Magian paluu
- Ne tulevat! huusi Kate
Ryhmä kääntyi katsomaan pimeitä käytäviä ja näkivät varjojen liikettä. Pax opasti heitä kapeaa käytävää eteenpäin ja he päätyivät maanalaisen puron luo. Mutainen puro meni hetken tasaisena kunnes muuttui jyrkäksi.
Yksi peto sai joukon kiinni ja hetken Artturi taisteli sen kanssa kunnes peto ei ollut enää.
- niitä tulee, ja paljon! hän huusi.
- ei pääse lujempaa, polku on liukas! Huusi Kate
- Onko?Artturi kysyi hiljaa.
Artturi sai idean, hän työnsi lujaa edessään olevaa Venuslaista naista, Maui nimeltään, joka törmäsi edellä kulkevaan ja koko letka kaatui Katen päälle jonka suojakenttä muuttui hopeiseksi ja vahvaksi. Pian koko joukko liukui Katen päällä tai perässä mutaista liukumäkeä alas ja Artturi hyppäsi perään.
Kovaäänisen huudon saattelemana he tippuivat luolaan jonka keskellä oli matala järvi. Katen suojakenttä suojasi todennäköisesti heitä pahoilta vammoilta heidän kaatuessaan matalaan veteen. Pax sanoi käskysanan ja hänen vasen kätensä alkoi hohtaa kirkasta valoa, ja he näkivät ympärilleen.
Vesi valui tasaisena virtana lampeen. hiekkaisella maalla lammen ympärillä makasi tasaisin välimatkoin nahkaisia munia joiden päällä oli ristit, kuin haljenneet huulet. Lammen oikealla puolella oli jättimäinen peto laskemassa munia vapaaseen tilaan. aukosta josta he tulivat kiipesi hiljaa ja hitaasti hirviöitä mutta ne pysyivät kaukana, osoittaen kunnioitusta munivalle olennolle, joka kaikesta päätellen oli heidän kuningatar.
Hyönteisiä lensi ilmassa mutta yksikään ei koskenut muniin, eikä kuningattareen, ilmeisesti happoveri oli takuuvarma puolustus venuksen armottomassa kilpailussa.
Pax meni kalpeaksi ja totesi hiljaa
- se on kuningatar, me menimme sen pesään. Hyvästi toverit, oli kunnia taistella rinnallanne, kaikkien teidän.
Mies hiljaa hyvästeli toverinsa ja he halasivat kukin toisiaan.
- Ryhdistäytykää ihmiset! Artturi tiuskasi. Hän laittoi kätensä miehen otsalle ja käsi tätä ajatella kotiaan.
Mies vilkaisi tovereitaan ja lopulta totteli, ja Artturi tämän näyn avulla paikallisti heidän kotinsa ja kutsui konsolia mikä sai jokaisen paniikin valtaan.
- Ei! he huusivat, mutta portaali kotiin ilmestyi heidän viereensä.
- Juoskaa! Artturi huusi ja he tottelivat vaistomaisesti ja mustat pedot lähtivät syöksymään heitä päin sateen lailla.
Kun viimeinen henkilö, Kate, joka lennätti hlnelle lentosuukon, oli hypännyt portin läpi, Artturi sulki sen ja jäi petokasan alle.
Hän loitsi itselleen tulisen suojapallon joka hitaasti alkoi kasvaa ja kasvaa, ja pian mieletön tuskanhuuto kuului kuolevien petojen palaessa poroksi. Artturi heitti olentoja päältään ja katsoi liekkien läpi.
Hän tajusi ettei kaikki elävät Venuksessa suinkaan tahtoneet magian voimaa itselleen, vaan he jakoivat kollektiivisen syvän vihan magiaa kohtaan, magiaa, joka syväiseltä olemukseltaan oli elämän vastaista. Pieninkin loitsu söi paljon elinvoimaa ympäriltään, mutta mahtiloitsut suorastaan tuhosivat kaiken elämän ympäriltään.
