Artturin päiväkirjat
Ukki otti korttipakan käteensä ja selasi niitä. Otin omani esiin ja kysyin
- Mitä nämä kortit on? Löysin nämä yhdestä divarista, ja tunnistin sinut heti.
Ukki otti korttipakkani ja hänen vasen kulmakarvansa nousi.
- Puhuimme sinun tuomisesta Arkadiaan NoitaAkan kanssa, ja ilmeisesti hän on käynyt maapallolla ja seurannut sinua. Tämä on todennäköisesti häneltä. Amelian käsialaa, varmaan hänen tekemä.
- Mutta miksi? Seurapeli? kysyin.
Ukki katsoi minua hetken hämmentyneenä ja alkoi sitten nauraa.
- Ei toki, en ehtinyt kertoa sinulle korttimagiasta.
Hän levitti kortit pöydälle ja palautti minun korttini minulle.
- Pidä ne tallessa, pidä ne piilossa.
Sitten hän otti yhden kortin käteensä ja näytti sen minulle.
- Tässä kortissa on kuva, se kuva siirtyy mieleesi ja luo yhteyden mielessäsi kohteeseen. Maapallolla tämä yhteys on vain ajatus, mutta täällä ajatuksilla on voimaa. Henkilö joka on tutustunut korttimagiaan pystyy luomaan aidon henkisen ja fyysisen yhteyden kortissa esiintyvään henkilöön. Taulu jolla siirryit Arkadiaan, oli Tarot taulu. Arkadiassa pienemmät kuvat riittävät. Katso.
Kuvassa oli pitkä komea tummahko mies mustassa puvussa, mustalla viitalla. Ukki tuijotti kuvaa hetken ja sitten keskusteli hetken, ja ojensi kätensä.
Hänen eteensä ilmestyi sateenkaari ja sen takaa ilmestyi mustapukuinen käsi ja mustahiuksinen mies käveli Ukin eteen.
- Tervetuloa Boris, ukki sanoi.
Katselin miestä hetken ja hänessä oli jotain tuttua, enemmänkin kuin nimi.
- Hyvää päivää, herra Boris, nimeni on Artturi.
Mies nyökkäsi mietteliäästi ja ojensi kätensä. Ukki esitteli meidät.
- Tässä on tyttären poikani Artturi, hän tulee maapallolta, eli on siis arvonimeltään kuninkaallinen. Ja tässä on Markiisi Boris, velho ja liittolaiseni. Markun Klaanista.
Boris katsoi minua, mittaili minua ja arvioi minua mielessään. En tuntunut tekevän vaikutusta. Itse taisin tehdä samaa, Markun klaani ei kuulostanut hyvältä.
- Markun klaanissa täysi-ikäisyyttä juhlitaan sillä että henkilöstä tehdään rituaalinomaisella juhlalla, vampyyri. Pelastin Boriksen tältä kohtalolta ja siitä lähtien hän on auttanut minua sodassa Markkua vastaan kentällä, hän on siis Agentti.
_ - Mitä sinä oikein osaat, herra kuninkaallinen? Boris kysyi.
- Enpä paljoa, mutta olen haka tietokoneiden kanssa.
Boris katsoi ukkia kysyvästi.
- Tietokoneet ovat kuin taika-esineet maapallolla, ne ovat koneita jotka hoitavat laskemista ja tietojen käsittelyä. Nykyään ne tuntuvat tekevän paljon muutakin.
- Et osaisi kuvitellakaan, vastasin. Elokuvia, pelejä, sähköposteja tehdään ja katsotaan tietokoneilla. Matkapuhelimetkin ovat nykyään pikkuruisia tietokoneita ja niillä voi katsella elokuvia tai pelata samalla kun matkustaa junalla kotiin.
Boris oli jo ihan pihalla tässä vaiheessa, itseasiassa ukki myös. Tekniikka oli kehittynyt hänen päivistään, paljon.
- No ihan sama, tietokoneet toimivat kuten taika-esineet. Toivottavasti se helpottaa magian oppimista.
