Metalliset hampaat, musta iho
Kate ja Artturi kulkivat katua pitkin, ja Artturi huudahti
- Hei, minä muistan tämän paikan!
Kate oli pyllähtää pepullensa.
- Miten niin? tämähän on tuhansia vuosia vanha!
- Enemmän, sanoi artturi.
Artturi leikkasi juuria irti ja paljasti oven yläpuolella olevan kirjoituksen.
Kate ei tunnistanut merkkejä, se ei ollut mitään kirjoitusta jota hän olisi nähnyt käytettävän.
- Se on vanhaa foneettista kirjoitusta, joka oli vallitseva aurinkokuntaa asutettaessa.
Katen ilme oli hyvin kysyvä.
- Siis jokainen kirjain vastaa yhtä äännettä. Katso, R - o - o - p - e - n n - u - u - d - e - l - i - b - a - a - r - i, lausutaan Roopen Nuudelibaari.
Se on siis ravintola. Katsotaan mitä sieltä löytyy.
Kate ihmetteli kirjaimia ja tajusi että foneettinen kirjoitus oli itseasiassa hyvä idea, minkä tahansa sanan pystyi ilmaisemaan sillä.
Kuvakirjoitus oli tietenkin nopeampi lukea mutta joillekin sanoille oli vaikea keksiä merkkiä, siinä foneettinen kirjoitus oli hyvä.
Pari astui sisään ja Artturi rupesi siivoamaan pöytiä. Lattialta hän löysi luurangon jonka käsissä oli valkoinen lyhyt miekka.
Artturi nosti sen ja katseli sitä hetken, sitten hänen ilmeensä kirkastui.
- ei kai..!
Artturi heilautti miekkaa pöydän läpi ja kivinen pöytä halkesi helposti. Artturi meni ulos ja katkoi oksia ja kiviä.
Kate huolestui ja kysyi
- Moi, sekositsäjo?
Artturi osoitti hänelle miekkaa
- Katso, adamantiumia!
Kate katsoi häntä ihmetellen
- ja se tarkoittaa sitä että..?
- Sitä että tämä ase on rakennettu pienistä nanoteknisistä hiiliputkista. Siksi se on äärimmäisen kestävä ja siis lähes tuhoutumaton.
Ihmeellistä on se että se on pysynyt näin terävänä kaikki nämä tuhannet vuodet.
Kate nauroi hänelle
- hei hiili on mustaa, ei valkoista.
Artturi ihmetteli hetken mitä Kate tarkoitti kunnes tajusi
- Ei tietenkään, puuhiili on mustaa, mutta myös timantti on hiiltä, ja sehän on läpinäkyvää. Hiilen väri riippuu sen koostumuksesta, ja nämä nanoputket tekevät siitä valkoista.
Kate vain naurahti
- Timantti muka hiiltä... Olet hassu, timantti on timanttia, niinkuin kivi on kiveä ja vesi on vettä. Puhut hassuja.
- Umph, vastasi artturi.
Artturi antoi miekan naiselle joka ihmetteli sen keveyttä. Sitten Artturi päätti antaa naiselle selässä kantamaansa bo-keppiä, joka kulki kätevästi kahtia taitettuna, ketjun yhdistämänä.
- tästä napista voi säätää kepin aseistusta, minä taidan leikkiä hiilimiekalla pari päivää.
- Entä se ruoka puoli?
- joojoo, mennään kokkailemaan.
Artturi etsi keittiön ja grillaili metsästämiään ruokia psionisella tulella, ja he söivät ja nukahtivat pöydän ääreen.
Kate havahtui enneuneen jossa iso musta hirviö paljasti suunsa josta paljastui isot terävät, metallisen näköiset hampaat. Suusta työntyi kieli esiin jossa siinäkin oli hampaat.
Herättyään hän katseli ympärilleen ja tajusi auringon kiertäneen siihen suuntaan ettei sisälle paljoa valoa tullut, silti hän hämärässä näki pöytien alla liikkuvan ihmisen kokoisia olentoja.
