Lähtö taivaalle
Artturi kuuli taistelun ääniä. Hän herätti naisen ja käski pukeutua. Sekava nainen raahautui pukunsa luo ja alkoi laittaa sitä päällensä.
Silloin oven läpi iskeytyi iso lihaksikas ihmisolento, joka katsoi heitä ja avasi omituisen suunsa huutoon.
Leuka avautui ja terävät hampaat paljastuivat. Huulet väistyvät pois tieltä sallien tehokkaamman purennan. Artturi mietti miten nuokin ihmisolennot olivat tänne sopeutuneet. Todennäköisesti jokin virus oli vallannut tänne karkotettuja ihmisiä, ja lopputuloksena oli syntynyt uusi pelottava rotu.
Apinamaisesti liikkuva peto hyökkäsi heidän kimppuun ja nainen pelästyneenä yritti saada suojelevaa pukuansa päälle. Artturi rauhallisesti käveli petoa päin ja juuri kun se hyppäsi hänen päällensä, Artturi kyyristyi ja torjui käsivarsillaan ja peto pyörähti selälleen maahan, murtaen selkärankansa. Pedon takaa tuli monta muuta ja Artturi siirtyi rauhallisesti eteenpäin.
Seuraava peto yritti viiltää häntä, Artturi astui pedon oikealle sivustalle ja tarrasi vasemmasta kädestä kiinni lisäten iskun voimaa jonka seurauksena peto horjahti eteenpäin. Saman tien Artturi väänsi rannetta toiseen suuntaan jolloin ranne ja kyynärpää napsahtivat kuuluvasti poikki.
Kolmas peto hyppäsi jalkoihin kiinni, ja Artturi hyppäsi kevyesti ilmaan ja polkaisi pedon maahan murtaen kasvoluut ja hampaat kovalla rusahduksella.
Seinän viereltä mies nappasi taitetun Bo kepin, yhdisti palaset ja murskasi hyökkäävän pedon kallon. Bo keppi humisi päälle ja alkoi hohtaa sinisenä. Kate lopetti pedot joita Artturi oli tehnyt avuttomaksi. hän oli saanut pukunsa päälleen ja sinertävä voimakenttä hohti himmeää valoa.
He raivasivat tiensä ulos, petoja lennähti kamalalla voimalla kun reflektorin iskut ja bo kepin kinesteettiset iskut lennättivät petoja sikin sokin. Ylivoimasta huolimatta pedot pian tajusivat taistonsa epätoivoisuuden ja lähtivät pakoon.
Pikkuväki alkoi laulaa jumaltensa kunniaksi ja ennen kuin he ehtivät aloittaa juhla valmistelut, Kate ja Artturi lennähtivät korkealle metsään, Kate lentäen, Artturi selässä.
- minulla on oikotie pohjoisnavalle. Artturi sanoi.
- miten? kysyi nainen.
- taivaan poikki, vastasi artturi.
- me painamme liikaa, ei onnistu.
- teen taian jonka vaikutuksesta painomme menee negatiiviseksi, venus alkaa hylkiä meitä. painovoimakenttä antaa lisä vauhtia.
- oletko hullu? yksi loitsu ja koko planeetta on meitä vastaan! me kuolemme!
- ei haittaa, me lennämme liian nopeasti, eivät he saa meitä kiinni. Teen taian liian nopeasti, kunhan saat meidät riittävän korkealle.
- okei, kai minun pitää luottaa sinuun. Minä uskon sinuun. Naisen ääni sisälsi hivenen alistunutta palvontaa.
Artturi katsoi naista surullisena. Kate oli nyt lopullisesti menetetty, oli tyhmää kertoa hänelle kuka hän oli. Kuinka kukaan voi pitää suhdetta yllä ihmiseen joka pitää sinua jumalana? Vaikka se olisikin totta. Heidän tiensä eroaisivat Katen kuoleman hetkellä pohjoisessa, vaikka hän herättäisikin naisen kuolleista. Ehkä olisi vain oikeudenmukaista muuttaa naisen veri sinisemmäksi, ehkä nostaa hänet markiisin tasolle... näin olkoon.
Kun he pääsivät metsästä ylös taivalle, Artturi Katen reppuselässä, nainen rikkoi hiljaisuuden.
- näin hänet, morsiamesi, unessa. Hän ei ole mikään pullan leipoja. hän kylmästi tappaa ihmisiä kun huvittaa.
- niin, jokaisessa suhteessa on ongelmansa, ja olemme riidelleet aiheesta.
