Atorin tarinoita

Metsän puut olivat kahdessa tasossa,, oli uskomattoman pitkät männyt, ja lyhyemmät tuuheat lehtipuut. Männyt tarvitsivat lehtipuita keräämään kosteutta ilmasta, ja männyt auttoivat pitämään kosteuden metsässä. Artturi ja Anita kävelivät metsässä ja artturi katseli ympäröiviä puita. - Niitä on aika paljon. - Joo, taisin nähdä pari jousipyssyä. - Jokaisella on, ne pelkäävät Magistraattia, nämä ovat vapaita kansoja, ja tarvitsen heitä suunnitelmassani, Artturi sanoi. - Ja se on... - neljän valtakunnan valloitus. Anita naurahti. - siis ei kuningaskunnan valloitus, ei Marsin valloitus, jota Magistraatti on yrittänyt viisivuosisataa, vaan tunnetun maailman, on sinulla pienet suunnitelmat. - ei kultaseni, ymmärsit väärin, maailmat pitää yhdistää jotta voion valloittaa tämän galaksin. Anita kalpeni, sitten rupesi nauramaan heleästi. - sori, kyselen tyhmiä, vitsailit vai mitä? Artturi katsoi häntä ja nosti kulmaansa. - Miksi niin luulet? Hän nosti leukaansa, hengitti syvään ja huusi metsälle - ...

Jos Kaisalla oli joskus ollut kaamea herätys, niin se ei ollut todellakaan mitään siihen mitä hän nyt koki. Hän havahtui paksun villapeiton alla, ja ensimmäinen ajatus oli, minä kuolin! Hänen vieressään nukkui todella ruma mies sikeästi. Kaisa nosti huopaa ja saman tien poltti kätensä. Mies heräsi siihen - Hullu, aurinko ei ole vielä laskenut, tapat meidät molemmat! - anteeksi, kuka olet, miksi aurinko polttaa meitä? Haluan pois täältä! Mies nousi naisen päälle ja sanoi - olemme vampyyrejä ja minä olen sinun mestarisi, luojasi. Vielä on aikaa ennen auringon laskua, ja koska herätit minut saat luvan viihdyttää minua siihen asti. Vampyyrin lapsi ei voi olla tottelematta mestariaan. Kaisan huuto kuului kauas ja ympäröivät zombiet yrittivät ymmärtää mistä ääni tuli mutta eivät onnistuneet, ihmisten hajua ei tullut mistään. Tunnin päästä vampyyrit nousivat huovan alta, kaisan kasvot olivat kyynelveren peitossa ja hänellä oli aivan hirvittävä nälkä. - meidän on mentävä pimeälle puolelle, en...

Nuori poika katseli sikafarmilla lempisikansa telmintää kun huomasi kahden tuntemattoman hahmon kävelevän käsi kädessä häntä päin. Kun kaksi vuotta sitten hänen isänsä huomasi hänen veren olevan voimakkaasti vihertävää, oli poika muuttunut saman tien ulkopuoliseksi, palvelijaksi jolla ei ollut mitään asiaa perheen yhteisiin asioihin. Isä oli huutanut äidille että hän oli pettänyt isää, ja äiti itki ettei muistanut asiasta mitään, hän oli taikuuden uhri. Yön hiljaisina hetkinä kun isä nukkui sikeästi hiipi äiti sikolättiin pojan luo ja supisi kuinka hän oli ylhäisen suvun lapsi ja kuinka joku päivä velhot hakisivat pojan velhokouluun ja tekisivät pojasta mahtavan maagin. Siksi äiti oli tehnyt hirvittävän aviorikoksen koska toivoi että sukuun syntyisi velho. Kristian nostaisi Huuhtasen suvun merkkisukujen joukkoon. Poika yritti korjata äitiään että sukuhan jatkui tyttären kautta mutta äiti ei antanut hänen puhua loppuun. Kristian arveli pojan riittävän ja pelastavan äidin väkivaltaise...