Hän kuiskasi artturille, herää! Mutta Artturi vain nukkui. Hitaasti Kate nousi ja otti Bo-kepin käteensä jonka jälkeen yksi otus hypähti äkillisesti hänen kimppuunsa.
Kate tiputti kepin ja ampui repulsorilla otuksen seinän läpi.
Salamana Artturi oli hereillä ja hyppäsi viereisen pöydän päälle ja vaistomaisesti leikkasi hänen kimppuun hyökkäävän hirviön vatsan auki niin että musta veri lensi hänen päälleen.
Artturi kääntyi kohdatakseen toisen otuksen takanaan eikä huomannut kuinka musta veri alkoi syövyttää hänen miekkakättään ja vatsaansa.
Kun hän oli leikkaamassa toisen hirviön kättä irti hän tajusi miekkakätensä heikkenevän käyttökelvottomaksi, ja vasta sitten hän tajusi vaurionsa täyden laajuuden.
Hän vilkaisi naista ja näki tämän kolmen otuksen alla voimakenttä täydessä voimassaan, peilinkirkkaan hopeisena. Tehokkain voimakenttä päästi hitaasti etenevän aineen läpi, muuten hengittäminen ei olisi mahdollista,
ja kukaan ei ollut keksinyt keinoa estää tätä. Artturi katseli kuinka hirviöt alkoivat valua hänen seuralaisensa kimppuun.
- Pois! hän huusi ja heitti tahdonvoimallaan pedot pois Katen päältä, jolloin metalliset kynnet viilsivät häntä oikeasta kädestä. Mies heitti miekkansa vasempaan käteen ja mietti ettei happo hiileen tehoisi, ja iski sen otuksen kurkkuun.
Se oli ensimmäinen hetki tutkia otuksia hetken verran. Ei silmiä, suun yläpuolella oli omituinen rasvapoimu joka toi mieleen delfiinin. Silloin Artturi tajusi kuulleensa jotain omituista värinää ilmassa. Hän laajensi kuuloaluettaan ylätaajuuksiin ja kuuli kuinka otukset lähettivät tasaista korkeaa kimeää huutoa kallostaan. Nämä otukset näkivät kaikuluotaimella, yhdistelmä delfiinin ja lepakon näkökykyä. Erittäin toimiva ratkaisu maan-alla tai öisin.
Kun Artturi oli parantanut kuuloaan hän heti pystyi aistimaan missä otukset kulkivat, sillä kukaan ei nähnyt häntä ilman että hän olisi kuullut sen. Oikealta hyökkäävä hirviö sai huomata sen kun artturi pyörähti ja iski otusta kohti, johon hän ei osunut sen takia että Kate oli ehtinyt ampua petoa ensin, ja se lennähti isossa kaaressa seinään. Samassa Kate kalpeni, hän tunsi terävän piikin selässään.
Artturi huomasi pedon joka oli onnistunut pistämään terävän piikin voimakentän läpi riittävän hitaalla iskulla. Otuksilla oli hyvin iso pitkulainen pää ja oli täysin mahdollista että heillä oli ylivoimainen älykkyys ihmisiin verrattuna, joskin käyttäytyminen viittasi vain kehittyneeseen eläimeen. Mikä tietenkin oli vielä pelottavampi ajatus, huippuunsa viilattu petoeläin ilman inhimillisiä epäilyksiä.
Artturi hyppäsi ilmaan ja heitti telekinesialla pedon kauemmaksi ja seurasi sitä miekka pystyssä kunnes yletti iskemään pedolta yhden käden irti, potkaisi sitä vatsaan ja sen jälkeen leikkasi pään irti hypäten verisyöksyn alta pois.
Hyppien ja leikaten Artturi tappoi viisi petoa lisää ennen kuin hirviöt salamannopeasti ja yhteistuumin päättivät paeta. Artturi jäi miettimään sitä että puhuivatko ne toisilleen ylä-äänillä vai telepatialla.
Hän tuskin saisi koskaan tietää.
Artturi laskeutui maahan Katen viereen ja pyysi tätä sammuttamaan voimakenttänsä, ja kate teki tämän. Hän oli kalpea ja verta vuosi hänen suustaan.