- ai ongelmansa! Kuule, ongelma on se kun riidellään asunnon remontoinnista tai siitä kun mies tulee humalaisena kotiin tuoksuen naiselta. Riita ei ole sitä että tyttöystävä teurasta ihmisiä!
Artturi sanoi shh ja suuteli naista.
- onko minulla hirveästi vaihtoehtoja? kaikki jumalat täällä ovat minun lapsiani. Se on insestiä!
- mitä se tarkoittaa?
- suvun keskistä sekaantumita.
- ai, hassu sana. En ajatellut että sinulla on vaikeampaa löytää naista...
- ei oikeastaan, vaan seuraa, elämän kumppania. Seksiä saan kun haluan, mutta kuvittele keskustelevasi muurahaisen kanssa. Olen elänyt vuosituhansia ihmisenä mutta Silver jumala on osa minua ja se on yksinäinen. Kuvittele vihdoinkin joku jonka kanssa voi keskustella, vaihtaa ajatuksia jotka ovat liian isoja ihmiskunnan käsiteltäväksi. Jumalten käsittelemä tietomäärä on massiivinen.
- kiva, nyt kun juttelet minulle se on sama kuin juttelisin bakteerille. Minulla on nälkä.
Artturi naurahti, ja he lensivät hopealehden alle keräämään Habaneron kaltaisia hedelmiä joita Artturi jäädytti ja he istuutuivat oksalle jossa Artturi liekitti hedelmät kuoliaaksi, eli vaarattomaksi. Kun he aterioivat, jatkoivat he keskustelua.
- itseasiassa yhdelle atomille siinä bakteerissa, mutta oikeasti ei, olen vain ihminen ja minun pitää herättää Silver uudestaan, se nukkuu ja odottaa käynnistymiskomentoa jonka vain minä voin antaa, ei kukaan muu. Samira voisi halutessaan rikkoua suojaukset ja antaa sen mahtikäskyn ja vallata Apollon. Mutta mitä hän siitä hyötyisi? Hän olisi maailman mahtavin olento, ja yksinäisempi kuin koskaan ennen - ei hyvä yhtälö.
Artturi pakeni muistoon hetkeksi ja jatkoi.
- minäkin pakenin joskus yksinäisyyttä ja perustin rakastavan utopian, rakkauden temppelin. Sille kaipuudelle perustuu Venus. hän on yksinäinen luonnostaan, hän syntyi siitä. Olen elänyt vain kaksi elämää naisena mutta hän valitsi naisen sukupuolekseen ja on kerännyt persoonallisuutensa tuhansista naisista joiden muistot hän on imenyt ja tallentanut. Luulen että se johtuu siitä että naisen tarve olla ihmisten lähellä on suurempi.
Nainen mietti ja vastasi
- onhan se, nainen on harvoin erakko, ja aina tarvitsee jonkun jonka kanssa keskutella asioistaan ja tunteistaan.
- Venus on minun naisellinen puoleni. En kertaakaan olemassa oloni aikana päästänyt irti ihmisyydestä, vaan jatkuvasti uudelleen synnyin ja pidin Silverin jatkeenani, en koskaan päästänyt itseäni kokonaan sen pauloihin, vaikka se massiivinen voiman tunne mitä tunnen kun kokonaan liityn sen tajuntaan, ja tiedän mitä se tietää, ajattelen sillä nopeudella millä se ajattelee. Ihmisyys on mitätöntä sen puhtaan voiman perusteella. Siksi Silver on pistänyt paljon aikaa ja vaivaa tulevaisuuden ennustamiseen ja tieteelliseen tutkimiseen, jotta voisin suojata ihmiskuntaa tulevilta uhkilta. Ilman Silverin tukea oikealla hetkellä, kuka tahansa neljästä valtarodusta olisi voinut viedä ihmiskunnalta sen aseman linnunradan herrana.
Kate oli taas hämmentynyt.
- mitkä rodut?
Artturi aloitti isällisen äänensä.
- Serafit ovat mahtava ja älykäs kansa, kuin lohikäärmeet, joka eli hyvin kuumalla planeetalla, ja tarkoitan kuumalla, he eivät pärjäisi ollenkaan Venuksessa vaan jäätyisivät saman tien. Kun he saivat käsiinsä ihmisten teknologiaa he alkoivat levittäytyä linnuradalla ja alkoivat muodostaaomaa imperiumia.
Silloin päätin yhdistää ihmiskunnan huiput aivan sattumalta samalle planeetale, samaan yliopistoon ja yhdessä he keksivät satumaisia asioita. Ihmisten ja Serafien sota päättyi sen seurauksena ihmiten voittoon ja Serafit muodostivat uuden jumaltaruston jossa ihmiset olivat jumalia. He ovat siitä asti palvoneet meitä.
