Syntymä

Vanha mies katseli hopeista puuta hartaasti. Hänellä oli harmaa kaapu hienointa silkkiä, harmahtavat lähes valkoiset hiukset ja saman värinen parta. Hän katseli puuta yleensä Damokleen leikatessa puun mutta viime viikkoina hän oli viettänyt kokonaisia päiviä puun ääressä tarkkaillen oksien suojissa olevaa siementä.

Se oli iso, kun herneen palko, vain hopeinen. Joka päivä sietämätön kuumuus iski huoneeseen kun Damokleen lieskat iskivät katossa olevasta reiästä puun päälle puhdistaen sen taivaallisella valollaan.

Hopeista siementä se ei koskaan vahingoittanut, vaikka jokainen ihminen huoneessa paloi karrelle, niinä kertoina kun Marsille uhreja annettiin, tai vankeja päätettiin teloittaa.

Vanha mies päätti mennä timantti portin taakse koska Damokleen kirkkaus alkoi jo käydä polttavaksi. Minuutin päästä liekit kuumentaisivat huoneen sietämättömäksi elämälle.

Kaksi todella isoa ja lihaksikasta vartijaa kumarsivat hänelle ja jatkoivat painavaan Naginataan nojaamistaan vakavina. Oli suuri kunnia vartioida hopea puuta.

Nuori oppipoika laski katseensa maahan vanhan mestarin saapuessa samaan tilaan, ja piti sitä maahan luotuna.

Hirvittävä kirkas valo täytti hopeapuuhuoneen, ja ylipappi ja velho laittoi mustat lasit silmilleen ja jäi katsomaan siementä.

Hän järkyttyi siemenen pudottua maahan ja käski noviisin äkkiä noutamaan kaksi arkkimaagia paikalle. Noviisi kumarsi ja nosti kätensä, vihreä piiri ilmestyi käden eteen ja hän valikoi nopeasti sarjan riimuja kunnes oli valmis, keskittyi ja katosi.

Hirvittävän kirkkauden mentyä ohi kaksi muinaista maagia saapui paikalle, yksi mustatukkainen ja mustakaapuinen, ja toinen, vanha nainen ruskeilla hiuksilla ja vihreällä kaavulla. Nainen oli vanha vain iältään, hänen piirteensä olivat petomaiset mutta nuoret, ja mustakaapuisella miehellä oli punaiset kasvot ja isot sarvet otsalla, hän näytti demonilta, mutta ei ollut sellainen.

Demoniset piirteet oli merkki siitä että liian usein hän oli venyttänyt voimansa äärimmilleen ja keho oli antanut periksi ja menettänyt inhimillisyyttä. Valkoinen maagi heilutti päätään usein katsoessaan arkkimaagitovereitaan. Liian nopeasti he etsivät valtaa ymmärtämättä että samalla he lyhensivät omaa elinikäänsä. Valkoinen velho oli jo yli kolmesataa vuotta vanha, yli sata vuotta vanhempi kuin nainen ja toista sataa vuotta vanhempi kuin mies.

He eivät koskaan eläisi niin vanhaksi kuin hän. Hiljaa hyvää tulee.

- Tulkaa, siemen kuoriutuu pian. Ennustukset toteutuvat pian, selestiaalinen lapsi syntyy!

Jännitys oli veitsellä leikattavaa.

Maagit kiirehtivät hopeiseen huoneeseen ja muodostivat puolikaaren siemenen ympärille jonka sisällä oli nähtävissä selvästi ihmiskehon muodot, kun se yritti murtautua kotelostaan.

Kärsivällisesti he odottivat monta minuuttia auttamatta kotelostaan murtautuvaa ihmistä, kunnes käsi läpäisi heikkenevän kalvon.

Se oli siro naisen käsi, jossa oli pitkähköt ja terävät mustat kynnet. Toinen käsi repäisi aukkoa suuremmaksi ja sen perässä tunkeutui mustahiuksinen naisen pää läpinäkyvän liman peittämänä.

Hän kiljaisi tuskaisesti, hitaasti ja voimakkaasti ja nousi reiästä seisomaan, alasti ja sekavana.

Vaalean punainen lima peitti hänet mutta se ei pystynyt peittämään hänen laihaa alastonta vartaloaan eikä yllättävän suuria ja kiinteitä rintojaan. Nainen katseli velhoja poissaolevana kuin ymmärtämättä mitä katseli.

