Kristian, sikafarmari
Nuori poika katseli sikafarmilla lempisikansa telmintää kun huomasi kahden tuntemattoman hahmon kävelevän käsi kädessä häntä päin.
Kun kaksi vuotta sitten hänen isänsä huomasi hänen veren olevan voimakkaasti vihertävää, oli poika muuttunut saman tien ulkopuoliseksi, palvelijaksi jolla ei ollut mitään asiaa perheen yhteisiin asioihin. Isä oli huutanut äidille että hän oli pettänyt isää, ja äiti itki ettei muistanut asiasta mitään, hän oli taikuuden uhri. Yön hiljaisina hetkinä kun isä nukkui sikeästi hiipi äiti sikolättiin pojan luo ja supisi kuinka hän oli ylhäisen suvun lapsi ja kuinka joku päivä velhot hakisivat pojan velhokouluun ja tekisivät pojasta mahtavan maagin.
Siksi äiti oli tehnyt hirvittävän aviorikoksen koska toivoi että sukuun syntyisi velho. Kristian nostaisi Huuhtasen suvun merkkisukujen joukkoon. Poika yritti korjata äitiään että sukuhan jatkui tyttären kautta mutta äiti ei antanut hänen puhua loppuun. Kristian arveli pojan riittävän ja pelastavan äidin väkivaltaiselta mieheltä. Puheet suvusta oli vain peittelyä.
Yön hiljaisina tunteina Kristian vannoi pelastavansa äitinsä, hän vannoi opettelevan taikuuden vaikka yksin. Puolen vuoden aikana hän oli oppinut jo muutamia temppuja ja spontaanit outoudet olivat vähentyneet. Isä oli jo pahoinpidellyt häntä monet kerrat aina kun kotieläin oli sairastunut tai ruokakasvi oli kuollut. Se oli muka likaisen noitapojan syytä.
Kaikki tämä muuttui kun outo pariskunta tuli pojan luo ja kysyi hakisiko poika isin tai äidin paikalle, kun takaa kuului huuto
- kädet ylös, hitaasti, tai se on viimeinen tekonne!
Pariskunta nosti hyvittuneena kätensä ja kääntyivät. He katsoivat isää ja sitten toisiaan, he nyökkäsivät toisilleen ja katsoivat isää taas ja saman tien jousi ja nuoli lennähtivät miehen käteen ja isä lennähti naisen eteen, ja leijui siinä hetken. Mies sanoi
- haluaisimme ruokaa ja yösijan, ja mieluiten evästä. Korvaamme vaivanne suojataioilla tai taikaesineillä.
- kultakin kävisi, isä änkytti.
Nainen nyökkäsi
- minulla on.
- hyvä, mies sanoi.
Nainen vapautti isän ja nöyrästi kumarrellen isä perääntyi ja käski poikaa tuomaan Anttipossun taloon, vieraat kaipasivat ruokaa.
- Ei Anttia, se on ainoa ystäväni!
- Krisse, hiljaa! Antakaa anteeksi pojalleni, hän on vähän hidas. nyt Krisse!
Mies katseli poikaa ja sanoi isälle
- en ikinä syö lihaa muuta kuin hätätilanteessa, säästä possu.
- Minulle kyllä maistuisi possupihvi, tai muutama, nainen sanoi.
Jäätävällä katseella mies hiljensi naisen ja mies jatkoi
- säästä possu, sitä ei tule syödä. Valmistele ruokaa niin juttelen poikasi kanssa hetken.
- kyllä teidän armonne.
isä mateli vaatimattomaan majaansa.
Mies kumartui pojan tasolle.
- aistin sinussa velhon voiman, mutta en isässäsi, peritkö taikavoiman äidiltäsi?
Poika pudisti päätään.
- isältäsi? Tuo mies ei siis ole isäsi, hän onkin aika erinäköinen.
Poika nyökkäsi.
Mies laittoi kätensä pojan otsalle ja sulki silmänsä. Pojan elämä välähteli hänen silmissä pikakelauksena ja pian mies otti kätensä pois ja avasi silmänsä.
- sinut on tarkoitettu suuriin asioihin paroni Kristian. Antti pitää sinusta huolen, ettei isäsi kiusaa sinua enää.
