Artturin päiväkirjat
Niin siinä sitten kävi että menin ukin luo.
Eikä hän tiennyt mitään kirjasta, taulun hän muisti mutta kertoi että ei tiennyt miksi se oli ilmestynyt hänen työpaikalleen eikä se ollut siellä pitkään.
Hän ei tiennyt Arkadiasta mitään ja koko ajan odotti milloin kertoisin mitä ajoin takaa.
Kuitenkin mummi muisti sen kun ukki oli ollut monta päivää pois ja he olivat riidelleet, silloin mummi odotti Hekiä.
Sen jälkeen ukki oli muuttunut rauhallisemmaksi, mutta seksi elämä oli vähän latistunut.
Jätin asian rauhaan ja mietin että kuka tässä olikaan hullu, minä, vai maailma. Todennäköisyys oli pahasti minua vastaan.
Surullisena menin kotiin ja katsoin vielä kirjaa.
Se oli tosi outoa, siis aidosti outoa.
Kirjaan oli ilmestynyt kuva Kuningas Nilsistä, ja sen alla kuvateksti:
Kuningas Nils Avalonin valtiaana.
Päätin seuraavana päivänä mennä takaisin divariin kysymään kirjasta.
Niinpä menin samaan paikkaan, löysin kahvilan. Kysyin kahvilasta milloin se oli tänne tullut, vastaus oli että kolme vuotta sitten. Menin sanattomaksi. En keksinyt muuta kuin tilata kaakaon ja istua alas kirjani kanssa.
Selasin kirjaa etsien vihjeitä sen alkuperästä, ja taas tapahtui jotain outoa. Sen tarina jatkui.
Ja niin hämmentynyt lapsen lapsi istui kaakaolle ja luki kirjaa. Sen jälkeen hän rohkaistui ja päätti etsiä kettunaista vielä kerran ja lähti kävelemään eiran katuja. Siellä hän löysi toisen vanhan tuntuisen divarin ja meni sisään, kierteli kunnes näki korttipakan, osti sen ja lähti kotiin.
Siihen se loppui. Minusta tuntui että kirja alkoi jo kertoa minusta. Mitä minulle kävisi, katoaisinko minäkin johonkin satumaahan ja joku kopio ottaisi minun paikkani.
Toisaalta ajatus ei tuntunut pahalta, kukapa ei haluaisi muuttaa satumaahan. Ehkä järkevät ihmiset, en muista yhtäkään satua jossa tarinan henkilöt pääsisivät vähällä ja saisivat elää turvallista ja rauhallista elämää. Satumaa oli todella todella ankara paikka elää.
Mitä muuta olisin voinut tehdä kuin etsiä sen divarin??
No arvaat varmaan että löysin sen. Vanha divari, vähän tukkainen, todella kurjat kirjavalikoimat, yllättävän kalliilla vielä. Ja siellä alennus kirjojen keskellä näin sen.
Kaunis satumainen kortti pakka. Otin sen tärisevään käteeni ja tiesin että salaliitto oli totta. Joku yritti taidokkaalla tempulla tehdä minua hulluksi, tai sitten keijuja oli olemasssa.
Avasin paketin ja otin paksut tarot kortit käteeni, selasin niitä ja näin erilaisia kauniisti maalattuja henkilöitä, joissa oli monissa jotain tuttua, selittämätöntä.
Ja sitten näin hänet. Kultaisessa takissa, punaisessa viitassa kultainen jalokivikoristeisessa kruunussa oli äitini isä, ukki Nils Meder.
Ostin pakan eurolla ja lähdin kotiin.
Kotimatkalla luin kirjasta kuinka seuraavana päivänä varaisin matkan rovaniemelle ja ottaisin viikon loman.
Kaiken toivon menettäneenäni sitten tein näin ja ajauduin kohtalon vietäväksi, ja päädyin tänne kylmään Rovaniemeen kirjoittamaan päiväkirjaani. Täällä on jopa lunta, kuvittele! Kirja on kertonut kuinka edessäni on kolmen päivän vaellus jonnekin keskelle ei mitään.
