Iloinen rosvojoukko sukkahousuissa
Metsän puut olivat kahdessa tasossa,, oli uskomattoman pitkät männyt, ja lyhyemmät tuuheat lehtipuut. Männyt tarvitsivat lehtipuita keräämään kosteutta ilmasta, ja männyt auttoivat pitämään kosteuden metsässä.
Artturi ja Anita kävelivät metsässä ja artturi katseli ympäröiviä puita.
- Niitä on aika paljon.
- Joo, taisin nähdä pari jousipyssyä.
- Jokaisella on, ne pelkäävät Magistraattia, nämä ovat vapaita kansoja, ja tarvitsen heitä suunnitelmassani, Artturi sanoi.
- Ja se on...
- neljän valtakunnan valloitus.
Anita naurahti.
- siis ei kuningaskunnan valloitus, ei Marsin valloitus, jota Magistraatti on yrittänyt viisivuosisataa, vaan tunnetun maailman, on sinulla pienet suunnitelmat.
- ei kultaseni, ymmärsit väärin, maailmat pitää yhdistää jotta voion valloittaa tämän galaksin.
Anita kalpeni, sitten rupesi nauramaan heleästi.
- sori, kyselen tyhmiä, vitsailit vai mitä?
Artturi katsoi häntä ja nosti kulmaansa.
- Miksi niin luulet?
Hän nosti leukaansa, hengitti syvään ja huusi metsälle
- Olemme vapaita kansalaisia ja etsimme turvapaikkaa.
Pusikosta astui mustapukuinen nainen, mustat hiukset ja huulet. Hänen silmänsä olivat maalattu mustalla kajaalilla vahvan näköisiksi. Hänen rinnalleen ilmestyi kolme jousimiestä molemmilta puolilta.
- ja mistä tiedämme että ette ole Magistraatin kätyreitä?
- helppoa, kysytte telepaatiltanne, tai sitten ehkä paronillanne on taskussaan kuula joka muuttuu punaiseksi kun joku valehtelee hänen läheisyydessään.
Nainen valahti kalpeaksi.
- mistä tiedät tämän kaiken?
- Olen epätoivottu numero yksi, Areksen ja Magistraatin metsästämä profetta.
- ehkä paroni saa selvittää tämän, liian iso pala minulle.
Artturi hymyili naiselle tämän tehtyä järkevän päätöksen ja antoi tämän viedä heidät paronin kuultavaksi.
Pari tuotiin aukiolle. Kirjava kasa ihmisiä kerääntyi heitä katsomaan. Jokaisella oli selässään näkymättömyysviitta, joten koko joukko katoaisi tarvittaessa viidessä sekunnissa näkyvistä.
Aukion keskellä punapukuinen mies puhui tummaihoisen miehen kanssa. Tumma mies huomasi heidät ja kertoi punapukuiselle, joka kääntyi katsomaan heitä.
- hän on punaparoni, meidän hallitsijamme. Heidän saattajansa kertoi.
Miehellä todella olikin punaiset hiukset ja punaisen parta, mikä oli hyvinkin harvinaista sillä tavallisin neljän valtakunnan asukki oli ruskea silmäinen ja tummatukkainen, korkeintaan hieman lainehtivat hiukset. Mutta paronilla oli siniset silmät ja käkkärät hiukset. Ja hän hymyili valloittavasti nähdessään vieraat.
- tervetuloa vapaat kansalaiset, olette nyt virallisesti vapaat magistraatin ahdingosta. Itse Ares mahtava toivoo sinun olevan vapaa, siksi teillä on nyt mahdollisuus liittyä meihin, vapauttajiin!
Mutta sitä ennen, muutama kysymys, oletteko te Magistraatin kätyreitä?
Artturi hymyili ja pudisti päätään.
- Magistraatti jahtaa minua ja kaikkia ystäviäni.
Mustaihoinen kuiskasi jotain paronille. Todella kaunis vaalea tukkainen ja sinisilmäinen nainen tuli paronin rinnalle ja kuiskasi jotain.
- Jaa, näytät puhuvan totta, entäs aiotteko paljastaa olinpaikkamme palkion toivossa?
Taas Artturi pudisti päätään.
Musta nyökkäsi hyväksyvästi.
- oletteko muodonmuuttajia?
Artturi nyökytti päätään, jolloin musta ja paroni alkoivat lyhyen väittelyn, jonka jälkeen paroni kysyi vielä jotain.
- apurini tässä väittää että olet telepaatti ja pystyt helposti väistämään valhenpaljastustestit, seuralaisestasi hän taas ei ole varma.
- Se on totta, olen telepaatti, ja naisellani on myös telepaattisia voimia.
- mutta toinen apurini taas väittää että molemmat olette muodonmuuttajia, johon myös itse annoitte varmistuksen äsken.
Paroni vaikutti hyvin hyvin hämmentyneeltä.
- se on totta, naiseni on lähes muodonmuuttaja ja hänellä on telepaatin voimia, itse olen sekä telepaatti että muodonmuuttaja. Oikeasti Anita tässä on henkiinherätetty succubusvampyyri, jonka paransin, mutta onnistuin säilyttämään hänen voimansa, eli hän on maailman ensimmäinen elävä vampyyri.