- Tursaat olivat toinen rotu jota ihmiset löysivät. He elivät ihanteellisessa vesiplaneetassa jonka ilmakehä oli olematon mutta vesimassa mieletön. Ihmiselle tappavassa paineessa nämä kolmikantaiset olennot elivät ja kehittelivät biologisia koneitaan, eli he olivat oppineet genetiikan salaisuudet ilman mitään koneita. Ensin jalostamalla, sitten hormooneilla, ja lopulta geenejä manipuloimalla. He olivat vuosituhansia ihmisiä edellä. Kun ihmiset saapuivat heidän planeetalleen, ei siellä ollut enää yhtään alkuperäista villiä eläintä vaan kaikki oli Tursaiden muuntelemia. He eivät nähneet siinä ongelmaa, kuten ihmisetkään eivät nähneet ongelmaa siinä että heidän koneitaan on jokapaikassa, tappaen luonnonmukaisia eläimiä.
- sitten oli Araknidit, ensimmäinen älyllinen rotu jota ihmiskunta kohtasi. Heidän kohtaaminen ei ollut mukavaa. Ihmiskunta oli juuri oppinut hitaat avaruusmatkat, ja matka lähimmälle tähdelle vei vuosikymmeniä. Ja siellä he odottivat, ja söivät ihmiset päivälliseksi.
Siinä missä tursaat geneettisesti muuntelivat eliöitä, Araknidit oli rakennettu siten että he vain munivat olennon ja toukkavaiheessa ravintoaineita säätelemällä he pystivät jalostamaan jälkikasvunsa halutunlaiseksi.
Ei koskaan saatu selville oliko heidän planeetallaan alunperin muita eläimiä, mutta ihmiskunnan tavoitaessa tähdet, oli Araknidien alueella vain araknideja.
Kuvittele jos yllä pitämäsi puku olisi sinun biologinen poikasi. Heille kaikki kansalaiset olivat työvelvollisia ja palvelivat yhteistä hyvää, ja jos se tarkoitti että vietät elämäsi ovena, olkoon. Heillä on yhtävähän käsitystä persoonasta kuin sinun vasemmalla kädellä. Jokainen solusi on elävä, mutta mikään niistä ei ajattele olevansa yksilö, olevansa tärkeä. Jos kokonaisuuden pelastaminen vaatii yksilön tuhoa, et epäröi uhrata muutamaa solua vaikka lyömällä vihollistasi naamaan. Tiedät kai että siinä kuolee ihosolujasi.
Nainen kuunteli hiljaa ja sanoi
- he ovat siis yksi megaeläin, yksi olento niinkuin minä.
- kyllä, ja ilman telepatiaa tai yhteistä mieltä. Jotkut heistä olivat kasvattaneet niin massiiviset aivot etteivät kyenneet kunnolla liikkumaan ilman apua, nämä synnynnäiset hallitsijat ajattelivat koko rodun puolesta.
Mutta, genesispommi, joka loi mustaveriset, tämän planeetan eläimet ja myös ihmismuodonmuuttajat, kaikki perustuu araknidien tutkimiseen. Ja turha luulla että heidän lupaa olisi kysytty. Araknidit hyökkäsivät maahan silloin kun suurin osa ihmisistä vielä asuivat siellä, ja ilman apuani ihmiset olisivat hävinneet. Araknidit antautuivat vasta kun kaikki heidän asuttamat planeetat oli tuhottu, ja ydinohjukset uhkasivat räjäyttää koko planeetan.
- taas sanoja mitä en ymmärrä. mutta jatka, tuhottiinko heidät?
- ei, humanistit vastustivat kansanmurhaa, korporaatiot himoitsivat voittoja araknidien tutkimisesta. Armeija ei voinut hyökätä kun vihollinen oli antautunut. Se siitä. Rauhansopimus jakoi planeetat ihmisten asuttaviin ja kaikkiin muihin, Araknidit lähtivät levittäytymään muihin planeettoihin joihin ihmiset eivät sopeutuneet ja myöhemmin kun planeettoja alettiin maankaltaistamaan, syttyi uusi sota.
