Kaisa, tappavan kaunis vamppyyri
Jos Kaisalla oli joskus ollut kaamea herätys, niin se ei ollut todellakaan mitään siihen mitä hän nyt koki.
Hän havahtui paksun villapeiton alla, ja ensimmäinen ajatus oli, minä kuolin!
Hänen vieressään nukkui todella ruma mies sikeästi. Kaisa nosti huopaa ja saman tien poltti kätensä.
Mies heräsi siihen
- Hullu, aurinko ei ole vielä laskenut, tapat meidät molemmat!
- anteeksi, kuka olet, miksi aurinko polttaa meitä? Haluan pois täältä!
Mies nousi naisen päälle ja sanoi
- olemme vampyyrejä ja minä olen sinun mestarisi, luojasi. Vielä on aikaa ennen auringon laskua, ja koska herätit minut saat luvan viihdyttää minua siihen asti. Vampyyrin lapsi ei voi olla tottelematta mestariaan.
Kaisan huuto kuului kauas ja ympäröivät zombiet yrittivät ymmärtää mistä ääni tuli mutta eivät onnistuneet, ihmisten hajua ei tullut mistään.
Tunnin päästä vampyyrit nousivat huovan alta, kaisan kasvot olivat kyynelveren peitossa ja hänellä oli aivan hirvittävä nälkä.
- meidän on mentävä pimeälle puolelle, en aisti kuningatarta enää. Hän löytää meidät kun haluaa, tai kutsuu kun tarvitsee. Uskon että pystyt muuttumaan pöllöparveksi, keskity pöllöön, täytä mielesi linnun ajauksella.
Kaisa totteli koska ei voinut muuta ja samassa tunsi todella kamalan jakaantumisen, hän hajosi moneen osaan ja pian unohti itsensä. Joukko pöllöjä lensi ilmassa ja nappasi syödäkseen pikkulintuja, imien ne kuivaksi.
Pian edessä oli viikon lento pimeään valtakuntaan.
Eräänä iltana he näkivät mahtavan linnoituksen portin, ja söivät kaupunkiin menevän karavaanin, Markku, Kaisan mestari alkoi hehkua valoa. Hän huusi, kipua vai mielihyvää, sitä Kaisa ei osannut sanoa.
- Kuningatar on kuollut, minä olen uusi Kuningas!
Markku muuttui suuremmaksi ja petomaisemmaksi. Mitä vahvempi mies vampyyri oli, sitä rumemmaksi hän muuttui, naisella taas kävi toisinpäin. Kaisa alkoi myös hohtaa ja hän muuttui myös, onneksi kauniimmaksi.
Markku muuttui humanoidipöllöksi, enää hän ei pystynyt pitämään ihmismuotoa. Kaisa tunsi pakottavaa tarvetta pitää paljastavampia vaatteita. Hän heitti päällyspaitansa pois.
Pian kuitenkin sininen välähdys toi vaaleatukkaisen miehen heidän seuraan. Haltia oli hämmentynyt, katseli heitä ja sanoi
- mitä? Missä olemme, kuinka selvisit Kaisa, näin sinun kuolevan ja luulin tulevani Zombiearmeijan keskelle haudatakseni sinut.
Kaisa pudisti päätään ja sanoi
- en selvinnyt, olen friikkipöllö succubus vampyyri. Ja sinä näytät aterialta, ja tässä on luojani Markku, enkä usko että hän pitää sinusta.
Markku hymyili julmasti.
- ystäväsi veri voimistaa kummasti meitä molempia. Loistavaa.
Markku nosti kätensä ja ampui jäätävää ilmaa haltiaa kohti joka torjui sen nopealla kilpi loitsulla. Kilpi kuitenkin hajosi heti ja kylmä heitti haltian maahan. Hänen hiuksensa kiiltelivät lumisina ja vaatteet myös.
Slaine tajusi ettei voittaisi hirviötä reilussa velho tai miekkamatsissa, joten hän juoksi kaatuneen puunrungon taakse ja jäi sinne suojaan.
Naurava hirviö käveli puunrungon luo, nosti sen vaivatta (miespuoliset succubus vampyyrit ovat vahvoja, naispuoliset taas nopeita) ja näki haltian kiemurtelevan peloissaan maassa rukoillen armoa.
