Artturin päiväkirjat

Minkälaisen linnan sinä rakentaisit jos budjettisi olisi rajaton?

Valkoista marmoria koko linna, laittaisit sen korkean vuoren huipulle niin että se on juuri pilvien yläpuolella siten että se näyttää kelluvan keskellä pilvimerta? Tekisit siitä niin ison että se peittää koko vuoren huipun?

Näin Ukkini ainakin teki. Se mitä näin astuessani ukin linnaan oli henkeäsalpaavaa. Valkoisesta marmorista tehty linna joka oli kaupungin kokoinen, ja olin varma että näin taivaanrannassa lentäviä lohikäärmeitä lemmen lennossaan. Salissa oli sotilaita kultaiset ja hopeiset varusteet päällä, ja he kaikki olivat kauniita ja ylpeitä, ja ilmeestään päätellen valmiita kuolemaan kuninkaansa puolesta.

- Tervetuloa Olympus vuorelle ja Arkadiaan Artturi Hyvä. Näin ukki tervehti minua ja tajusin että tapasin hänet ensimmäistä kertaa elämässäni.

Tämä henkilö edessäni ei ollut se ukki jota kävin tapaamassa isovanhempieni luona. Tämä ei ollut se ukki joka teki minuun lapsena vaikutuksen ja jota opin rakastamaan. Tämä henkilö oli sama ukki mutta paljon enemmän. Hänen ryhtinsä oli parempi, hänen lihaksensa isommat, hän näytti nuoremmalta ja viisammalta. Hän oli vain kaikkea enemmän.

Ukki rupesi kertomaan historiaansa kun hämmästelin linnaa.

- Tulin tänne viisisataa vuotta sitten, olin silloin suunnilleen sinun ikäisesi, tai ehkä vähän vanhempi.

- Viisi sataa? kysyin.

- Niin, hassu puoli arkadiassa on se että koska se on nykyisessä muodossaan vain viisisataa vuotta vanha, aika kulkee täällä nopeammin. Mutta koska me olemme rakennettu maapallon kovasta ja kiinteästä aineesta, me kestämme täällä pidempään. Minäkin olen vanhentunut samaan tahtiin kuin mitä olisin vanhentunut maapallolla.

- Mikä tämä paikka on?

- Arkadia on todellisuus meidän fyysisen todellisuuden tuolla puolen, se on puoliksi unia ja toiveita, puoliksi ainetta. Nukkuvat ihmiset kulkevat tämän paikan läpi ja saapuvat unien valtakuntaan, ja tämän paikan tapahtumat heijastuvat unien valtakuntaan. Muinaiset viisaat ihmiset nimittivät tätä keijujen maaksi tai jumalten maaksi. Molemmat määritelmät ovat osuvia.

Ukki jatkoi kertomustaan.

- Menin naimisiin ja pikku hiljaa aloin huomata että aika todellakin kulkee eri tahtiin. Vaimoni kuoli vanhuuteen sadassa vuodessa, mutta lapsiltani kesti yli sata vuotta aikuistua ,vaimoni siis ei koskaan nähnyt lapsiani aikuisina. Nimesin lapseni samoin kuin omat lapseni maapallolla. Aluksi kävin muutaman maan vuoden välein maapallolla katsomassa vaimoani ja lapsiani, ja koska kohtalottaret kertoivat että kimerani

- Kimerasi? mikä se on? keskeytin.

- Kimera on maa-lohikäärmeen syntymätön muna jonka Noita-Akka kohtalotar muuntaa ihmisen näköiseksi, ja siirtää häneen muistosi. Minun kimera on siis oikeasti lohikäärme. Lohikäärmeet ovat samalla tavalla aatelisia kuin me, eli pitkäikäisiä ja mahtavia. Mutta koska hän on vain kopio, ei hän ole kaikkea samalla tavalla kuin minä, siksi hän on vähän heikompi, tyhmempi ja rauhallisempi.

- Silti, hän teki minuun vaikutuksen.