Viimeinen älyllinen rotu jota löysimme oli Meduusat. Todella eksoottinen rotu joka syntyi kaasuplaneetassa kuten Saturnus. He olivat kehittäneet voimakentän evoluution kautta, se oli osa heidän luontaista puolustusmekanismia. He metsästivät salamoilla ja asuivat voimakenttien suojaamissa yhdyskunnissa. Ihmisten löytämä planeetta oli ensimmäinen exoplaneetta jota he olivat asuttaneet lennättämällä maaplaneetan kokoisen kaasupallon avaruuden läpi vuosituhannen, ja saapuessaan he olivat jo aloittaneet planeetan muokkauksen itselleen sopivaksi.
Tuo voimakenttä joka suojaa sinua on heiltä opittu.
Nainen ihaili pukuaan uudella tavalla.
Artturi otti naisen niskasta pienen liittimen, pisti sen naisen niskaa vasten ja sanoi
- tämä pistää vähäsen, ja iski terän suoraan selkäytimeen. Naisen tuntema kipu oli räjähtävä mutta Artturi sulki sen pois naisen mielestä pian, ja pian se ei haitannut enää.
- puku on nyt liitetty aivoisihi, voit ohjata sitä ajatuksella, kuten kehoasikin
- voi ei, näin vilahduksen jostain mustasta pedosta, ehkä pitää lähteä, ja sitä paitsi suutani polttaa kamalasti. nainen vastasi, epävarmana oliko liitäntä hyvä asia.
Artturi hyppäsi naisen reppuselkään ja nainen ampui hyökkäävää petoa repulsoreilla samalla kun lennähti itse taivaalle.
Artturi alkoi piirtää naisen selkään riiimuja sormellaan ja ne alkoivat hohtaa kultaisina. Omituinen natina joka lähinnä muistutti murinaa, tuli metsästä alhaalla. Pian iso lauma hyönteisiä lähti lentämään heidän peräänsä, mutta he olivat liian nopeita heille. Mutta ilma ympärillä ei ollut ihan tyhjä. Kate laajensi voimakenttää jolloin Artturikin mahtui sen sisälle ja isoja petoja tuli näkyviin. Suuria liitäjiä jotka elivät lentämällä suu auki ja syömällä pienelikitä, jopa yksi Saturnuslainen lentävä valas, joka tosin oli liian hidas jahtaamaan ketään.
Mutta jättilisko ei ollut ja se oli pahassa syöksylinjassa heidän kanssaan ja Kate joutui väistelemään petoja parhaan taitonsa mukaan, joka oli helpompaa kun Artturi oli liittänyt hänet hermoliittimellä pukuun.
Kate väisti liskoa, ja ampui sitä pari kertaa jolloin se lähti perääntymään. Kate jatkoi ylemmäs ja ilma alkoi viilentyä mukavaksi. Valkoinen lohikäärme, jota ihmiset olivat kehittäneet planeettojen maankaltaistamiseen lähestyi. Sen petomaiset kasvot paljastivat että se oli valkoinen lohikäärme enää ulkoisesti, ja kaikessa muussa se oli tyypillinen Venuslainen peto joka ei muuta ajatellut kuin saalistusta. Artturi pysäytti loitsun kirjoittamisen ja katsoi petoa silmiin. Hetken jälkeen peto kääntyi ja lensi pois. Artturi lopetti loitsun ja lausui käynnistyskäskyn.
Hopeinen pallo ympäröi heidät ja Artturin lihakset joutuivat todelliseen testiin, kun Katen haarniska kiihdytti heidät kolminkertaiseen äänennopeuteen. Katen voimakenttä muuttui hopeiseksi, hengityssuoja ilmestyi naisen naaman eteen ja viiden minuutin jälkeen repulsorit sammuivat. Akut tyhjentyivät sille tasolle että elämän ylläpitojärjestelmät enää saivat energiaa. Artturi sanoi telepaattisesti naiselle että loppu matka mentäisiin vapaalennolla.
Viidentoista minuutin päästä he olivat 100 kilometrin korkeudella, ilmakehä oli täysin olematon sillä korkeudella, ja Artturi litisti itseään, ja kovetti ihonsa kestämään kylmää tyhjiötä, johon hänen selkänsä altistui.
- Saanko ehdottaa ajankuluksi jotain? Artturi kysyi.
- mitä? nainen vastasi
Artturi avasi naisen pukua ja liukui varovasti sisälle. Nainen hymyili ja nyökkäsi hyväksyvästi.
Puolen tunnin jälkeen he saavuttivat sen pisteen jolloin ilmakehä alkoi jarruttaa heitä ja onneksi akku oli latautunut nopeasta liikkeestä kunnolla sillä Katen voimakenttä alkoi olla todella kovan rasituksen alla, se hohti vihreänä ja lieskat peittivät sen.