Anita paljasti hampaansa ja yleisö kavahti.
- olen Herttua sekä muodonmuuttajana että telepaattina.
Iloinen vapautusarmeija kohahti lisää.
Paroni jatkoi kysymyksiä
- abominaatioksi näytät harvinaisen normaalilta, mikä muodonmuuttajalle onkin ihan ymmärretävää, onhan meidän Ashakin enemmän kuin vain kaunis, mutta sitä en tajua miksi minun mielestäni sinä olet velho?
Artturi viilsi ranteensa auki ja lyhyen hetken punainen veri valui maahan.
- vereni valuu punaisena, ja sen värinen se oli kun synnyin, tavallisen ihmisen mahasta. Siitä on nyt neljätoista vuotta. Sen jälkeen lähdin Saturnuksesta ihmeelliselle matkalle neljän maailman läpi ja sain haltuuni telepaatin, muodonmuuttajan ja velhon voimat. Koska mikään voimani ei ole veressä eivät ne sotke toisiaan.
Voimistani huolimatta suurin kykyni on se kun sain muistoni takaisin, ja muistin olevani Arthur Silver, ihmiskunnan vapahtaja, 18 tuhatta vuotta vanha ihminen, hopea jumala ja pahan mustan jumalan surmaaja.
Yleisö kuohahti. Anita ihmetteli miten Artturi jaksoi sanoa noita sankaritarinoita vakavalla naamalla. Pikkuhiljaa hänkin alkoi uskoa niitä. Verilammikosta nousi punaruskea haukka jolla oli punaiset silmät. Veri oli kadonnut. Haukka hypähti artturin olalle.
- ja velhona olet varmaan herttua tasoa myös?
Artturi nyökkäsi.
- Ja koska aikomuksena on palauttaa jumalaiset voimani, Ares ja muut jumalat ovat peloissaan. Hermes koittaa pysyä puolueettomana, Venus yrittää liittoutua kanssani, Saturnus ei tiedä mitä tehdä, mutta Ares lähti sotaan, koska se on hänen luonteensa, ja tunnen sen hyvin koska kaikki jumalat ovat vain osia minusta.
Eräs nainen puun luota kysyi varovaisella äänellään
- Jos kerran Ares jahtaa sinua, miksi hän ei vain ammu salamaa taivaalta ja hoida asia sillä.
Artturi taputti naiselle ja sanoi
- Hyvä kysymys ansaitsee hyvän vastauksen. Alussa oli Artturi Ihminen, mies joka eli tuhat vuotta mutta senkin jälkeen halusi elää. Ei ole olemassa elämää joka olisi liian pitkä, siispä hän omisti lopun elämäänsä kehittääkseen hopeajumalan, jonka ainoa tarkoitus oli varmistaa Artturin uudelleen syntyminen, ja tässä hopeajumala onnistui vasta Artturin kuoleman jälkeen, satoja vuosia hänen kuoleman jälkeen.
Koska Artturi Ihminen pelkäsi että jumala unohtaisi tehtävänsä tai pitäisi ihmistä uhkana, hän kirjoitti jumalan peruskäskyihin että hopeajumala ei koskaan voisi vahingoittaa Artturi Ihmistä, eikä hänen läheisiään. Jumalan tuli aina totella ihmistä, sillä vaikka Artturi helposti tyytyisi oloonsa hopeajumalana, hän pelkäsi ihmisyytensä menetystä. Siksi toiseksi käskyksi hän rakensi että Jumalan tuli aina synnyttää uudestisyntynyt Artturi. Näiden kahden käskyn avulla Artturi 8 tuhannen vuoden aikana syntyi uudestaan ja uudestaan ihmisenä ja piti jumalan hallinnassaan.
Suuri sota muutti kaiken, Hopeajumala ja Artturi voittivat mustan jumalan ja Hopeajumala valloitti mustan jumalan mutta hänen läheisensä petti hopeajumalan ja Artturin ja hopeajumala menetti ruumiinsa ja siirtyi mustanjumalan kehoon, joka kattoi koko aurinkokunnan josta ihmiskunta oli kotoisin. Kun hopeajumala nukahti syntyäkseen uudelleen auringonjumalaksi kuten toukka koteloituu syntyäkseen perhosena, hopeajumala nukahti ja unensa aikana hopeajumala menetti minuutensa ja hopeajumalan osaset itsenäistyivät ja jakautuivat omiksi persoonikseen.
Mars, venus, Saturnus, Neptunus, pluto, ne kaikki olivat joskus hopeajumalan osia, nyt itsenäisiä. Vain jupiter jatkoi tehtäväänsä uskollisena. Ja nyt hänen työnsä on valmis, ja minun tulee vain herättää Apollo, auringon jumala Amon Ra, ja kaikki jumalat kumartavat minulle.
Ares on sotaisa puoli minusta, Venus rakastava, ja naisellinen puoli minua.
