Atorin tarinoita

Imperiumin ja tasavallan aikana rikkaat ja mahtavat yrittivät naittaa lapsensa Silverin sukuun koska Silverin perimä oli kaunista ja pitkäikäistä. Lopulta geeniteknikot onnistuivat jäljittelemään Silverin Syndroomaa ja rahalla sai hitaamman aineenvaihdunnan joka kyllä pidensi ikää mutta hidasti myös kasvua ja teki heikommaksi. Silti aitoon Silverin sukuun kuuluminen oli status symboli ja ihmiset luottivat jalostukseen enemmän kuin geenimanipulaatioon. Ja hyvästä syystä. Kääpiöt, örkit ja Haltiat eriytyivät omiksi roduikseen geenimanipulaation takia. • örkit syntyivät raa-an geenimanipulaation seurauksena eivätkä he enää olleet geneettisesti ihmisiä. • kääpiöt syntyivät osaksi sopeutumisesta suurempaan painovoimaan, mutta geenimanipulaatio lopulta eriytti heidät omaksi rodukseen. • Haltiat taas syntyivät aluksi jalostuksen seurauksena, mutta kun geenimanipuloidut pitkäikäiset sekoittuivat Silverin sukuun,tapahtui sukupolvien aikana mutaatioita jonka seurauksena suku eriytyi omaksi roduk...

Kate havahtui komentokeskuksessa. Hän katseli ympärilleen eikä ymmärtänyt missä oli. Haltia jolla oli omituinen ihonmyötäinen univormu tuli hänen luo ja kumarsi hänelle. - tervetuloa Aamunkoiton Alukselle arvoisa lähettiläs hän sanoi. Kate niiasi ja vastasi itsekään tietämättä miksi - on suuri kunnia päästä aluksenne miehistöön. Kate tajusi että he puhuivat täysin eksoottista ja hänelle tuntematonta kieltä, mutta hän puhui ja ymmärsi sitä sujuvasti. Haltia esitteli itsensä ja miehistön. - Olen Malburk, ensimmäinen perämies, tässä on kapteenimme hologrammi, hän ei luonnollisesti ole fyysisesti paikalla koska on Serafi ja aluksemme on keskikokoinen, häntä kutsumme Cromiksi, koska emme oppineet ääntämään hänen nimeään oikein. Lohikäärmemäinen hologrammi kumarsi Katelle. - suuri kunnia, Apollon lähettiläs. Katen silmät rävähtivät auki, mitä ihmettä tuo lohikäärme puhui? Silloin Kate muisti, hän muisti roikkuneensa tuolilla, sisälmykset ulkona, sydän näkyvillä, kaula viillettynä auki, ja hä...

Federaation alus on pääosin ihmisten 3000 luvun teknistä tasoa. Inovatiivisin osa oli hypermoottori joka salli aluksen liukumisen hyperavaruuden pinnalla eikä riko todellisuuden pintaa. Tämä tekee avaruudessa navigoinnin kerta luokkaa helpommaksi kuin hyperavaruuslento. Hintana oli tietenkin nopeus. Hyperavaruudessa aika ei kulunut ollenkaan suhteessa normaaliavaruuteen eli hyperalus matkasi silmänräpäyksessä äärettömiä matkoja, silloin kun ei eksynyt. Hypermatkailu oli aina vaarallista. Federaation varppimoottori pääsi parhaimmillaan 100 kertaisella valonnopeudella, tai jopa puolet nopeammin jos sammutti elossapitojärjestelmät. Mutta tähtien välinen matkailu oli silti hyvin hidasta ihmisten hypeavaruusaluksiin verrattuna. Sen johdosta alukset olivat hyvin hyvin isoja. Pitkäikäisille Serafeille ja Medusoille matka ei tuntunut pitkälle. Araknidit taas pitivät itseään kuolemattomana, niin kauan kun yhteisö pysyi elossa. Örkit, kääpiöt, haltiat ja ihmiset olivat väliin putoajia. Heidän lu...

