Silverin maailma, kappale 1
Mariannen tarina
Marianne oli hyvin jännittynyt. Oli hänen naiseksi tulon juhla. Juhla järjestettiin sen kuukauden viimeisenä päivänä jolloin nainen saa ensimmäiset kuukautisensa.
Samaan aikaan oli hänen parhaan ystävänsä Heinin juhlat myös, ja heidät vihittäisiin naiseksi samaan aikaan.
Vanhemmat ja sukulaiset, ystävät ja opettajat olivat kerääntyneet pyhän puun juurelle.
Heinin piti ensimmäisenä laittaa kätensä puun onkaloon ja häntä jännitti, isommat tytöt kertoivat että se sattuisi enemmän muin mikään mitä hän oli ikinä kokenut, tai tulisi kokemaan, mutta Heini epäili että se oli kiusottelua.
Hän ojensi kätensä ja tunsi pienen pistoksen. Hän katsoi äitiään joka nyökkäsi merkiksi että hän voi ottaa kätensä pois.
Puu avasi silmänsä ja hymyili, ja nukahti taas. Läheiset hurrasivat, Heini oli nyt nainen!
Mariannen vuoro, jokin hänen sisällään sai hänet jännittämään paljon enemmän kuin olisi syytä.
Marianne ojensi kätensä puun onkaloon jonka hän nyt tiesi olevan puun suu. Hänen kätensä hikoili kovasti.
Hän tunsi pienen pistoksen ja hetken ei mitään tapahtunut joten hän otti kätensä pois.
Hyvin hitaasti puu avasi silmänsä ja tuijotti syvälle mariannen sieluun, kunnes suipisti suunsa puhaltaakseen hopea pölyä Mariannen päälle. Pöly kiersi häntä ja Marianne oli näkevinään hopeisia keijukaisia pölyn seassa. Onnellinen nauru virtasi mariannen huulilta kunnes hän katsoi äitiään, ja näki hänen itkevän.miksi äiti itki hän ihmetteli, kunnes isot miehet tulivat hänen luokseen ja kaatoivat hyvin raa-asti maahan. Jollakulla oli metallinen rauta kädessään ja sen päässä punaisena hohtava puoli kuu. Kauhun huuto karkasi tytön huulilta kun polttava rauta poltti merkkinsä hänen vasemman rintansa yläpuolelle.
Maailma pimeni.
Kirous
Marianne heräsi sängyssään. äiti katsoi häntä surullisesti ja kasteli hänen otsaansa.
-haava paranee kyllä, älä pelkää. äiti sanoi.
-Mikä se oli, miksi nuo miehet polttivat minua raudallaan, olenko tehnyt jotain väärin, enkä läpäissyt testiä?
äiti vastasi
- ei ja ei. Et ole tehnyt mitään väärin, ja ei, et ole läpäissyt testiä. Sinulla on tartunta, olet musta verinen. Et koskaan saa tehdä lapsia ja kun kuolet, ruumiisi hävitetään polttamalla. Olet kuitenkin onnekas. Useimmissa saarissa tämä hävittäminen tapahtuu heti.
Marianne oli sanaton. Musta verinen, kirottu. Kukaan ei menisi hänen kanssaan naimisiin, kukaan ei suutelisi häntä. Hän ei ikinä saisi tietää mitä miehen ja naisen välinen rakkaus oli. Ikinä.
Marianne itki itsensä takaisin uneen.
Vuosia myöhemmin.
Marianne lähti vaeltamaan saareltaan matkustamalla jäniksenä saarelle saapuneen kauppa aluksen mukana. Hän oli juuri täyttänyt 29 vuotta ja päätti lähteä etsimään onneaan. Kun miehistö löysi hänet, he naureskelivat että saivatpahan hyvän keittiöpiian, mutta himokkaat katseet kertoivat ihan muuta. Marianne hehkui sisällään onnea, kukaan ei koskaan ollut himoinnut häntä ennen. Hän mietti hetken pitäisikö näyttää heille polttomerkkiä ettei kukaan tekisi mitään harkitsematonta mutta päätti asiaa vastaan, sillä kuka tiesi heittäisikö joku hänet loputtomaan tyhjyyteen vai ei, joten hän esitti ujoa ja piti arpensa piilossa.