Kun pari lopulta saavuttivat puiden tason, edessä näkyi iso leijuvan pallon sisällä kelluva kaupunki.
Silloin oven läpi iskeytyi iso lihaksikas ihmisolento, joka katsoi heitä ja avasi omituisen suunsa huutoon.
Leuka avautui ja terävät hampaat paljastuivat. Huulet väistyvät pois tieltä sallien tehokkaamman purennan. Artturi mietti miten nuokin ihmisolennot olivat tänne sopeutuneet. Todennäköisesti jokin virus oli vallannut tänne karkotettuja ihmisiä, ja lopputuloksena oli syntynyt uusi pelottava rotu.
Apinamaisesti liikkuva peto hyökkäsi heidän kimppuun ja nainen pelästyneenä yritti saada suojelevaa pukuansa päälle. Artturi rauhallisesti käveli petoa päin ja juuri kun se hyppäsi hänen päällensä, Artturi kyyristyi ja torjui käsivarsillaan ja peto pyörähti selälleen maahan, murtaen selkärankansa. Pedon takaa tuli monta muuta ja Artturi siirtyi rauhallisesti eteenpäin.
Seuraava peto yritti viiltää häntä, Artturi astui pedon oikealle sivustalle ja tarrasi vasemmasta kädestä kiinni lisäten iskun voimaa jonka seurauksena peto horjahti eteenpäin. Saman tien Artturi väänsi rannetta toiseen suuntaan jolloin ranne ja kyynärpää napsahtivat kuuluvasti poikki.
Kolmas peto hyppäsi jalkoihin kiinni, ja Artturi hyppäsi kevyesti ilmaan ja polkaisi pedon maahan murtaen kasvoluut ja hampaat kovalla rusahduksella.
Seinän viereltä mies nappasi taitetun Bo kepin, yhdisti palaset ja murskasi hyökkäävän pedon kallon. Bo keppi humisi päälle ja alkoi hohtaa sinisenä. Kate lopetti pedot joita Artturi oli tehnyt avuttomaksi. hän oli saanut pukunsa päälleen ja sinertävä voimakenttä hohti himmeää valoa.
He raivasivat tiensä ulos, petoja lennähti kamalalla voimalla kun reflektorin iskut ja bo kepin kinesteettiset iskut lennättivät petoja sikin sokin. Ylivoimasta huolimatta pedot pian tajusivat taistonsa epätoivoisuuden ja lähtivät pakoon.
Pikkuväki alkoi laulaa jumaltensa kunniaksi ja ennen kuin he ehtivät aloittaa juhla valmistelut, Kate ja Artturi lennähtivät korkealle metsään, Kate lentäen, Artturi selässä.
- minulla on oikotie pohjoisnavalle. Artturi sanoi.
- miten? kysyi nainen.
- taivaan poikki, vastasi artturi.
- me painamme liikaa, ei onnistu.
- teen taian jonka vaikutuksesta painomme menee negatiiviseksi, venus alkaa hylkiä meitä. painovoimakenttä antaa lisä vauhtia.
- oletko hullu? yksi loitsu ja koko planeetta on meitä vastaan! me kuolemme!
- ei haittaa, me lennämme liian nopeasti, eivät he saa meitä kiinni. Teen taian liian nopeasti, kunhan saat meidät riittävän korkealle.
- okei, kai minun pitää luottaa sinuun. Minä uskon sinuun. Naisen ääni sisälsi hivenen alistunutta palvontaa.
Artturi katsoi naista surullisena. Kate oli nyt lopullisesti menetetty, oli tyhmää kertoa hänelle kuka hän oli. Kuinka kukaan voi pitää suhdetta yllä ihmiseen joka pitää sinua jumalana? Vaikka se olisikin totta. Heidän tiensä eroaisivat Katen kuoleman hetkellä pohjoisessa, vaikka hän herättäisikin naisen kuolleista. Ehkä olisi vain oikeudenmukaista muuttaa naisen veri sinisemmäksi, ehkä nostaa hänet markiisin tasolle... näin olkoon.
Kun he pääsivät metsästä ylös taivalle, Artturi Katen reppuselässä, nainen rikkoi hiljaisuuden.
- näin hänet, morsiamesi, unessa. Hän ei ole mikään pullan leipoja. hän kylmästi tappaa ihmisiä kun huvittaa.
- niin, jokaisessa suhteessa on ongelmansa, ja olemme riidelleet aiheesta.
- ai ongelmansa! Kuule, ongelma on se kun riidellään asunnon remontoinnista tai siitä kun mies tulee humalaisena kotiin tuoksuen naiselta. Riita ei ole sitä että tyttöystävä teurasta ihmisiä!