- Ehkä, ehkä. Pistetään se testaukseen joku päivä. Osaatko yhtään taikuutta?
- En, sitä ei kotonani ole olemassa.
- Kamalaa, suorastaan.
- Niin on, vastasin.
Ukki katsoi minua vakavasti ja kysyi.
- Minä tarvitsisin apua, haluaisitko auttaa minua?
- Tottakai, mitä haluat, kunhan ei tarvitse mennä lohikäärmeen luolaan, vastasin leikkisästi.
- Itseasiassa... kyllä, se on se mitä pyydän. Ukki sanoi hyvin vakavana.
Meni luu kurkkuun mutta vastasin
- Noh, riippu lohikäärmeestä ja siitä haluaako se syödä minut.
- Punainen lohikäärme emo on ollut minulle aina ystävällinen, sinun pitäisi vain puhua hänen kanssaan ja pyytää punaista kiveä. Ei muuta, jos hän käy agressiiviseksi, käytät tätä.
Hän otti esiin tarot korttinsa.
- Ja siirryt tänne turvaan.
- No... Okei, kai, yritetään sanoin.
Ukki oli jo kutsumassa jotakuta. Valkoisiin vaatteisiin pukeutunut pitkähkö mies astui sateenkaaren läpi huoneeseen. Myös hän oli pitkä, Boris ja hän olivat molemmat yli 180 senttisiä miehiä, mutta siinä missä Boris oli tummahko ihoinen ja mustatukkainen, tämä mies oli vaalea hiuksinen ja ihoinen, ja sitä hyvin koristi hänen ylelliset valkoiset vaatteet.
- Tervetuloa Markiisi Jani, tässä on sukulaiseni, Artturi.
- Hyvää päivää herra Artturi. Mikä on aatelisarvosi? hän kysyi kohteliaasti.
Katsoin ukkia ja kysyvästi vastasin
- Kuninkaallinen?
Saman tien Jani kumarsi syvään.
- Mistä on uusia kuninkaallisia tullut, luulin että kuningas Nils ja lohikäärmeet olivat ainoita!
- Samasta paikasta kuin minä, hän on tyttäreni poika, ja tarvitsee vähän koulutusta Arkadiaa varten. Siksi pyytäisin sinua ja Borista suorittamaan hänen kanssaan yhden tehtävän.
Miehet nyökkäilivät, sopii hyvin.
- Ja ajattelin kutsua Aryan mukaan.
Jani ilostui kovasti ja Boris taas masentui.
- Ei sitä hienohelmaa. Prinsessa on vain tiellä.
- Luulen että hän joutuu katsomaan sinun perääsi. On hän ennenkin pelastanut henkesi. Ukki vastasi hymyillen.
- Ei ehkä ollut hyvä idea, mutta kuningas päättää.
- Se on selvä sitten! Ryhmä koolle!
Ukki kutsui Aryan paikalle, ja sydämeni varmaan missasi lyönnin. Paikalle tuli hyvin kaunis punatukkainen haltianeito sini-valkoisissa vaatteissa, kevyt korsetti haarniska ja arabityyliset housut, valkoinen paita, ja erittäin tyylikäs. Arya hymyili minulle ja Jani hänelle, Aryalta kesti hetken huomata Jani mutta sitten he halasivat.
- Moi serkku, hän sanoi, jani vastasi samoin.
- Arya on muodonmuuttaja ja haltia soturi. Häntä tarvitaan kun tehtävä suoritetaan anonyyminä kertoi ukki.
Arya hymyili minulle ja muutti kasvonsa kissamaisiksi ja sähisi minulle terävien hampaidensa lomassa. Samassa hän muuttui takaisin haltianeidoksi.
- Kätevä kyky, kuin Kaaos Lordilla.
- Olen Kaaoksen Lady, en Lordi. hän vastasi.
- Niin, viittasin vain yhteen kirjaan, mutta unohda, tuskin sitä täältä löytyy.
- Osaan kyllä lukea jos sitä vihjailet. Aatelisien on pakko oppia lukemaan ja laskemaan, se on laki.