Valkoinen arkkimaagi kumarsi ensimmäisenä ja muut seurasivat elettä.
- Kunnianarvoisa jumalainen olento, me kolme kuningasta, kumarramme edessänne ja luovutamme itsemme ja kuningaskuntamme alaisuutenne, mikäli sitä toivotte. Millä nimellä saamme kutsua teitä?

Nainen huojuvin askelin käveli vanhan miehen luo ja nosti tämän seisomaan leuastaan, ja katseli tätä ruskeilla silmillään hetken, hän kallisti päätään oikealle, hän kallisti päätään vasemmalle ja hänen otsansa meni kurttuun.

- Mies? hän sanoi ihmetellen ja arkkimaagi hämmentyneenä vilkaisi sivulleen vierellään kyyristelevää druidia.

Mies nyökkäsi ja sanoi
- Mies, kyllä minä olen mies. Hän alkoi olla peloissaan kun huomasi ettei taivaallinen olento oikein tuntunut ymmärtävän mitään.

- Ei pidä tappaa, nainen sanoi viattomalla äänellään. Sitten hän laski kätensä ja nyökkäsi merkitsevästi arkkimaagille.
- ei pidä tappaa, sanoi arkkimaagi, haluatteko että kuningaskunnissamme tulee voimaan kielto ihmisten tappamisesta? Ymmärrän, vaikkakin vihollisemme varmaan yrittää käyttää tilannetta hyväkseen.
- Miksi? Tyttö sanoi.

Arkkimaagi änkytti.
- No jos emme voi käyttää armeijaamme... niin meitä pidetään heikkoina ja viholliset valtaavat maamme...

Nuori nainen kurtisti kulmiaan. Hän heilutti päätään kieltäväksi.
- Miksi ei saa tappaa??!

Saman tien hän iski sormensa miehen kurkun läpi antaen miehelle muutama sekuntia aikaa ymmärtää olevansa kuollut. Mustan ja vihreän velhon silmät laajentuivat ja he lamaantuivat hetkeksi.

Kun valkoinen velho romahti maahan, he salamana lähtivät toimeen, pyörittäen loitsuja sormillaan ja sanoillaan samalla peruuttaen turvallisemmalle etäisyydelle.

Nuori nainen vain rauhallisesti katsoi heitä ja ensimmäisten loitsujen iskiessä hän levollisesti vain siirtyi alta mahdottomalla nopeudella rauhallisella sulavalla liikkeellä ja hän vain liukui nopeilla kevyillä askelilla loitsujen läpi, kuin tanssien, kunnes pääsi mustan velhon viereen ja kevyellä liikkeellä iski miehen pään irti.

Vihreä velho, Druidi, manasi kaikki mahdolliset ötökät ja pedot avukseen ja huone oli pian täynnä toisiaan vihamielisempiä eläimiä jotka joukoin sankoin hyökkäsivät naisen kimppuun.

Mutta nainen vain kääntyi ja katseli velhoa.

- Pitää muistaa, miksi ei saa tappaa. Poika ei pidä siitä, poika tärkeä, pitää kuunnella poikaa.

Hän joutui väistämään petoja ja ajattelematta asiaa yhtään samalla irrotti isommilta eläimiltä jäseniä ja hyönteisistä hän oli täysin välinpitämättä.

- On vaikeaa olla tappamatta, olennot tulevat eteeni ja pyytävät sitä. Tuo nainen on syyllinen, hän pistää minut tappamaan.

Yllättäen nainen olikin arkkidruidin takana ja kuiskasi hänen korvaan:
- Tämä on lahjani sinulle, kaikista lahjoista suurin... Se on kuolema!

Ja niin hän iski kätensä naisen läpi ja siinä oli velhon sydän joka vielä yritti sykkiä ruiskuttaen verta kiveykselle.

Naisen järkyttyneet silmät tuijottivat hänen veristä sydäntään kunnes alkoivat sumentua ja kadottivat elämän kipinänsä.

Pian sen jälkeen huoneen eläimet alkoivat unohtaa tehtävänsä ja alkoivat joko paeta tai hyökätä pienempiensä kimppuun.

Verinen taivaallinen nainen meni mustakaapuisen miehen luo ja otti hänen kaapunsa.

-Miksi ihmiset pitävät vaatteita? Ehkä he tietävät olevansa rumia. Pitää naamioitua rumaksi, eivät hyökkää kauniin kimppuun.

Nainen ryhtyi pukemaan kaapua.
-Pitää löytää poika, poika tärkeä.