- Hah! Rukoile armoa niin saat sitä, teen sinusta palvelijani niin saat ryömiä edessäni vuosisatoja. Saat toimia tuolinani kun haluan istua, saat kantaa tavaroitani kun matkustan. Sinusta tulee vielä hyödyllinen osa uutta kuningaskuntaani.
Markku nosti haltian kurkusta ilmaan ja paljasti pitkät kulmahampaat jotka olivat hänen oudossa nokkamaisessa suussaan. Markku nauroi haltialle joka kopautti kantapäänsä yhteen eikä hirviö nähnyt terää joka ponnahti esiin pohjan alta, eikä hän nähnyt kuinka se upposi hänen leukaansa.
Mutta hän todella tunsi sen, ote haltiasta kirposi ja haltia tippui maahan ilman toista saapasta. Hän irrotti vyöltä ruoskan ja iski sen hirviön kaulan ympärille ja juoksi puunrungon luo ja sitoi sen puunrunkoon kiinni.
Sekava vampyyri yritti irrottaa ruoskaa samalla kun yski verta mutta ruoska vain kiristyi kun haltia juoksi sitä pitkin vampyyrin kimppuun iskien sai-terän päätä kohti mutta osuen hirviön käden läpi, kun se torjui epätoivoisesti iskun.
- Luulitko että selvisinkolmesata vuotta pelaamalla reilusti? Tyhmä! Haltia huusi.
Slaine hyppäsi maahan ja kun Markku kokosi itsensä ja oli valmis huitaisemaan isolla kynnellään haltiaa tämä lausui välke loitsun, sokaiseva valo osui vampyyriin, tämä peitti silmänsä käsillään ja haltia vapautti sormistaan tulipallon joka sytytti hirviön hiukset ja sai sen pakokauhun valtaan.
Vampyyrikuningas yritti sammuttaa liekkejä kierimällä maassa jonka hän huomasi olevan myös tulessa sillä haltia kutsui tuliringin. Koska haltia tiesi ettei pärjännyt suorassa voimien mittelyssä hän hyökkäsi epäsuorasti ja hyökkäsi vampyyrin heikkouksiin.
Liekkien yli haltia hyppäsi salamoiva miekka kädessään ja leikkasi sormia irti vampyyriltä. Hän katkaisi polvijänteen ja katkaisi toisen jalan varpaat. Kun hirviö kaatui, sen silmistä paistoi ymmärrys lähestyvästä kuolemastaan ja se levitti siipensä ja lähti karkuun.
Markku lensi ja haltia ampui tulipallon perään. Sulat syttyivät tuleen mutta se oli vasta alkusoittoa sille mitä tapahtui Lucifer-auringon noustessa.
Pikkuauringon ensi säteet osuivat vampyyrikuninkaaseen muuttaen sen ihmiseksi.
Kaisa juoksi peloissaan laukkunsa luo ja veti paksun huovan esiin ja piiloutui sen alle.
Slaine teki käsillään liikkeitä, hän nimesi maassa palavan liekin ja se muuttui tuliseksi hevoseksi joka loikkasi haltian eteen.
- Raziel, tapa pöllömies. Haltia osoitti pelästynyttä Markkua ja hevonen nyökkäsi, polki maata ja juoksi vampyyrimiehen perään.
Tuskankiljahdukset kuuluivat vampyyrin luota ja haltia kylmästi käänsi sille selkänsä. Hän meni Kaisan luo ja sanoi
- kuningas ja kuningatar voivat kävellä auringossa, vain heidän voimansa katoavat. Kohta sinä saat kunnian olla uusi vampyyrikuningatar.
Huudahdus katkesi veitsellä leikaten kun Markku paloi hienoksi tuhkaksi.
Kaisa tunsi hehkuvansa ja huopa syttyi palamaan, Slaine sammutti sen vesisuihkulla.
- luulen että olet turhan huoleton taikojesi kanssa. Katso, olet imenyt jo ruohikon ja hyönteisten elinoimat tähän taisteluun, olenhan toki kiitollinen avustasi, ja siitä että nostit minut valtaan, mutta ehkä nyt riittää, sanoi Kaisa.