- Ai, onpa julmaa näpäytin ja vitsi meni kokonaan ohi, kaikilta paitsi ukilta.
- Ei minusta vastasi Arya, ja koitin vaihtaa aihetta.
- No minne nyt herra kuningas? kysyin.
- Kotkan satamalle hän vastasi .
Ukki otti kortin pakastaan, käski kaikki koolle ja katsoi korttia. Näin kuinka eteeni tuntui avautuvan läpinäkyvä kuva satamasta, joka kiinteytyi kokoajan, se oli kuin kolmiuloitteinen kuva jostain testilaboratoriosta, selvä mutta hieman epätodellinen.
Arya otti kädestäni kiinni ja toisella kädellä Janin kädestä kiinni. Ukki otti Boriksen kädestä joka vastahakoisesti otti Janin kädestä kiinni, ja näin käsi kädessä kävelimme satamalle ja linna katosi kokonaan.
Katselin hämmentyneenä ympärilleni.
- Häh, miten, siis noin vain, uskomatonta, henkäisin ja takeltelin erittäin kuninkaallisesti.
- Se on eräänlaista taikaa, Arya kuiskasi ja hymyili.
- Eli lähdette ratsain Edenin laaksoon ja sieltä Gondorin tasangon läpi ja etsitte sumuvuoret. Siellä vuoristolaiset odottavat teitä. Ukki antoi ohjeet.
- Syvälle Markun valtakuntaan. Oletko varma että on hyvä idea viedä vihernokka tälläiselle matkalle.
- Minulla on vain neljä päivää lomaa jäljellä, itseasiassa, ja lentokentälle kävelykin vie kolmepäivää.
- Älä siitä murehdi, aika riittää hyvin, ja sitäpaitsi tämä on tärkeämpää. Tässä on sinulle Eragonin miekka, voit tarvita sitä, ja jani voi opettaa sen käyttöä.
- Onhan se hieno, mutta minulla on jo miekka, sanoin ja otin repustani suojapussissa olevan Masahiro katanani.
Ketään muuta se ei tuntunut kovasti yllättävän mutta Ukki hämmästyi tavattomasti.
- Siis toitko maapallolta MIEKAN? Tajuatko yhtään miten arvokas tämä on?
Pudistin päätäni mutta ihmettelin miksi se näytti erilaiselta. Se oli erittäin siisti ja jotenkin näytti paljon ... kalliimmalta. Ukki otti miekan huotrasta ja se kiilteli komeasti ja näytti partaveitsen terävältä.
- Boris, tee minuun salamaloitsu. hän komensi.
Hämmentynyt Boris nyökytti epävarmasti ja teki sitten loitsun. Ukki torjui sen miekalla.
- Tämä on tosimiekka, se on äärimmäisen kestävä sillä se on tehty kovasta Maapallon metallista, ja se vastustaa taikuutta ja kaikkia voimia. Osaatko käyttää sitä? Osaatko? kysyi ukki kärsimättömästi.
- Osaan vähän, ei minulla vielä mustaa vyötä ole mutta osaan jonkiverran, tuskin hyödyllistä tositaistossa, mutta pärjäilen.
- Jani, testaa ukki sanoi.
Jani otti pitkänmiekkansa, toledo salamanca merkkinen ainakin Aryan mukaan ja lähti kiertämään minua. Otin katanani ja heti tuli hyvä olo, otin valmius asennon ja lähdin kiertämään.
Jani teki kevyen iskun ja torjuin sen helposti ja iskin takaisin. Janin kulmat nousivat ja hän teki monimutkaisen sarjan ja yhtäkkiä tunsin kuinka kaikki oppituntini bujinkanista ja erityisesti Aikido opettajan miekkaseminaarista tulivat takaisin. Torjuin ja iskin takaisin ilman mitään ongelmia. Pian aloin tehdä hyökkäyksiä tosissaan mutta Jani torjui ne kevyesti, aloin huomata että hän oli selvästi parempi sillä hän teki välillä hipaisuja joita en ehtinyt torjua.