Ensimmäinen päivä Maassa ja neljässä planeetassa ihmiset nauttivat harvinaisen aurinkoisesta päivästä, kaikkialla oli lämmintä ja kaunis sää. Neljän maan portit aukesivat kaksisuuntaisina ja kaikki kansat pääsivät vapaasti liikkumaan neljän maan välillä, kauppa-paronien suureksi harmiksi. Pienet ja köyhät kauppiaat taas näkivät mielettömän mahdollisuuden ja lähtivät etsimään onneaan vapaan kaupan kidassa. Kristian yhtäkkiä sulki kirjansa, lähti luokasta vastaamatta opettajalle joka huusi häntä istumaan erottamisen uhalla, ja käveli pihalle jonne ilmestyi Auringon pyhättö. Auringon pyhätön edessä hän polvistui ja Auringon patsaasta lähti kirkas säde hänen otsaansa ja pojan silmät alkoivat hohtaa kirkasta valoa. Hetken päästä hänen pupillit olivat auringon muotoiset, auringon säteet pupillien ympärillä. - Osaan kaiken, tiedän kaiken, olen arkkimaagi! Kristian huudahti ja laittoi kultaisen kaavun ympärilleen. Lemmikkipossu ja lintu kumarsivat hänen edessään. - Aistin että teet vielä suuri...

Artturi astui kristalliseen saliin. Sali antoi palatsin vaikutelman vaikka olikin oikeasti askeettisen vaatimaton. Vaikutelma syntyi siitä että huone oli rakennettu kristallikolmioista ja muodosti kauniin puolipallon jonka keskellä oli metallinen tuoli. Aika todisti että kristallikolmiot eivät olleet oikeasti kristallia vaan synteetistä nanorobottien rakentamaa timanttia. Hallin reunoilla oli tatuoituja ihmisiä hienossa rivissä ja tuolissa istui alaston, riisuttu Kate, verisenä, sisälmykset roikkuen ulkona, kädet sidottuna ylös, rintakehä auki ja sydän sykki tasaista rytmiään. Katen kasvot olivat hiusten peittämät ja veriset. Tuolin vieressä hymyili viaton Samira, vaatimaton Padawan asu päällään. Shokki iski Artturin tajuntaan kuin miljoona volttia. Hän oli nähnyt Katen kuoleman monessa unessa, jokaisessa hän saapui Samiran luo yhdessä Katen kanssa ja Samira katkaisi Katen kaulan kaksintaistelun tuoksinassa jonka syytä hän ei koskaan saanut selville. Mutta tämä ennuste oli ollut väärä,...

- Ne tulevat! huusi Kate Ryhmä kääntyi katsomaan pimeitä käytäviä ja näkivät varjojen liikettä. Pax opasti heitä kapeaa käytävää eteenpäin ja he päätyivät maanalaisen puron luo. Mutainen puro meni hetken tasaisena kunnes muuttui jyrkäksi. Yksi peto sai joukon kiinni ja hetken Artturi taisteli sen kanssa kunnes peto ei ollut enää. - niitä tulee, ja paljon! hän huusi. - ei pääse lujempaa, polku on liukas! Huusi Kate - Onko?Artturi kysyi hiljaa. Artturi sai idean, hän työnsi lujaa edessään olevaa Venuslaista naista, Maui nimeltään, joka törmäsi edellä kulkevaan ja koko letka kaatui Katen päälle jonka suojakenttä muuttui hopeiseksi ja vahvaksi. Pian koko joukko liukui Katen päällä tai perässä mutaista liukumäkeä alas ja Artturi hyppäsi perään. Kovaäänisen huudon saattelemana he tippuivat luolaan jonka keskellä oli matala järvi. Katen suojakenttä suojasi todennäköisesti heitä pahoilta vammoilta heidän kaatuessaan matalaan veteen. Pax sanoi käskysanan ja hänen vasen kätensä alkoi hohtaa kirk...

