Lumikoto
Lumikoto on mielenkiintoinen paikka. Se on puusta ja lumesta rakennettu pikkukaupunki etelänavan reunalla. Sen reunamilla on ihan oikea metsä joka ympäröi kaupunkia suojellen Neptunuksen säälimättömiltä tuulilta, ja arvasit oikein, ne puut kasvavat lumessa. Ei ole mikään yllätys että ne kasvavat hitaasti.
Lumikoto on satamakaupunki, ja se elää kaupankäynnillä. Hyvin hyvin rikkaat velhot ostavat tarvitsemiaan asioita röyhkeällä ylihinnalla ymmärtämättä asiaa ollenkaan. Neptunuksen ainoa ja paras velhokoulu tylytalvi opettaa viherverisiä saavuttamaan potentiaalinsa, samalla velkaannuttaen oppilaat käsittämättömästi.
Mutta se ei huoleta ketään, magian oppilailla on loputon luotto, he tienaavat velkansa parissa vuodessa ja voivat elää ylellistä elämää loppu elämänsä, ja opettajat ovat tyytyväisiä, ja rikkaita.
Artturi, Anita ja haltiat saapuivat lumikotoon aurinkoisena kesäpäivänä. Aurinko sijaitsee niin kaunana ettei se paljoa vaikuta lämpötiloihin, mutta aavistuksen verran kuitenkin. Tärkein valonlähde on keinotekoinen tähti joka kiertää Neptunusta, ja sitä itseasiassa kutsutaan Auringoksi, ja aurinkokunnan keskustassa taas on Sol, kylmä ja kaukainen tähti.
-Tääl on kylmä! Anita hytisi.
-Mitä sinä valitat, lämmin päivä, ainoastaan miinus 60 astetta Marko kommentoi, satiirisesti Anita toivoi.
Artturi oli taikasauvallaan kasvattanut heille kunnolliset turkisviitat ja talvivaatteet, mutta aika paljon totuttelua sää vaati kuitenkin. Hämmentävää oli velhot, naiset ja miehet jotka kulkivat ohuissa kaavuissaan ja mekoissaan ilman mitään vilustumisen merkkejä. Artturi ehdotti heidän kaapujensa suojaavan heitä kylmältä taikuuden avulla, hän oli itsekin tehnyt kokeita suojakentän avulla yrittäen tehdä siihen parametri muutoksia ilman onnistumisen kokemuksia, mutta hän onnistui tuhota laivan maston ja heittää jokaisen kannella olevan hyiseen mereen. Laivan kapteenina hän joutui vain viikoksi perunateatteriin eikä kivuliaaseen hukkumiskuolemaan mikä muuten olisi ollut kohtalona.
Erik vei heidät tuntemansa kauppiaan luokse ja seurue meni sisälle, Artturi viimeisenä, kun hänelle tuli omituinen tunne vaarasta.
Hän kääntyi katsoakseen taakseen kun tajusi ajan hidastuneen tavattomasti. Pieniä lumihiukkasia leijui ilmassa tippumatta, ja hänen takanaan leijui nuoli lähestyen uhkaavasti hänen naamaansa.
Artturi lähti väistämään mutta tunsi kulkevansa paksun tervan läpi, niin hitaasti hän liikkui. Nuoli raapaisi hänen korvaansa halkaisten sen pahasti. Onneksi hän uskoi pystyvänsä parantamaan sen ilman arpea.
Mutta kylmä hiki nousi hänen niskaansa, tietenkin vain tunteena, niin hitaasti aika kulki, kun hän tajusi Anitan olleen hänen edessään kulkiessaan sisään kauppaan, eli hän oli suoraan nuolen tiellä!
Taas tuskallisen hitaasti liikkuen hän kääntyi ja yritti ottaa nuolesta kiinni ennenkuin se osuisi Anitaan mutta ymmärsi sitten kätensä olevan aivan liian hidas tehtävään, sitten hän keskitti mielensä nuoleen ja yritti työntää sitä sivulle.
Aluksi ei mitään mutta sitten nuolen kurssi lähti muuttumaan ohjaten sitä paraboliseen kaareen ohjaten nuolen suoraan oven karmiin.
Twing!! aika siirtyi normaaliin nopeuteen, Anita kääntyi pelästyneenä ja katsoi Artturia, joka kääntyi katsomaan taaksepäin nähden jousiampujan kadun toisella puolella katolla. Se ei ollut ihminen, se näytti hirviöltä siniseltä laguunilta. Raivonsa hän purki salamaan joka lähti hänen sormenpäistään hirviötä kohden, mutta hirviö vain katosi vihreän pamauksen saattelemana, ja artturi osasi vain toivoa että ehkä salama poksautti hirviön tuusannuuskaksi, mutta sisimmässään hän tiesi ettei näin käynyt.
