Hermeksen luolassa
Slaine, Marko, Heini ja Artturi saapuivat ruosteisen metsän reunalle. Musta korppi lensi nuoren miehen kämmenelle ja sanoi.
- Hermesillä on asiaa, tule vien sinut hänen luokseen.
Mies sanoi muutaman sanan kumppaneilleen ja lähti linnun perässä aseenaan vain kaksi veistä.
Hän käveli metsään joka oli rakentunut puista jotka suurimmaksi osaksi koostuivat metalliyhdisteistä, siksi metsä oli ruosteen värinen. Metsä oli täynnä staattista sähköä ja Artturi tiesi että täällä Mars näkisi hänet.
Lintu vei hänet ison puun juurelle ja siellä hän näytti kuoppaa.
- Tuolla on Hermes, muuta en tiedä.
- Kiitos Luna, Artturi sanoi.
Artturi ryömi reiästä läpi ja löysi itsensä mukavasta pienestä mökistä jossa asui alle metrin pituinen vihreä ihmisen kaltainen mies harmaassa pellava kaavussa.
- Tervetuloa Apollo, pieni olento sanoi.
- Moi Hermes.
- Ajattelin kysyä sinulta suoraan siitä autonomiasta. Pitääkö paikkaansa mitä Luna lupaa? Noustessasi kaikki ystäväsi saavat itsenäisyytensä?
- Näin olen luvannut ja näin teen. Jopa minua vastustavat saavat pitää itsenäisyytensä, tosin eivät identiteettiään. Ne jotka vastustavat minua kirjoitetaan uusiksi.
Murheellisen näköinen pikkumies nyökkäsi.
- En tiedä voinko paljoa auttaa sinua mutta lupaan etten estä sinua millään tavoin. Marsilla ja minulla on pitkä liitto ja se on hänen luonnettaan vastaan peräytyä taistelusta, hän ei siihen pysty. Pyydän armeliaisuutta hänen puolestaan.
- No katsotaan. Nyt pitäisi keksiä kuinka pääsen Samin temppeliin.
- No se on helppoa, sinä tarvitset kutsun. Kas tässä.
Hermes ojensi miehelle talismaanin.
- Kun sinulla on tämä, Tylypahkan koulun taiat pitävät sinua sekä velhona että koulun oppilaana.
- Kiitos Hermes!
- Eikä siinä kaikki! Tässä on sinulle aito Omenan iPadi.
Artturin silmät alkoivat hohtaa, kuvannollisesti.
- iPad? Aito, oikea, tasavallan aikainen iPad?
Hermes nyökkäsi. Hän ojensi miehelle ohuen kirjan jossa tuntui olevan vain kannet.
Artturi avasi kirjan ja hologrammiset sivut avautuivat, ja ne kääntyivät samaan tahtiin kun Artturi niitä käänsi aivan kuin aidot.
-Sinä muistit minun lempi tietokoneeni!
Artturin silmiin tuli kyynel.
- Minussa on se osa sinua joka rakasti koneita, isä. Siksi muistan.
Artturi halasi vihreätä kääpiötä, ja lupasi muistaa häntä noustuaan valtaistuimelle.
Sitten hän lähti laivalle ja käski haltioita hakemaan metsästä vettä, sillä jokainen kasvi metsässä oli mestari keräämään ilman kosteuden omaan käyttöönsä. Heidän vesivarastonsa alkio olla lopussa. Ja sen aikaan kun haltiat hakivat vettä, Artturi leikki iPadillä ja pelasi pelejä ja otti valokuvia ympäristöstään kuin pikkupoika jolla oli joulu. Vaikka hänellä oli vanhan mielen sielu ja muistot, oli hän silti jollakin tasolla 13 vuotias poika.
- Hermesillä on asiaa, tule vien sinut hänen luokseen.
Mies sanoi muutaman sanan kumppaneilleen ja lähti linnun perässä aseenaan vain kaksi veistä.
Hän käveli metsään joka oli rakentunut puista jotka suurimmaksi osaksi koostuivat metalliyhdisteistä, siksi metsä oli ruosteen värinen. Metsä oli täynnä staattista sähköä ja Artturi tiesi että täällä Mars näkisi hänet.
Lintu vei hänet ison puun juurelle ja siellä hän näytti kuoppaa.
- Tuolla on Hermes, muuta en tiedä.
- Kiitos Luna, Artturi sanoi.
Artturi ryömi reiästä läpi ja löysi itsensä mukavasta pienestä mökistä jossa asui alle metrin pituinen vihreä ihmisen kaltainen mies harmaassa pellava kaavussa.
- Tervetuloa Apollo, pieni olento sanoi.
- Moi Hermes.
- Ajattelin kysyä sinulta suoraan siitä autonomiasta. Pitääkö paikkaansa mitä Luna lupaa? Noustessasi kaikki ystäväsi saavat itsenäisyytensä?
- Näin olen luvannut ja näin teen. Jopa minua vastustavat saavat pitää itsenäisyytensä, tosin eivät identiteettiään. Ne jotka vastustavat minua kirjoitetaan uusiksi.
Murheellisen näköinen pikkumies nyökkäsi.
- En tiedä voinko paljoa auttaa sinua mutta lupaan etten estä sinua millään tavoin. Marsilla ja minulla on pitkä liitto ja se on hänen luonnettaan vastaan peräytyä taistelusta, hän ei siihen pysty. Pyydän armeliaisuutta hänen puolestaan.
- No katsotaan. Nyt pitäisi keksiä kuinka pääsen Samin temppeliin.
- No se on helppoa, sinä tarvitset kutsun. Kas tässä.
Hermes ojensi miehelle talismaanin.
- Kun sinulla on tämä, Tylypahkan koulun taiat pitävät sinua sekä velhona että koulun oppilaana.
- Kiitos Hermes!
- Eikä siinä kaikki! Tässä on sinulle aito Omenan iPadi.
Artturin silmät alkoivat hohtaa, kuvannollisesti.
- iPad? Aito, oikea, tasavallan aikainen iPad?
Hermes nyökkäsi. Hän ojensi miehelle ohuen kirjan jossa tuntui olevan vain kannet.
Artturi avasi kirjan ja hologrammiset sivut avautuivat, ja ne kääntyivät samaan tahtiin kun Artturi niitä käänsi aivan kuin aidot.
-Sinä muistit minun lempi tietokoneeni!
Artturin silmiin tuli kyynel.
- Minussa on se osa sinua joka rakasti koneita, isä. Siksi muistan.
Artturi halasi vihreätä kääpiötä, ja lupasi muistaa häntä noustuaan valtaistuimelle.
Sitten hän lähti laivalle ja käski haltioita hakemaan metsästä vettä, sillä jokainen kasvi metsässä oli mestari keräämään ilman kosteuden omaan käyttöönsä. Heidän vesivarastonsa alkio olla lopussa. Ja sen aikaan kun haltiat hakivat vettä, Artturi leikki iPadillä ja pelasi pelejä ja otti valokuvia ympäristöstään kuin pikkupoika jolla oli joulu. Vaikka hänellä oli vanhan mielen sielu ja muistot, oli hän silti jollakin tasolla 13 vuotias poika.
Comments