Albert Dumble
Ikääntynyt Albert Dumle käveli pyöreän pöydän ääreen. Nuori opiskelijapoika Harri auttoi hänet istuutumaan ja jäi seisomaan professorin viereen. Oli suuri kunnia olla vanhan professorin apulainen.
Albert mietiskeli tapaamisen tarkoitusta. Kukaan ei oikein tiennyt kutsujan nimeä, eikä agendaa.
500 vuotta Albert oli elänyt kaksoiselämää ja hän oli oppinut olemaan vainoharhainen. Kukaan tunnetuista velhoista ei ollut selvinnyt niin monesta salamurhayrityksestä kuin hän, siitä tuli lisänimi 'ikuinen' tai 'kuolematon'. Viimeisen 50 vuoden aikana kukaan ei enää uskaltanut.
Oikeasti hän oli selvinnyt useammasta murhasta kuin kukaan velho pystyisi, sillä hän ei ollut edes velho. Albert 'ikuinen' Dumle oli oikeasti Mariusz Pavel, arkkimuodon muuttaja ja oikean Albertin läheinen ystävä.
Kun Albertin isä kuoli jättäen hänet mahtavan suvun päämieheksi, Albert halusi vain paeta ja elää yksinkertaista elämää nuoren vaimonsa Annan kanssa. Mutta Mariusz ei voinut sallia sitä. Bysantti olisi valunut Mustan vallan alle ja ne koneita rakastavat velhot olisivat tuhonneet Bysantin viljavat pellot ja jättäneet sekä bysantin että sen lähialueet nälkäkuoleman armoille.
Mariusz esitti Albertille suunnitelman. Mariusz antaisi ystävälleen helpon elämän hovivelhona, ja Albert antaisi Mariukselle henkilöllisyytensä ja vallan. Pienen mietinnän jälkeen Albert ihastui suunnitelmaan ja hyväksyi sen.
Siitä lähtien Albert on ollut merkittävä hahmo Marsin politiikassa, hän laajensi bysantin alueita moninkertaisesti urhealla nerokkuudellaan. Hänen aikansa ei tuhlaantunut loitsujen opiskeluun tai magian teorian syventämiseen, hä pystyi keskittämään aikansa sotataitoon ja politiikkaan ja perusti Magistraatin yhdessä kahdeksan liittolaisen kanssa.
Monet olivat valmiita murhaamaan hänen magiansa salaisuuksien selvittämiseksi, monet yrittivät, kaikki epäonnistuivat.
Opittuaan verimagian jalon taidon hän alkoi kasvattaa kuuluisaa eläin armeijaansa joka suojasi Bysanttia kuluttamatta elinvoimaa pelloilta niinkuin maagiset armeijat muualla Marsissa.
Temppu oli nerokkaan yksinkertainen. Verieläin pystyi oppimaan yhden tempun mestariltaan. Yleensä se oli muodonmuutos tai parantumisvoima, mutta mestarimuodonmuuttajat pystyivät kasvattamaan kokoaan imemällä orgaanista ainetta, tämän kyvyn antamalla pienelle verieläimelle hän pystyi luomaan monta verieläintä ja antaa niiden kasvaa mahtavaksi jääkarhuarmeijaksi, jonka maine kaikui Marsin pimeälle puolelle asti.
Eikä tippaakaan magiaa tarvittu, eli siis elinvoimaa ei tarvinnut imeä maasta tai kasveista. Siksi Bysantin pellot kukoistivat. Muuallakin kukoistaisi jos velhot vain ymmärtäisivät käyttää magiaa varoen ja vain pakon edessä. Pieni määrä magiaa jopa kiihdyttää kasvien kasvua mutta ei se määrä mitä muut velhot käyttivät.
Nicolen konemagia, niin kammottavalta kuin se tuntuikin, oli kuitenkin askel oikeaan suuntaan, Nicole käytti magiaa vain sen verran kuin tarpeen, siksi hänen kansalaiset olivat terveitä ja vahvoja, toisin kuin Preussin kansalaiset jotka sairastelivat jatkuvasti velhojensa välinpitämättömän magian käytön takia. Siksi siellä oli kammottava uhrauslaki. - Joka kuukausi valittiin yksi yli 20 vuotias nainen joka ei imettänyt tai ollut raskaana, ja tämä nainen uhrattiin Arekselle.
