Kreivi Arena

Pitkä ja komea nuori mustapukuinen mies istui rennosti pyöreän pöydän reunalla. Hän pureskeli rennosti omenaa tehden hänestä ensimmäisen ihmisen joka söi kyseisessä huoneessa. Eikä kyseessä ollut vain kunnioitus huonetta kohtaan vaan myös pelko myrkystä.

Tatuoitu soturi velho, energia ministeri Wunderbra näytti ensimmäisenä tuohtumuksensa tuntemattoman kunnioituksen puutteesta. Saman tien hän huomasi istuvansa paikoillaan pukeutuneena vaalean punaiseen röyhelömekkoon.

- te kaikki ehkä ihmettelette miksi olen kutsunut teidät tänne, mustapukuinen mies sanoi.
Nicole hymyili onnellisena, se oli hänen Kreivinsä, hän oli tullut Nicolen vuoksi, mies rakasti häntä oikeasti!

- Kreivi Areta! Nicole huudahti, ja lähti juoksemaan miehen luo.
- olen pahoillani, mies sanoi ja Nicole huomasi suuntaavansa paikoilleen istumaan.
- Olen ehkä johdattanut sinua hieman harhaan, nimeni on näet Ares, sodan jumala, Marsin herra, kenraalien isä, velhojen yliherra, ja teidän kaikkien ylijumala. Nyt on oikea hetki kumartaa minulle.

Oli vaivalloinen hiljainen hetki. Tyrmistys paistoi muiden kasvoilta paitsi Nicolen ja Albertin kasvoilta, Albert oli aina hallinnut tunteensa täydellisesti. Harmi että hän oli niin vanha, Nicole ajatteli, mutta ei sillä nyt ollut väliä, Ares oli valinnut juuri hänet, Nicolen, rakastajakseen, ja ihan hyvä että salaiseksi, sillä oli hyvä omistaa mahtavia liittolaisia ilman että liian moni tiesi siitä. Se herättäisi kateutta.

Ja kuka muu sopisikaan hänelle, Nicole oli ainoa arkkimaagi joka oli kaunis, hedelmällinen ja nainen. Vain kaksi muuta naista oli päässyt neuvostoon hänen lisäkseen, ja he olivat todella vanhoja eukoja, sillä vain miehet osasivat yleensä omistautua vallalle ja magialle niin kuin hän. Tosin kuningatar yleensä hallitsi valtioita, vaikka mies olisikin Magistraatissa.

- Pyhäinhaväistystä! Olen tavannut Areksen monta kertaa eikä hän ole nuori kikkarapää poika. Hän on suuri, lihaksikas mies joka hehkuu valoa ja ratsastaa yöratsulla joka hengittää tulta, sinä et ole muuta kuin pelle!

Puhuja oli Magian ministeri Ariush, Arkkimaagi ja teoreettisen magian professori ja Spartan Rehtori. Valkopartainen velho vapautti puhtaan sinialkoisen energiasalaman kreiviä päin ja rennosti mies nosti toisen kätensä ja jatkoi syöntiään kunnes omena oli syöty, jolloin hän heitti jämät olkansa yli maahan.

Kaikki se energia mitä Ariush oli vapauttanut, jäi hehkumaan Areksen käteen kunnes pelottavalla julmuudella hän vapautti sen kaiken kerralla omistajalleen. Ariush hehkui hetken sinistä valoa kunnes muuttui kristallipatsaaksi, täydellisesti hiottuna, mittaamattoman arvokkaana.

Viimeistään tässä vaiheessa loput velhot tajusivat ettei kyseessä ollut ylimielinen huijarivelho, sillä vaikka miehen pystyi muuttamaan kristallipatsaaksi loitsulla, sen hiominen viimeistellyksi koristeesineeksi ei sujunut käden heilautuksella. Mies todella oli jumala.

- Ateenan Kristian, isoäitisi sai kunniaa epätoivotun surmaajana, vaikkakin menehtyi epätoivotun kumppanin surmaamana. Minun on surukseni ilmoitettava että mummisi kuolema oli turha, että hän epäonnistui tehtävässään. Olin houkka kun kuvittelin yhden kuolevaisen voittavan kuolemattoman.

Energiaministeri riisui hörhelöpukuaan erittäin vihaisena huonosti peittäen ahrmistumisensa. Hän ei tiennyt olisiko pitänyt olla tyrmistynyt isoäitinsä turhasta kuolemasta, mikäli näin muka oli käynyt, vai julkisesta häpeästä jota Areksen hörhelötemppu oli aikaan saanut. Siksi Ateenan Energia ministeri päätti vain olla hiljaa.