Kate ja Artturi kulkivat katua pitkin, ja Artturi huudahti - Hei, minä muistan tämän paikan! Kate oli pyllähtää pepullensa. - Miten niin? tämähän on tuhansia vuosia vanha! - Enemmän, sanoi artturi. Artturi leikkasi juuria irti ja paljasti oven yläpuolella olevan kirjoituksen. Kate ei tunnistanut merkkejä, se ei ollut mitään kirjoitusta jota hän olisi nähnyt käytettävän. - Se on vanhaa foneettista kirjoitusta, joka oli vallitseva aurinkokuntaa asutettaessa. Katen ilme oli hyvin kysyvä. - Siis jokainen kirjain vastaa yhtä äännettä. Katso, R - o - o - p - e - n n - u - u - d - e - l - i - b - a - a - r - i, lausutaan Roopen Nuudelibaari. Se on siis ravintola. Katsotaan mitä sieltä löytyy. Kate ihmetteli kirjaimia ja tajusi että foneettinen kirjoitus oli itseasiassa hyvä idea, minkä tahansa sanan pystyi ilmaisemaan sillä. Kuvakirjoitus oli tietenkin nopeampi lukea mutta joillekin sanoille oli vaikea keksiä merkkiä, siinä foneettinen kirjoitus oli hyvä. Pari astui sisään ja Artturi rupesi s...

- Mennään, Artturi sanoi ja paljasti kyntensä, ne kiiltelivät auringon valossa sinisenä, ja olivat täysin kristalliset, läpinäkyvät. Artturi tiesi että muodonmuutosvoima oli nyt rampautunut, luita ei enää muuteltu, ja kiitti onneaan että ei ollut jumiutunut eläinmuotoon. Pari etsi ruokaa metsästä joka oli kasvanut jättimäisen kaupungin päälle, kaupungin joka leijui aikanaan 50 kilometrin korkeudessa tulikuuman Venuksen ilmakehän yläosissa. Maankaltaistuksen jälkeen se muuttui tarpeettomaksi ja pikkuhiljaa hylättiin. Sodan jälkeen se leijui hiljalleen taivalla kunnes pikkuhiljaa meni rikki ja tipahti tarkalleen pohjoisnavalle, tuulten vaikutuksesta. Pohjoisnapa oli erikoinen paikka venuksella. Aurinko näkyi juuri ja juuri horisontissa, jossa se kiersi joka päivä täyden ympyrän koskaan nousematta tai laskematta. Venuksessa ei ollut yötä eikä päivää pohjoisessa, oli vain kiertävä aurinko joka tarkasti näytti kellonajan aurinkokelloille, mikäli sellaisia käytettiin. Pohjoisnapa selvästi ol...

Artturi kuuli taistelun ääniä. Hän herätti naisen ja käski pukeutua. Sekava nainen raahautui pukunsa luo ja alkoi laittaa sitä päällensä. Silloin oven läpi iskeytyi iso lihaksikas ihmisolento, joka katsoi heitä ja avasi omituisen suunsa huutoon. Leuka avautui ja terävät hampaat paljastuivat. Huulet väistyvät pois tieltä sallien tehokkaamman purennan. Artturi mietti miten nuokin ihmisolennot olivat tänne sopeutuneet. Todennäköisesti jokin virus oli vallannut tänne karkotettuja ihmisiä, ja lopputuloksena oli syntynyt uusi pelottava rotu. Apinamaisesti liikkuva peto hyökkäsi heidän kimppuun ja nainen pelästyneenä yritti saada suojelevaa pukuansa päälle. Artturi rauhallisesti käveli petoa päin ja juuri kun se hyppäsi hänen päällensä, Artturi kyyristyi ja torjui käsivarsillaan ja peto pyörähti selälleen maahan, murtaen selkärankansa. Pedon takaa tuli monta muuta ja Artturi siirtyi rauhallisesti eteenpäin. Seuraava peto yritti viiltää häntä, Artturi astui pedon oikealle sivustalle ja tarrasi...