Marius Pavel seisoi ystävänsä haudan vieressä, vierellään sodan jumala Ares. Hän oli surun murtama mutta mitään hän ei paljastanut kivikasvonsa takaa. Hän jos joku oli kehonsa mestari. - se juoni jota keksit on ällistyttänyt minua vuosisatoja. Muutama kerta meinasit paljastua mutta päätin eliminoida todistajat koska todella ansaitsit pari armopistettä. Valhallassa olet esikuva jota soturini opiskelevat. Mariusz tunsi samaan aikaan pettymystä ja ylpeyttä, hän oli tehnyt siis monta vakavaa virhettä mutta silti oli sodan jumalan ihailema. Mitä se oikeastaan tarkoitti? Se tarkoitti sitä että ihmiset olivat jumalille viihdettä, teatteria joka tarjosi komediaa, tragediaa, romantiikkaa ja toimintaa. Ja marsissa sitä tragediaa tarjoiltiin enemmän kuin tarpeeksi. Eihän jumalan velvollisuus ihmisiä kohtaan tarkoittanut kädestä pitämistä, vaan kevyttä ohjausta ja neuvoja, mutta Ares veti tämän kasvatushomman vähän liian pitkälle. Jos puuttui ihmisten elämään liikaa, he laiskistuivat, jos puuttui ...

Pitkä ja komea nuori mustapukuinen mies istui rennosti pyöreän pöydän reunalla. Hän pureskeli rennosti omenaa tehden hänestä ensimmäisen ihmisen joka söi kyseisessä huoneessa. Eikä kyseessä ollut vain kunnioitus huonetta kohtaan vaan myös pelko myrkystä. Tatuoitu soturi velho, energia ministeri Wunderbra näytti ensimmäisenä tuohtumuksensa tuntemattoman kunnioituksen puutteesta. Saman tien hän huomasi istuvansa paikoillaan pukeutuneena vaalean punaiseen röyhelömekkoon. - te kaikki ehkä ihmettelette miksi olen kutsunut teidät tänne, mustapukuinen mies sanoi. Nicole hymyili onnellisena, se oli hänen Kreivinsä, hän oli tullut Nicolen vuoksi, mies rakasti häntä oikeasti! - Kreivi Areta! Nicole huudahti, ja lähti juoksemaan miehen luo. - olen pahoillani, mies sanoi ja Nicole huomasi suuntaavansa paikoilleen istumaan. - Olen ehkä johdattanut sinua hieman harhaan, nimeni on näet Ares, sodan jumala, Marsin herra, kenraalien isä, velhojen yliherra, ja teidän kaikkien ylijumala. Nyt on oikea hetk...

Ikääntynyt Albert Dumle käveli pyöreän pöydän ääreen. Nuori opiskelijapoika Harri auttoi hänet istuutumaan ja jäi seisomaan professorin viereen. Oli suuri kunnia olla vanhan professorin apulainen. Albert mietiskeli tapaamisen tarkoitusta. Kukaan ei oikein tiennyt kutsujan nimeä, eikä agendaa. 500 vuotta Albert oli elänyt kaksoiselämää ja hän oli oppinut olemaan vainoharhainen. Kukaan tunnetuista velhoista ei ollut selvinnyt niin monesta salamurhayrityksestä kuin hän, siitä tuli lisänimi 'ikuinen' tai 'kuolematon'. Viimeisen 50 vuoden aikana kukaan ei enää uskaltanut. Oikeasti hän oli selvinnyt useammasta murhasta kuin kukaan velho pystyisi, sillä hän ei ollut edes velho. Albert 'ikuinen' Dumle oli oikeasti Mariusz Pavel, arkkimuodon muuttaja ja oikean Albertin läheinen ystävä. Kun Albertin isä kuoli jättäen hänet mahtavan suvun päämieheksi, Albert halusi vain paeta ja elää yksinkertaista elämää nuoren vaimonsa Annan kanssa. Mutta Mariusz ei voinut sallia sitä. B...

Magistraatti hallitsee Marsin valoisaa puolta. Vuosisatojen maata raastavien sotien jälkeen jotka jättivät ennen niin hedelmällisen maan aavikoksi, magistraatti kohosi foorumiksi joka ratkaisee erimielisyyksiä niin että mahdollisten sotien aiheuttamat tuhot jäävät mahdollisimman pieniksi. Vuosisatojen hallinnan jälkeen Mars on vieläkin aavikkoa mutta silti elinkelpoinen, koska jatkuvat sodat eivät ole levinneet maailmansodiksi. Magistraatin 9 neuvosto paikkaa. Materian paikka, teknologia johtajan paikka Elämän paikka, Mestaridruidin paikka, kuuluu maalle joka on huipulla ruuan tuottamisessa. Energian paikka, Elementtimagian mestarille. Mielen paikka, Velholle joka on paras mielenmagiassa. Entropian paikka, mustan magian mestarille Yhteyden paikka, velholle joka on huipulla yhteyksien hallinnassa Magian paikka, magian teoreettisen tutkimuksen mestarille Ajan paikka, aikamagian uranuurtajalle ja viimeisenä Hengen paikka, henkimagian mestarille. Käytännössä 9 vahvinta valtiota valitsevat ...