Afroditen mahti perustui siihen että Venus oli täynnä elämää, eikä hän halunnut yhtään maageja sotkeman tätä tasapainoa. Venuksen maagit olivat saaneet jäädä henkiin vain sen ansiosta että olivat keksineet tavan loitsia ilman ulkopuolista elinvoimaa.
Munat avautuivat ja pienet matelijat hyppäsivät sokkona hänen päällensä palaen toinen toisensa jälkeen armotta. Artturi seisoi kuningattaren edessä haastaen tämän tekemään jotain, pelastamaan lapsensa. Yksitellen munat kuihtuivat ja kuolivat pois magian imien heidän elinvoimansa, puidenjuuret kurottelivat Artturia kohti ja kuihtuivat ja paloivat pois. Kuningatar katsoi miestä ja kääntyi pois, irrotti takaruumiinsa joka oli vain munimista varten kasvanut, ja lähti pakoon.
Artturi lähetti vihreän pallon kuningatarta kohti ja korkea kirkuna heikkeni hitaasti pedon muuttuessa majesteettiseksi kristalliksi.
Mahtavat juuret sorruttivat luolan hajottaen kuningattaren moneen osaan ja Artturi suojasi itsensä voimakentällä.
Silti tulen ja voimakentän läpi tunkeutui iso juuri joka alkoi puristaa elämää Artturista ulos. Rauhallisesti Artturi kosketti juurta ja alkoi imeä elämää siitä irti ja käytti sen telesiirtoloitsuun joka heitti hänet maan pinnalle.
Maan pinnalla hän näki metallisia hyönteisiä työn touhussa kunnes ne havaitsivat miehen. Ne kääntyivät hänen suuntaan ja alkoivat ampua lasereita ja sähköiskuja hänen suuntaan. Tekno-orgaaniset olennot olivat muuttaneet Venukseen ja saavuttaneet tasapainon täällä, tulevaisuuden visio jota Artturi ei ollenkaan vastustanut.
Tietenkin nämä yksilöt oli pakko hävittää kaikkien muidenkin tavoin jotka uhkasivat hänen fyysistä olemassaoloaan.
Suuret pedot syöksyivät hänen kimppuunsa, hyönteisparvet lensivät ja peittivät taivaan hänen ympärillään, lohikäärmeet vastasivat vaistonsa kutsuun ja ampuivat tulta ja happoa Artturin päälle, joka torjui ne vedellä ja tuulella. Loitsut ja telekinesia heittelivät eläinarmeijoita kuolleiden maille, kunnes Artturi tunsi ettei hänen voimansa riittänyt taikoihin, hän oli imenyt ympäristönsä kuiviin elinvoimasta ja kestäisi pitkään ennenkuin täällä alkaisi kasvaa yhtään mitään.
- Rauha!
Huutaja oli Afrodite, Venuksen jumala joka näytti laihalta ja sairaalta. Koska puhuja oli pelkkä hologrammi oli kuihtumus puhdasta teatteria, teatteria jolla hän korosti tuhoa jonka Artturi oli tehnyt.
- En toivo isälleni pahaa ja käskin kaiken elollisen ja tekno-orgaanisen pois läheltäsi.
- Viisas siirto, sanoi Artturi samalla kun yksi kerrallaan laski loitsunsa.
- No, ollaanko kavereita isukki?
- heti kun kerrot mistä löydän linkin Apolloon.
Afrodite hymyili ja mietti hetken.
- Haluanko että löydät sen? Miten minun käy?
- Ei kuinkaan, jatkat elämääsi kuten ennenkin.
Afrodite mietti hetken, ja nyökkäsi. Artturi tunsi mielessään paikan, ja Afrodite tarjoutui siirtämään Artturin sinne, ilman tuhoavaa magiaa.
Artturi hehkui hetken sinisenä ja katosi.