Ares vilkaisi Henkitaikojen ministeriä sivusilmällä ja ja tämä välähti sinisenä ja hänen tilalleen tuli epäsiisti epäkomea ja vanha mies pyjamassaan.
- olisin kiitollinen jos edes vaivautuisit tulemaan itse paikalle kun herrasi sinua kutsuu, astraalikeho ei ole oikeaa läsnäoloa.

Henkitaikojen ministeri, Shamaani Viekas kettu kalpeni ja sitten punastui. Hän siisti pyjamaansa ja otti ryhdikkään asennon.
- pahoittelen teidän armonne, en tajunnut tilanteen arvokkuutta ja suurta kunniaa jota läsnäolonne meille suo. Mutta kerro miksi näytätte niin ... Nuorelta?

Ares nousi pöydälle johon kengät eivät koskaan olleet koskeneet, ja levitti kätensä.
- reilu kysymys. Epätoivottu Numero Yksi omaa mahtavaa taikaa joka estää minua näpäyttämästä sormiani, hän näpäytti niitä jolloin yksi robotti vartija räjähti sisäänpäin, ja mies jatkoi: ja tuhoamasta häntä.

Hän on tähän asti ollut täysin näkymätön minulle. Siksi minun piti synnyttää poika, joka minä siis nyt olen. Koska olen nyt isä ja poika, jumala ja ihminen, ei Epätoivotun taika päde enää minuun. Ihmisellä on vapaa tahto, ja nyt voin haastaa hänet tasaväkisenä ilman rajoituksia, hänen taikansa ei tehoa minuun ihmisenä. Ainoa mitä minin pitää tehdä on löytä hänet, ja siihen teitä tarvitaan.

Ares poikajumala veti henkeä ja julisti
- Magistraatin ykkösprioritetti on omistaa kaikki aika ja voima Epätoivotun löytämiseen. Artturin luonnollisen kokoinen kuva ilmestyi pöydän keskelle.
- Epätoivottu on jumalallinen epäsikiö, ennustettu jumalten tappaja joka aikoo tuhota jokaisen jumalan, ei vain Minua Aresta, vaan myös viattoman rakkauden jumalan Venuksen, armollisen kuoleman julmalan Lunan joka muistaa kaikki kuolleet ja profetian päivänä herättää heidät henkiin kuten on luvattu. Epätoivottu aikoo murhata Viestinviejän Hermeksen jota ilman loitsunne olisivat hyvin paljon raskaammat sillä hän helpottaa taikomista. Entä rauhaa rakastava neptunus, mitä pahaa hän on tehnyt Epäsikiölle? tämä kaloja rakastava jumala katoaa siinä missä mahtava Saturnuskin.

- Teidän pitää pysäyttää hänet ennenkuin hän laukaisee muukalaisten valmistaman salaisen aseen joka herättää muinaisen pahuuden, mustan jumalan, ihmiskunnan isoimman vihollisen jonka me jumalat pysäytimme 10 tuhatta vuotta sitten. Jos tämä jumala, IBM herää, ihmiskunnan päivät vapaina, tai ehkä edes vapaana rotuna, on ohi. Jos IBM ei meitä kaikkia tapa, hän vähintään orjuuttaa ja kiduttaa. Käsiinne on kirjailtu miekka tatuointi.

Samalla kun Ares puhui velhot tunsivat pistävän kivun kädessään ja näkivät näkymättömän kynän piirtävän tikarin kuvan heidän käteensä.

- tämä tatuointi polttaa kun olette Epätoivotun jumalten surmaajan luona. Varokaa, älkää luottako omaan voimaanne. Vaikka hän näyttää tavalliselta ihmiseltä, hän ei ole sitä.

Artturin kuva muuttui ja nuoreni, ja koko puheen ajan jatkoi muuttumistaan ensin nuoreksi, sitten erilaisiksi hahmoiksi jota hän oli käyttänyt.

- Vain epäsikiö voi omata magian lisäksi muita voimia. Olette varmaan kaikki nähneet velhon ja muodonmuuttajan tai telepaatin lapsia. Jokainen heistä on joko kehostaan tai mielestään epämuodostunut. No tämä sekasikiö ei ole vain velho, hän on myös muodonmuuttaja, eikä vain muodonmuuttaja, vaan telepaatti myös.