Sitten hän tuli liian lähelle ja väänsin hänen kätensä lukkoon ja potkaisin hänet maahan polven takaa. Sain hänet lukkoon josta hän ei päässyt pois.
- Miten ihmeessä minusta tuli näin hyvä? Tuntuu siltä kuin voittaisin Moti Nativinkin!
- Voit päästä minut jo, puhkui Jani maasta.
- Olet imenyt Satumaan energiaa ja vahvistunut ukki kertoi. Aateliset saavat kykyjä jotka ovat kaikkien kuolevaisten yli, tai parhaimmillaan he pääsevät samalle tasolle välillä. Olen todella helpottunut siitä että olet soturi, sillä matka on vaarallinen, ja uskon että parin päivän päästä olet vieläkin parempi.
Jani antoi palautetta taistelusta.
- Taistelutyylisi on outo mutta selvästikin pärjäät paremmin lähellä, mutta pelkään että olet miekkaetäisyydellä vähän kokemattomampi. Mites aseeton taistelu? kysyi jani.
- No siinä olen harjoitellut paljon enemmän, toisaalta minulle aseeton ja aseellinen on vähän sama asia.
- Kokeillaan sanoi Arya.
Ja pian taistelin Aryan kanssa, ja hän oli hyvä, ja notkea, vahvakin vielä. Mutta tunsin pärjääväni, kunnes hän heitti minut maahan ja otti jonkin painilukon. Luovutin.
- sinä voitit Janin ja minä sinut, eli minä voitin kaikki! hihkui lapsen innolla Arya.
- Joo, ehkä ilman aseita, jani myöntyi.
- Minusta meidän tavassa taistella on paljon samaa, sanoi haltia neito. Minäkin käytän veitsiä samalla tavalla kuin kynsiä tai nyrkkejä, aseet ei taistelua paljoa muuta, ehkä helpottaa.
- niin, mutisin.
- Mutta nyt, vaatteiden vaihto! Minä otan repun linnaan ja te menette räätälille. Budjetti on avoin. Sanoi Ukki.
Hymyilin ja lähdimme.
- Mitä nämä kortit on? Löysin nämä yhdestä divarista, ja tunnistin sinut heti.
Ukki otti korttipakkani ja hänen vasen kulmakarvansa nousi.
- Puhuimme sinun tuomisesta Arkadiaan NoitaAkan kanssa, ja ilmeisesti hän on käynyt maapallolla ja seurannut sinua. Tämä on todennäköisesti häneltä. Amelian käsialaa, varmaan hänen tekemä.
- Mutta miksi? Seurapeli? kysyin.
Ukki katsoi minua hetken hämmentyneenä ja alkoi sitten nauraa.
- Ei toki, en ehtinyt kertoa sinulle korttimagiasta.
Hän levitti kortit pöydälle ja palautti minun korttini minulle.
- Pidä ne tallessa, pidä ne piilossa.
Sitten hän otti yhden kortin käteensä ja näytti sen minulle.
- Tässä kortissa on kuva, se kuva siirtyy mieleesi ja luo yhteyden mielessäsi kohteeseen. Maapallolla tämä yhteys on vain ajatus, mutta täällä ajatuksilla on voimaa. Henkilö joka on tutustunut korttimagiaan pystyy luomaan aidon henkisen ja fyysisen yhteyden kortissa esiintyvään henkilöön. Taulu jolla siirryit Arkadiaan, oli Tarot taulu. Arkadiassa pienemmät kuvat riittävät. Katso.
Kuvassa oli pitkä komea tummahko mies mustassa puvussa, mustalla viitalla. Ukki tuijotti kuvaa hetken ja sitten keskusteli hetken, ja ojensi kätensä.
Hänen eteensä ilmestyi sateenkaari ja sen takaa ilmestyi mustapukuinen käsi ja mustahiuksinen mies käveli Ukin eteen.
- Tervetuloa Boris, ukki sanoi.
Katselin miestä hetken ja hänessä oli jotain tuttua, enemmänkin kuin nimi.