- Lohikäärmeet yleensä eivät pysty lisääntymään ihmisten kanssa, ei ainakaan ilman taikuutta, siksi kävin välillä maanpäällä ja yleensä sain vaimoni raskaaksi. Hän aina ihmetteli miksi monen vuoden välein osasin taas rakastaa naista, ja sitten yllättäen olin taas mielikuvitukseton. En voinut kuin myhäillä hänelle, ja kadota hiljaa ennenkuin kimera palasi.

Nyökkäilin vaivautuneena, se oli kuitenkin Ukkini.

- Eli siis, menin naimisiin ja sain kolme lasta, ja nimesin heidät nimillä Irina, Nea ja Markku. Irina oppi aika nuorena muodonmuutoskyvyn ja Kaaos otti hänet oppilaakseen. Hän oli mestari jo ennen aikuisikää. Nea oli aina kovin looginen, kuin isänsä ja opetin hänelle Tarinoinnin jalon taidon ja hän löysi monta kuningaskuntaa. Vaimoni Anita oli Yksisarvisen papitar, ja hänestä tuli tunnollinen kuningatar. Hän hallitsi Avalonia kun löysin uusia kuningaskuntia.

- Avalonin?

- Niin Avalonin, ajattelin että tämä paikka vastaa aika hyvin Avalonin kuvausta joten miksi en saman tien nimeäisi paikka Avaloniksi. Haluatko nähdä pyöreän pöytäni ARTTURI?

Tietenkin rupesin nauramaan ja hetken nauroimme yhdessä. Tietenkin halusin ja lähdimme katsomaan massiivista tammipöytää. Tietenkin emme olleet Avalonissa vaan Olympus vuorella joka nimettiin sen korkeuden tähden, mutta Ukki piti pöytää niin arvokkaana että otti sen mukaan tänne.

- Toinen vaimoni Sabina oli muodonmuuttaja, ja voit arvata että siitä oli hyötyä, ei vain sillä tavalla.

Rykäisin ja huomautin että ymmärsin yskän ja jatketaan.

- Hän ei ollut päivääkään kuningattarena mutta ratsasti ympäri yhdistyneitä kuningaskuntia ja valvoi uskollisuutta tehokkaasti. Pian kapinayrityksiin ei uskallettu lähteä koska ei koskaan tiennyt onko henkilö jonka kanssa puhut oikeasti hän vai vaimoni tai hänen apurinsa. Siihen aikaan lapseni olivat jo saaneet omat kuningaskuntansa ja opiskelivat hallintoa siinä sivussa tehden omat virheensä ja oppien niistä. Nea tietenkin loi oman maansa sekä Irina ja Markku asettuivat minun löytämääni maahan.

Istuimme pöytään ja Ukki tilasi meille paikallista teetä, oli muuten hyvää.

- Sain Sabinan kanssa kolme lasta, nimesin heidät Janiksi, Maxiksi ja Heleniksi. Myös heistä yksi oli velho, toinen muodonmuuttaja ja kolmas Tarinoitsija.

- Mitä tekee tarinoitsija? kysyin.

- Tarinoitsija osaa kertoa vakuuttavia tarinoita ja koska me olemme Satumaassa, voi hän kertoa tarinoita suoraan tästä maasta. Siksi hän voi saada asiat tapahtumaan haluamallaan tavalla. Hän voi kertoa kuinka metsästä tulee aatelisvaatteissa ratsastava mies valkoisen miekan kanssa aukiolle, ja katso, pian se tapahtuu.

- Mieletön kyky! Minäkin haluan tuon voiman.

- Kaikki on mahdollista, Kaikki on sinusta kiinni. Voimat kiinnittyvät kolmeen perusluonteeseen. Tarinoitsinta on Järjestyksen antama kyky, ja sen voivat omata vain loogiset henkilöt, tarkemmin sanottuna Reflektiivisen luonteen omaavat henkilöt. Reflektiivinen sanana tulee latinasta ja koostuu osista re ja flecto, eli taivuttaa taaksepäin, kääntää, heijastaa. Eli Reflektiivinen henkilö osaa kääntää mielensä tavalla tai toisella omiin ajatuksiinsa ja hallita niitä, ja sitä kautta hallita Satumaata.

