Miksi simpanssi on kuusi kertaa vahvempi kuin lähin sukulaisensa Ihminen?
Historian kirjat kertovat että etiopiassa 13 miljoonaa vuotta sitten eli yksi ainoa ihmisapina laji.
Sitten tuli tulvat, hirvittävät tulvat, ne kestivät monta miljoonaa vuotta, todennäköisesti 5 miljoonaa vuotta. Apinan tasolla siis muutos ympäristössä oli pysyvä. Tämä yksi ihmisapina rotu jakaantui hyvin moneksi ihmisapina lajiksi sillä yksittäiset apinaryhmät jäivät eristyksiin lampien, jokien ja järvien väliin.
Näistä apinoista syntyi kaksi pää ryhmää. Ne jotka joutuivat hakemaan ruokansa vedestä ja niiden joiden ei tarvinnut. Se pääryhmä joka joutui, sai myöhemmin tutkijoilta nimen Homo, joka tässä tapauksessa ei viittaa seksuaaliseen suuntautumiseen.
Ihmisen esi-isät siis joutuivat kahlaamaan vedessä, keräämään äyriäisiä, kaloja ja muita eläimiä ravinnokseen, ja tällä tavalla saivat runsaan omega-3 annoksen joka mahdollisti aivojen kehittymisen. Ja aivothan kehittyvät silloin kun ympäristö muuttuu paljon. (toisinsanoen nykyihmisellä ei ole mahdollisuutta kehittyä koska hän muuttaa ympäristöään, ei itseään ;) )
Esi-Ihmisillä alkoi selkä suoristua aluksi siksi että pää pysyisi pinnalla, ja myöhemmin siksi että uidessa vain suora vartalo on aquadynaaminen, käyrä ei. Kokeile uida selkä köyryssä.
Vartalon karvoitus väheni ja kehon rasva kompensoi eristeen puutteen.
Mutta ehkä dramaattisin muutos mielestäni oli lihaksistossa.
Jos esimerkiksi otan Tony Halmeen kanssa juoksukisan, kiipeilykisan, kantamiskisan, niin häviän 6-0 joka kerta, hands down.
Mutta on yksi kisa missä lihaksistosta on itseasiassa haitta:
Uintikisa. (kysy uimaopettajaltasi)
Kun Tony menee veteen, hänen lihaksensa painavat ainakin 100 kiloa enemmän kuin minun. Eli hän joutuu tekemään paljon enemmän työtä kuin minä pysyäkseen pinnalla. (pullukat pysyvät ilman vaivaa.)
Toiseksi, hänen lihaksensa kuluttavat sata kiloa enemmän Happea kuin minun lihakset. Ainoa tehokas ja nopea tapa uida on keho suorana ja pinnan alla. Minun ei tarvitse hakea pinnalta ilmaa niin usein kuin Tonyn, toisin sanoen kulutan paljon vähemmän energiaa.
Tonyn puolustukseksi voin sanoa että 100 metrin uinnin hän voittaisi hyvinkin mahdollisesti mutta parin kilometrin matkalla hyvin hyvin epätodennäköisesti.
Mitä eroa on simpanssilla ja ihmisellä (ei, en puhu Tonystä, sorry.)?
Kaikilla (no lähes) maaeläimillä, ainakin siis nisäkkäillä, on lihakset irtonaiset ja pitkät. Veteen sopeutuneilla nisäkkäillä taas lihakset ovat lyhyet ja hyvin lähellä luita.
No kumpaan ryhmään ihminen sitten kuuluu, mehän olemme maa-eläimiä?
No emme itseasiassa ihan ole, sillä ihmisten lihakset ovat lyhyet ja lähellä luita. Ne ovat uidessa virtaviivaiset eivätkä kuluta happea yhtä paljon. Vedessä ne ovat paremmat, mutta sitten maalla huonommat.