- Hyvää päivää, herra Boris, nimeni on Artturi.
Mies nyökkäsi mietteliäästi ja ojensi kätensä. Ukki esitteli meidät.
- Tässä on tyttären poikani Artturi, hän tulee maapallolta, eli on siis arvonimeltään kuninkaallinen. Ja tässä on Markiisi Boris, velho ja liittolaiseni. Markun Klaanista.
Boris katsoi minua, mittaili minua ja arvioi minua mielessään. En tuntunut tekevän vaikutusta. Itse taisin tehdä samaa, Markun klaani ei kuulostanut hyvältä.
- Markun klaanissa täysi-ikäisyyttä juhlitaan sillä että henkilöstä tehdään rituaalinomaisella juhlalla, vampyyri. Pelastin Boriksen tältä kohtalolta ja siitä lähtien hän on auttanut minua sodassa Markkua vastaan kentällä, hän on siis Agentti.
_ - Mitä sinä oikein osaat, herra kuninkaallinen? Boris kysyi.
- Enpä paljoa, mutta olen haka tietokoneiden kanssa.
Boris katsoi ukkia kysyvästi.
- Tietokoneet ovat kuin taika-esineet maapallolla, ne ovat koneita jotka hoitavat laskemista ja tietojen käsittelyä. Nykyään ne tuntuvat tekevän paljon muutakin.
- Et osaisi kuvitellakaan, vastasin. Elokuvia, pelejä, sähköposteja tehdään ja katsotaan tietokoneilla. Matkapuhelimetkin ovat nykyään pikkuruisia tietokoneita ja niillä voi katsella elokuvia tai pelata samalla kun matkustaa junalla kotiin.
Boris oli jo ihan pihalla tässä vaiheessa, itseasiassa ukki myös. Tekniikka oli kehittynyt hänen päivistään, paljon.
- No ihan sama, tietokoneet toimivat kuten taika-esineet. Toivottavasti se helpottaa magian oppimista.
- Ehkä, ehkä. Pistetään se testaukseen joku päivä. Osaatko yhtään taikuutta?
- En, sitä ei kotonani ole olemassa.
- Kamalaa, suorastaan.
- Niin on, vastasin.
Ukki katsoi minua vakavasti ja kysyi.
- Minä tarvitsisin apua, haluaisitko auttaa minua?
- Tottakai, mitä haluat, kunhan ei tarvitse mennä lohikäärmeen luolaan, vastasin leikkisästi.
- Itseasiassa... kyllä, se on se mitä pyydän. Ukki sanoi hyvin vakavana.
Meni luu kurkkuun mutta vastasin
- Noh, riippu lohikäärmeestä ja siitä haluaako se syödä minut.
- Punainen lohikäärme emo on ollut minulle aina ystävällinen, sinun pitäisi vain puhua hänen kanssaan ja pyytää punaista kiveä. Ei muuta, jos hän käy agressiiviseksi, käytät tätä.
Hän otti esiin tarot korttinsa.
- Ja siirryt tänne turvaan.
- No... Okei, kai, yritetään sanoin.
Ukki oli jo kutsumassa jotakuta. Valkoisiin vaatteisiin pukeutunut pitkähkö mies astui sateenkaaren läpi huoneeseen. Myös hän oli pitkä, Boris ja hän olivat molemmat yli 180 senttisiä miehiä, mutta siinä missä Boris oli tummahko ihoinen ja mustatukkainen, tämä mies oli vaalea hiuksinen ja ihoinen, ja sitä hyvin koristi hänen ylelliset valkoiset vaatteet.
- Tervetuloa Markiisi Jani, tässä on sukulaiseni, Artturi.
- Hyvää päivää herra Artturi. Mikä on aatelisarvosi? hän kysyi kohteliaasti.
Katsoin ukkia ja kysyvästi vastasin
- Kuninkaallinen?
Saman tien Jani kumarsi syvään.
- Mistä on uusia kuninkaallisia tullut, luulin että kuningas Nils ja lohikäärmeet olivat ainoita!