Nicole käveli onnellisena koulunsa käytäviä. Hän oli rakastunut, ensi kertaa sataan vuoteen. Ehkä tämä mies olisi oikea mies siittämään hänelle tyttäriä. Marsissa suku ja vauraus siirtyi äidiltä tyttärelle, sillä vain naisen veri siirtyy lapselle puhtaana. Jos herttua mies parittelee punaverisen kanssa, lapsesta tulee puhtaan vihreäverinen vain yhdestä tapauksesta miljoonasta. Ilmeisesti punaverisille tytöille tämä riittää sillä aatelispojilla punaverisiä rakastajattaria aina riitti, vaikka kukaan aatelinen ei menisikään punaverisen kanssa naimisiin. Harri Mustan tarina antoi tytölle uskoa mahdottomaan, Harri petturi, joka meni aatelittoman kanssa naimisiin ja eli elämänsä maatalossa ja teki punaverisiä lapsia. Ah niin romanttista, ja leimasi Mustan suvun maineen vuosisadoiksi. Jotain hyvääkin, Mustan suku on siitä lähtien pysynyt puhtaana. Robottihaarniskaiset vartijat avasivat Nicolelle oven ja toivottivat hänet tervetulleeksi. Hän rakasti robottejaan, ne olivat aina täsmällisiä ja k...

Vähäkääpiön kantama soihtu ei riittänyt valaisemaan kunnolla hallia johon he tulivat, vaikka kymmenet peilit ja kymmenet hopeaesineet kimaltelivat sen valossa kauniisti. Pimeys ei hämännyt Artturia, joka näki infra ja ultraviolettivalot myös. Hän näki selvästi naisen kauniissa juhlamekossaan, virheettömällä vartalolla varustettu mutta silti niin tutun näköinen. - Äiti! Nainen, jonka keho ei paljoa lämpöä päästänyt, hän oli tasan huoneen lämpöinen, napsautti sormiaan, ja sadat kynttilät syttyivät palamaan. - Kultaseni, sinä tulit niinkui Ares lupasi. Tämä on niin ihanaa, hän antoi minulle nämä ihanat taikavoimat, tämän ihanan vartalon joka on täynnä elämää ja valinnan, voin saada oman kuningaskunnan Marsista tai oman saaren Saturnuksesta. Vain sana ja me siirrymme valitsemaamme paikkaan ja se on meidän. Eikö ole ihanaa?! Artturi käveli ripeästi eteenpäin. - No ihan kiva mutta minulla on vähän kiire. Et sinäkään välttämättä valitsisi hienoa taloa jos toinen vaihtoehto olisi koko galaksi....

Susi makasi kyllästyneenä maassa, kunnes haistoi jonkin hyvätuoksen eläimen lähestyvän. Ensin yhden, sitten kahden kunnes niitä tuntui tulevan iso joukko. Oven takaa kuului räjähdyksiä ja matojen hirveitä huutoja. Susi hyppäsi kattoon ja haukkasi yhden lonkero hirviön suuhunsa, sitten toisen joka hyppäsi sen selkään, Grumppi huusi jotain Leecheistä mutta susi ei ymmärtänyt, mietti vain kuinka monta otust hän jaksaisi syödä kun ne tuntuivat haluavan syödä hänet. Vaikeaa ymmärtää miksi. Käytävän päässä tuli näkyviin mies hahmo jonka pään paikalla oli isompi vihreä lonkero-olento. Matojen luona Artturi hiveli madon ihoa, tuntematta mitään, sillä hän oli aineeton. Madot aistivat hänet jollakin tasolla, vaikka eivät haistaneet häntä, eivätkä nähneet mitään, sokeita kun olivat. Artturi lähti lisäämään levottomuutta luomalla todellista paniikkia yhteen matoon, sitten toiseen, kolmanteen ja neljänteen. Seuraavaksi hän loi syvää vihaa yhteen, kahteen kolmeen matoon. Madot alkoivat hermostuneest...