Hermes on tiedonjanoni ja Saturnus vallasta ja hallinnosta kiinnostunut osa minua. Pluto on synkät muistoni ja Luna rakkaat muistot, Maapallo on rodunjalostaja osa minua. Neptunus on elämää rakastava osa minua, ainoa joka osaa ottaa rennosti.
Nyt tavoitteeni on yhdistää Mars yhdeksi valtakunnaksi ja sen jälkeen valloittaa saturnus. Saturnuksen jälkeen yritän herättää Amon Ra'n, Apollon ja seuraajani saavat valloittaa Merkuriuksen ja Neptunuksen. Kun tämä on tehty ihmiskunta voi yhtenäisenä rintamana valloittaa tämän galaksin, ja ottaa oikeutetun paikkansa linnunradan herrana. Kymmenen tuhannen vuoden pimeä aika päättyy ja minä nostan ihmiskunnan siihen tieteelliseen ja sivistuneisyyden tasoon mikä sille kuuluu.
Metsässä oli erittäin hiljaista. Joku lapsi kikatti varovasti, pian hänen äitinsäkin, ja lopulta kaikki alkoivat nauraa, se mitä he kuulivat oli hauskinta mitä he olivat ikinä kuulleet. Abominaatiot olivat tunnetusti mieleltään epävakaita, ja tämä tapaus oli megalomaniassaan ihan omaa tasoaan.
Artturi käski Anitaa telepaattisesti hajaantumaan metsään, tämä ratkeaisi voimalla, ei suostuttelulla.
Paroni pyyhki kyyneleitään ja sanoi kikatuksensa lomassa
- Olet sinä hauska tyyppi, sääli etten voi sallia sinun elää, voisit puheillasi viedä monen ihmisen tuhoon.
Hän heilutti kättään ja huusi
- Ampukaa hänet.
Aika tuntui hidastuvan kun satoja nuolia alkoi sataa Artturin päälle. Hän kierähti pois nuolten alta ja miekalla hän leikkasi Paronin parran lyhyemmäksi, Ashan hameen hän repäisi pois ja vei hänen näkymättömyys viittansa. Hän katosi sen alle ja loitsi mahtavan loitsun joka sai kaikki metsän puut hohtamaan vihreinä. Puut avasivat silmänsä ja heiluttivat käsiään.
- Kuka hyökkää mestarimme kimppuun? Kiusalliset ihmiset, katkovat oksiamme ja polttavat meitä huvin vuoksi. Kärsivällisyytemme on nyt lopussa!
Paniikki alkoi levitä. Paroni taikoi loitsun jonka avulla hän näkisi näkymättömät ja pian hän näkikin Artturin seisovan edessään, ja hän aisti kuinka ilma värähteli telepaattista energiaa. Mustan apurin silmät olivat lasittuneet ja hän nyökytteli alistuneesti
- Artturi on herrani, ei minulta mitään puutu.
Paroni otti taikasauvansa ja ampui taikanuolia Artturia päin joka heitti viittansa pois ja torjui nuolet kädellään.
Toisella kädellä Artturi heitti loitsun joka lähti muuttamaan paronia jääkarhuksi hitaasti mutta väistämättä.
- On kaksi mahdollisuutta, joko olen vahva siksi että olen megalomaaninen Abominaatio, telepaatti muodonmuuttaja velho, ja hullu.
Tai sitten olen Profeetan Apollo, Kahdenksantoista tuhatta vuotta vanha ihminen. Ensimmäisessä tapauksessa olen verenhimoinen ja annan metsän kostaa pahat tekonne, ja toisessa tapauksessa olen armelias ja käsken metsän jättää teidät rauhaan.
Paroni katsoi kehonsa muutosta paniikki silmissään ja juuri ennen kuin hänen päänsä muuttui lumikarhun pääksi hän murisi
- Antaudun, säästä väkeni. Ja lopulta hän oli kokonaan jääkarhu.
Artturi iski kätensä yhteen, lausui komentosanat ja iski maahan, josta lähti vihreä valoaalto joka suuntaan. Puut jähmettyivät paikoilleen ja siitä päivästä lähtien ne ovat olleet uusilla paikoillaan.
Sinistä valoa hohtaen Artturi huusi
- Olen Herttua Artturi, Arkkimaagi ja teidän uusi hallitsijanne. Se joka kyseenalaistaa valtani tulkoon esiin ja ratkaisemme asian kaksintaistelulla. Minä vastaan jokainen epäilijä enkä käytä aseita tai taikoja, saati sitten telepaatin voimia. Astukaa esiin.
Hetken hiljaisuuden jälkeen ihmiset polvistuivat hänen eteensä, kymmenen lihaksikasta miestä epäröivät ja lopulta astuivat esiin.
- Me haastamme sinut yhdessä, haasteesi sääntöjen mukaan. Ei aseita, ei taikoja!
Artturi hymyili, rohkeita sotureita hän tarvitsikin. Hän nyökkäsi tyytyväisenä.
- Juuri tälläistä rohkeutta kaipaan, teen teistä jokaisesta kenraalin tulevaan armeijaani ja jokaiselle lupaan kuningaskunnan ja myöhemmin oman planeetan!