Kaisa nousi huovan alta ja katsoi aurinkoa.
- tuntuu hyvältä katsoa aurinkoa. Mitä nyt aiot tehdä? Haudata minut kuten suunnittelit.
- Aion etsiä Artturin ja pyytää häntä parantamaan sinut, haltia vastasi, ja laittoi kätensä naisen olkapäälle.
Ylimielinen hymy nousi naisen huulille.
- parantaa minut? Luuletko että olen sairas? Mitä minä olin aikaisemmin? Nätti tyttö joka osasi ampua. Ei, en minä tarvitse parannusta. Mikä ajoi sinut minun luokseni?
- Rakkaus, vastasi haltia vakavana.
- Vampyyrit eivät voi rakastaa, vain vihata ja himoita.
- Himo riittää minulle kunnes löydän nukkuvan Apollon.
- Veren himon?
- Ei, vaan vartalon himon.
- En minä sinua himoitse, miehet himoitsevat minua.
- En pyydä lupaasi nainen, haltia sanoi ja otti naisen niskasta hellästi mutta voimakkaasti kiinni ja veti hänet luokseen. Haltia suuteli naista pitkään kunnes he irrottautuivat ja Kaisa tunnusti raukeana
- Ehkä pidän sinut jonkin aikaa leikkikaluna, haltiat eivät vanhene turhan nopeasti niinkuin ihmismiehet, mutta älä luule että tämä on kihlaus, minusta ei tule sinun pikku kotihengetärtä.
Haltia nauroi,
- Vampyyrikuningatar kotona leipomassa pipareita ja odottelee rosvoprinssinsä kotiin paluuta.
Letkautus pehmensi Kaisan kovaa ulkokuorta. Hän tunsi että vampyyrikin kykeni tunteisiin jos vain osasi kuunnella niitä. Ehkä tästä voisi tulla jotain, jollakin oudolla tavalla. Silti Kaisa kaipasi omaa kuningatar kuntaa ja palvelijoita. Kyllä Slaine suostuisi pieneen kuningaskuntaan, tai hän pakottaisi tämän. Velhosta olisi aina hyötyä Marsissa.
Hän havahtui paksun villapeiton alla, ja ensimmäinen ajatus oli, minä kuolin!
Hänen vieressään nukkui todella ruma mies sikeästi. Kaisa nosti huopaa ja saman tien poltti kätensä.
Mies heräsi siihen
- Hullu, aurinko ei ole vielä laskenut, tapat meidät molemmat!
- anteeksi, kuka olet, miksi aurinko polttaa meitä? Haluan pois täältä!
Mies nousi naisen päälle ja sanoi
- olemme vampyyrejä ja minä olen sinun mestarisi, luojasi. Vielä on aikaa ennen auringon laskua, ja koska herätit minut saat luvan viihdyttää minua siihen asti. Vampyyrin lapsi ei voi olla tottelematta mestariaan.
Kaisan huuto kuului kauas ja ympäröivät zombiet yrittivät ymmärtää mistä ääni tuli mutta eivät onnistuneet, ihmisten hajua ei tullut mistään.
Tunnin päästä vampyyrit nousivat huovan alta, kaisan kasvot olivat kyynelveren peitossa ja hänellä oli aivan hirvittävä nälkä.
- meidän on mentävä pimeälle puolelle, en aisti kuningatarta enää. Hän löytää meidät kun haluaa, tai kutsuu kun tarvitsee. Uskon että pystyt muuttumaan pöllöparveksi, keskity pöllöön, täytä mielesi linnun ajauksella.
Kaisa totteli koska ei voinut muuta ja samassa tunsi todella kamalan jakaantumisen, hän hajosi moneen osaan ja pian unohti itsensä. Joukko pöllöjä lensi ilmassa ja nappasi syödäkseen pikkulintuja, imien ne kuivaksi.
Pian edessä oli viikon lento pimeään valtakuntaan.
Eräänä iltana he näkivät mahtavan linnoituksen portin, ja söivät kaupunkiin menevän karavaanin, Markku, Kaisan mestari alkoi hehkua valoa. Hän huusi, kipua vai mielihyvää, sitä Kaisa ei osannut sanoa.