- No jatka sanoin.

- Sabina eli vähän pidempään, sata kaksikymmentä vuotta, jonka jälkeen menin velhottaren kanssa naimisiin. Ajattelin että kun nyt on oltu Järjestyksen edustajan, Kaaoksen edustajan kanssa, olisi Diplomaattista kohtalottaria kohtaan valita Tuhovoiman edustaja vaimoksi. Hän olikin erikoinen, enkä koskaan oikein oppinut ymmärtämään häntä. Hän teki kuitenkin ihania lapsia joita annoin vaimoni Shiruvian valita heille nimet. Heistä tuli Aragorn, Eragon ja Amelia. Luulen että kohtalottarien yhteisestä sopimuksesta lapseni saavat aina tasaisesti heidän voimiaan, vaikka tällä kertaa jokaisella oli myös toisten voimia eikä kukaan ollut yksinomaan Taikuri tai Tarinoitsija, kaikilla oli päävoima ja toissijainen voima. Aragorn taas oli Tarinoitsija ja velho, Eragon oli velho ja muodon muuttaja, Amelia oli Muodonmuuttaja ja Tarinoitsija. Kukaan heistä ei pystynyt yhtä suuriin tekoihin voimillaan kuin aikaisemmat lapseni, mutta yhdistelemällä voimiaan he saivat hyvinkin yllättäviä vaikutuksia aikaan, kuten tämä Eragonin minulle lahjoittama lyhyt miekka.

Ukki otti miekkansa, pyysi vartijaa tuomaan sotavasaran ja sitä odottaessa hän sanoi taikasanan ja miekka syttyi liekkeihin.

- Kuten näet, miekka on taikamiekka ja sillä on monia kykyjä, se syttyy tuleen käskystä, se hohtaa sinisenä vaaran uhatessa ja pystyy muuttumaan harmittoman näköiseksi tarvittaessa.

Ukki sammutti miekan jollakin sanalla ja otti sotavasaran käteensä. Hän pisti miekan pöydälle ja se alkoi hohtaa sinisenä. Sitten ukki iski sitä lujaa vasaralla ja siihen tuli iso särö joka alkoi vuotaa verta.

- Näetkö, se on elossa ja vuotaa verta. Se on luotu Eragonin verestä. Jos odotat hetken, huomaat kuinka siihen alkaa muodostua rupi, ja haava alkaa sulkeutua. Minuutin päästä voin pestä ruven pois.

Otin miekan käteeni ja näin hyytyneen veren. Enoni verta, taikamiekaksi muuttuneena.

- Normaali taikamiekka menettää kykynsä kun se murtuu, mutta ei tämä. Vaikka mahtisanalla rikkoisit sen loitsut, myös ne paranevat.

Sitten ukin olemus ja ääni muuttuivat surumielisiksi.

- Kuten kaikki hyvä, myös rauha loppui aikanaan. Aloin tulla vanhaksi, ja lapseni myös. Vuonna 400 kuninkaan paluun jälkeen, kehoni oli jo lähelle kahdeksan kymppinen, ja vanhimmat lapseni alkoivat olla lähes seitsemän kymppisiä. Naiset alkoivat siirtää tehtäviä lapsilleen mutta hekin olivat fyysisesti saman ikäisiä. Me kaikki olimme jo vanhoja. Jokainen sukupolvi vanhenee nopeammin ja on heikompi, rakennettu enemmän Arkadian pehmeästä aineesta. Sitten Markku teki sen Suuren Virheen.

Ukki näytti seinällä taulua joka oli verhon peittämä, ja käski vartijan vetää verhon syrjään. Kukaan ei uskaltanut katsoa kuvaa, peläten sen jotenkin ottavan heidät valtaansa. Kuvassa oli kaljupäinen, kuusikymppinen mies.

- Markku pelkäsi kuolemaa ja kadehti minun pitkää elinikääni. Hän jätti valtionsa aristokraattiensa hoitoon ja syventyi magian tutkimiseen. Kunnes hän vangitsi varjon.

- Varjo kuulostaa pahalta sanoin.