Jos verrataan huippu-urheilija ihmistä ja laiskaa eläintarha simpanssia joka ilveilee päivät pitkät ihmisille, niin yleensä simpanssi on vahvempi. Siksi että hänen lihaksensa on maa-eläimen, ei hybridin.
No jossain vaiheessa tulvat loppuivat siellä etiopiassa ja se kuivui. Onneksi, sillä muuten me olisimme oikeasti vesi-eläimiä eikä hybridejä. Esi-isämme lähtivät seuraamaan jokeja ja lampeja ruuan perässä ja tämä hakumatka levitti ihmiset ympäri maapalloa, ja aiheutti lopullisen muutoksen ihmisen evoluutiossa : ihminen ei enää yrittänyt sopeutua yhteen ympäristöön, eli veteen, vaan kaikkiin ympäristöihin. Tämä muutos todennäköisesti lopullisesti teki ihmisestä huippuälykkään.
Sen takia ihminen on ikuinen keskiarvo. Ei hyvä vedessä, ei hyvä puissa, ei hyvä tasangoilla, vaan sellaisen tasaisen ok jokaisessa ympäristössä.
Ja minusta se on paljon parempi kuin olla delfiini 2.0, viettää päivänsä kaloja pyydystäen (ne haisee) ja lauleskellen veden alla.
Laulustakin voisi kertoa oman kappaleen, mutta tässä tiivistelmä:
Kaikki suuremmat vesi-nisäkkäät ovat oppineet käyttämään ääntään monipuolisesti. Kognitiotieteen opettaja sanoi minulle että hyvin todennäköisesti ihminen oppi ensin laulamaan ja vasta sitten välittämään tietoa sen välityksellä ja vasta sen jälkeen puhumaan, puhe on siis toisin sanoen sattuman kautta syntynyt sivutuote.
Simpanssit pystyvät kyllä puhumaan ihan hyvin, he vain eivät voi tuottaa monimutkaisia äänteitä, siksi he voivat puhua vain viittomakielellä. Jos emme olisi sopeutuneet vetiseen ympäristöön, emme mekään pystyisi. Vesi tekee äänenkäytön tärkeäksi.
Sitten tuli tulvat, hirvittävät tulvat, ne kestivät monta miljoonaa vuotta, todennäköisesti 5 miljoonaa vuotta. Apinan tasolla siis muutos ympäristössä oli pysyvä. Tämä yksi ihmisapina rotu jakaantui hyvin moneksi ihmisapina lajiksi sillä yksittäiset apinaryhmät jäivät eristyksiin lampien, jokien ja järvien väliin.
Näistä apinoista syntyi kaksi pää ryhmää. Ne jotka joutuivat hakemaan ruokansa vedestä ja niiden joiden ei tarvinnut. Se pääryhmä joka joutui, sai myöhemmin tutkijoilta nimen Homo, joka tässä tapauksessa ei viittaa seksuaaliseen suuntautumiseen.
Ihmisen esi-isät siis joutuivat kahlaamaan vedessä, keräämään äyriäisiä, kaloja ja muita eläimiä ravinnokseen, ja tällä tavalla saivat runsaan omega-3 annoksen joka mahdollisti aivojen kehittymisen. Ja aivothan kehittyvät silloin kun ympäristö muuttuu paljon. (toisinsanoen nykyihmisellä ei ole mahdollisuutta kehittyä koska hän muuttaa ympäristöään, ei itseään ;) )
Esi-Ihmisillä alkoi selkä suoristua aluksi siksi että pää pysyisi pinnalla, ja myöhemmin siksi että uidessa vain suora vartalo on aquadynaaminen, käyrä ei. Kokeile uida selkä köyryssä.
Vartalon karvoitus väheni ja kehon rasva kompensoi eristeen puutteen.
Mutta ehkä dramaattisin muutos mielestäni oli lihaksistossa.
Jos esimerkiksi otan Tony Halmeen kanssa juoksukisan, kiipeilykisan, kantamiskisan, niin häviän 6-0 joka kerta, hands down.
