivat miten miehen haavat alkoivat sulkeutua.
- voi olla etä hänestä tulee vähän tyhmempi mutta ainakin viisaampi.
- selvä, tyhmempi viisaampi, kääpiö toisteli kuin mantraa.

Hetken päästä mies hengitti syvään ja avasi silmät.
- Minä kuolin! Hän sanoi.
- Kyllä.
- Sinä toit minut takaisin.
- Kyllä.
- Oletko nekromanseri velho, vampyyri vai demoninen velho?
- Muodonmuuttaja, minä paransin sinut.
- ai... En siis ole elävä kuollut. En tiennyt että muodonmuuttajat osaavat parantaa.
- harvat osaavat, siirsin vertani sinulle, seuraavan vuorokauden kuluessa aistisi ovat tarkemmat, haavasi paranevat nopeammin ja lihaksesi ovat vahvemmat. Sen pitäisi riittää siihen että pääset aarteinesi karkuun, mikäli ymmärrät välttää taisteluita, sillä ei tätä paikkaa voi miekalla voittaa.

- kyllä herra, kiitos herra, mutta miksi salamurhaaja auttaisi minua, mitä olen velkaa?
- ei kaikki muodonmuuttajat ole salamurhaajia. Minä olen Apollo, olen Amon Ra, ja minä olen nukkuva hyväntahtoinen jumala, ja kun olen herännyt, ihmiskunta ottaa takaisin sen mikä sille kuuluu, eli galaxin herruuden, minä vien ihmiskunnan tähtiin ja jokaiselle ihmiselle löytyy oma kuningaskunta.

Miehen suu loksahti auki ja hän kumarsi syvään.
- teidän armonne, minä rukoilen anteeksi, minä omistan elämäni ilosanomanne levittämiseen ja jätän miekan tien.
- tämä saa auttaa sinua.
Artturi viilsi rannettaan ja valutti vertaan maahan, kohta olisi pakko juoda. Verestä hän loi pienen siivekkään käärmeen, pikku lohikäärmeen joka lennähti miehen ranteeseen.
- hän varoittaa sinua vaarasta puristamalla rannettasi, hän voi lentää edelläsi ja auttaa hädän tullen. Hän voi jopa purra myrkkyä ja puhaltaa pikku tulta. Pidä hänestä hyvää huolta ja anna hänelle nimi niin hän ei koskaan petä sinua.
- nimeän hänet pikku Apolloksi, jos annatte luvan.
- Apollo on hyvä nimi. Tule tänne Apollo!

Käärme lensi Artturin kädelle ja hän antoi käärmeelle pusun ja kääntyi pois käärmeen lentäessä isäntänsä ranteeseen. Pysähtyessään se näytti korulta. Soturi kumarsi kunnes Artturi oli kadonnut, ja lähti etsimään tietä kotiin. Ensimmäinen opetuslapsi ja Amon Ra'n saarnaaja lähti pyhiinvaellus matkalleen.