Samiran viimeinen taistelu, Silverin maailma.
Retki ei ollut oikein onnistunut, itseasiassa se oli katastrofi.
vain kaksi haltiaa, Marko ja Heini, sekä kaksi ihmistä, Artturi ja Anita olivat hengissä.
Ja hekin olivat kahleissa synkässä temppelissä maan alla. Seurue oli mennyt vanhaan lähes kokonaan lumen peittämään pyramidiin, jonka sisuksissa piti olla vastaus valtaan, voimaan ja aateluuteen. Historialliset lähteet kertoivat että täällä ensimmäiset aateliset saivat voimansa täällä, Sylvian temppelissä.
Ehkä kaksi tuhatta vuotta sitten oli niin, mutta nyt temppeli oli mustaveristen valtaama. Lepakkovampyyrit ovat eläimellisimpiä kaikista vampyyreistä, enemmän petoja kuin ihmisiä. Vaikka heillä on voimia, ei se tehnyt heistä hyviä sotureita.
Ne olivat heikkorakenteisia, heikkoja ja helposti murtuvia. Seurue tappoi heitä sadoittain, mutta niitä tuli vain lisää ja lisää. Yksi kerrallaan heitä kuoli eikä pakoon päässyt. Ja kuolleet heräsivät lepakkovampyyreinä ja hyökkäsivät toveriensa kimppuun.
Kunnes viimeinen kaatui voimattomana maahan.
Heidät sidottiin ja vietiin kuningattaren holviin. Kuin mehiläisillä kuningatar hallitsi heitä yksinvaltiaana. Vaikka hän oli aivan uskomattoman kaunis, ei se hämännyt ketään. Kuningatar oli synkin, pahin ja korruptoitunein heistä kaikista, ja Artturi aavisteli että kaatuneet pääsivät helpolla.
Se että oli vampyyrien vankina yleensä oli huono merkki, erittäin huono merkki.
Kuningatar joka esitteli itsensä Salmaksi, kertoi kuinka hän pitäisi heitä hengissä vuosisatoja juottamalla omaa vertaan heille. Koko sen ajan he roikkuisivat seinällä ruokkien satoja vampyyrejä.
Uhmakas Marko sylkäisi kuningattaren päälle ja kertoi mieluummin kuolevansa, kukaan heistä ei alistuisi ruoka-automaatiksi.
Salma nauroi syvää ivallista naurua ja lähestyi Markoa hitaasti ja viettelevästi. Hän haisteli miestä ja pisti miehen vastoin tahtoaan hengittämään rintojaan. Markon katse alkoi lasittua ja hän alkoi heilua kuningattaren viettelevän tanssin tahdissa.
Aluksi Heini raivostui miehensä murtumisesta, mutta Artturi selitti että Marko oli lumottu, eikä kukaan heistä voisi vastustaa sitä. Heidän piti vain alistua ja rukoilla ihmettä.
Tällä kertaa ihme tuli nopeasti ja hyvin yllättävässä muodossa.
- teidän korkeutenne, vieras on saapunut, eräs vampyyri sanoi kuningattarelle.
kolme sekuntia kuningatar katsoi vampyyria hämmentyneenä, ja sanoi 'mikä ihmeen vieras, ei täällä käy vieraita!'
- nyt käy, hän käytti muinaista vampyyrien kieltä ja vaati audienssia, perinteet velvoittavat.
- mitkä perinteet? Mikä muinainen kieli??
- on perinteitä jotka ovat teitä vanhempia, rotumme kulta ajoilta. Lyhyesti, meillä on vieras.
petomaisen hirviön takaa tuli mustakaapuinen nainen kasvot peitettynä. Painavat mustat saappaat olivat kuluneita ja Mudan peittämät, mustat nahkahousut olivat myös kuluneet. Vyöllä ei ollut miekkaa, aseita ei ollut näkyvillä.
Naisen kädet olivat hihojen peitossa. Vaatteet olivat lämpimät mutta myös riittämättömät neptunuksen etelänavan hyytävään talvituuleen, ehkä hänen paksu karhun turkkinsa oli jäänyt ulos, kuten heidänkin varusteensa.