- Ei hyödytä, matkani päättyy tähän. Oli kunnia matkustaa kanssasi, Artturi.
Artturi pudisti päätään.
- Ei onnistu, tiedän missä, miten ja milloin kuolet, ja se ei ole täällä. Tämä sattuu, käännän sinut ympäri.
Nainen huudahti kivusta kun mies käänsi hänet vatsalleen, ja pisti käden naisen selässä olevaan syvän haavan päälle. Hän sulki silmänsä ja hänen kätensä alkoi hohtaa sinisenä.
Verenvuoto loppui ja naisen kipu alkoi helpottaa. Sitten hän viilsi ranteensa auki ja valutti vertaan haavaan ja taas laittoi kätensä sen päälle.
Hän keskittyi ja sulki haavan kokonaan käyttämällä muodonmuutos voimaa muuttaen verensä ihokudokseksi ja haavan muotoiseksi. Osa verestä muuttui korvaamaan sisäelinten saamia vaurioita, tarkkaa puuhaa mutta Artturi tiesi mitä teki.
Minuutin jälkeen Kate nousi ja ihmetteli
- Olen parantunut!
- Et ole, seuraavan tunnin ajan et saa rasittaa itseäsi, tai haava aukeaa, se on vielä hauras. Juo tämä.
Artturi nosti maasta vanhan puisen kupin ja valutti siihen vertaan. Kate ei innostunut mutta teki käskystä ja joi veren. Maku oli epämiellyttävä mutta hän ei enää uskaltanut kyseenalaistaa miehen käskyjä.
Artturi tarkkaili vertaan. Se kimalteli, siinä oli pieniä sinertäviä kiteitä. Hän alkoi kristallisoitua kokonaan, aika alkoi loppua.
- Aikani alkaa loppua, lähdetään.
Pari lähti ulos ja kävelivät katua pitkin. Kate käynnisti keppinsä ja se alkoi hohtaa sinertävänä, Artturi piti miekan esillä.
Sadan metrin kuljettuaan heidät piiritti mustien hirviöiden joukko. Ne odottivat että muodostelma ympärillä oli täydellinen ennenkuin varovasti alkoivat lähestyä.
Älykkäiden olentojen tapaan kukaan ei halunnut olla se joka kuolee ensimmäisenä ihmisten kamalien aseiden voimasta. Artturi kiroili onneaan koska toinen käsi oli vain roikkuva lisäke, joka ei totellut käskyjä.
Silti hän tiesi ettei vihollisjoukko ollut heille ylivoimainen.
Kunnes yllättäen maan läpi liukui tatuoitu mies, nuori, pitkät mustat hiukset, tumman harmaat, lähes mustat silmät, ja hän katsoi paria intensiivisesti.
Artturi ja Kate ottivat varovaisen askeleen taaksepäin.
Artturi huomasi riimujen olevan standardi kiroitusta, mutta kirjoitustapa oli konemainen, eli kirjainmerkit oli liitetty toisiinsa lyhyillä viivoilla eikä sitä luettu lineaarisesti ylhäältä alas tai oikealta vasemmalle, vaan syklisesti sydänriimusta poispäin, seuraten linkkejä. Osa riimuista hohti sinertävänä ja vasemmassa kädessä oli kolme hohtavaa riimua jotka edustivat numeroita.
Numeroita oli kymmenen joista kolme hohti heikosti.
- Jos haluatte apua, pyydän nöyrimmin teitä luottamaan toiseen ihmiseen ja ottamaan kädestäni kiinni. Voitte välttää tämän ylivoimaisen taistelun, ja vien teidät turvaan. Olen Pax Tukal ja tarjoan teille turvapaikkaa.
Artturi oli hyvä lukemaan ihmisiä ja näki ettei mies valehdellut joten hän ojensi kätensä ja mies tarttui siihen. Artturi nyökkäsi naiselle joka myös otti kädestä kiinni. Mies sanoi sanan joka sai heidät hohtamaan heikosti. Sitten hän halasi paria tiukasti ja maa heidän allaan alkoi pehmentyä.