Pojan hämmennys vain kasvoi kun mies meni Antti-sian kaukalon luo ja valutti omaa vertaan kaukaloon ja katseli kuinka Antti söi sen kaiken. Kun sika oli syönyt mies keskittyi ja laittoi kätensä sian otsalle, ja possun pää tuntui kasvavan silmissä. Hetken päästä possu katseli miestä ja Kristiania ja kysyi
- mitä sinä oikein teet?
Samassa sen silmät avautuivat ja möreällä äänellään se jatkoi
- hei, minä puhun!
- kyllä sinä puhut, sen lisäksi sinä voit kasvaa syömällä elollista ainetta, näin muuttaen itsesi isoksi ja vahvaksi. Määrään sinut Kristianin henkivartijaksi sillä pojalla on edessä suuri kohtalo.
- oletko nähnyt hänet tulevaisuudessa? Anita kysyi.
Mies pudisti päätään
- minä en tutki tulevaisuutta, minä luon sen.
Poika sopersi kiitoksia ja katseli miehen taas valuttavan verta, ja tällä kertaa maahan kasvoi pieni minkki. Se katsoi heitä kiinnostuneena ja mies sanoi sille
- hei serafina, tässä on Kristian.
- hei kristian, minkki sanoi, muuntui punarinnaksi ja lensi pojan olkapäälle.
- sinun tehtäväsi on valvoa että poika pysyy turvassa matkallaan Ateenaan. Neuvot tien ja annat viisaita neuvoja kun hän on tekemässä jotain tyhmää.
- okei, isä.
Mies sanoi pojalle
- pakkaa tavarasi tänään, lähdet yöllä, etsit ateenan velhokoulun ja kerrot olevasi paroni huuhtanen ja vaadit päästä oppilaaksi. He kertovat sen olevan hirveän kallista ja kerro että tiedät, mutta haluat opinolainaa. Äläkä välitä siitä kuinka paljon lainaa sinulle kertyy. Kun minusta tulee neljän maan ylikuningas, kaikki tulee muuttumaan.
häkeltynyt poika vain nyökytteli ja lähti keräämään tavaroitaan. Kolmessa minuutissa hän oli pakannut.
- mitä suunnittelet kultaseni?
- minä näen hänessä suurta potentiaalia. Tämä on politiikkaa, pelastan pojan pahan isäpuolen pauloista, ja hän jää suureen kiitollisuusvelkaan. Kun hän kasvaa, hän muistaa miehen joka pelasti hänet ja minulla on yllättäen uskollinen liittolainen.
Nainen hymyili
- en tiennyt että olet noin laskelmoiva.
- ai tuurillako selvisin 18 tuhatta vuotta hengissä? Tuskin.
- pelottavaa, sinä oikeasti pelotat minua, parasta unohtaa kuka oikeasti olet, ajattelen sinua vieläkin söpönä pikku poikana.
- on sinulla nuori miesmaku.
Anita vain hymyili.
- herra, mikä on nimesi? Kristian kysyi reppu selässään ja intoa uhkuen.
- Artturi Silver, Artturi kuolematon, jumalten isä, nukkuva auringon jumala, ihminen joka on jumalan poika, ja jumala joka on ihmisen poika. Mutta sinulle vain ystävä.
Anita iski kyynarpäällä Artturia ja kuiskasi
- oliko pakko?
- oli, uskontoja ei perusteta vaatimattomuudella.
Illalla Artturi seuralaisineen istui perheen kanssa syömässä ja hän kertoi suuren sodan ratkaisut yksityiskohtaisesti, kertoi jumalten syntyyn johtaneet syyt ja oman heräämisensä johtaneet tapahtumat lyhyesti.
Epäusko paistoi perheen kasvoilta mutta kukaan ei uskaltanut kiistää muukalaista sillä hänestä hehkui niin suuri auktoriteetti että rohkeus vain ei riittänyt.
Mutta perheen kuopus Kristian imi jokaisen sanan ja opetteli sanat ulkoa. Äidille Artturi tarjosi voimakkaasti maustettua viiniä. Äiti joi sen ja tunsi olonsa paremmaksi.
Telepaattisesti Artturi kertoi Anitalle juoman antavan ainakin puoleksi vuodeksi parantumisvoiman naiselle. Pitäisi vanhatkin arvet kadota siinä ajassa. Anita kysyi saisiko hän vahingossa katkaista miehen niskan mutta artturi vastasi telepaattisesti että hänelläkin on tarkoitus tässä maailmassa, parempi opettaa ihmisiä selviämään pahasta kuin aina tappaa paha. Pahalla oli näet tapana vain muuttaa muotoaan, ei sitä pystyisi tappamaan.
