Atorin tarinoita

Artturi painoi päänsä alas, kasvatti isot sarvet otsastaan jotka kaartuivat taaksepäin lävistäen leechin koko kehon. Mustaa verta valui miehen päälle. Artturi repäisi kuolleen otuksen päästään ja sulki haavansa. Hän kutisti sarvensa pois ja imi ihollansa olevan veren kehoonsa ravinnoksi ja söi leechin vähäkääpiön kanssa. Leechit ovat vähäkääpiöille harvinaista herkkua, harvoin niitä löytää kuolleina. Artturi muutti makuaistiaan radikalisti voidakseen syödä limaisen olennon. Edessä oli Koettelemusten käytävä. Koettelemusten käytävä. - Jaa nöyryyttä tarvitaan... Artturi lennätti miekan käytävälle ja näki terän iskevän siihen lujaa, ja ansan terä rikkoutui lennättäen sirpaleita pelottavan lähelle. Heh, artturi naurahti ja otti miekan käteensä ja jatkoi matkaa. - En kumarra Arekselle, en todellakaan. Toinen terä yritti irrottaa hänen päätään mutta hän torjui sen miekan ja telekinesian voimin. Kulman takana tuli sanatesti ja hän leijui sen yli. Grumppi seurasi perässä Artturin leijuttaen hä...

- Mikä on Areksen papin tärkein ominaisuus hänen palvellessaan herraansa? Slaine luki kuiskaten seinällä olevaa kirjoitusta. Hän mietti hetken ja arvasi nöydyyden olevan jokaisen jumalan toivelistan huipulla. Ja mitä se kertoi edessä olevasta käytävästä? Haltia oli ottamassa askelta käytävälle kun tajusi, nöyrä ihminen kumartaa. Hän otti taka askeleen ja pyörähti käytävää pitkin ukemilla. Ohut ja terävä terä viuhahti nopeasti hänen kaulansa korkeudella. Lopun matkaa haltia ryömi, varmuuden vuoksi. Kulman takana luki - Velhon tärkein ominaisuus. Ja käytävä oli rakennettu laatoista joissa jokaisessa oli foneettinen riimu, joka vastasi yhtä äännettä. Paras arvaus oli etsiä vastaus vanhalla Imperian kielellä jota arkkimaagit käyttivät virallisissa tapaamisissa, vaikea kieli mutta tunettu kaikissa neljässä maailmassa. Slaine mietti, ja painoi miekalla yhtä kirjainta. Terävä piikki lensi ilmassa siihen kohtaan jossa astujan jalka olisi ollut, jos hän olisi kirjaimen päälle astunut. Kiva, hal...

- Kun painaa tästä napistä, kymmenen metrin päästä avautuu ovi joka on kolme sekuntia auki. Miten pääsemme siitä läpi? Artturi kysyi. - pitää juosta? Vähäkääpiö vastasi. - Hyvä! Fiksu poika. Pitää juosta kolme ja puoli metriä sekunnissa käytävän päähän ja hypätä sisään, pienet jalkasi ei siihen pysty mutta ei hätää, minun kanssani kaikki onnistuu. Artturi näytti nyt reilusti yli kolmekymppiseltä ja hänellä oli siisti parta. Hän söi paikallista herkkua, huutaja sientä, niitä oli vähän kaikkialla ja ne maistuivat hyvältä. Sääli että ne yrittivät purra kaikkea liikkuvaa, varmuuden vuoksi. Ne ova metrin korkuisia ja liikkuvat hitaasti joten niiden tarkoitus on lähinnä olla muiden ruokaa. Hyvin ne sen tehtävänsä hoitavatkin. Pari käveli käytävän päähän ja Artturi painoi nappia telekineettisellä voimallaan ja ovi avautui. Saman tien lonkerohirviö hyppäsi hänen päähänsä ja peitti hänen kasvonsa. Terävät hampaat iskivät hänen kallonsa ja lonkeroiden ote oli raudan luja. Se oli Leecheri, ne rak...

Artturi katseli lihaksikasta soturia joka makasi maassa verisenä. Ruumis oli vielä lämmin, ehkä vielä oli aikaa. - Grumppi, anna piikki. Artturi puhui mukanansa kulkevalle vähäkääpiölle. Oli kummallista miten niinkin yksinkertaiset olennot pärjäsivät tässä loukossa, ehkä salaisuus oli siinä etteivät he yrittäneet edetä labyrintissä, he vain elivät siellä. - mikä piikki herra? - se laukussasi oleva... - ai se herra. Grumppi etsi laukustaan ja löysi terävän piikin ja ojensi sen herralleen. Artturi meni ruumiin vierelle ja valutti vertansa piikin päälle, ja kovetti sen kovaksi luuksi, sitten hän veti piikin pois ja hänellä oli ohut ontto luupiikki kädessään. Artturi hivuttautui miehen viereen, asetteli kyynärvarret vierekkäin ja laittoi varovasti luupiikin toisenpään miehen valtimoon ja toisen pään omaan valtimoonsa. Sen tehtyään hän keskittyi pumppaamaan vertansa miehen suoneen ja pumppasi puolilitraa kunnes oli tyytyväinen ja otti piikin pois. Molempien haavat paranivat saman tien. Vähä...