Ryhmä kääntyi katsomaan pimeitä käytäviä ja näkivät varjojen liikettä. Pax opasti heitä kapeaa käytävää eteenpäin ja he päätyivät maanalaisen puron luo. Mutainen puro meni hetken tasaisena kunnes muuttui jyrkäksi.
Yksi peto sai joukon kiinni ja hetken Artturi taisteli sen kanssa kunnes peto ei ollut enää.
- niitä tulee, ja paljon! hän huusi.
- ei pääse lujempaa, polku on liukas! Huusi Kate
- Onko?Artturi kysyi hiljaa.
Artturi sai idean, hän työnsi lujaa edessään olevaa Venuslaista naista, Maui nimeltään, joka törmäsi edellä kulkevaan ja koko letka kaatui Katen päälle jonka suojakenttä muuttui hopeiseksi ja vahvaksi. Pian koko joukko liukui Katen päällä tai perässä mutaista liukumäkeä alas ja Artturi hyppäsi perään.
Kovaäänisen huudon saattelemana he tippuivat luolaan jonka keskellä oli matala järvi. Katen suojakenttä suojasi todennäköisesti heitä pahoilta vammoilta heidän kaatuessaan matalaan veteen. Pax sanoi käskysanan ja hänen vasen kätensä alkoi hohtaa kirkasta valoa, ja he näkivät ympärilleen.
Vesi valui tasaisena virtana lampeen. hiekkaisella maalla lammen ympärillä makasi tasaisin välimatkoin nahkaisia munia joiden päällä oli ristit, kuin haljenneet huulet. Lammen oikealla puolella oli jättimäinen peto laskemassa munia vapaaseen tilaan. aukosta josta he tulivat kiipesi hiljaa ja hitaasti hirviöitä mutta ne pysyivät kaukana, osoittaen kunnioitusta munivalle olennolle, joka kaikesta päätellen oli heidän kuningatar.
Hyönteisiä lensi ilmassa mutta yksikään ei koskenut muniin, eikä kuningattareen, ilmeisesti happoveri oli takuuvarma puolustus venuksen armottomassa kilpailussa.
Pax meni kalpeaksi ja totesi hiljaa
- se on kuningatar, me menimme sen pesään. Hyvästi toverit, oli kunnia taistella rinnallanne, kaikkien teidän.
Mies hiljaa hyvästeli toverinsa ja he halasivat kukin toisiaan.
- Ryhdistäytykää ihmiset! Artturi tiuskasi. Hän laittoi kätensä miehen otsalle ja käsi tätä ajatella kotiaan.
Mies vilkaisi tovereitaan ja lopulta totteli, ja Artturi tämän näyn avulla paikallisti heidän kotinsa ja kutsui konsolia mikä sai jokaisen paniikin valtaan.
- Ei! he huusivat, mutta portaali kotiin ilmestyi heidän viereensä.
- Juoskaa! Artturi huusi ja he tottelivat vaistomaisesti ja mustat pedot lähtivät syöksymään heitä päin sateen lailla.
Kun viimeinen henkilö, Kate, joka lennätti hlnelle lentosuukon, oli hypännyt portin läpi, Artturi sulki sen ja jäi petokasan alle.
Hän loitsi itselleen tulisen suojapallon joka hitaasti alkoi kasvaa ja kasvaa, ja pian mieletön tuskanhuuto kuului kuolevien petojen palaessa poroksi. Artturi heitti olentoja päältään ja katsoi liekkien läpi.
Hän tajusi ettei kaikki elävät Venuksessa suinkaan tahtoneet magian voimaa itselleen, vaan he jakoivat kollektiivisen syvän vihan magiaa kohtaan, magiaa, joka syväiseltä olemukseltaan oli elämän vastaista. Pieninkin loitsu söi paljon elinvoimaa ympäriltään, mutta mahtiloitsut suorastaan tuhosivat kaiken elämän ympäriltään.