Kukaan ei uskaltanut nauraa, vaikka mies ehkä olikin hullu, oli hänelllä voimaa valloittaa ainakin yksi kuningaskunta, ehkä häntä kannatti seurata.
Miehet piirittivät hänet ja Artturi sulki silmänsä. Oli parempi aistia heidät kuin luottaa silmiin jotka näkivät vain yhteen suuntaan.
Hiki paljasti pelokasta odotusta, hengitys taistelun huumaa, tai pelkoa. Ei asioilla ollut tosin eroa. Tunteet kertoivat epäuskoa ja pelkoa, myös toivoa. Jos hänen lupauksensa olisivat totta, heistä voisi tulla Jihadin kenraaleja, ja jihadissa kuolleet pääsisivät Valhallaan juhlittuina sankareina.
Armottoman kurinalaisesti ja koulutetusti he hyökkäsivät kahden pareina peilikuva ryhmissä nopeina aaltoina. Valheellisen rentona Artturi pyörähti ja otti yhden soturin miekan käteensä, iski sillä parin aseen pois, irrotti aseen ja heitti sen pois samalla kaataen soturin ja sulavalla liikkeellä hän laskeutui seuraavan soturin iskun alle jolloin miekka osui häntä päähän, mutta vain kamara osalla ja Artturi heitti miekka miehen ylitseen piirin keskelle.
Siitä hän kurotti vierellään olevien sotureiden lyhytmiekkoja ja iski niillä heitä takaraivoon ja heitti miekat maahan ja kääntyi vastaanottamaan seuraavia hyökkäyksiä.
Kaksi keihästä iski häntä kohti ja hän hyppäsi keihäden päälle ja iski niiden kärjet maahan ja keihään vartta pitkin hän juoksi soturin päälle ja iski häntä päähän, pyörähtämällä ilmassa hän potkaisi toisen soturin kumoon, eikä hän herännyt enää samana päivänä.
Tasaisella ja varmalla julmuudella hän iski jokaisen tajuttomaksi ja puolen minuutin jälkeen jokainen haastaja makasi maassa, useimmilla useampi kuin yksi luu murtuneena.
- Tuoka minulle juotavaa, simaa, olutta, mitä vain, tarvitsen paljon nestettä.
Joukko heräsi liikkeelle ja jopa jääkarhu lähti juoksuun. Artturi heitti valkean valon karhuun jonka vaikutuksesta karhu muuttui vaiheittain ihmiseksi mutta jatkoi nelinkontin juoksua.
Artturi viilsi ranteensa auki ja juotti jokaiselle miehelle vertaan, jonka jälkeen hän näytti erittäin riutuneelta. Vanhan rouvan tuotua hänelle olutta hän joi sitä ahnaasti.
Ja olutta tuotiin lisää ja lisää ja viisi litraa juotuaan hän lopulta lopetti tyytyväisenä, sytytti liekin sormen päähänsä ja katsoi lähellä seisovia lapsia.
- Tiedättekö miksi olutta ei saisi juoda? epävarmat lapset pudistivat päitään.
- Koska siinä on Alkoholia ja se on epäterveellistä. Sitten hän hönkäisi, oikeastaan röytäisi, hirvittävän alkoholi kaasupilven joka syttyi tuleen sormenpään sytyttämänä ja mieletön lieska valaisi metsän. Sen valossa Artturi näki mekaanisen sudenkorennon katsovan häntä.
- Anita, pyydystä tuo sudenkorento, mekaaninen tuolla.
Anita suuntasi katseensa puuhun ja hajaantui parveksi.
Anita pyydysti sudenkorennon, huomasi toisen ja nappasi senkin, mutta kolmatta hän ei saanut enää kiinni, sen etumatka oli liian suuri ja se katosi metsään.
- Soturini, meidät on havaittu. Viimeistään huomen aamuna Magistraatti on täällä. Pakatkaa ja valmistautukaa, lähdemme hetkeä ennen aamunkoittoa. Ja nyt tuokaa ruokaa ja juomaa, sekä kaikki viittanne, ne pitää korjata.
Koko yön Artturi maalasi riimuja kapinallisten viittoihin ja selitti paronille kuinka tavalliset taikaesineet oli liian helppo rikkoa, yksi taikavoimaa imevä loitsu ja koko hänen armeijansa olisi ilman taikaesineitä. Mutta jos loitsut tehtäisiin hänen verellään, ne parantuisivat, ja viimeistään tunnin jälkeen niiden taikavoima palautuisi. Loistavaa.
Ja nuotion ääressä hän kertoi sankaritarinoitaan innokkaiden nuorten kuunnellessa ja viimestään aamulla he muuttuivat epäilijöistä fanaattisiksi kannattajiksi. Anita yritti nukkua ja lopulta kyllästyi mokomaan tarinoitiin ja hajaantui parveksi ja nukahti puun oksille.