- Varjo on magian henki, olento joka välittää vain tuhoamisesta. Tuhovoima huolehtii siitä ettei liikakasvua tule, että selviytyjät vahvistuvat ja heillä on elintilaa. Tuhovoimalla on tarkoitus mutta se ei tee hänestä kilttiä ja kivaa. Varjot siihenaikaan olivat vain varjoja, mutta Markku keksi keinon antaa heille fyysisen ruumiin. Näin syntyivät demonit ja heistä tuli hyvin tehokkaita palvelijoita. Demoneilla on Varjojen psyykkiset voimat, he voivat vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin ja liikutella esineitä tahdonvoimalla. Lisäksi heidän kehonsa ovat vahvoja sillä he käyttävät psyykkisiä kykyjään sen vahvistamiseen.

Katselin Eragonin miekkaa, se oli parantunut, pyyhin veren pois ja miekka oli täysin ehjä.

- Lopulta Markku vangitsi vahvan Varjon ja sitoi sen loitsuilla omaan kehoonsa, pysäyttäen vanhentumisensa ja saaden kivoja kykyjä. Aluksi hänellä ei ollut muita ongelmia kuin se että Auringolla on voima ajaa Varjot pois, ja siksi hän ei voinut näyttäytyä päivällä tai hän olisi menettänyt varjon. Mutta asiat hitaasti pahenivat. Mitä enemmän hän käytti varjon kykyjä, ja usko, telepatia ja empatia ovat erittäin hyödyllisiä kykyjä hallitsijalle, sitä enemmän hän alkoi muuttua.

Katsoin tarkemmin Markun taulua. Ei muistuttanut isääni vaikka Markku olikin. Jotain julmaa, häikäilemätöntä, jotain... pahaa oli hänessä.

- Pikku hiljaa hänestä tuli demoni ja varjo otti hänestä vallan. Hän menetti kykynsä tuntea sääliä, empatiaa, ja hän aloitti hirmuhallinnon, kasvatti ison armeijan, ihmisistä, keijuista ja demoneista. Massiiviset määrät hyviä keijuja ja ihmisiä lähti pakoon joten hänen oli pakko sulkea rajat ja kieltää muuttaminen kuoleman uhalla, monet ottivat sen riskin.

Minusta tuntui siltä että taulu alkoi tuijottaa minua, ja ukki käski peittää verhon. Tunsin jonkin koskettavan mieltäni.

- Vai uusi kuninkaallinen, nuori ja vahva. Isän uusin suunnitelma minun kaatamiseksi? Turha toivo, sinä olet pian minun pikku orjani.

- ÄLÄ UNTA NÄE! Huusin ja yhteys katkesi, taulu oli peitetty.

- Olen pahoillani, Taulu on Markun Tarot taulu ja hän osaa havaita milloin se on avoinna. Siksi se oli peitetty ettei hän kylmästi siirtyisi tänne ja tappaisi kaikkia. Hän on nykyään liian vahva minulle.

- En pidä hänestä, sanoin.

- Kukaan ei pidä. No sitten, Irina ja Nea eivät voineet muuta kuin julistaa sodan häntä vastaan ja he keräsivät suuren armeijan ja lähtivät sotaan. Annoin tyhmänä vain hyväksyntäni enkä mennyt mukaan. Kuka pystyisi tappamaan oman lapsensa? Tulin mukaan seuraamaan kun lapseni tappelivat, ja näin omin silmin miten Markun musta lohikäärme repi Irinan sinisen lohikäärmeen riekaleiksi ja miten hän surmasi taikamiekallaan esikoiseni, no esikoiseni tässä maassa. Pian sen jälkeen Sininen emo lohikäärme kirosi Markun, niin että vesi polttaisi häntä ja hänen lapsiaan. Siinä vaiheessa kokosin armeijani ja liityin Nean rinnalle täydessä voimassani mutta Irinan armeijat oli jo lyöty. Demoni armeija oli käsittämättömän vahva.

Kuuntelin hiljaa.