Tiukan reiän läpi he liukuivat maan alle ja päätyivät luolaan jossa kaksi tatuoitua henkilöä, kääpiö ja nainen odottivat.
Pelastajan iholla yksi riimu oli sammunut, hänellä oli enää kaksi riimua hehkuvana.
Kate avasi suunsa ensimmäisenä.
- Eihän magiaa voi käyttää Venuksessa, miten teit tuon??
Kohteliaasti mies otti etäisyyttä ja sanoi
- Mestarimme keksi tavan tehdä sen aikoja sitten, ja siitä lähtien hän on ollut kuninkaamme. Magiamme on rajattua mutta ei luo melua ympäristöön.
Mies laittoi kätensä naisen sydänriimulle joka oli vasemman rinnan yläosassa ja Artturi katsoi miten kolme numeroriimua naisen kädessä himmeni ja kolme riimua alkoi hohtaa miehen kädessä.
- Siirät voimaa naiselta itsellesi.
Mies, Pax nyökkäsi.
- Olet tarkkasilmäinen. Tule, mennään kuningattaren luo, hän on ennustanut saapumisesi.
Kate muuttui kalpeaksi, mutta Artturi ajatteli vain että taas yksi nainen joka kaipasi lisää valtaa liittämällä itsensä häneen, ei kiitos.
Artturi kuuli käytävän päässä otuksien ääniä.
- Kuulen ne, hirviöt saapuvat, hän sanoi.
Mies nyökkäsi
- Kiitos, tännepäin. Et taida olla tavallinen ihminen, varsinkin kun selvisitte pohjoisnavalle asti. Mitä kykyjä teillä on?
Kun he lähtivät juoksuun Artturi kertoi että hän oli eräänlainen maagi joka oli erikoistunut muodonmuutoksiin ja telepaattisiin voimiin.
Naisen hän kertoi omaavan uskomattoman haarniskan joka teki hänestä lähes voittamattoman.
Artturi alkoi tuntea voiman palaavaan käteen, hitaasti mutta varmasti.
- Hei, minä muistan tämän paikan!
Kate oli pyllähtää pepullensa.
- Miten niin? tämähän on tuhansia vuosia vanha!
- Enemmän, sanoi artturi.
Artturi leikkasi juuria irti ja paljasti oven yläpuolella olevan kirjoituksen.
Kate ei tunnistanut merkkejä, se ei ollut mitään kirjoitusta jota hän olisi nähnyt käytettävän.
- Se on vanhaa foneettista kirjoitusta, joka oli vallitseva aurinkokuntaa asutettaessa.
Katen ilme oli hyvin kysyvä.
- Siis jokainen kirjain vastaa yhtä äännettä. Katso, R - o - o - p - e - n n - u - u - d - e - l - i - b - a - a - r - i, lausutaan Roopen Nuudelibaari.
Se on siis ravintola. Katsotaan mitä sieltä löytyy.
Kate ihmetteli kirjaimia ja tajusi että foneettinen kirjoitus oli itseasiassa hyvä idea, minkä tahansa sanan pystyi ilmaisemaan sillä.
Kuvakirjoitus oli tietenkin nopeampi lukea mutta joillekin sanoille oli vaikea keksiä merkkiä, siinä foneettinen kirjoitus oli hyvä.
Pari astui sisään ja Artturi rupesi siivoamaan pöytiä. Lattialta hän löysi luurangon jonka käsissä oli valkoinen lyhyt miekka.
Artturi nosti sen ja katseli sitä hetken, sitten hänen ilmeensä kirkastui.
- ei kai..!
Artturi heilautti miekkaa pöydän läpi ja kivinen pöytä halkesi helposti. Artturi meni ulos ja katkoi oksia ja kiviä.
Kate huolestui ja kysyi
- Moi, sekositsäjo?
Artturi osoitti hänelle miekkaa
- Katso, adamantiumia!
Kate katsoi häntä ihmetellen
- ja se tarkoittaa sitä että..?