Keskiyöllä Artturi lähetti telepaattisen haukan taikaportin läpi Slainen luo, ja toivoi että haltia ei typeryyttään tappaisi haukkaa vaan hyväksyisi sen antamat neuvot. Haltian tuli valloittaa pimeän puolen kuningaskunta.
Artturi ja Anita kävelivät metsässä ja artturi katseli ympäröiviä puita.
- Niitä on aika paljon.
- Joo, taisin nähdä pari jousipyssyä.
- Jokaisella on, ne pelkäävät Magistraattia, nämä ovat vapaita kansoja, ja tarvitsen heitä suunnitelmassani, Artturi sanoi.
- Ja se on...
- neljän valtakunnan valloitus.
Anita naurahti.
- siis ei kuningaskunnan valloitus, ei Marsin valloitus, jota Magistraatti on yrittänyt viisivuosisataa, vaan tunnetun maailman, on sinulla pienet suunnitelmat.
- ei kultaseni, ymmärsit väärin, maailmat pitää yhdistää jotta voion valloittaa tämän galaksin.
Anita kalpeni, sitten rupesi nauramaan heleästi.
- sori, kyselen tyhmiä, vitsailit vai mitä?
Artturi katsoi häntä ja nosti kulmaansa.
- Miksi niin luulet?
Hän nosti leukaansa, hengitti syvään ja huusi metsälle
- Olemme vapaita kansalaisia ja etsimme turvapaikkaa.
Pusikosta astui mustapukuinen nainen, mustat hiukset ja huulet. Hänen silmänsä olivat maalattu mustalla kajaalilla vahvan näköisiksi. Hänen rinnalleen ilmestyi kolme jousimiestä molemmilta puolilta.
- ja mistä tiedämme että ette ole Magistraatin kätyreitä?
- helppoa, kysytte telepaatiltanne, tai sitten ehkä paronillanne on taskussaan kuula joka muuttuu punaiseksi kun joku valehtelee hänen läheisyydessään.
Nainen valahti kalpeaksi.
- mistä tiedät tämän kaiken?
- Olen epätoivottu numero yksi, Areksen ja Magistraatin metsästämä profetta.
- ehkä paroni saa selvittää tämän, liian iso pala minulle.
Artturi hymyili naiselle tämän tehtyä järkevän päätöksen ja antoi tämän viedä heidät paronin kuultavaksi.
Pari tuotiin aukiolle. Kirjava kasa ihmisiä kerääntyi heitä katsomaan. Jokaisella oli selässään näkymättömyysviitta, joten koko joukko katoaisi tarvittaessa viidessä sekunnissa näkyvistä.
Aukion keskellä punapukuinen mies puhui tummaihoisen miehen kanssa. Tumma mies huomasi heidät ja kertoi punapukuiselle, joka kääntyi katsomaan heitä.
- hän on punaparoni, meidän hallitsijamme. Heidän saattajansa kertoi.
Miehellä todella olikin punaiset hiukset ja punaisen parta, mikä oli hyvinkin harvinaista sillä tavallisin neljän valtakunnan asukki oli ruskea silmäinen ja tummatukkainen, korkeintaan hieman lainehtivat hiukset. Mutta paronilla oli siniset silmät ja käkkärät hiukset. Ja hän hymyili valloittavasti nähdessään vieraat.
- tervetuloa vapaat kansalaiset, olette nyt virallisesti vapaat magistraatin ahdingosta. Itse Ares mahtava toivoo sinun olevan vapaa, siksi teillä on nyt mahdollisuus liittyä meihin, vapauttajiin!
Mutta sitä ennen, muutama kysymys, oletteko te Magistraatin kätyreitä?
Artturi hymyili ja pudisti päätään.
- Magistraatti jahtaa minua ja kaikkia ystäviäni.
Mustaihoinen kuiskasi jotain paronille. Todella kaunis vaalea tukkainen ja sinisilmäinen nainen tuli paronin rinnalle ja kuiskasi jotain.
- Jaa, näytät puhuvan totta, entäs aiotteko paljastaa olinpaikkamme palkion toivossa?
Taas Artturi pudisti päätään.
Musta nyökkäsi hyväksyvästi.
- oletteko muodonmuuttajia?
Artturi nyökytti päätään, jolloin musta ja paroni alkoivat lyhyen väittelyn, jonka jälkeen paroni kysyi vielä jotain.
- apurini tässä väittää että olet telepaatti ja pystyt helposti väistämään valhenpaljastustestit, seuralaisestasi hän taas ei ole varma.
- Se on totta, olen telepaatti, ja naisellani on myös telepaattisia voimia.
- mutta toinen apurini taas väittää että molemmat olette muodonmuuttajia, johon myös itse annoitte varmistuksen äsken.
Paroni vaikutti hyvin hyvin hämmentyneeltä.
- se on totta, naiseni on lähes muodonmuuttaja ja hänellä on telepaatin voimia, itse olen sekä telepaatti että muodonmuuttaja. Oikeasti Anita tässä on henkiinherätetty succubusvampyyri, jonka paransin, mutta onnistuin säilyttämään hänen voimansa, eli hän on maailman ensimmäinen elävä vampyyri.
