Koettelemusten polku
- Mikä on Areksen papin tärkein ominaisuus hänen palvellessaan herraansa?
Slaine luki kuiskaten seinällä olevaa kirjoitusta. Hän mietti hetken ja arvasi nöydyyden olevan jokaisen jumalan toivelistan huipulla.
Ja mitä se kertoi edessä olevasta käytävästä?
Haltia oli ottamassa askelta käytävälle kun tajusi, nöyrä ihminen kumartaa. Hän otti taka askeleen ja pyörähti käytävää pitkin ukemilla. Ohut ja terävä terä viuhahti nopeasti hänen kaulansa korkeudella. Lopun matkaa haltia ryömi, varmuuden vuoksi.
Kulman takana luki
- Velhon tärkein ominaisuus.
Ja käytävä oli rakennettu laatoista joissa jokaisessa oli foneettinen riimu, joka vastasi yhtä äännettä.
Paras arvaus oli etsiä vastaus vanhalla Imperian kielellä jota arkkimaagit käyttivät virallisissa tapaamisissa, vaikea kieli mutta tunettu kaikissa neljässä maailmassa.
Slaine mietti, ja painoi miekalla yhtä kirjainta. Terävä piikki lensi ilmassa siihen kohtaan jossa astujan jalka olisi ollut, jos hän olisi kirjaimen päälle astunut. Kiva, haltia ajatteli.
Haltia selasi kirjaimia ja löysi sanan
- Wisadoma, viisaus. Velhothan ovat oppineita ja viisaita, ja opiskelevat taikuutta koko ikänsä.
Rohkeasti haltia käveli kirjain viidakon yli ja huokaisi helpotuksesta, hän selvisi.
Haltia avasi oven ja eteen avautui hyvin syvä kuilu. Seinässä luki
- rohkea ei pelkää kuolemaa. Uskon hyppäys voiman ja valtaan, älä epäröi.
Haltia naurahti, ei kukaan hyppäisi tuota matkaa, varsinkaan velhoksi haluava kirjaviisas. Mutta entä se usko juttu? ... Piti vain luottaa että pystyi siihen. Tai sitten ei. Haltia sitoi miekan ruoskan päähän ja heitti sen kuilun yli, eikä se lentänyt riittävän pitkälle, vaan jäi leijumaan ilmaan.
Haltia naurahti ja veti miekan luokseen ja se tipahti puolen toista metsin kohdalla alas - kuilu oli kolmasosa siitä mitä illuusio sai sen näyttämään. Roikkuva miekka näytti oudon venytetyltä.
Miekan nostettuaan haltia puki sen vyölleen ja otti vauhtia ja ihme ja kumma, hyppäsi kymmenen metrin matkan, tai siltä se näytti.
käytävä muuttui alkeelliseksi luolaksi ja mutkitteli alas. Valoja ei ollut seinilä joten haltia sytytti soihtunsa ja käveli alas.
Vastaan tuli kaksi ovea, yhdessä luki, lyhyt tie, toisessa luki pitkä tie.
Haltia avasi napilla oven jossa luki lyhyt tie ja näki hallin joka oli täynnä suurihampaisia Draka matoja, jokainen riittävän vaarallinen yksinään tappamaan haltian. Haltia sulki nopeasti oven ja päätti valita pitkän tien.
Slaine luki kuiskaten seinällä olevaa kirjoitusta. Hän mietti hetken ja arvasi nöydyyden olevan jokaisen jumalan toivelistan huipulla.
Ja mitä se kertoi edessä olevasta käytävästä?
Haltia oli ottamassa askelta käytävälle kun tajusi, nöyrä ihminen kumartaa. Hän otti taka askeleen ja pyörähti käytävää pitkin ukemilla. Ohut ja terävä terä viuhahti nopeasti hänen kaulansa korkeudella. Lopun matkaa haltia ryömi, varmuuden vuoksi.
Kulman takana luki
- Velhon tärkein ominaisuus.
Ja käytävä oli rakennettu laatoista joissa jokaisessa oli foneettinen riimu, joka vastasi yhtä äännettä.
Paras arvaus oli etsiä vastaus vanhalla Imperian kielellä jota arkkimaagit käyttivät virallisissa tapaamisissa, vaikea kieli mutta tunettu kaikissa neljässä maailmassa.
Slaine mietti, ja painoi miekalla yhtä kirjainta. Terävä piikki lensi ilmassa siihen kohtaan jossa astujan jalka olisi ollut, jos hän olisi kirjaimen päälle astunut. Kiva, haltia ajatteli.
Haltia selasi kirjaimia ja löysi sanan
- Wisadoma, viisaus. Velhothan ovat oppineita ja viisaita, ja opiskelevat taikuutta koko ikänsä.
Rohkeasti haltia käveli kirjain viidakon yli ja huokaisi helpotuksesta, hän selvisi.
Haltia avasi oven ja eteen avautui hyvin syvä kuilu. Seinässä luki
- rohkea ei pelkää kuolemaa. Uskon hyppäys voiman ja valtaan, älä epäröi.
Haltia naurahti, ei kukaan hyppäisi tuota matkaa, varsinkaan velhoksi haluava kirjaviisas. Mutta entä se usko juttu? ... Piti vain luottaa että pystyi siihen. Tai sitten ei. Haltia sitoi miekan ruoskan päähän ja heitti sen kuilun yli, eikä se lentänyt riittävän pitkälle, vaan jäi leijumaan ilmaan.
Haltia naurahti ja veti miekan luokseen ja se tipahti puolen toista metsin kohdalla alas - kuilu oli kolmasosa siitä mitä illuusio sai sen näyttämään. Roikkuva miekka näytti oudon venytetyltä.
Miekan nostettuaan haltia puki sen vyölleen ja otti vauhtia ja ihme ja kumma, hyppäsi kymmenen metrin matkan, tai siltä se näytti.
käytävä muuttui alkeelliseksi luolaksi ja mutkitteli alas. Valoja ei ollut seinilä joten haltia sytytti soihtunsa ja käveli alas.
Vastaan tuli kaksi ovea, yhdessä luki, lyhyt tie, toisessa luki pitkä tie.
Haltia avasi napilla oven jossa luki lyhyt tie ja näki hallin joka oli täynnä suurihampaisia Draka matoja, jokainen riittävän vaarallinen yksinään tappamaan haltian. Haltia sulki nopeasti oven ja päätti valita pitkän tien.
Comments