Sota

Hän katseli planeetan pinnalta kohoavaa laivastoa. Ihmiskunnan historiassa ei ollut vastaavaa tapausta.

Tämä ei ollut vain historian suurin armeija mitä oli koottu. Se oli myös ainoa johon liittyi jokainen kynnelle kykenevä ihminen. Tämä sota ei ollut ihminen vastaan toinen ihminen, vaan epätoivoinen ihmiskunta joka taisteli rotunsa olemassa olon puolesta, ja koskaan ennen ei yhteenkuuluvuuden tunne ollut samalla tasolla.

Jokainen sotilas, mies, nainen ja vanhus tiesi että he todennäköisesti kuolisivat taistelussa, mutta jäämällä kotiin he kuolisivat myös. Ainoa mitä he voisivat tehdä oli antaa toivoa lapsillensa jotka jäivät heidän jälkeen, yksin planeetoilleen keijuandroidien ja muiden koneiden hoitoon.

Hän katsoi erikoisjoukkojansa. Armeijan tarkoitus ei suinkaan ollut tuhota robottilaivastoa, niin kuin hän oli heille sanonut. Laivaston tarkoitus oli ostaa aikaa. Laivasto kestäisi ehkä päivän ja sitten sitä ei olisi enää.

Se kuitenkin antaisi hänelle mahdollisuuden velhojensa avulla hyökätä Aurinkokunnan ytimeen, ihmiskunnan kotiin, ja vallata se takaisin.


Sylvian tehtävä oli tuhota Venus Biopommeillaan. Biopommit oli havaittu parhaaksi tavaksi taistella koneita vastaan. Bio pommi vapautti planeetan ilmakehään munia ja siemeniä yksinkertaisista eläimistä ja kasveista jotka kuoriutuivat saman tien ja minuutin välein mutaatiotuivat sopeutuen ympäristöönsä. Tunnissa planeetalla alkoi esiintyä jo kohtuullisen kehittyneitä olentoja ja päivän jälkeen planeetta oli jo viidakkoa. Villisti lisääntyviä olentoja oli lähes mahdotonta tuhota ja koneille tuli enemmän vahinkoa aseittensa tulittaessa omiaan, kuin mitä he pystyivät saamaan hyötyä.

Biopommien käyttöön oton jälkeen koneet olivat matkineet ideaa esitellen ihmisplaneettoihin kyberpommeja jotka saastuttivat kaiken elämän kyberneettisellä symbiootilla. Mutta kuten kaikessa muussakin, koneet vain matkivat, heillä tuntui puuttuvan täysin kyky innovoida, paitsi siinä suhteessa että he pystyivät nerokkaasti vakoilla ihmisten keksintöjä ja yhdistää niitä tavalla joita ihmiset eivät olleet vielä tai edes koskaan ajatelleet. Koneet virittivät ihmisten teknologiaa äärimmilleen, mutta ihmisten innovointi kyky, kyky luoda jotain ihan uutta piti meidät hengissä.

Sylvia oli tunnetun maailman paras biologi, tuhannen vuoden kokemuksella, ja hänen nuorekas kehonsa oli lähes kokonaan tekno-orgaaninen kone. Muut ihmiset vierastivat häntä sen takia.



Samin tehtävänä oli räjäyttää hopearengas lamauttaen näin Solin puolustusjärjestelmän. Jos tämä energia teknovelho epäonnistuisi, meidän muiden oltavat tulisi hyvin hyvin tukalaksi. Sami rakensi uskomattomia koneita jotka taivuttivat todellisuutta miten hän vain mieli, siirtäen auringon keskustasta plasmaa edessä olevan robotin sisuksiin pelkän tahdon voimalla, tahdon joka ohjasi hänen haarniskansa monimutkaisia koneita jota robotit eivät pystyneet kopioimaan, niin kehittyneitä ne olivat.

Tuhannessa vuodessa hänestä oli tullut yksi maailman parhaista lähitaistelijoista, ehkä jopa isäänsä parempi.



Ronjan tehtävänä oli soluttautua maapallolle ja lamaannuttaa IBM hetkeksi, jotta voisin vallata sen käyttöjärjestelmän asentamalla viruksen joka kopioisi minut kaikkialle IBM'n sisuksiin. IBM, eli Imperial Battle Mind, muuttuisi minuksi. Siitä tulisi Artturi.

Ronja oli täysin siniverinen, hänen verensä ja suuri osaa kehoansa oli koostunut nanokoneista jotka sallivat hänen hallita ympäröivää todellisuutta. Hän pystyi komennella koneita, ampua salamoita, liikutella esineitä tahdonvoimalla. Hänen vaatteensa oli täynnä koneita jotka vahvistivat nanokoneiden toimintaa.

Mariah, biologi ja psyykkisten kykyjen mestari itsekin auttoi Ronjaa.

Renatan, rakkaan vaimoni tehtävä oli vallata Mars. Tuhoon tuomittu tehtävä jonka tarkoituksena oli ostaa minulle aikaa. Rukoilin että hän selviäisi siitä hengissä.

Hän oli vihreä verinen, hänen kehostaan merkittävä osa oli nanokoneita jotka hänen aluksen voimanlähteen avulla pystyi taivuttamaan todellisuutta ja siirtämään asioita paikasta toiseen. Periaatteessa kyky oli sama kuin Samilla mutta monipuolisempi ja heikompi. Siinä missä Sami siirsi massiivisia energia määriä paikasta toiseen, Renata pystyi saastuttamaan koneita nanotekniikalla muuttaen niitä örkeiksi ja peikoiksi, tai vain liittoutumaan ihmisten puolelle.

Ilman alustaan hänen voimansa riittäisi vain lähietäisyydelle jättäen hänet silti uskomattoman vaaralliseksi. Hänen mahtava keijuarmeijansa oli sokean uskollinen hänelle, eikä mikään robottien ohjelmointi pystyisi murtamaan heidän vihaansa koneita vastaan mikä oli koodattu heidän jokaiseen soluunsa.


Toisaalta, minulla oli jokaisesta heistä varmuuskopiot mutta jos epäonnistuisimme, niillä ei olisi mitään arvoa. Robotti armeija oli lähellä Orionia ja tuhoisi minun Kone olemukseni tuossa tuokiossa. Olemassa oloni Ihmis-Jumala hybridinä oli vaakalaudalla.

Tässä sodassa oli oikeasti vain kaksi osapuolta, minä Arthur Silver vastaan se IBM, Imperial Battle mind, ja meidän liittolaiset, minulla ihmiskunta, ja sillä robotti armeijat.

Tähän ajatukseen Artturi heräsi lumikodon lämpimässä hotellissa.