Kun kaksi vuotta sitten hänen isänsä huomasi hänen veren olevan voimakkaasti vihertävää, oli poika muuttunut saman tien ulkopuoliseksi, palvelijaksi jolla ei ollut mitään asiaa perheen yhteisiin asioihin. Isä oli huutanut äidille että hän oli pettänyt isää, ja äiti itki ettei muistanut asiasta mitään, hän oli taikuuden uhri. Yön hiljaisina hetkinä kun isä nukkui sikeästi hiipi äiti sikolättiin pojan luo ja supisi kuinka hän oli ylhäisen suvun lapsi ja kuinka joku päivä velhot hakisivat pojan velhokouluun ja tekisivät pojasta mahtavan maagin.
Siksi äiti oli tehnyt hirvittävän aviorikoksen koska toivoi että sukuun syntyisi velho. Kristian nostaisi Huuhtasen suvun merkkisukujen joukkoon. Poika yritti korjata äitiään että sukuhan jatkui tyttären kautta mutta äiti ei antanut hänen puhua loppuun. Kristian arveli pojan riittävän ja pelastavan äidin väkivaltaiselta mieheltä. Puheet suvusta oli vain peittelyä.
Yön hiljaisina tunteina Kristian vannoi pelastavansa äitinsä, hän vannoi opettelevan taikuuden vaikka yksin. Puolen vuoden aikana hän oli oppinut jo muutamia temppuja ja spontaanit outoudet olivat vähentyneet. Isä oli jo pahoinpidellyt häntä monet kerrat aina kun kotieläin oli sairastunut tai ruokakasvi oli kuollut. Se oli muka likaisen noitapojan syytä.
Kaikki tämä muuttui kun outo pariskunta tuli pojan luo ja kysyi hakisiko poika isin tai äidin paikalle, kun takaa kuului huuto
- kädet ylös, hitaasti, tai se on viimeinen tekonne!
Pariskunta nosti hyvittuneena kätensä ja kääntyivät. He katsoivat isää ja sitten toisiaan, he nyökkäsivät toisilleen ja katsoivat isää taas ja saman tien jousi ja nuoli lennähtivät miehen käteen ja isä lennähti naisen eteen, ja leijui siinä hetken. Mies sanoi
- haluaisimme ruokaa ja yösijan, ja mieluiten evästä. Korvaamme vaivanne suojataioilla tai taikaesineillä.
- kultakin kävisi, isä änkytti.
Nainen nyökkäsi
- minulla on.
- hyvä, mies sanoi.
Nainen vapautti isän ja nöyrästi kumarrellen isä perääntyi ja käski poikaa tuomaan Anttipossun taloon, vieraat kaipasivat ruokaa.
- Ei Anttia, se on ainoa ystäväni!
- Krisse, hiljaa! Antakaa anteeksi pojalleni, hän on vähän hidas. nyt Krisse!
Mies katseli poikaa ja sanoi isälle
- en ikinä syö lihaa muuta kuin hätätilanteessa, säästä possu.
- Minulle kyllä maistuisi possupihvi, tai muutama, nainen sanoi.
Jäätävällä katseella mies hiljensi naisen ja mies jatkoi
- säästä possu, sitä ei tule syödä. Valmistele ruokaa niin juttelen poikasi kanssa hetken.
- kyllä teidän armonne.
isä mateli vaatimattomaan majaansa.
Mies kumartui pojan tasolle.
- aistin sinussa velhon voiman, mutta en isässäsi, peritkö taikavoiman äidiltäsi?
Poika pudisti päätään.
- isältäsi? Tuo mies ei siis ole isäsi, hän onkin aika erinäköinen.
Poika nyökkäsi.
Mies laittoi kätensä pojan otsalle ja sulki silmänsä. Pojan elämä välähteli hänen silmissä pikakelauksena ja pian mies otti kätensä pois ja avasi silmänsä.
- sinut on tarkoitettu suuriin asioihin paroni Kristian. Antti pitää sinusta huolen, ettei isäsi kiusaa sinua enää.
Pojan hämmennys vain kasvoi kun mies meni Antti-sian kaukalon luo ja valutti omaa vertaan kaukaloon ja katseli kuinka Antti söi sen kaiken. Kun sika oli syönyt mies keskittyi ja laittoi kätensä sian otsalle, ja possun pää tuntui kasvavan silmissä. Hetken päästä possu katseli miestä ja Kristiania ja kysyi
- mitä sinä oikein teet?