Mutta on yksi kisa missä lihaksistosta on itseasiassa haitta:
Uintikisa. (kysy uimaopettajaltasi)
Kun Tony menee veteen, hänen lihaksensa painavat ainakin 100 kiloa enemmän kuin minun. Eli hän joutuu tekemään paljon enemmän työtä kuin minä pysyäkseen pinnalla. (pullukat pysyvät ilman vaivaa.)
Toiseksi, hänen lihaksensa kuluttavat sata kiloa enemmän Happea kuin minun lihakset. Ainoa tehokas ja nopea tapa uida on keho suorana ja pinnan alla. Minun ei tarvitse hakea pinnalta ilmaa niin usein kuin Tonyn, toisin sanoen kulutan paljon vähemmän energiaa.
Tonyn puolustukseksi voin sanoa että 100 metrin uinnin hän voittaisi hyvinkin mahdollisesti mutta parin kilometrin matkalla hyvin hyvin epätodennäköisesti.
Mitä eroa on simpanssilla ja ihmisellä (ei, en puhu Tonystä, sorry.)?
Kaikilla (no lähes) maaeläimillä, ainakin siis nisäkkäillä, on lihakset irtonaiset ja pitkät. Veteen sopeutuneilla nisäkkäillä taas lihakset ovat lyhyet ja hyvin lähellä luita.
No kumpaan ryhmään ihminen sitten kuuluu, mehän olemme maa-eläimiä?
No emme itseasiassa ihan ole, sillä ihmisten lihakset ovat lyhyet ja lähellä luita. Ne ovat uidessa virtaviivaiset eivätkä kuluta happea yhtä paljon. Vedessä ne ovat paremmat, mutta sitten maalla huonommat.
Jos verrataan huippu-urheilija ihmistä ja laiskaa eläintarha simpanssia joka ilveilee päivät pitkät ihmisille, niin yleensä simpanssi on vahvempi. Siksi että hänen lihaksensa on maa-eläimen, ei hybridin.
No jossain vaiheessa tulvat loppuivat siellä etiopiassa ja se kuivui. Onneksi, sillä muuten me olisimme oikeasti vesi-eläimiä eikä hybridejä. Esi-isämme lähtivät seuraamaan jokeja ja lampeja ruuan perässä ja tämä hakumatka levitti ihmiset ympäri maapalloa, ja aiheutti lopullisen muutoksen ihmisen evoluutiossa : ihminen ei enää yrittänyt sopeutua yhteen ympäristöön, eli veteen, vaan kaikkiin ympäristöihin. Tämä muutos todennäköisesti lopullisesti teki ihmisestä huippuälykkään.
Sen takia ihminen on ikuinen keskiarvo. Ei hyvä vedessä, ei hyvä puissa, ei hyvä tasangoilla, vaan sellaisen tasaisen ok jokaisessa ympäristössä.
Ja minusta se on paljon parempi kuin olla delfiini 2.0, viettää päivänsä kaloja pyydystäen (ne haisee) ja lauleskellen veden alla.
Laulustakin voisi kertoa oman kappaleen, mutta tässä tiivistelmä:
Kaikki suuremmat vesi-nisäkkäät ovat oppineet käyttämään ääntään monipuolisesti. Kognitiotieteen opettaja sanoi minulle että hyvin todennäköisesti ihminen oppi ensin laulamaan ja vasta sitten välittämään tietoa sen välityksellä ja vasta sen jälkeen puhumaan, puhe on siis toisin sanoen sattuman kautta syntynyt sivutuote.
Simpanssit pystyvät kyllä puhumaan ihan hyvin, he vain eivät voi tuottaa monimutkaisia äänteitä, siksi he voivat puhua vain viittomakielellä. Jos emme olisi sopeutuneet vetiseen ympäristöön, emme mekään pystyisi. Vesi tekee äänenkäytön tärkeäksi.
Comments