- Sitä että tämä ase on rakennettu pienistä nanoteknisistä hiiliputkista. Siksi se on äärimmäisen kestävä ja siis lähes tuhoutumaton.
Ihmeellistä on se että se on pysynyt näin terävänä kaikki nämä tuhannet vuodet.
Kate nauroi hänelle
- hei hiili on mustaa, ei valkoista.
Artturi ihmetteli hetken mitä Kate tarkoitti kunnes tajusi
- Ei tietenkään, puuhiili on mustaa, mutta myös timantti on hiiltä, ja sehän on läpinäkyvää. Hiilen väri riippuu sen koostumuksesta, ja nämä nanoputket tekevät siitä valkoista.
Kate vain naurahti
- Timantti muka hiiltä... Olet hassu, timantti on timanttia, niinkuin kivi on kiveä ja vesi on vettä. Puhut hassuja.
- Umph, vastasi artturi.
Artturi antoi miekan naiselle joka ihmetteli sen keveyttä. Sitten Artturi päätti antaa naiselle selässä kantamaansa bo-keppiä, joka kulki kätevästi kahtia taitettuna, ketjun yhdistämänä.
- tästä napista voi säätää kepin aseistusta, minä taidan leikkiä hiilimiekalla pari päivää.
- Entä se ruoka puoli?
- joojoo, mennään kokkailemaan.
Artturi etsi keittiön ja grillaili metsästämiään ruokia psionisella tulella, ja he söivät ja nukahtivat pöydän ääreen.
Kate havahtui enneuneen jossa iso musta hirviö paljasti suunsa josta paljastui isot terävät, metallisen näköiset hampaat. Suusta työntyi kieli esiin jossa siinäkin oli hampaat.
Herättyään hän katseli ympärilleen ja tajusi auringon kiertäneen siihen suuntaan ettei sisälle paljoa valoa tullut, silti hän hämärässä näki pöytien alla liikkuvan ihmisen kokoisia olentoja.
Hän kuiskasi artturille, herää! Mutta Artturi vain nukkui. Hitaasti Kate nousi ja otti Bo-kepin käteensä jonka jälkeen yksi otus hypähti äkillisesti hänen kimppuunsa.
Kate tiputti kepin ja ampui repulsorilla otuksen seinän läpi.
Salamana Artturi oli hereillä ja hyppäsi viereisen pöydän päälle ja vaistomaisesti leikkasi hänen kimppuun hyökkäävän hirviön vatsan auki niin että musta veri lensi hänen päälleen.
Artturi kääntyi kohdatakseen toisen otuksen takanaan eikä huomannut kuinka musta veri alkoi syövyttää hänen miekkakättään ja vatsaansa.
Kun hän oli leikkaamassa toisen hirviön kättä irti hän tajusi miekkakätensä heikkenevän käyttökelvottomaksi, ja vasta sitten hän tajusi vaurionsa täyden laajuuden.
Hän vilkaisi naista ja näki tämän kolmen otuksen alla voimakenttä täydessä voimassaan, peilinkirkkaan hopeisena. Tehokkain voimakenttä päästi hitaasti etenevän aineen läpi, muuten hengittäminen ei olisi mahdollista,
ja kukaan ei ollut keksinyt keinoa estää tätä. Artturi katseli kuinka hirviöt alkoivat valua hänen seuralaisensa kimppuun.
- Pois! hän huusi ja heitti tahdonvoimallaan pedot pois Katen päältä, jolloin metalliset kynnet viilsivät häntä oikeasta kädestä. Mies heitti miekkansa vasempaan käteen ja mietti ettei happo hiileen tehoisi, ja iski sen otuksen kurkkuun.
Se oli ensimmäinen hetki tutkia otuksia hetken verran. Ei silmiä, suun yläpuolella oli omituinen rasvapoimu joka toi mieleen delfiinin. Silloin Artturi tajusi kuulleensa jotain omituista värinää ilmassa. Hän laajensi kuuloaluettaan ylätaajuuksiin ja kuuli kuinka otukset lähettivät tasaista korkeaa kimeää huutoa kallostaan. Nämä otukset näkivät kaikuluotaimella, yhdistelmä delfiinin ja lepakon näkökykyä. Erittäin toimiva ratkaisu maan-alla tai öisin.