- Mikä se oli??? Anita huudahti.
- Tervetuliais-komitea, minusta tuntuu ettei minusta pidetä täällä, vastasi poika.
Lumikoto on satamakaupunki, ja se elää kaupankäynnillä. Hyvin hyvin rikkaat velhot ostavat tarvitsemiaan asioita röyhkeällä ylihinnalla ymmärtämättä asiaa ollenkaan. Neptunuksen ainoa ja paras velhokoulu tylytalvi opettaa viherverisiä saavuttamaan potentiaalinsa, samalla velkaannuttaen oppilaat käsittämättömästi.
Mutta se ei huoleta ketään, magian oppilailla on loputon luotto, he tienaavat velkansa parissa vuodessa ja voivat elää ylellistä elämää loppu elämänsä, ja opettajat ovat tyytyväisiä, ja rikkaita.
Artturi, Anita ja haltiat saapuivat lumikotoon aurinkoisena kesäpäivänä. Aurinko sijaitsee niin kaunana ettei se paljoa vaikuta lämpötiloihin, mutta aavistuksen verran kuitenkin. Tärkein valonlähde on keinotekoinen tähti joka kiertää Neptunusta, ja sitä itseasiassa kutsutaan Auringoksi, ja aurinkokunnan keskustassa taas on Sol, kylmä ja kaukainen tähti.
-Tääl on kylmä! Anita hytisi.
-Mitä sinä valitat, lämmin päivä, ainoastaan miinus 60 astetta Marko kommentoi, satiirisesti Anita toivoi.
Artturi oli taikasauvallaan kasvattanut heille kunnolliset turkisviitat ja talvivaatteet, mutta aika paljon totuttelua sää vaati kuitenkin. Hämmentävää oli velhot, naiset ja miehet jotka kulkivat ohuissa kaavuissaan ja mekoissaan ilman mitään vilustumisen merkkejä. Artturi ehdotti heidän kaapujensa suojaavan heitä kylmältä taikuuden avulla, hän oli itsekin tehnyt kokeita suojakentän avulla yrittäen tehdä siihen parametri muutoksia ilman onnistumisen kokemuksia, mutta hän onnistui tuhota laivan maston ja heittää jokaisen kannella olevan hyiseen mereen. Laivan kapteenina hän joutui vain viikoksi perunateatteriin eikä kivuliaaseen hukkumiskuolemaan mikä muuten olisi ollut kohtalona.
Erik vei heidät tuntemansa kauppiaan luokse ja seurue meni sisälle, Artturi viimeisenä, kun hänelle tuli omituinen tunne vaarasta.
Hän kääntyi katsoakseen taakseen kun tajusi ajan hidastuneen tavattomasti. Pieniä lumihiukkasia leijui ilmassa tippumatta, ja hänen takanaan leijui nuoli lähestyen uhkaavasti hänen naamaansa.
Artturi lähti väistämään mutta tunsi kulkevansa paksun tervan läpi, niin hitaasti hän liikkui. Nuoli raapaisi hänen korvaansa halkaisten sen pahasti. Onneksi hän uskoi pystyvänsä parantamaan sen ilman arpea.
Mutta kylmä hiki nousi hänen niskaansa, tietenkin vain tunteena, niin hitaasti aika kulki, kun hän tajusi Anitan olleen hänen edessään kulkiessaan sisään kauppaan, eli hän oli suoraan nuolen tiellä!
Taas tuskallisen hitaasti liikkuen hän kääntyi ja yritti ottaa nuolesta kiinni ennenkuin se osuisi Anitaan mutta ymmärsi sitten kätensä olevan aivan liian hidas tehtävään, sitten hän keskitti mielensä nuoleen ja yritti työntää sitä sivulle.
Aluksi ei mitään mutta sitten nuolen kurssi lähti muuttumaan ohjaten sitä paraboliseen kaareen ohjaten nuolen suoraan oven karmiin.
Twing!! aika siirtyi normaaliin nopeuteen, Anita kääntyi pelästyneenä ja katsoi Artturia, joka kääntyi katsomaan taaksepäin nähden jousiampujan kadun toisella puolella katolla. Se ei ollut ihminen, se näytti hirviöltä siniseltä laguunilta. Raivonsa hän purki salamaan joka lähti hänen sormenpäistään hirviötä kohden, mutta hirviö vain katosi vihreän pamauksen saattelemana, ja artturi osasi vain toivoa että ehkä salama poksautti hirviön tuusannuuskaksi, mutta sisimmässään hän tiesi ettei näin käynyt.
- Mikä se oli??? Anita huudahti.
- Tervetuliais-komitea, minusta tuntuu ettei minusta pidetä täällä, vastasi poika.
Comments