Sylvian Satu

Metsät vihertää, kukat kasvaa, lämmin tuuli, saateen kaaren värit. Lennän unissani, ... Leikin pihalla, näin kallion joka oli hohtavia värejä. Tahdoin nähdä mitä siellä oli. ... Näin lohikäärmeen täynnä hohtavia värejä. Me ystävystyimme, leikin sen kanssa, ruokin sitä, joka päivä, joka paikkaan, pilvestä pilveen, pilvien väri vaihtuu. Aina kunnon sateenkaari, liumme sitä pitkin, ja lohikäärme siitä voimia saa.
Pilvestä pilveen, ja pilven väri vaihtuu.
...
Eräänä päivänä tämä lohikäärme kuoli. Kylvin lohikäärmeen veressä.

kun heräsin, olin täynnä voimia.
Huomasin olevani lohikäärmeen tyttö, ja niin olinkin.
Lensin joka päivä pilvestä pilveen. Ja vaihdoin kukkien värejä, ja harmaita taloja ei enää ollut.
Tunsin sen sydämessäni, sen oikean voiman, aina elämäni loppuun asti.

Comments

artturin tarinoita said…
Sylvian kertoma satu, toukokuu 2006
2:12 AM
Post a Comment

Popular posts from this blog

Haltiat

Image
Imperiumin ja tasavallan aikana rikkaat ja mahtavat yrittivät naittaa lapsensa Silverin sukuun koska Silverin perimä oli kaunista ja pitkäikäistä. Lopulta geeniteknikot onnistuivat jäljittelemään Silverin Syndroomaa ja rahalla sai hitaamman aineenvaihdunnan joka kyllä pidensi ikää mutta hidasti myös kasvua ja teki heikommaksi. Silti aitoon Silverin sukuun kuuluminen oli status symboli ja ihmiset luottivat jalostukseen enemmän kuin geenimanipulaatioon. Ja hyvästä syystä. Kääpiöt, örkit ja Haltiat eriytyivät omiksi roduikseen geenimanipulaation takia. • örkit syntyivät raa-an geenimanipulaation seurauksena eivätkä he enää olleet geneettisesti ihmisiä. • kääpiöt syntyivät osaksi sopeutumisesta suurempaan painovoimaan, mutta geenimanipulaatio lopulta eriytti heidät omaksi rodukseen. • Haltiat taas syntyivät aluksi jalostuksen seurauksena, mutta kun geenimanipuloidut pitkäikäiset sekoittuivat Silverin sukuun,tapahtui sukupolvien aikana mutaatioita jonka seurauksena suku eriytyi omaksi roduk...
Read more

Dungeon-Fu, Slaine

Tukkaisen linnan sellin luokse käveli ylväs yöhaltia loistokkaissa vaatteissa. Hänen valkoiset aatelisvaatteensa oli koristeltu hopeisilla ornamenteilla, hänen pitkä takkinsa ylsi polviin asti, ja hänen musta kävelykeppinsä päässä oli norsunluinen haukka. Hänen pitkät valkoiset hiuksensa olivat ponihännällä ja hänen silmänsä olivat aurinkolasien peittämät vaikka sisällä oli hämärää. Vartija oli keskimittainen ja pullea ihminen, hänen kasvoissaan oli jo sänki alkanut kasvaa vähän, ja hän otti asennon haltian kävellessä paikalle. "Vanki on täällä" Vartija katsoi tyhjyyteen kun haltia meni kaltereiden eteen katsomaan vankia. "Isä, sinä tulit! Ei tarvinnut odotella kuin... 60 vuotta! hienoa." Slaine von mithrangar mardon katsoi tuomitsevaa isäänsä. Hänen valkoiset hiuksensa olivat sekaisin, hänen harmaissa silmissään oli pientä punerrusta koska hän oli vielä krapulassa edellis illan juomingeista. "Olen sopinut paikallisen tuomarin kanssa että vältät oik...
Read more

Vuosituhannen taistelu

Hän haistoi maidon, kanelin, hunajan. Hän kellui tyhjyydessä, ajoittain kuullen tuttuja ääniä. Hän tunsi nipuistelyä ympäri kehoaan. Samira. Hänen unessaan nainen puhui hänestä. Artturi kävi unessaan läpi viime päivien tapahtumia. Hän oli kävellyt portista, Kairolaiset ja Egyptiläiset olivat marssineet Rooman torille hänen perässään ja itse Ares oli odottamassa. Ylväästi sodan jumala haastoi enkelinkasvoisen ja vartaloisen Artturin kaksintaisteluun ja hän oli hyväksynyt haasteen. He lensivät Kolosseumille ja Anita oli seurannut häntä. Punainen paroni noudatti käskyä ja lähti ohjaamaan egyptiläisiä Rooman maaseudulle. Rooman sotilaat eivät estäneet heitä koska he keskittyivät seuraamaan vuosituhannen kaksintaistelua, omaa tyhmyyttään. He aloittivat rauhallisella miekkataistelulla, joka päättyi Artturin aseen sirpaloitumiseen. Kun Artturi potkaisi Areksen kauemmas, alkoi taistelu riehaantua. Tulipallot ja energiasäteet alkoivat lentää, sivullisia alkoi kaatua sata määrin. Katselijat alko...
Read more