Kun Artturi oli parantanut kuuloaan hän heti pystyi aistimaan missä otukset kulkivat, sillä kukaan ei nähnyt häntä ilman että hän olisi kuullut sen. Oikealta hyökkäävä hirviö sai huomata sen kun artturi pyörähti ja iski otusta kohti, johon hän ei osunut sen takia että Kate oli ehtinyt ampua petoa ensin, ja se lennähti isossa kaaressa seinään. Samassa Kate kalpeni, hän tunsi terävän piikin selässään.
Artturi huomasi pedon joka oli onnistunut pistämään terävän piikin voimakentän läpi riittävän hitaalla iskulla. Otuksilla oli hyvin iso pitkulainen pää ja oli täysin mahdollista että heillä oli ylivoimainen älykkyys ihmisiin verrattuna, joskin käyttäytyminen viittasi vain kehittyneeseen eläimeen. Mikä tietenkin oli vielä pelottavampi ajatus, huippuunsa viilattu petoeläin ilman inhimillisiä epäilyksiä.
Artturi hyppäsi ilmaan ja heitti telekinesialla pedon kauemmaksi ja seurasi sitä miekka pystyssä kunnes yletti iskemään pedolta yhden käden irti, potkaisi sitä vatsaan ja sen jälkeen leikkasi pään irti hypäten verisyöksyn alta pois.
Hyppien ja leikaten Artturi tappoi viisi petoa lisää ennen kuin hirviöt salamannopeasti ja yhteistuumin päättivät paeta. Artturi jäi miettimään sitä että puhuivatko ne toisilleen ylä-äänillä vai telepatialla.
Hän tuskin saisi koskaan tietää.
Artturi laskeutui maahan Katen viereen ja pyysi tätä sammuttamaan voimakenttänsä, ja kate teki tämän. Hän oli kalpea ja verta vuosi hänen suustaan.
- Ei hyödytä, matkani päättyy tähän. Oli kunnia matkustaa kanssasi, Artturi.
Artturi pudisti päätään.
- Ei onnistu, tiedän missä, miten ja milloin kuolet, ja se ei ole täällä. Tämä sattuu, käännän sinut ympäri.
Nainen huudahti kivusta kun mies käänsi hänet vatsalleen, ja pisti käden naisen selässä olevaan syvän haavan päälle. Hän sulki silmänsä ja hänen kätensä alkoi hohtaa sinisenä.
Verenvuoto loppui ja naisen kipu alkoi helpottaa. Sitten hän viilsi ranteensa auki ja valutti vertaan haavaan ja taas laittoi kätensä sen päälle.
Hän keskittyi ja sulki haavan kokonaan käyttämällä muodonmuutos voimaa muuttaen verensä ihokudokseksi ja haavan muotoiseksi. Osa verestä muuttui korvaamaan sisäelinten saamia vaurioita, tarkkaa puuhaa mutta Artturi tiesi mitä teki.
Minuutin jälkeen Kate nousi ja ihmetteli
- Olen parantunut!
- Et ole, seuraavan tunnin ajan et saa rasittaa itseäsi, tai haava aukeaa, se on vielä hauras. Juo tämä.
Artturi nosti maasta vanhan puisen kupin ja valutti siihen vertaan. Kate ei innostunut mutta teki käskystä ja joi veren. Maku oli epämiellyttävä mutta hän ei enää uskaltanut kyseenalaistaa miehen käskyjä.
Artturi tarkkaili vertaan. Se kimalteli, siinä oli pieniä sinertäviä kiteitä. Hän alkoi kristallisoitua kokonaan, aika alkoi loppua.
- Aikani alkaa loppua, lähdetään.
Pari lähti ulos ja kävelivät katua pitkin. Kate käynnisti keppinsä ja se alkoi hohtaa sinertävänä, Artturi piti miekan esillä.