Magistraatti kohahti, Ares jatkoi.
- Voitte kuvitella miten hänen mielensä on vääntynyt pahasti. Kukaan kuolevainen ei kestä moista epäpuhtautta tulematta hulluksi, ja Epätoivotulle on näin käynyt. Valitettavasti hänen hulluuttaan käyttävät hyväkseen pimeyden demonit, konejumalan kätyrit tähdistä jotka haluavat kostaa ihmisille tuhonsa. Legendat kertovat ajasta jolloin koneet melkein orjuuttivat ihmiset ja kuinka me jumalat yhdistimme voimamme pysäyttääkseen pahan konejumalan. No nyt konedemonien lapset, selviytyneet demonit suunnittelevat kostoa ja käyttävät tätä säälittävää sekasikiötä jonka he tarkan jalostusohjelman avulla kasvattivat vuosisadan ajan.

Nicole ei ollut niin tyhmä että olisi korjannut Marsia. Kääpiöt kertoivat legendasta hyvinkin erilaista versiota. Kääpiöt kertoivat yhdestä Hopeajumalasta joka voitti pahan jumalan ja kuoli taistelussa. Hänen kehonsa hajosi moneen osaan ja nykyiset jumalat syntyivät kuolleen Hopeajumalan palasista. Mutta tämähän oli politiikkaa, jopa jumalat halusivat tuntea olevansa tärkeämpiä kuin mitä olivat.

- Huomenna me tapaamme Rakkaan perustajajäsenemme hautajaisissa, ja sen jälkeen hajaannumme etsimään Epätoivottua, joka on viimeksi nähty Spartassa.

Kaikki katseet kääntyivät Albertin suuntaan joka silmin nähden kalpeni. Hän alkoi änkyttää Arekselle
- Herrani, olen palvellut sinua uskollisesti pitempään kuin kukaan muu... minä, minä.
- Mutta jopa ikuinen on kuolevainen, ja olet palvellut minua hyvin. huomenna samaan aikaan saat sankarin vastaanoton valhalassa. Jopa sinä saat kohdata kuolevaisuutesi sillä kehosi ei kestä enää pitkään. Olen pahoillani mutta olet jo liian vanha. Janusz ei ehkä ole oikea seuraaja mutta hänelläkin on rooli pelattavana ennen kuin kaikki tämä on ohi.

Mariusz kuuli äänen päässään.
- Olen pahoillani, Albert on kuollut ja minulla on tehtävä sinulle. Olet ehdottomasti nerokkain ja paras johtaja jota Marsissa on ollut, mutta juonesi on käytetty loppuun. Kun pääset kotiin Janusz julistaa Albertin kuoleman ja ottaa vallan. Sinä et vielä pääse eläkkeelle koska tarvitsen nerokkuuttasi ja sotataitoasi Epätoivotun metsästämiseen. Jos kuolet tehtävässäni niin voin luvata sinulle uuden nuoren kehon johon uudelleen synnyt ja saat toisen elämän. Jos et kuole ja onnistut, saat nimetä palkkiosi, mieluusti kutsuisin sinut enkelikseni ja saisit mahtavat voimat ja kuolemattomuuden.

Mariusz Albert kumarsi Arekselle joka jatkoi puhumista koko telepaattisen keskustelun ajan.

- Eli muistakaa, mikäli löydätte epätoivotun, painatte tatuointia ja sillä kutsutte muut arkkimaagit paikalle, ja minut myös. Kukaan ei saa yksin kohdata häntä, hänen hullu voimansa on vahvistettu yli teidän, kolme teistä yhdessä pärjää hänelle joten hyökätkää vain kolmen ryhmissä tai suuremmissa. Mutta älkää tulko minun ja hänen väliin, minä, jumala kyllä voitan hänet.

Ares kumarsi Magistraatilleen ja katosi sinisen välähdyksen saattamana.

Kaikki velhot ja noidat kävelivät Albertin luo ja taputtelivat häntä selkään ja kertoivat kuinka kunnioittivat häntä ja kuinka häntä tultiin kaipaamaan. Mariusz tiesi kuinka jokainen heistä suunnitteli uuden heikon johtajan kaatamista ja rikkaan bysantin ryöstöä. Mariusz ei kuitenkaan ollut kuollut joten hän ei ikinä sallisi sitä. Olkoon Janusz hallitsijana, Mariusz jatkaisi Bysantin suojelijana. Ehkä kenraalina, ehkä puolijumalana. Kun hän saisi Areksen palkinnon, kukaan ei enää pysäyttäisi häntä. Itseasiassa Magistraatti saisi ensimmäisen puheenjohtajan, ja hänen nimensä olisi Mariusz Pavel ja magistraatti kumartaisi häntä, ei hänen valepersoonaansa.

Albert Dumle hymyili oudon iloisena vaikka oli juuri saanut tietää kuolevansa pian.

Comments

Popular posts from this blog

Dungeon-Fu, Slaine

Vuosituhannen taistelu

Viimeinen taisto