Artturi sanoi shh ja suuteli naista.
- onko minulla hirveästi vaihtoehtoja? kaikki jumalat täällä ovat minun lapsiani. Se on insestiä!
- mitä se tarkoittaa?
- suvun keskistä sekaantumita.
- ai, hassu sana. En ajatellut että sinulla on vaikeampaa löytää naista...
- ei oikeastaan, vaan seuraa, elämän kumppania. Seksiä saan kun haluan, mutta kuvittele keskustelevasi muurahaisen kanssa. Olen elänyt vuosituhansia ihmisenä mutta Silver jumala on osa minua ja se on yksinäinen. Kuvittele vihdoinkin joku jonka kanssa voi keskustella, vaihtaa ajatuksia jotka ovat liian isoja ihmiskunnan käsiteltäväksi. Jumalten käsittelemä tietomäärä on massiivinen.
- kiva, nyt kun juttelet minulle se on sama kuin juttelisin bakteerille. Minulla on nälkä.
Artturi naurahti, ja he lensivät hopealehden alle keräämään Habaneron kaltaisia hedelmiä joita Artturi jäädytti ja he istuutuivat oksalle jossa Artturi liekitti hedelmät kuoliaaksi, eli vaarattomaksi. Kun he aterioivat, jatkoivat he keskustelua.
- itseasiassa yhdelle atomille siinä bakteerissa, mutta oikeasti ei, olen vain ihminen ja minun pitää herättää Silver uudestaan, se nukkuu ja odottaa käynnistymiskomentoa jonka vain minä voin antaa, ei kukaan muu. Samira voisi halutessaan rikkoua suojaukset ja antaa sen mahtikäskyn ja vallata Apollon. Mutta mitä hän siitä hyötyisi? Hän olisi maailman mahtavin olento, ja yksinäisempi kuin koskaan ennen - ei hyvä yhtälö.
Artturi pakeni muistoon hetkeksi ja jatkoi.
- minäkin pakenin joskus yksinäisyyttä ja perustin rakastavan utopian, rakkauden temppelin. Sille kaipuudelle perustuu Venus. hän on yksinäinen luonnostaan, hän syntyi siitä. Olen elänyt vain kaksi elämää naisena mutta hän valitsi naisen sukupuolekseen ja on kerännyt persoonallisuutensa tuhansista naisista joiden muistot hän on imenyt ja tallentanut. Luulen että se johtuu siitä että naisen tarve olla ihmisten lähellä on suurempi.
Nainen mietti ja vastasi
- onhan se, nainen on harvoin erakko, ja aina tarvitsee jonkun jonka kanssa keskutella asioistaan ja tunteistaan.
- Venus on minun naisellinen puoleni. En kertaakaan olemassa oloni aikana päästänyt irti ihmisyydestä, vaan jatkuvasti uudelleen synnyin ja pidin Silverin jatkeenani, en koskaan päästänyt itseäni kokonaan sen pauloihin, vaikka se massiivinen voiman tunne mitä tunnen kun kokonaan liityn sen tajuntaan, ja tiedän mitä se tietää, ajattelen sillä nopeudella millä se ajattelee. Ihmisyys on mitätöntä sen puhtaan voiman perusteella. Siksi Silver on pistänyt paljon aikaa ja vaivaa tulevaisuuden ennustamiseen ja tieteelliseen tutkimiseen, jotta voisin suojata ihmiskuntaa tulevilta uhkilta. Ilman Silverin tukea oikealla hetkellä, kuka tahansa neljästä valtarodusta olisi voinut viedä ihmiskunnalta sen aseman linnunradan herrana.
Kate oli taas hämmentynyt.
- mitkä rodut?
Artturi aloitti isällisen äänensä.
- Serafit ovat mahtava ja älykäs kansa, kuin lohikäärmeet, joka eli hyvin kuumalla planeetalla, ja tarkoitan kuumalla, he eivät pärjäisi ollenkaan Venuksessa vaan jäätyisivät saman tien. Kun he saivat käsiinsä ihmisten teknologiaa he alkoivat levittäytyä linnuradalla ja alkoivat muodostaaomaa imperiumia.
Silloin päätin yhdistää ihmiskunnan huiput aivan sattumalta samalle planeetale, samaan yliopistoon ja yhdessä he keksivät satumaisia asioita. Ihmisten ja Serafien sota päättyi sen seurauksena ihmiten voittoon ja Serafit muodostivat uuden jumaltaruston jossa ihmiset olivat jumalia. He ovat siitä asti palvoneet meitä.