Anita paljasti hampaansa ja yleisö kavahti.
- olen Herttua sekä muodonmuuttajana että telepaattina.
Iloinen vapautusarmeija kohahti lisää.
Paroni jatkoi kysymyksiä
- abominaatioksi näytät harvinaisen normaalilta, mikä muodonmuuttajalle onkin ihan ymmärretävää, onhan meidän Ashakin enemmän kuin vain kaunis, mutta sitä en tajua miksi minun mielestäni sinä olet velho?
Artturi viilsi ranteensa auki ja lyhyen hetken punainen veri valui maahan.
- vereni valuu punaisena, ja sen värinen se oli kun synnyin, tavallisen ihmisen mahasta. Siitä on nyt neljätoista vuotta. Sen jälkeen lähdin Saturnuksesta ihmeelliselle matkalle neljän maailman läpi ja sain haltuuni telepaatin, muodonmuuttajan ja velhon voimat. Koska mikään voimani ei ole veressä eivät ne sotke toisiaan.
Voimistani huolimatta suurin kykyni on se kun sain muistoni takaisin, ja muistin olevani Arthur Silver, ihmiskunnan vapahtaja, 18 tuhatta vuotta vanha ihminen, hopea jumala ja pahan mustan jumalan surmaaja.
Yleisö kuohahti. Anita ihmetteli miten Artturi jaksoi sanoa noita sankaritarinoita vakavalla naamalla. Pikkuhiljaa hänkin alkoi uskoa niitä. Verilammikosta nousi punaruskea haukka jolla oli punaiset silmät. Veri oli kadonnut. Haukka hypähti artturin olalle.
- ja velhona olet varmaan herttua tasoa myös?
Artturi nyökkäsi.
- Ja koska aikomuksena on palauttaa jumalaiset voimani, Ares ja muut jumalat ovat peloissaan. Hermes koittaa pysyä puolueettomana, Venus yrittää liittoutua kanssani, Saturnus ei tiedä mitä tehdä, mutta Ares lähti sotaan, koska se on hänen luonteensa, ja tunnen sen hyvin koska kaikki jumalat ovat vain osia minusta.
Eräs nainen puun luota kysyi varovaisella äänellään
- Jos kerran Ares jahtaa sinua, miksi hän ei vain ammu salamaa taivaalta ja hoida asia sillä.
Artturi taputti naiselle ja sanoi
- Hyvä kysymys ansaitsee hyvän vastauksen. Alussa oli Artturi Ihminen, mies joka eli tuhat vuotta mutta senkin jälkeen halusi elää. Ei ole olemassa elämää joka olisi liian pitkä, siispä hän omisti lopun elämäänsä kehittääkseen hopeajumalan, jonka ainoa tarkoitus oli varmistaa Artturin uudelleen syntyminen, ja tässä hopeajumala onnistui vasta Artturin kuoleman jälkeen, satoja vuosia hänen kuoleman jälkeen.
Koska Artturi Ihminen pelkäsi että jumala unohtaisi tehtävänsä tai pitäisi ihmistä uhkana, hän kirjoitti jumalan peruskäskyihin että hopeajumala ei koskaan voisi vahingoittaa Artturi Ihmistä, eikä hänen läheisiään. Jumalan tuli aina totella ihmistä, sillä vaikka Artturi helposti tyytyisi oloonsa hopeajumalana, hän pelkäsi ihmisyytensä menetystä. Siksi toiseksi käskyksi hän rakensi että Jumalan tuli aina synnyttää uudestisyntynyt Artturi. Näiden kahden käskyn avulla Artturi 8 tuhannen vuoden aikana syntyi uudestaan ja uudestaan ihmisenä ja piti jumalan hallinnassaan.
Suuri sota muutti kaiken, Hopeajumala ja Artturi voittivat mustan jumalan ja Hopeajumala valloitti mustan jumalan mutta hänen läheisensä petti hopeajumalan ja Artturin ja hopeajumala menetti ruumiinsa ja siirtyi mustanjumalan kehoon, joka kattoi koko aurinkokunnan josta ihmiskunta oli kotoisin. Kun hopeajumala nukahti syntyäkseen uudelleen auringonjumalaksi kuten toukka koteloituu syntyäkseen perhosena, hopeajumala nukahti ja unensa aikana hopeajumala menetti minuutensa ja hopeajumalan osaset itsenäistyivät ja jakautuivat omiksi persoonikseen.
Mars, venus, Saturnus, Neptunus, pluto, ne kaikki olivat joskus hopeajumalan osia, nyt itsenäisiä. Vain jupiter jatkoi tehtäväänsä uskollisena. Ja nyt hänen työnsä on valmis, ja minun tulee vain herättää Apollo, auringon jumala Amon Ra, ja kaikki jumalat kumartavat minulle.
Ares on sotaisa puoli minusta, Venus rakastava, ja naisellinen puoli minua.
Hermes on tiedonjanoni ja Saturnus vallasta ja hallinnosta kiinnostunut osa minua. Pluto on synkät muistoni ja Luna rakkaat muistot, Maapallo on rodunjalostaja osa minua. Neptunus on elämää rakastava osa minua, ainoa joka osaa ottaa rennosti.