Afroditen mahti perustui siihen että Venus oli täynnä elämää, eikä hän halunnut yhtään maageja sotkeman tätä tasapainoa. Venuksen maagit olivat saaneet jäädä henkiin vain sen ansiosta että olivat keksineet tavan loitsia ilman ulkopuolista elinvoimaa.
Munat avautuivat ja pienet matelijat hyppäsivät sokkona hänen päällensä palaen toinen toisensa jälkeen armotta. Artturi seisoi kuningattaren edessä haastaen tämän tekemään jotain, pelastamaan lapsensa. Yksitellen munat kuihtuivat ja kuolivat pois magian imien heidän elinvoimansa, puidenjuuret kurottelivat Artturia kohti ja kuihtuivat ja paloivat pois. Kuningatar katsoi miestä ja kääntyi pois, irrotti takaruumiinsa joka oli vain munimista varten kasvanut, ja lähti pakoon.
Artturi lähetti vihreän pallon kuningatarta kohti ja korkea kirkuna heikkeni hitaasti pedon muuttuessa majesteettiseksi kristalliksi.
Mahtavat juuret sorruttivat luolan hajottaen kuningattaren moneen osaan ja Artturi suojasi itsensä voimakentällä.
Silti tulen ja voimakentän läpi tunkeutui iso juuri joka alkoi puristaa elämää Artturista ulos. Rauhallisesti Artturi kosketti juurta ja alkoi imeä elämää siitä irti ja käytti sen telesiirtoloitsuun joka heitti hänet maan pinnalle.
Maan pinnalla hän näki metallisia hyönteisiä työn touhussa kunnes ne havaitsivat miehen. Ne kääntyivät hänen suuntaan ja alkoivat ampua lasereita ja sähköiskuja hänen suuntaan. Tekno-orgaaniset olennot olivat muuttaneet Venukseen ja saavuttaneet tasapainon täällä, tulevaisuuden visio jota Artturi ei ollenkaan vastustanut.
Tietenkin nämä yksilöt oli pakko hävittää kaikkien muidenkin tavoin jotka uhkasivat hänen fyysistä olemassaoloaan.
Suuret pedot syöksyivät hänen kimppuunsa, hyönteisparvet lensivät ja peittivät taivaan hänen ympärillään, lohikäärmeet vastasivat vaistonsa kutsuun ja ampuivat tulta ja happoa Artturin päälle, joka torjui ne vedellä ja tuulella. Loitsut ja telekinesia heittelivät eläinarmeijoita kuolleiden maille, kunnes Artturi tunsi ettei hänen voimansa riittänyt taikoihin, hän oli imenyt ympäristönsä kuiviin elinvoimasta ja kestäisi pitkään ennenkuin täällä alkaisi kasvaa yhtään mitään.
- Rauha!
Huutaja oli Afrodite, Venuksen jumala joka näytti laihalta ja sairaalta. Koska puhuja oli pelkkä hologrammi oli kuihtumus puhdasta teatteria, teatteria jolla hän korosti tuhoa jonka Artturi oli tehnyt.
- En toivo isälleni pahaa ja käskin kaiken elollisen ja tekno-orgaanisen pois läheltäsi.
- Viisas siirto, sanoi Artturi samalla kun yksi kerrallaan laski loitsunsa.
- No, ollaanko kavereita isukki?
- heti kun kerrot mistä löydän linkin Apolloon.
Afrodite hymyili ja mietti hetken.
- Haluanko että löydät sen? Miten minun käy?
- Ei kuinkaan, jatkat elämääsi kuten ennenkin.
Afrodite mietti hetken, ja nyökkäsi. Artturi tunsi mielessään paikan, ja Afrodite tarjoutui siirtämään Artturin sinne, ilman tuhoavaa magiaa.
Artturi hehkui hetken sinisenä ja katosi.
Comments