- Tursaat olivat toinen rotu jota ihmiset löysivät. He elivät ihanteellisessa vesiplaneetassa jonka ilmakehä oli olematon mutta vesimassa mieletön. Ihmiselle tappavassa paineessa nämä kolmikantaiset olennot elivät ja kehittelivät biologisia koneitaan, eli he olivat oppineet genetiikan salaisuudet ilman mitään koneita. Ensin jalostamalla, sitten hormooneilla, ja lopulta geenejä manipuloimalla. He olivat vuosituhansia ihmisiä edellä. Kun ihmiset saapuivat heidän planeetalleen, ei siellä ollut enää yhtään alkuperäista villiä eläintä vaan kaikki oli Tursaiden muuntelemia. He eivät nähneet siinä ongelmaa, kuten ihmisetkään eivät nähneet ongelmaa siinä että heidän koneitaan on jokapaikassa, tappaen luonnonmukaisia eläimiä.
- sitten oli Araknidit, ensimmäinen älyllinen rotu jota ihmiskunta kohtasi. Heidän kohtaaminen ei ollut mukavaa. Ihmiskunta oli juuri oppinut hitaat avaruusmatkat, ja matka lähimmälle tähdelle vei vuosikymmeniä. Ja siellä he odottivat, ja söivät ihmiset päivälliseksi.
Siinä missä tursaat geneettisesti muuntelivat eliöitä, Araknidit oli rakennettu siten että he vain munivat olennon ja toukkavaiheessa ravintoaineita säätelemällä he pystivät jalostamaan jälkikasvunsa halutunlaiseksi.
Ei koskaan saatu selville oliko heidän planeetallaan alunperin muita eläimiä, mutta ihmiskunnan tavoitaessa tähdet, oli Araknidien alueella vain araknideja.
Kuvittele jos yllä pitämäsi puku olisi sinun biologinen poikasi. Heille kaikki kansalaiset olivat työvelvollisia ja palvelivat yhteistä hyvää, ja jos se tarkoitti että vietät elämäsi ovena, olkoon. Heillä on yhtävähän käsitystä persoonasta kuin sinun vasemmalla kädellä. Jokainen solusi on elävä, mutta mikään niistä ei ajattele olevansa yksilö, olevansa tärkeä. Jos kokonaisuuden pelastaminen vaatii yksilön tuhoa, et epäröi uhrata muutamaa solua vaikka lyömällä vihollistasi naamaan. Tiedät kai että siinä kuolee ihosolujasi.
Nainen kuunteli hiljaa ja sanoi
- he ovat siis yksi megaeläin, yksi olento niinkuin minä.
- kyllä, ja ilman telepatiaa tai yhteistä mieltä. Jotkut heistä olivat kasvattaneet niin massiiviset aivot etteivät kyenneet kunnolla liikkumaan ilman apua, nämä synnynnäiset hallitsijat ajattelivat koko rodun puolesta.
Mutta, genesispommi, joka loi mustaveriset, tämän planeetan eläimet ja myös ihmismuodonmuuttajat, kaikki perustuu araknidien tutkimiseen. Ja turha luulla että heidän lupaa olisi kysytty. Araknidit hyökkäsivät maahan silloin kun suurin osa ihmisistä vielä asuivat siellä, ja ilman apuani ihmiset olisivat hävinneet. Araknidit antautuivat vasta kun kaikki heidän asuttamat planeetat oli tuhottu, ja ydinohjukset uhkasivat räjäyttää koko planeetan.
- taas sanoja mitä en ymmärrä. mutta jatka, tuhottiinko heidät?
- ei, humanistit vastustivat kansanmurhaa, korporaatiot himoitsivat voittoja araknidien tutkimisesta. Armeija ei voinut hyökätä kun vihollinen oli antautunut. Se siitä. Rauhansopimus jakoi planeetat ihmisten asuttaviin ja kaikkiin muihin, Araknidit lähtivät levittäytymään muihin planeettoihin joihin ihmiset eivät sopeutuneet ja myöhemmin kun planeettoja alettiin maankaltaistamaan, syttyi uusi sota.
Viimeinen älyllinen rotu jota löysimme oli Meduusat. Todella eksoottinen rotu joka syntyi kaasuplaneetassa kuten Saturnus. He olivat kehittäneet voimakentän evoluution kautta, se oli osa heidän luontaista puolustusmekanismia. He metsästivät salamoilla ja asuivat voimakenttien suojaamissa yhdyskunnissa. Ihmisten löytämä planeetta oli ensimmäinen exoplaneetta jota he olivat asuttaneet lennättämällä maaplaneetan kokoisen kaasupallon avaruuden läpi vuosituhannen, ja saapuessaan he olivat jo aloittaneet planeetan muokkauksen itselleen sopivaksi.