Harvoin tälläinen löytyi sillä naiset hankkiutuivat raskaaksi keinolla millä hyvänsä. Useimmiten raskaus päättyi kesken menoon. Ilman tätä julmaa lakia Preussin kansa olisi jo kadonnut kokonaan.
Mariusz oli huolissaan veriveljestään. Viisisataa vuotta Albert oli elänyt Pavelin verellä, mutta nyt hänen verensä oli mennyt niin ohueksi että se oli lähinnä vaalean punaista. Albert ei kyennyt enää loitsimaan ja hänen vanhin tyttärenpoikansa Janusz sai ottaa salaisuuden kannettavakseen, ja jänestä tuli Mariuksen taikaesineiden tekijä.
Järkyttynyt Janusz vaati Mariusta jäämään eläkkeelle hänen isänsä kuoltua ja Mariusz sanoi pojalle mielellään asettuvansa aloilleen.
Mariusz vain ei ollut varma pojan sopivuudesta niin suurten saappaiden täyttäjäksi. Äkkipikainen, vallanhimoinen, ja liian huolimaton Druidiksi. Druidien pitäisi ymmärtää tasapainon laki, eli se määrä elinvoimaa mitä hän kuluttaa, pitää palauttaa luonnolle. Janusz piti itseään kaiken tämän yläpuolella, hänhän oli kasvanut mahtavimman arkkimaagin suvussa, vaikka tämä mahtavin arkkimaagi ei ollutkaan velho, saati sitten edes sukua. Tämän asian kuuleminen vain vahvisti hänen ylimielisyyttään, mutta Pavelin oli pakko luottaa Albertin viisauteen asiassa.
Ehkä oli mukavaa antaa valtikka Januszille, ei ollut mukavaa aina esittää vanhusta, vaikka hänen kehonsa oli reippaan 50 vuotiaan kunnossa. Vihdoinkin olla vapaa. Mutta nyt oli aika keskittyä kokoukseen.
Albert mietiskeli tapaamisen tarkoitusta. Kukaan ei oikein tiennyt kutsujan nimeä, eikä agendaa.
500 vuotta Albert oli elänyt kaksoiselämää ja hän oli oppinut olemaan vainoharhainen. Kukaan tunnetuista velhoista ei ollut selvinnyt niin monesta salamurhayrityksestä kuin hän, siitä tuli lisänimi 'ikuinen' tai 'kuolematon'. Viimeisen 50 vuoden aikana kukaan ei enää uskaltanut.
Oikeasti hän oli selvinnyt useammasta murhasta kuin kukaan velho pystyisi, sillä hän ei ollut edes velho. Albert 'ikuinen' Dumle oli oikeasti Mariusz Pavel, arkkimuodon muuttaja ja oikean Albertin läheinen ystävä.
Kun Albertin isä kuoli jättäen hänet mahtavan suvun päämieheksi, Albert halusi vain paeta ja elää yksinkertaista elämää nuoren vaimonsa Annan kanssa. Mutta Mariusz ei voinut sallia sitä. Bysantti olisi valunut Mustan vallan alle ja ne koneita rakastavat velhot olisivat tuhonneet Bysantin viljavat pellot ja jättäneet sekä bysantin että sen lähialueet nälkäkuoleman armoille.
Mariusz esitti Albertille suunnitelman. Mariusz antaisi ystävälleen helpon elämän hovivelhona, ja Albert antaisi Mariukselle henkilöllisyytensä ja vallan. Pienen mietinnän jälkeen Albert ihastui suunnitelmaan ja hyväksyi sen.
Siitä lähtien Albert on ollut merkittävä hahmo Marsin politiikassa, hän laajensi bysantin alueita moninkertaisesti urhealla nerokkuudellaan. Hänen aikansa ei tuhlaantunut loitsujen opiskeluun tai magian teorian syventämiseen, hä pystyi keskittämään aikansa sotataitoon ja politiikkaan ja perusti Magistraatin yhdessä kahdeksan liittolaisen kanssa.