Nyt tavoitteeni on yhdistää Mars yhdeksi valtakunnaksi ja sen jälkeen valloittaa saturnus. Saturnuksen jälkeen yritän herättää Amon Ra'n, Apollon ja seuraajani saavat valloittaa Merkuriuksen ja Neptunuksen. Kun tämä on tehty ihmiskunta voi yhtenäisenä rintamana valloittaa tämän galaksin, ja ottaa oikeutetun paikkansa linnunradan herrana. Kymmenen tuhannen vuoden pimeä aika päättyy ja minä nostan ihmiskunnan siihen tieteelliseen ja sivistuneisyyden tasoon mikä sille kuuluu.
Metsässä oli erittäin hiljaista. Joku lapsi kikatti varovasti, pian hänen äitinsäkin, ja lopulta kaikki alkoivat nauraa, se mitä he kuulivat oli hauskinta mitä he olivat ikinä kuulleet. Abominaatiot olivat tunnetusti mieleltään epävakaita, ja tämä tapaus oli megalomaniassaan ihan omaa tasoaan.
Artturi käski Anitaa telepaattisesti hajaantumaan metsään, tämä ratkeaisi voimalla, ei suostuttelulla.
Paroni pyyhki kyyneleitään ja sanoi kikatuksensa lomassa
- Olet sinä hauska tyyppi, sääli etten voi sallia sinun elää, voisit puheillasi viedä monen ihmisen tuhoon.
Hän heilutti kättään ja huusi
- Ampukaa hänet.
Aika tuntui hidastuvan kun satoja nuolia alkoi sataa Artturin päälle. Hän kierähti pois nuolten alta ja miekalla hän leikkasi Paronin parran lyhyemmäksi, Ashan hameen hän repäisi pois ja vei hänen näkymättömyys viittansa. Hän katosi sen alle ja loitsi mahtavan loitsun joka sai kaikki metsän puut hohtamaan vihreinä. Puut avasivat silmänsä ja heiluttivat käsiään.
- Kuka hyökkää mestarimme kimppuun? Kiusalliset ihmiset, katkovat oksiamme ja polttavat meitä huvin vuoksi. Kärsivällisyytemme on nyt lopussa!
Paniikki alkoi levitä. Paroni taikoi loitsun jonka avulla hän näkisi näkymättömät ja pian hän näkikin Artturin seisovan edessään, ja hän aisti kuinka ilma värähteli telepaattista energiaa. Mustan apurin silmät olivat lasittuneet ja hän nyökytteli alistuneesti
- Artturi on herrani, ei minulta mitään puutu.
Paroni otti taikasauvansa ja ampui taikanuolia Artturia päin joka heitti viittansa pois ja torjui nuolet kädellään.
Toisella kädellä Artturi heitti loitsun joka lähti muuttamaan paronia jääkarhuksi hitaasti mutta väistämättä.
- On kaksi mahdollisuutta, joko olen vahva siksi että olen megalomaaninen Abominaatio, telepaatti muodonmuuttaja velho, ja hullu.
Tai sitten olen Profeetan Apollo, Kahdenksantoista tuhatta vuotta vanha ihminen. Ensimmäisessä tapauksessa olen verenhimoinen ja annan metsän kostaa pahat tekonne, ja toisessa tapauksessa olen armelias ja käsken metsän jättää teidät rauhaan.
Paroni katsoi kehonsa muutosta paniikki silmissään ja juuri ennen kuin hänen päänsä muuttui lumikarhun pääksi hän murisi
- Antaudun, säästä väkeni. Ja lopulta hän oli kokonaan jääkarhu.
Artturi iski kätensä yhteen, lausui komentosanat ja iski maahan, josta lähti vihreä valoaalto joka suuntaan. Puut jähmettyivät paikoilleen ja siitä päivästä lähtien ne ovat olleet uusilla paikoillaan.
Sinistä valoa hohtaen Artturi huusi
- Olen Herttua Artturi, Arkkimaagi ja teidän uusi hallitsijanne. Se joka kyseenalaistaa valtani tulkoon esiin ja ratkaisemme asian kaksintaistelulla. Minä vastaan jokainen epäilijä enkä käytä aseita tai taikoja, saati sitten telepaatin voimia. Astukaa esiin.
Hetken hiljaisuuden jälkeen ihmiset polvistuivat hänen eteensä, kymmenen lihaksikasta miestä epäröivät ja lopulta astuivat esiin.
- Me haastamme sinut yhdessä, haasteesi sääntöjen mukaan. Ei aseita, ei taikoja!
Artturi hymyili, rohkeita sotureita hän tarvitsikin. Hän nyökkäsi tyytyväisenä.
- Juuri tälläistä rohkeutta kaipaan, teen teistä jokaisesta kenraalin tulevaan armeijaani ja jokaiselle lupaan kuningaskunnan ja myöhemmin oman planeetan!