Samassa sen silmät avautuivat ja möreällä äänellään se jatkoi
- hei, minä puhun!
- kyllä sinä puhut, sen lisäksi sinä voit kasvaa syömällä elollista ainetta, näin muuttaen itsesi isoksi ja vahvaksi. Määrään sinut Kristianin henkivartijaksi sillä pojalla on edessä suuri kohtalo.
- oletko nähnyt hänet tulevaisuudessa? Anita kysyi.
Mies pudisti päätään
- minä en tutki tulevaisuutta, minä luon sen.
Poika sopersi kiitoksia ja katseli miehen taas valuttavan verta, ja tällä kertaa maahan kasvoi pieni minkki. Se katsoi heitä kiinnostuneena ja mies sanoi sille
- hei serafina, tässä on Kristian.
- hei kristian, minkki sanoi, muuntui punarinnaksi ja lensi pojan olkapäälle.
- sinun tehtäväsi on valvoa että poika pysyy turvassa matkallaan Ateenaan. Neuvot tien ja annat viisaita neuvoja kun hän on tekemässä jotain tyhmää.
- okei, isä.
Mies sanoi pojalle
- pakkaa tavarasi tänään, lähdet yöllä, etsit ateenan velhokoulun ja kerrot olevasi paroni huuhtanen ja vaadit päästä oppilaaksi. He kertovat sen olevan hirveän kallista ja kerro että tiedät, mutta haluat opinolainaa. Äläkä välitä siitä kuinka paljon lainaa sinulle kertyy. Kun minusta tulee neljän maan ylikuningas, kaikki tulee muuttumaan.
häkeltynyt poika vain nyökytteli ja lähti keräämään tavaroitaan. Kolmessa minuutissa hän oli pakannut.
- mitä suunnittelet kultaseni?
- minä näen hänessä suurta potentiaalia. Tämä on politiikkaa, pelastan pojan pahan isäpuolen pauloista, ja hän jää suureen kiitollisuusvelkaan. Kun hän kasvaa, hän muistaa miehen joka pelasti hänet ja minulla on yllättäen uskollinen liittolainen.
Nainen hymyili
- en tiennyt että olet noin laskelmoiva.
- ai tuurillako selvisin 18 tuhatta vuotta hengissä? Tuskin.
- pelottavaa, sinä oikeasti pelotat minua, parasta unohtaa kuka oikeasti olet, ajattelen sinua vieläkin söpönä pikku poikana.
- on sinulla nuori miesmaku.
Anita vain hymyili.
- herra, mikä on nimesi? Kristian kysyi reppu selässään ja intoa uhkuen.
- Artturi Silver, Artturi kuolematon, jumalten isä, nukkuva auringon jumala, ihminen joka on jumalan poika, ja jumala joka on ihmisen poika. Mutta sinulle vain ystävä.
Anita iski kyynarpäällä Artturia ja kuiskasi
- oliko pakko?
- oli, uskontoja ei perusteta vaatimattomuudella.
Illalla Artturi seuralaisineen istui perheen kanssa syömässä ja hän kertoi suuren sodan ratkaisut yksityiskohtaisesti, kertoi jumalten syntyyn johtaneet syyt ja oman heräämisensä johtaneet tapahtumat lyhyesti.
Epäusko paistoi perheen kasvoilta mutta kukaan ei uskaltanut kiistää muukalaista sillä hänestä hehkui niin suuri auktoriteetti että rohkeus vain ei riittänyt.
Mutta perheen kuopus Kristian imi jokaisen sanan ja opetteli sanat ulkoa. Äidille Artturi tarjosi voimakkaasti maustettua viiniä. Äiti joi sen ja tunsi olonsa paremmaksi.
Telepaattisesti Artturi kertoi Anitalle juoman antavan ainakin puoleksi vuodeksi parantumisvoiman naiselle. Pitäisi vanhatkin arvet kadota siinä ajassa. Anita kysyi saisiko hän vahingossa katkaista miehen niskan mutta artturi vastasi telepaattisesti että hänelläkin on tarkoitus tässä maailmassa, parempi opettaa ihmisiä selviämään pahasta kuin aina tappaa paha. Pahalla oli näet tapana vain muuttaa muotoaan, ei sitä pystyisi tappamaan.
Comments