- Samasta paikasta kuin minä, hän on tyttäreni poika, ja tarvitsee vähän koulutusta Arkadiaa varten. Siksi pyytäisin sinua ja Borista suorittamaan hänen kanssaan yhden tehtävän.
Miehet nyökkäilivät, sopii hyvin.
- Ja ajattelin kutsua Aryan mukaan.
Jani ilostui kovasti ja Boris taas masentui.
- Ei sitä hienohelmaa. Prinsessa on vain tiellä.
- Luulen että hän joutuu katsomaan sinun perääsi. On hän ennenkin pelastanut henkesi. Ukki vastasi hymyillen.
- Ei ehkä ollut hyvä idea, mutta kuningas päättää.
- Se on selvä sitten! Ryhmä koolle!
Ukki kutsui Aryan paikalle, ja sydämeni varmaan missasi lyönnin. Paikalle tuli hyvin kaunis punatukkainen haltianeito sini-valkoisissa vaatteissa, kevyt korsetti haarniska ja arabityyliset housut, valkoinen paita, ja erittäin tyylikäs. Arya hymyili minulle ja Jani hänelle, Aryalta kesti hetken huomata Jani mutta sitten he halasivat.
- Moi serkku, hän sanoi, jani vastasi samoin.
- Arya on muodonmuuttaja ja haltia soturi. Häntä tarvitaan kun tehtävä suoritetaan anonyyminä kertoi ukki.
Arya hymyili minulle ja muutti kasvonsa kissamaisiksi ja sähisi minulle terävien hampaidensa lomassa. Samassa hän muuttui takaisin haltianeidoksi.
- Kätevä kyky, kuin Kaaos Lordilla.
- Olen Kaaoksen Lady, en Lordi. hän vastasi.
- Niin, viittasin vain yhteen kirjaan, mutta unohda, tuskin sitä täältä löytyy.
- Osaan kyllä lukea jos sitä vihjailet. Aatelisien on pakko oppia lukemaan ja laskemaan, se on laki.
- Ai, onpa julmaa näpäytin ja vitsi meni kokonaan ohi, kaikilta paitsi ukilta.
- Ei minusta vastasi Arya, ja koitin vaihtaa aihetta.
- No minne nyt herra kuningas? kysyin.
- Kotkan satamalle hän vastasi .
Ukki otti kortin pakastaan, käski kaikki koolle ja katsoi korttia. Näin kuinka eteeni tuntui avautuvan läpinäkyvä kuva satamasta, joka kiinteytyi kokoajan, se oli kuin kolmiuloitteinen kuva jostain testilaboratoriosta, selvä mutta hieman epätodellinen.
Arya otti kädestäni kiinni ja toisella kädellä Janin kädestä kiinni. Ukki otti Boriksen kädestä joka vastahakoisesti otti Janin kädestä kiinni, ja näin käsi kädessä kävelimme satamalle ja linna katosi kokonaan.
Katselin hämmentyneenä ympärilleni.
- Häh, miten, siis noin vain, uskomatonta, henkäisin ja takeltelin erittäin kuninkaallisesti.
- Se on eräänlaista taikaa, Arya kuiskasi ja hymyili.
- Eli lähdette ratsain Edenin laaksoon ja sieltä Gondorin tasangon läpi ja etsitte sumuvuoret. Siellä vuoristolaiset odottavat teitä. Ukki antoi ohjeet.
- Syvälle Markun valtakuntaan. Oletko varma että on hyvä idea viedä vihernokka tälläiselle matkalle.
- Minulla on vain neljä päivää lomaa jäljellä, itseasiassa, ja lentokentälle kävelykin vie kolmepäivää.
- Älä siitä murehdi, aika riittää hyvin, ja sitäpaitsi tämä on tärkeämpää. Tässä on sinulle Eragonin miekka, voit tarvita sitä, ja jani voi opettaa sen käyttöä.
- Onhan se hieno, mutta minulla on jo miekka, sanoin ja otin repustani suojapussissa olevan Masahiro katanani.
Ketään muuta se ei tuntunut kovasti yllättävän mutta Ukki hämmästyi tavattomasti.