Aikaa kului ja Marianne jäi laivalle laivakokiksi. Miehistö tottui häneen ja kapteeni antoi hänelle paikan kun huomasi että tämä nainen kokkasi paljon paremmin kuin aikaisempi.
Lähentely yritykset vähentyivät dramaattisesti kun kapteeni oli alkanut opettaa muinaista taistelutaitoa bujutsua hänelle. Lajin historia oli kadonnut historian hämäriin mutta legendan mukaan se oli kehitetty muinaisessa maassa ennen galaxin valloitusta. Monet eivät uskoneet siihen tarinaan, eikä edes siihen että ihmiskunta olisi joskus hallinnut tähtiä. Itserakasta huuhailua.
Kapteenista ja naisesta tuli läheiset, kunnes eräänä yönä he rakastuivat ja viettivät yön yhdessä. Nainen aamulla pelästyi tilannetta niin pahoin ettei enää puhunut kapteenille mitään ja seuraavalla satamalla katosi iäksi.
Hän palasi kotiinsa ja kysyi puulta neuvoa. Puu sanoi ettei pidä huolestua, hänen tuli synnyttää vauva ja tuoda hänet puun luo niin puu kertoisi mitä tehdä.
Kuukaudet kuluivat ja metsässä elävä Marianne synnytti vauvan, yksin, salaa ja otti suloisen tyttö vauvan syliinsä, vauva katsoi häntä suloisesti ja nainen laittoi vauvan rinnalleen. Vauva paljasti terävät kulma hampaansa ja imi verta ahnaasti kunnes marianne sai irroitettua sen hampaat itsestään.
Marianne ihmetteli voimiansa vaikka verta oli valunut paljon, kuinka hän jaksaisi kävellä puun luo. Toisaalta veren tulo tyrehtyi yllättävän nopeasti. Hän kapaloi vauvan lujasti ja vei sen itkevänä puun luo.
- nyt tiedät miksi mustaveriset eivät saa tehdä lapsia. Mustaveristen lapset ovat petoja ja heitä kiinnostaa vain selviytyminen ja saalis. Laita lapsi suuhuni niin hän saa armeliaan lopun, puu sanoi.
Marianne itki vuolaasti mutta antoi lapsen puulle. Juuri ennen kun hän sai sen laitettua puumuorin avonaiseen suuhun vauva puraisi häntä, repi kapalot auki pitkillä kynsillään ja tipahti maahan. Vauva kaivautui hämmästyttävällä taidolla ja voimalla puun juurien alle mistä marianne ei häntä enää tavoittanut.
Puu oli järkyttynyt ja käski naisen paeta. Lepakot alkoivat kerääntyä ja marianne tajusi mustaveristen haistaneen lapsen.
Saturnuksessa mustaveriset pitivät yhtä, niin tiukille ihmismetsästäjät ja lohikäärmeet heidät laittoivat.
Marianne lähti juoksuun, hän juoksi kunnes häneltä lähti tunto raajoista, hän juoksi kunnes yski verta, hän juoksi kunnes saapui saaren reunalle ja katsoi alas loputtomaan tyhjyyteen ja siellä lipuviin pilviin. Olisiko helpompaa vajota syvyyksiin ja lopettaa elämänsä hylkiönä?
Marianne kuuli puumuorin äänen päässään.
- odota elämäsi tarkoitusta. Olen nähnyt että poikasi täyttää arvaamattoman tärkeän tehtävän, ilman häntä ihmiskunta on hukassa. Koita kestää. Ääni oli puun.
Marianne huusi metsään
- mitä höpiset hullu metsä, lapseni oli tyttö!
- Puhun toisesta lapsestasi!
Marianne tuijotti tyhjää metsää tyhmänä.
- Saanko toisen lapsen??
- Tunnet lapsesi isän kun tapaat hänet, hän on valittu, kuten sinut on valittu. Hän tulee olemaan elämäsi viimeinen mies, ja hän tulee olemaan elämäsi seuraava mies. Harhapolkuja ei enää tapahdu joten voit jatkaa elämääsi rauhassa.
Marianne istahti alas ja tuijotti tyhjyyteen tuntikausia hiljaa.
Comments