Sadan metrin kuljettuaan heidät piiritti mustien hirviöiden joukko. Ne odottivat että muodostelma ympärillä oli täydellinen ennenkuin varovasti alkoivat lähestyä.
Älykkäiden olentojen tapaan kukaan ei halunnut olla se joka kuolee ensimmäisenä ihmisten kamalien aseiden voimasta. Artturi kiroili onneaan koska toinen käsi oli vain roikkuva lisäke, joka ei totellut käskyjä.
Silti hän tiesi ettei vihollisjoukko ollut heille ylivoimainen.
Kunnes yllättäen maan läpi liukui tatuoitu mies, nuori, pitkät mustat hiukset, tumman harmaat, lähes mustat silmät, ja hän katsoi paria intensiivisesti.
Artturi ja Kate ottivat varovaisen askeleen taaksepäin.
Artturi huomasi riimujen olevan standardi kiroitusta, mutta kirjoitustapa oli konemainen, eli kirjainmerkit oli liitetty toisiinsa lyhyillä viivoilla eikä sitä luettu lineaarisesti ylhäältä alas tai oikealta vasemmalle, vaan syklisesti sydänriimusta poispäin, seuraten linkkejä. Osa riimuista hohti sinertävänä ja vasemmassa kädessä oli kolme hohtavaa riimua jotka edustivat numeroita.
Numeroita oli kymmenen joista kolme hohti heikosti.
- Jos haluatte apua, pyydän nöyrimmin teitä luottamaan toiseen ihmiseen ja ottamaan kädestäni kiinni. Voitte välttää tämän ylivoimaisen taistelun, ja vien teidät turvaan. Olen Pax Tukal ja tarjoan teille turvapaikkaa.
Artturi oli hyvä lukemaan ihmisiä ja näki ettei mies valehdellut joten hän ojensi kätensä ja mies tarttui siihen. Artturi nyökkäsi naiselle joka myös otti kädestä kiinni. Mies sanoi sanan joka sai heidät hohtamaan heikosti. Sitten hän halasi paria tiukasti ja maa heidän allaan alkoi pehmentyä.
Tiukan reiän läpi he liukuivat maan alle ja päätyivät luolaan jossa kaksi tatuoitua henkilöä, kääpiö ja nainen odottivat.
Pelastajan iholla yksi riimu oli sammunut, hänellä oli enää kaksi riimua hehkuvana.
Kate avasi suunsa ensimmäisenä.
- Eihän magiaa voi käyttää Venuksessa, miten teit tuon??
Kohteliaasti mies otti etäisyyttä ja sanoi
- Mestarimme keksi tavan tehdä sen aikoja sitten, ja siitä lähtien hän on ollut kuninkaamme. Magiamme on rajattua mutta ei luo melua ympäristöön.
Mies laittoi kätensä naisen sydänriimulle joka oli vasemman rinnan yläosassa ja Artturi katsoi miten kolme numeroriimua naisen kädessä himmeni ja kolme riimua alkoi hohtaa miehen kädessä.
- Siirät voimaa naiselta itsellesi.
Mies, Pax nyökkäsi.
- Olet tarkkasilmäinen. Tule, mennään kuningattaren luo, hän on ennustanut saapumisesi.
Kate muuttui kalpeaksi, mutta Artturi ajatteli vain että taas yksi nainen joka kaipasi lisää valtaa liittämällä itsensä häneen, ei kiitos.
Artturi kuuli käytävän päässä otuksien ääniä.
- Kuulen ne, hirviöt saapuvat, hän sanoi.
Mies nyökkäsi
- Kiitos, tännepäin. Et taida olla tavallinen ihminen, varsinkin kun selvisitte pohjoisnavalle asti. Mitä kykyjä teillä on?
Kun he lähtivät juoksuun Artturi kertoi että hän oli eräänlainen maagi joka oli erikoistunut muodonmuutoksiin ja telepaattisiin voimiin.
Naisen hän kertoi omaavan uskomattoman haarniskan joka teki hänestä lähes voittamattoman.
Artturi alkoi tuntea voiman palaavaan käteen, hitaasti mutta varmasti.
Comments