Matka jatkuu
Artturi painoi päänsä alas, kasvatti isot sarvet otsastaan jotka kaartuivat taaksepäin lävistäen leechin koko kehon. Mustaa verta valui miehen päälle.
Artturi repäisi kuolleen otuksen päästään ja sulki haavansa. Hän kutisti sarvensa pois ja imi ihollansa olevan veren kehoonsa ravinnoksi ja söi leechin vähäkääpiön kanssa.
Leechit ovat vähäkääpiöille harvinaista herkkua, harvoin niitä löytää kuolleina. Artturi muutti makuaistiaan radikalisti voidakseen syödä limaisen olennon.
Edessä oli Koettelemusten käytävä.
Koettelemusten käytävä.
- Jaa nöyryyttä tarvitaan... Artturi lennätti miekan käytävälle ja näki terän iskevän siihen lujaa, ja ansan terä rikkoutui lennättäen sirpaleita pelottavan lähelle. Heh, artturi naurahti ja otti miekan käteensä ja jatkoi matkaa.
- En kumarra Arekselle, en todellakaan.
Toinen terä yritti irrottaa hänen päätään mutta hän torjui sen miekan ja telekinesian voimin.
Kulman takana tuli sanatesti ja hän leijui sen yli. Grumppi seurasi perässä Artturin leijuttaen hänen perässään.
Kunnes he avasivat puisen oven.
- Mestari, pitää palata!
Vähäkääpiö löysi kuilun.
- ei pysty, liian iso kuilu, mennä nyt takaisin!
Artturi ihmetteli mitä kääpiö tarkoitti, eihän pikku kuilu ollut ongelma mutta huomasi kuilussa omituisen vääristymän vihreällä alueella, ja hän muutti näköaistinsa normaaliksi. Pitkään hän oli nähnyt infrapunan punaisena a ultravioletin sinisenä, siispä normaali valo oli vihreää.
Siispä hän normalisoi katseensa ja näki 10 metriä leveän kuilun edessään, hetkeä aikaisemmin se oli ollut puolitoista metriä. Selvä illuusio. Hän otti kääpiön ja hyppäsi yli ja Grumppi hämmästeli Artturin voimaa, ei kukaan pystyisi ilman vauhtia hyppäämään noin pitkälle.
- sä hyppäsit kaksi kaksi kaksi etäisyyttä!
Grumpin silmät säteilivät.
Pari saapui alas ovien luo.
- lyhyt tie, katsotaan. Artturi näki draka matojen armeijan.
ja ovi kiinni.
Hän katsoi Grumppia ja sanoi
- odota tässä, muutun valkoiseksi sudeksi enkä johonkin aikaan ymmärrä puhetta, sillä minun pitää olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, jos minäsusi alkaa murista sinulle, parasta juosta karkuun.
Kääpiö kalpeni ja nyökytteli.
Artturi muuttui valkoiseksi sudeksi ja jakoi mielensä kahteen osaan, alkukantainen susi ja ihminen.
Ihmispuoli mielestä keskittyi ja irrotti astraaliruumiin kehosta, ja susi hallitsi kehoa ja ihmetteli hajutonta miestä vierellään joka tuntui tutulta ja turvalliselta.
Artturi taputti vähäkääpiön päätä aineettomalla kädellään ja käveli oven läpi.
Artturi repäisi kuolleen otuksen päästään ja sulki haavansa. Hän kutisti sarvensa pois ja imi ihollansa olevan veren kehoonsa ravinnoksi ja söi leechin vähäkääpiön kanssa.
Leechit ovat vähäkääpiöille harvinaista herkkua, harvoin niitä löytää kuolleina. Artturi muutti makuaistiaan radikalisti voidakseen syödä limaisen olennon.
Edessä oli Koettelemusten käytävä.
Koettelemusten käytävä.
- Jaa nöyryyttä tarvitaan... Artturi lennätti miekan käytävälle ja näki terän iskevän siihen lujaa, ja ansan terä rikkoutui lennättäen sirpaleita pelottavan lähelle. Heh, artturi naurahti ja otti miekan käteensä ja jatkoi matkaa.
- En kumarra Arekselle, en todellakaan.
Toinen terä yritti irrottaa hänen päätään mutta hän torjui sen miekan ja telekinesian voimin.
Kulman takana tuli sanatesti ja hän leijui sen yli. Grumppi seurasi perässä Artturin leijuttaen hänen perässään.
Kunnes he avasivat puisen oven.
- Mestari, pitää palata!
Vähäkääpiö löysi kuilun.
- ei pysty, liian iso kuilu, mennä nyt takaisin!
Artturi ihmetteli mitä kääpiö tarkoitti, eihän pikku kuilu ollut ongelma mutta huomasi kuilussa omituisen vääristymän vihreällä alueella, ja hän muutti näköaistinsa normaaliksi. Pitkään hän oli nähnyt infrapunan punaisena a ultravioletin sinisenä, siispä normaali valo oli vihreää.
Siispä hän normalisoi katseensa ja näki 10 metriä leveän kuilun edessään, hetkeä aikaisemmin se oli ollut puolitoista metriä. Selvä illuusio. Hän otti kääpiön ja hyppäsi yli ja Grumppi hämmästeli Artturin voimaa, ei kukaan pystyisi ilman vauhtia hyppäämään noin pitkälle.
- sä hyppäsit kaksi kaksi kaksi etäisyyttä!
Grumpin silmät säteilivät.
Pari saapui alas ovien luo.
- lyhyt tie, katsotaan. Artturi näki draka matojen armeijan.
ja ovi kiinni.
Hän katsoi Grumppia ja sanoi
- odota tässä, muutun valkoiseksi sudeksi enkä johonkin aikaan ymmärrä puhetta, sillä minun pitää olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, jos minäsusi alkaa murista sinulle, parasta juosta karkuun.
Kääpiö kalpeni ja nyökytteli.
Artturi muuttui valkoiseksi sudeksi ja jakoi mielensä kahteen osaan, alkukantainen susi ja ihminen.
Ihmispuoli mielestä keskittyi ja irrotti astraaliruumiin kehosta, ja susi hallitsi kehoa ja ihmetteli hajutonta miestä vierellään joka tuntui tutulta ja turvalliselta.
Artturi taputti vähäkääpiön päätä aineettomalla kädellään ja käveli oven läpi.
Comments