Monet olivat valmiita murhaamaan hänen magiansa salaisuuksien selvittämiseksi, monet yrittivät, kaikki epäonnistuivat.
Opittuaan verimagian jalon taidon hän alkoi kasvattaa kuuluisaa eläin armeijaansa joka suojasi Bysanttia kuluttamatta elinvoimaa pelloilta niinkuin maagiset armeijat muualla Marsissa.
Temppu oli nerokkaan yksinkertainen. Verieläin pystyi oppimaan yhden tempun mestariltaan. Yleensä se oli muodonmuutos tai parantumisvoima, mutta mestarimuodonmuuttajat pystyivät kasvattamaan kokoaan imemällä orgaanista ainetta, tämän kyvyn antamalla pienelle verieläimelle hän pystyi luomaan monta verieläintä ja antaa niiden kasvaa mahtavaksi jääkarhuarmeijaksi, jonka maine kaikui Marsin pimeälle puolelle asti.
Eikä tippaakaan magiaa tarvittu, eli siis elinvoimaa ei tarvinnut imeä maasta tai kasveista. Siksi Bysantin pellot kukoistivat. Muuallakin kukoistaisi jos velhot vain ymmärtäisivät käyttää magiaa varoen ja vain pakon edessä. Pieni määrä magiaa jopa kiihdyttää kasvien kasvua mutta ei se määrä mitä muut velhot käyttivät.
Nicolen konemagia, niin kammottavalta kuin se tuntuikin, oli kuitenkin askel oikeaan suuntaan, Nicole käytti magiaa vain sen verran kuin tarpeen, siksi hänen kansalaiset olivat terveitä ja vahvoja, toisin kuin Preussin kansalaiset jotka sairastelivat jatkuvasti velhojensa välinpitämättömän magian käytön takia. Siksi siellä oli kammottava uhrauslaki. - Joka kuukausi valittiin yksi yli 20 vuotias nainen joka ei imettänyt tai ollut raskaana, ja tämä nainen uhrattiin Arekselle.
Harvoin tälläinen löytyi sillä naiset hankkiutuivat raskaaksi keinolla millä hyvänsä. Useimmiten raskaus päättyi kesken menoon. Ilman tätä julmaa lakia Preussin kansa olisi jo kadonnut kokonaan.
Mariusz oli huolissaan veriveljestään. Viisisataa vuotta Albert oli elänyt Pavelin verellä, mutta nyt hänen verensä oli mennyt niin ohueksi että se oli lähinnä vaalean punaista. Albert ei kyennyt enää loitsimaan ja hänen vanhin tyttärenpoikansa Janusz sai ottaa salaisuuden kannettavakseen, ja jänestä tuli Mariuksen taikaesineiden tekijä.
Järkyttynyt Janusz vaati Mariusta jäämään eläkkeelle hänen isänsä kuoltua ja Mariusz sanoi pojalle mielellään asettuvansa aloilleen.
Mariusz vain ei ollut varma pojan sopivuudesta niin suurten saappaiden täyttäjäksi. Äkkipikainen, vallanhimoinen, ja liian huolimaton Druidiksi. Druidien pitäisi ymmärtää tasapainon laki, eli se määrä elinvoimaa mitä hän kuluttaa, pitää palauttaa luonnolle. Janusz piti itseään kaiken tämän yläpuolella, hänhän oli kasvanut mahtavimman arkkimaagin suvussa, vaikka tämä mahtavin arkkimaagi ei ollutkaan velho, saati sitten edes sukua. Tämän asian kuuleminen vain vahvisti hänen ylimielisyyttään, mutta Pavelin oli pakko luottaa Albertin viisauteen asiassa.
Ehkä oli mukavaa antaa valtikka Januszille, ei ollut mukavaa aina esittää vanhusta, vaikka hänen kehonsa oli reippaan 50 vuotiaan kunnossa. Vihdoinkin olla vapaa. Mutta nyt oli aika keskittyä kokoukseen.
Comments