- Siis toitko maapallolta MIEKAN? Tajuatko yhtään miten arvokas tämä on?
Pudistin päätäni mutta ihmettelin miksi se näytti erilaiselta. Se oli erittäin siisti ja jotenkin näytti paljon ... kalliimmalta. Ukki otti miekan huotrasta ja se kiilteli komeasti ja näytti partaveitsen terävältä.
- Boris, tee minuun salamaloitsu. hän komensi.
Hämmentynyt Boris nyökytti epävarmasti ja teki sitten loitsun. Ukki torjui sen miekalla.
- Tämä on tosimiekka, se on äärimmäisen kestävä sillä se on tehty kovasta Maapallon metallista, ja se vastustaa taikuutta ja kaikkia voimia. Osaatko käyttää sitä? Osaatko? kysyi ukki kärsimättömästi.
- Osaan vähän, ei minulla vielä mustaa vyötä ole mutta osaan jonkiverran, tuskin hyödyllistä tositaistossa, mutta pärjäilen.
- Jani, testaa ukki sanoi.
Jani otti pitkänmiekkansa, toledo salamanca merkkinen ainakin Aryan mukaan ja lähti kiertämään minua. Otin katanani ja heti tuli hyvä olo, otin valmius asennon ja lähdin kiertämään.
Jani teki kevyen iskun ja torjuin sen helposti ja iskin takaisin. Janin kulmat nousivat ja hän teki monimutkaisen sarjan ja yhtäkkiä tunsin kuinka kaikki oppituntini bujinkanista ja erityisesti Aikido opettajan miekkaseminaarista tulivat takaisin. Torjuin ja iskin takaisin ilman mitään ongelmia. Pian aloin tehdä hyökkäyksiä tosissaan mutta Jani torjui ne kevyesti, aloin huomata että hän oli selvästi parempi sillä hän teki välillä hipaisuja joita en ehtinyt torjua.
Sitten hän tuli liian lähelle ja väänsin hänen kätensä lukkoon ja potkaisin hänet maahan polven takaa. Sain hänet lukkoon josta hän ei päässyt pois.
- Miten ihmeessä minusta tuli näin hyvä? Tuntuu siltä kuin voittaisin Moti Nativinkin!
- Voit päästä minut jo, puhkui Jani maasta.
- Olet imenyt Satumaan energiaa ja vahvistunut ukki kertoi. Aateliset saavat kykyjä jotka ovat kaikkien kuolevaisten yli, tai parhaimmillaan he pääsevät samalle tasolle välillä. Olen todella helpottunut siitä että olet soturi, sillä matka on vaarallinen, ja uskon että parin päivän päästä olet vieläkin parempi.
Jani antoi palautetta taistelusta.
- Taistelutyylisi on outo mutta selvästikin pärjäät paremmin lähellä, mutta pelkään että olet miekkaetäisyydellä vähän kokemattomampi. Mites aseeton taistelu? kysyi jani.
- No siinä olen harjoitellut paljon enemmän, toisaalta minulle aseeton ja aseellinen on vähän sama asia.
- Kokeillaan sanoi Arya.
Ja pian taistelin Aryan kanssa, ja hän oli hyvä, ja notkea, vahvakin vielä. Mutta tunsin pärjääväni, kunnes hän heitti minut maahan ja otti jonkin painilukon. Luovutin.
- sinä voitit Janin ja minä sinut, eli minä voitin kaikki! hihkui lapsen innolla Arya.
- Joo, ehkä ilman aseita, jani myöntyi.
- Minusta meidän tavassa taistella on paljon samaa, sanoi haltia neito. Minäkin käytän veitsiä samalla tavalla kuin kynsiä tai nyrkkejä, aseet ei taistelua paljoa muuta, ehkä helpottaa.
- niin, mutisin.
- Mutta nyt, vaatteiden vaihto! Minä otan repun linnaan ja te menette räätälille. Budjetti on avoin. Sanoi Ukki.
Hymyilin ja lähdimme.
Comments
Kehu kehu!