Artturin päiväkirjat
Päästessäni kotiin tiesin että minun olisi pakko aloittaa päiväkirjan pito, sen verran outoja tapahtumia minulle tapahtui.
Siitä on noin kuukausi kun jotenkin keskustassa eirassa eksyin sisälle pölyiseen divariin. Divari oli täynnä pölyisiä kirjoja, ja kaikki niistä 'aitoja divari kijoja' tarkoitan sillä sitä että ne oli siis vanhoja kirjoja, ei mitään viime viikolla ostettuja pokkareita.
Selailin hyllyjä huolettomasti kunnes ylähyllyltä tipahti syliini iso nahkakantinen kirja niin yllättäen että tipahdin selälleni iso kirja sylissäni. Yskin siinä hetkisen kunnes ikuisen näköinen mummeli tuli auttamaan minua ylös, mikä oli tietenkin hirvittävän noloa olenhan mies parhaassa iässäni.
Noustessani ylös näin vilauksen mummon korvista ja voin vannoa että sen takkuisen hiuspehkon alla oli ketun korvat, ei ihmisen. Lisäksi hänen hameen alla oli kohouma jonka voisi kuvitella syntyvän hännästä, mutta se siitä.
Nostin kirjan ylös valoa kohti ja ihastuin siihen kovasti. Kaunis punainen nahkakantinen kirja, jossa messinkiset vahvisteet, ja keskellä kirjaa kaunis ornamentti joka taisi koostua kolmiosta jota ympäröi viiden elementin symboliset lohikäärmeet, tuli ja vesi, maa ja ilma, ja viimeisenä puu.
- kirja pitää sinusta, sinun pitäisi viedä se kotiisi. Vanha nainen sanoi ja hymyili paljastaen ainoan hampaansa.
- en raaski, kirja on upea mutta rahani on lopussa ja minä en voi tehdä enää yhtään heräteostoksia, vastasin.
- ei haittaa! Nainen vastasi. Saat pitää sen viikon, jos pidät siitä, tulet viikon päästä ja sovitaan hinnasta. Jos et, yksinkertaisesti palautat sen. En minä kirjoja myy luottamuksen pulalla vaan sillä tosiasialla ettei vanhoja huijata, ja kirjoihini kiinnytään. Kukaan ei ole koskaan varastanut minulta, eikä kukaan ole kirjaa palauttanut. Luotan kirjoihini.
Voit kuvitella kuinka hölmistynyt olin, mutta ovelana miehenä ajattelin lukevani kirjan ja palauttavani sen viikon päästä.
Niin tietenkään ei käynyt, kuten tulet huomaamaan.
Siitä on noin kuukausi kun jotenkin keskustassa eirassa eksyin sisälle pölyiseen divariin. Divari oli täynnä pölyisiä kirjoja, ja kaikki niistä 'aitoja divari kijoja' tarkoitan sillä sitä että ne oli siis vanhoja kirjoja, ei mitään viime viikolla ostettuja pokkareita.
Selailin hyllyjä huolettomasti kunnes ylähyllyltä tipahti syliini iso nahkakantinen kirja niin yllättäen että tipahdin selälleni iso kirja sylissäni. Yskin siinä hetkisen kunnes ikuisen näköinen mummeli tuli auttamaan minua ylös, mikä oli tietenkin hirvittävän noloa olenhan mies parhaassa iässäni.
Noustessani ylös näin vilauksen mummon korvista ja voin vannoa että sen takkuisen hiuspehkon alla oli ketun korvat, ei ihmisen. Lisäksi hänen hameen alla oli kohouma jonka voisi kuvitella syntyvän hännästä, mutta se siitä.
Nostin kirjan ylös valoa kohti ja ihastuin siihen kovasti. Kaunis punainen nahkakantinen kirja, jossa messinkiset vahvisteet, ja keskellä kirjaa kaunis ornamentti joka taisi koostua kolmiosta jota ympäröi viiden elementin symboliset lohikäärmeet, tuli ja vesi, maa ja ilma, ja viimeisenä puu.
- kirja pitää sinusta, sinun pitäisi viedä se kotiisi. Vanha nainen sanoi ja hymyili paljastaen ainoan hampaansa.
- en raaski, kirja on upea mutta rahani on lopussa ja minä en voi tehdä enää yhtään heräteostoksia, vastasin.
- ei haittaa! Nainen vastasi. Saat pitää sen viikon, jos pidät siitä, tulet viikon päästä ja sovitaan hinnasta. Jos et, yksinkertaisesti palautat sen. En minä kirjoja myy luottamuksen pulalla vaan sillä tosiasialla ettei vanhoja huijata, ja kirjoihini kiinnytään. Kukaan ei ole koskaan varastanut minulta, eikä kukaan ole kirjaa palauttanut. Luotan kirjoihini.
Voit kuvitella kuinka hölmistynyt olin, mutta ovelana miehenä ajattelin lukevani kirjan ja palauttavani sen viikon päästä.
Niin tietenkään ei käynyt, kuten tulet huomaamaan.
Comments