Kukaan ei uskaltanut nauraa, vaikka mies ehkä olikin hullu, oli hänelllä voimaa valloittaa ainakin yksi kuningaskunta, ehkä häntä kannatti seurata.
Miehet piirittivät hänet ja Artturi sulki silmänsä. Oli parempi aistia heidät kuin luottaa silmiin jotka näkivät vain yhteen suuntaan.
Hiki paljasti pelokasta odotusta, hengitys taistelun huumaa, tai pelkoa. Ei asioilla ollut tosin eroa. Tunteet kertoivat epäuskoa ja pelkoa, myös toivoa. Jos hänen lupauksensa olisivat totta, heistä voisi tulla Jihadin kenraaleja, ja jihadissa kuolleet pääsisivät Valhallaan juhlittuina sankareina.
Armottoman kurinalaisesti ja koulutetusti he hyökkäsivät kahden pareina peilikuva ryhmissä nopeina aaltoina. Valheellisen rentona Artturi pyörähti ja otti yhden soturin miekan käteensä, iski sillä parin aseen pois, irrotti aseen ja heitti sen pois samalla kaataen soturin ja sulavalla liikkeellä hän laskeutui seuraavan soturin iskun alle jolloin miekka osui häntä päähän, mutta vain kamara osalla ja Artturi heitti miekka miehen ylitseen piirin keskelle.
Siitä hän kurotti vierellään olevien sotureiden lyhytmiekkoja ja iski niillä heitä takaraivoon ja heitti miekat maahan ja kääntyi vastaanottamaan seuraavia hyökkäyksiä.
Kaksi keihästä iski häntä kohti ja hän hyppäsi keihäden päälle ja iski niiden kärjet maahan ja keihään vartta pitkin hän juoksi soturin päälle ja iski häntä päähän, pyörähtämällä ilmassa hän potkaisi toisen soturin kumoon, eikä hän herännyt enää samana päivänä.
Tasaisella ja varmalla julmuudella hän iski jokaisen tajuttomaksi ja puolen minuutin jälkeen jokainen haastaja makasi maassa, useimmilla useampi kuin yksi luu murtuneena.
- Tuoka minulle juotavaa, simaa, olutta, mitä vain, tarvitsen paljon nestettä.
Joukko heräsi liikkeelle ja jopa jääkarhu lähti juoksuun. Artturi heitti valkean valon karhuun jonka vaikutuksesta karhu muuttui vaiheittain ihmiseksi mutta jatkoi nelinkontin juoksua.
Artturi viilsi ranteensa auki ja juotti jokaiselle miehelle vertaan, jonka jälkeen hän näytti erittäin riutuneelta. Vanhan rouvan tuotua hänelle olutta hän joi sitä ahnaasti.
Ja olutta tuotiin lisää ja lisää ja viisi litraa juotuaan hän lopulta lopetti tyytyväisenä, sytytti liekin sormen päähänsä ja katsoi lähellä seisovia lapsia.
- Tiedättekö miksi olutta ei saisi juoda? epävarmat lapset pudistivat päitään.
- Koska siinä on Alkoholia ja se on epäterveellistä. Sitten hän hönkäisi, oikeastaan röytäisi, hirvittävän alkoholi kaasupilven joka syttyi tuleen sormenpään sytyttämänä ja mieletön lieska valaisi metsän. Sen valossa Artturi näki mekaanisen sudenkorennon katsovan häntä.
- Anita, pyydystä tuo sudenkorento, mekaaninen tuolla.
Anita suuntasi katseensa puuhun ja hajaantui parveksi.
Anita pyydysti sudenkorennon, huomasi toisen ja nappasi senkin, mutta kolmatta hän ei saanut enää kiinni, sen etumatka oli liian suuri ja se katosi metsään.
- Soturini, meidät on havaittu. Viimeistään huomen aamuna Magistraatti on täällä. Pakatkaa ja valmistautukaa, lähdemme hetkeä ennen aamunkoittoa. Ja nyt tuokaa ruokaa ja juomaa, sekä kaikki viittanne, ne pitää korjata.
Koko yön Artturi maalasi riimuja kapinallisten viittoihin ja selitti paronille kuinka tavalliset taikaesineet oli liian helppo rikkoa, yksi taikavoimaa imevä loitsu ja koko hänen armeijansa olisi ilman taikaesineitä. Mutta jos loitsut tehtäisiin hänen verellään, ne parantuisivat, ja viimeistään tunnin jälkeen niiden taikavoima palautuisi. Loistavaa.
Ja nuotion ääressä hän kertoi sankaritarinoitaan innokkaiden nuorten kuunnellessa ja viimestään aamulla he muuttuivat epäilijöistä fanaattisiksi kannattajiksi. Anita yritti nukkua ja lopulta kyllästyi mokomaan tarinoitiin ja hajaantui parveksi ja nukahti puun oksille.
Keskiyöllä Artturi lähetti telepaattisen haukan taikaportin läpi Slainen luo, ja toivoi että haltia ei typeryyttään tappaisi haukkaa vaan hyväksyisi sen antamat neuvot. Haltian tuli valloittaa pimeän puolen kuningaskunta.
Comments