Slaine ja Kaisa juoksivat karkuun luurankoarmeijaa. Haltia ei pelännyt heitä mutta tiesi että täällä ei paljoa lepoa saanut, siksi taisteluita piti välttää. Kulman takana Miikka odotti ja laukaisi tulipallon joka toimi ennakoitua tehokkaammin. Se ei ainoastaan tuhonnut joka ikistä luurankoa joka heitä jahtasi, se poltti velho-Miikan myös ja puolet Kaisan hiuksista, vaikka he jatkoivat juoksuaan käytävää eteenpäin pysähtymättä. - Miikka kuoli, Saine sanoi. Kaisa nyökkäsi ja pysähtyi, kyyneleet virraten. - sinä tiesit että näin tulisi käymään, mutta me emme uskoneet. - ei mitään hätää, näin täällä kuilun. Sitä pitkin pääsee suoraan pinnalle. Se on kapea mutta sinä mahdut sinne. Kaisa nyökkäsi ja juoksi. Slaine avasi ohuen haltiaköyden vyötäisiltään ja otti Kaisalta nuolen, teki näppärän solmun sen päähän ja ojensi sen takaisin. Slaine ujuttautui ilma aukkoon ja katsoi taivaalle, oli kirkas yö ja kuilun huipulla oli puu. - pystytkö ampumaan puun oksan ohi nuolen niin että nuoli palaa ta...

Slaine lensi lensi kääpiön tekemän zeppelinin kyydissä murisevien zombieiden ylitse, suurin osa ei tajunnut heidän länäoloaan. Tarkkasilmäinen vaalea tukkainen ihmistyttö ammuskeli alas zombie lintuja, ja lihaksikas soturi oli valmiina miekan kanssa siihen että jotain pahaa tapahtuisi. Tympääntynyt velho heitteli pähkinöitä seinään sillä tässä laaksossa ei taikuus toiminut. Hän pystyi tekemään pieniä temppuja mutta ne imivät hänestä paljon voimaa, parempi olla käyttämättä voimaa. Valoisana puolena oli se että hän tunsi itsensä pirteämmäksi kuin aikoihin. Hän oli ensi kertaa erossa matriisista eikä se enää syönyt hänen voimiansa. Nälkäkin oli kadonnut. Jotain hyvää. Onneksi luolassa taiat taas toimivat, näin hän oli kuullut. Hän oli kuullut myös mittaamattomasta aarteesta jota lohikäärme vartioi. Loppuelämä laiskotellen upeiden palvelijoiden ympäröimänä. Markiisina hänestä ei ikinä tulisi arkkimaagia, hän olisi aina jonkun palveluksessa, mutta rajattoman rikkaana hän voisi perustaa oman...

Artturi käveli örkkihaarniska päällään kivisiä käytäviä, puuduttavan säännöllisiä 3 metriä leveitä ja 3 metriä korkeita käytäviä. Näitä käytäviä ei ihminen eikä peikko ollut tehnyt, selvä koneen kädenjälki oli havaittavissa vaikka tyyli oli arkkaista, erikokoisia kiviä ja laastia. Yllättäen sininen välähdys hänen edessään hätkähdytti ja vaistomaisesti hän otti taka askeleen, örkkimiekka lennähti käteen ja täydessä valmiudessa hän jäi seisomaan. Pitkä mies mustissa vaatteissa, musta kaapu ja suorat mustat hiukset katseli ympärilleen ja näki Artturin. Mies sanoi jotain oudolla kielellä ja sanat jyskyttivät Artturin mielessä. Oli kuin hän melkein ymmärtäisi kieltä. Hän avasi mielensä ja luki miehen pintamuistin saadakseen selville mitä hän juuri sanoi. - Missä olemme arvoisa ritari? Olemmeko aavikkoplaneetalla? Artturi nyökkäsi, hän lähetti vastauksensa vaivautumatta liikuttamaan huuliaan. - Kyllä, tämä on Mars, sotaisa planeetta. Mies vaikutti harmistuneelta - en ajatellut että täällä ol...