Tuo voimakenttä joka suojaa sinua on heiltä opittu.
Nainen ihaili pukuaan uudella tavalla.
Artturi otti naisen niskasta pienen liittimen, pisti sen naisen niskaa vasten ja sanoi
- tämä pistää vähäsen, ja iski terän suoraan selkäytimeen. Naisen tuntema kipu oli räjähtävä mutta Artturi sulki sen pois naisen mielestä pian, ja pian se ei haitannut enää.
- puku on nyt liitetty aivoisihi, voit ohjata sitä ajatuksella, kuten kehoasikin
- voi ei, näin vilahduksen jostain mustasta pedosta, ehkä pitää lähteä, ja sitä paitsi suutani polttaa kamalasti. nainen vastasi, epävarmana oliko liitäntä hyvä asia.
Artturi hyppäsi naisen reppuselkään ja nainen ampui hyökkäävää petoa repulsoreilla samalla kun lennähti itse taivaalle.
Artturi alkoi piirtää naisen selkään riiimuja sormellaan ja ne alkoivat hohtaa kultaisina. Omituinen natina joka lähinnä muistutti murinaa, tuli metsästä alhaalla. Pian iso lauma hyönteisiä lähti lentämään heidän peräänsä, mutta he olivat liian nopeita heille. Mutta ilma ympärillä ei ollut ihan tyhjä. Kate laajensi voimakenttää jolloin Artturikin mahtui sen sisälle ja isoja petoja tuli näkyviin. Suuria liitäjiä jotka elivät lentämällä suu auki ja syömällä pienelikitä, jopa yksi Saturnuslainen lentävä valas, joka tosin oli liian hidas jahtaamaan ketään.
Mutta jättilisko ei ollut ja se oli pahassa syöksylinjassa heidän kanssaan ja Kate joutui väistelemään petoja parhaan taitonsa mukaan, joka oli helpompaa kun Artturi oli liittänyt hänet hermoliittimellä pukuun.
Kate väisti liskoa, ja ampui sitä pari kertaa jolloin se lähti perääntymään. Kate jatkoi ylemmäs ja ilma alkoi viilentyä mukavaksi. Valkoinen lohikäärme, jota ihmiset olivat kehittäneet planeettojen maankaltaistamiseen lähestyi. Sen petomaiset kasvot paljastivat että se oli valkoinen lohikäärme enää ulkoisesti, ja kaikessa muussa se oli tyypillinen Venuslainen peto joka ei muuta ajatellut kuin saalistusta. Artturi pysäytti loitsun kirjoittamisen ja katsoi petoa silmiin. Hetken jälkeen peto kääntyi ja lensi pois. Artturi lopetti loitsun ja lausui käynnistyskäskyn.
Hopeinen pallo ympäröi heidät ja Artturin lihakset joutuivat todelliseen testiin, kun Katen haarniska kiihdytti heidät kolminkertaiseen äänennopeuteen. Katen voimakenttä muuttui hopeiseksi, hengityssuoja ilmestyi naisen naaman eteen ja viiden minuutin jälkeen repulsorit sammuivat. Akut tyhjentyivät sille tasolle että elämän ylläpitojärjestelmät enää saivat energiaa. Artturi sanoi telepaattisesti naiselle että loppu matka mentäisiin vapaalennolla.
Viidentoista minuutin päästä he olivat 100 kilometrin korkeudella, ilmakehä oli täysin olematon sillä korkeudella, ja Artturi litisti itseään, ja kovetti ihonsa kestämään kylmää tyhjiötä, johon hänen selkänsä altistui.
- Saanko ehdottaa ajankuluksi jotain? Artturi kysyi.
- mitä? nainen vastasi
Artturi avasi naisen pukua ja liukui varovasti sisälle. Nainen hymyili ja nyökkäsi hyväksyvästi.
Puolen tunnin jälkeen he saavuttivat sen pisteen jolloin ilmakehä alkoi jarruttaa heitä ja onneksi akku oli latautunut nopeasta liikkeestä kunnolla sillä Katen voimakenttä alkoi olla todella kovan rasituksen alla, se hohti vihreänä ja lieskat peittivät sen.
Kun pari lopulta saavuttivat puiden tason, edessä näkyi iso leijuvan pallon sisällä kelluva kaupunki.
Comments