- Vuosi meni ja saimme ajettua hänen armeijaansa takaisin päin raskain tappioin. Lopulta Nea pääsi lähitaistelu etäisyydelle punaisen lohikäärmeensä kanssa ja onnistui tappamaan mustan lohikäärmeen. Valitettavasti hän aliarvoi Markun psyykkiset voimat sillä vaikka Nea oli immuuni magialle, pystyi Markku lukitsemaan hänet henkien taisteluun kunnes musta lohikäärme kuolinkouristuksissaan söi hänet, ja kuoli. Silloin punainen lohikäärme emo kirosi Markun niin että hän palaisi kuin öljy jos koskisi tulta. Viimeistään siinä vaiheessa Markku tajusi ettei enää tappaisi lohikäärmeitä ja sisaruksiaan, vaan ajaisi lohikäärmeet pois ja ottaisi sisaruksiaan vangiksi, hinta oli liian kova.

Ukki näytti käsiään, ne olivat aika arpiset.

- Haastoin hänet kaksintaisteluun ja se oli pitkä ja vaikea, kunnes lopulta huomasin etten jaksaisi enää. Markku ei pystyisi voittamaan minua reilussa taistelussa mutta hän oli niin fiksu että tajusi väsyttää minut, demoni kehollaan hän ei ikinä väsyisi, tai ainakaan kovinkaan nopeasti. Hän tarjosi minulle rauhaa, jos lähtisin Avalonista ja uusista kuningaskunnista varjoihin, hän ei jahtaisi minua niin kauan kuin lupaisin pysyä poissa. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin perääntyä ja suostua ehtoihin. Palasin avaloniin, keräsin tavarani ja lensin lohikäärmeeni Marguigin kanssa maailman reunalle ja loin tämän paikan keskelle usvia, niin ettei yksikään Arkadialainen voisi tänne tulla katoamatta usvaksi itsekin. Jopa lapsilleni tulee heikko olo tänne matkalla sillä he ovat puoliksi Arkadialaisia.

- Minulle ei.

- Noh, yksi syy on se että tämä linna on todellinen, mutta se kelluu tyhjyyden keskellä. Nuo pilvet ulkona, ovat alku sumua. Jos kävelet sinne niin toiveesi ja pelkosi antavat sille muodon, mutta Arkadialaiset taas, he alkavat unohtua, kadota. Minun lapsilleni se aiheittaa vain pääkipua, heidän lapsilleen voimien häviämistä mutta Keijuille, se tappaa heidät. Minun uskolliset alamaiset siirtyivät tänne Tarot portaalin kautta. He eivät pääse täältä pois ilman sitä, eivätkä haluakaan, täällä he tuntevat olonsa turvalliseksi ja ovat vapaita. Nuorissa kuningaskunnissa he olisivat orjia tai kuolleita. Toinen syy on se että olet kuninkaallinen, eli maan sukua.

- Kiitos, kuulostaa hyvältä.

- Kuningaskunnissa on arvonimi systeemi käytössä tänäkin päivänä. Minun lapseni ovat Herttuoita, heidän lapsensa paroneita, paronien lapset ovat markiiseja, markiisien lapset ovat vapaa herroja ja vapaaherrojen lapset ovat ritareita. Ritarit ovat melkein Arkadialaisia mutta heillä on pieniä kykyjä. Elinikä on ihan tavallinen heillä. Sinä taas Artturi, olet kuninkaallinen, vanhenet kymmenen kertaa hitaammin täällä kuin Satumaalaiset, ja sinun potentiaalisi voimaan on suurempi kuin minun lapsillani, Herttuoilla. Siksi Markku pelkää sinua, sinä voit tulla yhtä mahtavaksi kuin hän, ja ehkä vahvemmaksi, hän kun on haavoittuvainen tulta, aurinkoa ja vettä vastaan.

- Kuin vampyyri.

- Niin juuri, hän on vampyyri, juo vain verta ja kulkee öisin.

- Pystyykö hän juottamaan verta ihmisille ja luomaan heistä vampyyrejä?

Ukki synkkeni.

- Kyllä voi, ja onkin tehnyt niin muutaman kerran. Kamala kohtalo.