- Kuningatar on kuollut, minä olen uusi Kuningas!
Markku muuttui suuremmaksi ja petomaisemmaksi. Mitä vahvempi mies vampyyri oli, sitä rumemmaksi hän muuttui, naisella taas kävi toisinpäin. Kaisa alkoi myös hohtaa ja hän muuttui myös, onneksi kauniimmaksi.
Markku muuttui humanoidipöllöksi, enää hän ei pystynyt pitämään ihmismuotoa. Kaisa tunsi pakottavaa tarvetta pitää paljastavampia vaatteita. Hän heitti päällyspaitansa pois.
Pian kuitenkin sininen välähdys toi vaaleatukkaisen miehen heidän seuraan. Haltia oli hämmentynyt, katseli heitä ja sanoi
- mitä? Missä olemme, kuinka selvisit Kaisa, näin sinun kuolevan ja luulin tulevani Zombiearmeijan keskelle haudatakseni sinut.
Kaisa pudisti päätään ja sanoi
- en selvinnyt, olen friikkipöllö succubus vampyyri. Ja sinä näytät aterialta, ja tässä on luojani Markku, enkä usko että hän pitää sinusta.
Markku hymyili julmasti.
- ystäväsi veri voimistaa kummasti meitä molempia. Loistavaa.
Markku nosti kätensä ja ampui jäätävää ilmaa haltiaa kohti joka torjui sen nopealla kilpi loitsulla. Kilpi kuitenkin hajosi heti ja kylmä heitti haltian maahan. Hänen hiuksensa kiiltelivät lumisina ja vaatteet myös.
Slaine tajusi ettei voittaisi hirviötä reilussa velho tai miekkamatsissa, joten hän juoksi kaatuneen puunrungon taakse ja jäi sinne suojaan.
Naurava hirviö käveli puunrungon luo, nosti sen vaivatta (miespuoliset succubus vampyyrit ovat vahvoja, naispuoliset taas nopeita) ja näki haltian kiemurtelevan peloissaan maassa rukoillen armoa.
- Hah! Rukoile armoa niin saat sitä, teen sinusta palvelijani niin saat ryömiä edessäni vuosisatoja. Saat toimia tuolinani kun haluan istua, saat kantaa tavaroitani kun matkustan. Sinusta tulee vielä hyödyllinen osa uutta kuningaskuntaani.
Markku nosti haltian kurkusta ilmaan ja paljasti pitkät kulmahampaat jotka olivat hänen oudossa nokkamaisessa suussaan. Markku nauroi haltialle joka kopautti kantapäänsä yhteen eikä hirviö nähnyt terää joka ponnahti esiin pohjan alta, eikä hän nähnyt kuinka se upposi hänen leukaansa.
Mutta hän todella tunsi sen, ote haltiasta kirposi ja haltia tippui maahan ilman toista saapasta. Hän irrotti vyöltä ruoskan ja iski sen hirviön kaulan ympärille ja juoksi puunrungon luo ja sitoi sen puunrunkoon kiinni.
Sekava vampyyri yritti irrottaa ruoskaa samalla kun yski verta mutta ruoska vain kiristyi kun haltia juoksi sitä pitkin vampyyrin kimppuun iskien sai-terän päätä kohti mutta osuen hirviön käden läpi, kun se torjui epätoivoisesti iskun.
- Luulitko että selvisinkolmesata vuotta pelaamalla reilusti? Tyhmä! Haltia huusi.
Slaine hyppäsi maahan ja kun Markku kokosi itsensä ja oli valmis huitaisemaan isolla kynnellään haltiaa tämä lausui välke loitsun, sokaiseva valo osui vampyyriin, tämä peitti silmänsä käsillään ja haltia vapautti sormistaan tulipallon joka sytytti hirviön hiukset ja sai sen pakokauhun valtaan.
Vampyyrikuningas yritti sammuttaa liekkejä kierimällä maassa jonka hän huomasi olevan myös tulessa sillä haltia kutsui tuliringin. Koska haltia tiesi ettei pärjännyt suorassa voimien mittelyssä hän hyökkäsi epäsuorasti ja hyökkäsi vampyyrin heikkouksiin.