Anita käveli peloissaan kuuman aavikon yli. Damokles ja Aurinko polttivat kuumana Anitan kylmää ihoa ja tekivät hänet heikoksi. Mädäntyvät ja haisevat ruumiit haistelivat häntä mutta jättivät hänet rauhaan, ja Anita valutti verisiä kyyneleitä koska tiesi miksi hänestä ei välitetty. Zombiet söivät vain tuoretta, elävää lihaa, ja hän, Anita, oli kuollut. Hänen oli pakko seurata kohtaloaan, hän oli nähnyt itsensä täällä ja näin oli tapahduttava, muuten hän ei näkisi Artturia enää. Hän kiitti hyviä ja pahoja jumalia näyistään, pääasiassa pahoja jumalia sillä hän näki vain synkkiä näkyjä, ja niiden ansiosta hän tiesi Artturin selvinneen hengissä paloittelusurmasta. Tunnin hän käveli, aina välillä kiljaisten jonkin zombien koskettaessa häntä, kunnes eräs ruumis katseli häntä aivan liian tietoisesti, älykkäästi. - Hei kaunis, mies sanoi. Anita haistoi sen että mies oli zombie, mutta muuten eroa ei olisi silmiä lukuunottamatta huomannut. Hänellä oli omituisen kirkkaat oranssiset silmät, ja muu...

Kaukana jossain on luola, siellä asuu smurffi väki. Onnellinen heräsi aamulla onnellisena. Hän oli aina onnellinen, siitä varmaan hän oli saanut nimensä. Onnellinen asui kärpässienessä, viisas oli opettanut kätevälle kuinka sieneen koverretaan huone ilman että sieni hajoaa, ja kätevä oli rakentanut kaikkien kodit, myös onnellisen. Onnellinen oli niin onnellinen siitä että tunsi kätevän. Onnellinen päätti mennä tapaamaan Valtaa. Hän rakasti Valtaa, se antoi hänelle turvallisen olon, sillä Vallalla oli paljon varallisuutta ja valtaa, mutta hänestä tuntui että Valta ei rakastanut häntä, oikeasti. Hän halusi vain sitä, eli pussailla, mutta onnellinen ei välittänyt, kun he olivat yhdessä, hän oli onnellinen. Vallasta tulisi vielä suursmurffi, ja sitten Onnellinen olisi myös tärkeä. Smurffit olivat asuneet täällä aina, Onnellinen ei tiennyt kuinka kauan sillä hänellä ei ollut hyvä muisti, viisas muisti paremmin, mutta hänkään ei muistanut pitkälle aikaa ennen kärpäsmetsään muuttamista. Hän s...

Poika käveli isoisänsä kanssa metsässä. Poika oli kuusivuotias ja ihasteli metsää haltioissaan. - Maailma on peitetty verholla joka salaa totuuden, peittää ihmeellisen salaisuuden jonka Auringon jumala haluaa ihmisten unohtavan, salaisuuden jonka ihmiskunta on jo unohtanut. - Mikä se salaisuus on Ukki? poika kysyi - Sen että on olemassa myös kuun kansa, ja heidät on ajettu pois maailmastamme, mutta verhon takana he odottavat päivää jona pääsevät pois, takaisin maahan jota hallitsivat voimalla ja viisaudella, aikaa jolloin lohikäärmeet lensivät taivaalla, aikaa jolloin ihmeet olivat arkipäivää, eikä niitä sanottu ihmeiksi vaan taioiksi. Milloin ihmiset ampuivat tulta sorpenpäistään ja paransivat kosketuksella. Sitä salaisuutta. Nykyään kukaan ei voi lentää ilman koneita, ihmisiä parannetaan koneilla, pian kohta koneet ajattelevat ihmisen puolesta ja silloin, poikaseni, silloin auringon jumala on viimein voittanut. - Toivottavasti niin ei ikinä käy, minä haluan kuun kansan takaisin. - Ni...

Anita Le Care (mega) Aspektit fyysiset: Vampyyrisuccubus [Legenda] henkiset: Vastustamaton [Legenda] Mystiset: Vampyrismi [Legenda] Voimat - virusvampyyri Kuolemattomuus Pöllömuodot Parvi TeleKinesis Frostakinesia (kylmän luonti) Edistyneet kyvyt Veriolennot Enne unet Empatia Heikkoudet: voimaton auringon valossa, ei voi astua taloon ilman omistajan kutsua, ei siedä valkosipulia. Tarina Rivit 42 Vaiheet 1 rivi vampyyri 1 rivi seikkailija 10 riviä myyjä 10 riviä vanhempi 10 riviä inter reissaaja 10 riviä neptunuksessa matkailua (selvitys osoitteessa http://artofmagic.wikispaces.com/Iltasatu )