Hyvää uuttavuotta 2007!
Eikä hän tiennyt mitään kirjasta, taulun hän muisti mutta kertoi että ei tiennyt miksi se oli ilmestynyt hänen työpaikalleen eikä se ollut siellä pitkään.
Hän ei tiennyt Arkadiasta mitään ja koko ajan odotti milloin kertoisin mitä ajoin takaa.
Kuitenkin mummi muisti sen kun ukki oli ollut monta päivää pois ja he olivat riidelleet, silloin mummi odotti Hekiä.
Sen jälkeen ukki oli muuttunut rauhallisemmaksi, mutta seksi elämä oli vähän latistunut.
Jätin asian rauhaan ja mietin että kuka tässä olikaan hullu, minä, vai maailma. Todennäköisyys oli pahasti minua vastaan.
Surullisena menin kotiin ja katsoin vielä kirjaa.
Se oli tosi outoa, siis aidosti outoa.
Kirjaan oli ilmestynyt kuva Kuningas Nilsistä, ja sen alla kuvateksti:
Kuningas Nils Avalonin valtiaana.
Päätin seuraavana päivänä mennä takaisin divariin kysymään kirjasta.
Niinpä menin samaan paikkaan, löysin kahvilan. Kysyin kahvilasta milloin se oli tänne tullut, vastaus oli että kolme vuotta sitten. Menin sanattomaksi. En keksinyt muuta kuin tilata kaakaon ja istua alas kirjani kanssa.
Selasin kirjaa etsien vihjeitä sen alkuperästä, ja taas tapahtui jotain outoa. Sen tarina jatkui.
Ja niin hämmentynyt lapsen lapsi istui kaakaolle ja luki kirjaa. Sen jälkeen hän rohkaistui ja päätti etsiä kettunaista vielä kerran ja lähti kävelemään eiran katuja. Siellä hän löysi toisen vanhan tuntuisen divarin ja meni sisään, kierteli kunnes näki korttipakan, osti sen ja lähti kotiin.
Siihen se loppui. Minusta tuntui että kirja alkoi jo kertoa minusta. Mitä minulle kävisi, katoaisinko minäkin johonkin satumaahan ja joku kopio ottaisi minun paikkani.
Toisaalta ajatus ei tuntunut pahalta, kukapa ei haluaisi muuttaa satumaahan. Ehkä järkevät ihmiset, en muista yhtäkään satua jossa tarinan henkilöt pääsisivät vähällä ja saisivat elää turvallista ja rauhallista elämää. Satumaa oli todella todella ankara paikka elää.
Mitä muuta olisin voinut tehdä kuin etsiä sen divarin??
No arvaat varmaan että löysin sen. Vanha divari, vähän tukkainen, todella kurjat kirjavalikoimat, yllättävän kalliilla vielä. Ja siellä alennus kirjojen keskellä näin sen.
Kaunis satumainen kortti pakka. Otin sen tärisevään käteeni ja tiesin että salaliitto oli totta. Joku yritti taidokkaalla tempulla tehdä minua hulluksi, tai sitten keijuja oli olemasssa.
Avasin paketin ja otin paksut tarot kortit käteeni, selasin niitä ja näin erilaisia kauniisti maalattuja henkilöitä, joissa oli monissa jotain tuttua, selittämätöntä.
Ja sitten näin hänet. Kultaisessa takissa, punaisessa viitassa kultainen jalokivikoristeisessa kruunussa oli äitini isä, ukki Nils Meder.
Ostin pakan eurolla ja lähdin kotiin.
Kotimatkalla luin kirjasta kuinka seuraavana päivänä varaisin matkan rovaniemelle ja ottaisin viikon loman.
Kaiken toivon menettäneenäni sitten tein näin ja ajauduin kohtalon vietäväksi, ja päädyin tänne kylmään Rovaniemeen kirjoittamaan päiväkirjaani. Täällä on jopa lunta, kuvittele! Kirja on kertonut kuinka edessäni on kolmen päivän vaellus jonnekin keskelle ei mitään.
Hyvää uuttavuotta 2007!
Comments