Liekkien yli haltia hyppäsi salamoiva miekka kädessään ja leikkasi sormia irti vampyyriltä. Hän katkaisi polvijänteen ja katkaisi toisen jalan varpaat. Kun hirviö kaatui, sen silmistä paistoi ymmärrys lähestyvästä kuolemastaan ja se levitti siipensä ja lähti karkuun.
Markku lensi ja haltia ampui tulipallon perään. Sulat syttyivät tuleen mutta se oli vasta alkusoittoa sille mitä tapahtui Lucifer-auringon noustessa.
Pikkuauringon ensi säteet osuivat vampyyrikuninkaaseen muuttaen sen ihmiseksi.
Kaisa juoksi peloissaan laukkunsa luo ja veti paksun huovan esiin ja piiloutui sen alle.
Slaine teki käsillään liikkeitä, hän nimesi maassa palavan liekin ja se muuttui tuliseksi hevoseksi joka loikkasi haltian eteen.
- Raziel, tapa pöllömies. Haltia osoitti pelästynyttä Markkua ja hevonen nyökkäsi, polki maata ja juoksi vampyyrimiehen perään.
Tuskankiljahdukset kuuluivat vampyyrin luota ja haltia kylmästi käänsi sille selkänsä. Hän meni Kaisan luo ja sanoi
- kuningas ja kuningatar voivat kävellä auringossa, vain heidän voimansa katoavat. Kohta sinä saat kunnian olla uusi vampyyrikuningatar.
Huudahdus katkesi veitsellä leikaten kun Markku paloi hienoksi tuhkaksi.
Kaisa tunsi hehkuvansa ja huopa syttyi palamaan, Slaine sammutti sen vesisuihkulla.
- luulen että olet turhan huoleton taikojesi kanssa. Katso, olet imenyt jo ruohikon ja hyönteisten elinoimat tähän taisteluun, olenhan toki kiitollinen avustasi, ja siitä että nostit minut valtaan, mutta ehkä nyt riittää, sanoi Kaisa.
Kaisa nousi huovan alta ja katsoi aurinkoa.
- tuntuu hyvältä katsoa aurinkoa. Mitä nyt aiot tehdä? Haudata minut kuten suunnittelit.
- Aion etsiä Artturin ja pyytää häntä parantamaan sinut, haltia vastasi, ja laittoi kätensä naisen olkapäälle.
Ylimielinen hymy nousi naisen huulille.
- parantaa minut? Luuletko että olen sairas? Mitä minä olin aikaisemmin? Nätti tyttö joka osasi ampua. Ei, en minä tarvitse parannusta. Mikä ajoi sinut minun luokseni?
- Rakkaus, vastasi haltia vakavana.
- Vampyyrit eivät voi rakastaa, vain vihata ja himoita.
- Himo riittää minulle kunnes löydän nukkuvan Apollon.
- Veren himon?
- Ei, vaan vartalon himon.
- En minä sinua himoitse, miehet himoitsevat minua.
- En pyydä lupaasi nainen, haltia sanoi ja otti naisen niskasta hellästi mutta voimakkaasti kiinni ja veti hänet luokseen. Haltia suuteli naista pitkään kunnes he irrottautuivat ja Kaisa tunnusti raukeana
- Ehkä pidän sinut jonkin aikaa leikkikaluna, haltiat eivät vanhene turhan nopeasti niinkuin ihmismiehet, mutta älä luule että tämä on kihlaus, minusta ei tule sinun pikku kotihengetärtä.
Haltia nauroi,
- Vampyyrikuningatar kotona leipomassa pipareita ja odottelee rosvoprinssinsä kotiin paluuta.
Letkautus pehmensi Kaisan kovaa ulkokuorta. Hän tunsi että vampyyrikin kykeni tunteisiin jos vain osasi kuunnella niitä. Ehkä tästä voisi tulla jotain, jollakin oudolla tavalla. Silti Kaisa kaipasi omaa kuningatar kuntaa ja palvelijoita. Kyllä Slaine suostuisi pieneen kuningaskuntaan, tai hän pakottaisi tämän. Velhosta olisi aina hyötyä Marsissa.
Comments