Nainen kumarsi kuningattarelle joka oli hämmentynyt tilanteesta. Tuhanteen vuoteen hän oli vain pelotellut vampyyrejään alistumaan, ja harvoin he saivat verta, nyt he olivat herkutelleet ja saivat jopa vieraan. Tilanne oli uusi ja pelottava, oli ehkä helpompaa vain tappaa vieras.
Mutta jos tämä oli vahvempaa vampyyri sukua, olisi hänen henkensä halpa. Hän oli alistanut vampyyrit feromoneillaan, ei voimallaan. Parempi katsoa mitä naisella oli asiaa ja sen jälkeen pistää alamaiset sen kimppuun.
- Puhu koira, saat kymmenen sekuntia anoa että säästän henkesi.
Kuningatar haistoi naisen ja huomasi että hän oli ihminen, vain ihminen. Salma rentoutui.
- En tullut puhumaan, tulin hakemaan vankisi ja tappamaan sinut vastapalveluksena heidän vapauttamisestaan. Ethän tosissaan siedä elämääsi rumana lepakkona!
Artturin henki salpautui. Hän tunsi tuon ylimielisen äänen, tuon äänen joka uhkui itseluottamusta ilman pienintäkään väärää luuloa omista kyvyistään, hän oli nainen jonka ei tarvinnut pelätä ketään elävää tai epäkuollutta päällä maan.
Samira lasku huppunsa ja katsoi Artturia silmiin hetken ja käänsi katseensa kuningattareen. Pelko kuristi kuningatarta hetken, niin röyhkeä nainen oli.
Salman naama muuttui Kobramaiseksi ja vihaisena hän määräsi soturinsa naisen kimppuun.
Pelko sekoittui heränneeseen toivoon vankien sydämessä muuttuen epätoivoksi. Kukaan ei pärjäisi satoja vampyyrejä ja kuningatarta vastaan, alistihan hän Markon sekunneissa.
Artturi tajusi pian huoneen menneen hiljaiseksi. Samiran naamalla oli leveä hymy, taistelukiihko joka määritteli runoilijasoturien koko olemassaolon. Se hetki jonka jälkeen oli vain kaksi mahdollista tulevaisuutta, joko elit täysillä, tai elämäsi päättyisi. Joko tapoit, tai tulit tapetuksi.
Siitä hetkestä he olivat runoilleet satoja vuosia, ja siitä Samira runoilisi vielä vuosia, sillä vaikka hän ei ehtisikään pelastaa heitä, jos häntä se oikeasti kiinnostaisi, niin ei nämä hirviöt häntä tappaisi, poika tunsi sen sydämessään. Hän keksi aina jonkun tavan selviytyä. Ei hän olisi tullut tänne ilman suunnitelmaa.
Samira otti hitaan askeleen ja hänen kätensä tuli hihojen piilosta ja runoilija soturien veitsi välkähti soihtujen valossa. Artturi tajusi vajonneensa hitaaseen aikaan niin kuin lumikodassa vaaran uhatessa, ja nyt hän todellakin oli taas vaarassa.
Artturi pääsi todistamaan todellista taidetta tavalla jota kukaan ennen ei ollut todistanut. Teurastuksen balettia jossa ei ollut yhtään turhaa liikettä, jossa jokainen liike tyrki elämän sammuttamiseen mahdollisimman tehokkaasti ja vaivattomasti.
Hänen kätensä lennähti hitaasti taka-oikealla olevan hirviön kaulan läpi irrottaen irvokkaasti pään, ihmisen luut ovat liian kovia jotta sen voisi tehdä ihmiselle mutta nämä lepakko oliot olivat pehmeitä. Samira jatkoi pyörähtävää liikettä ja käden liike jatkoi myötäpäivää oikealla seisoneen kaulaan irrottaen toisen pään samalla kun hänen askeleensa vei häntä kuningatarta kohti.
Hännystelijät pyrki hänen ja kuningattaren väliin ja Samira haistoi voimakkaan feromonin tuoksahduksen jonka äkillinen pelko sai täyttämään ilman huutaen - rakastakaa minua, suojelkaa minua!
Veitsi laskeutui alas diagonaalisesti avaten kuningattaren neuvonantajan vatsan ja rintakehän helposti kuin keitetyn kalkkunan. Samiran jalka nousi ja potkaisi otuksen pois tieltä kuningattaren päälle. Salma kaatui selälleen sadatellen hidastetulla matalla äänellä kielellä jota ei kukaan ollut käyttänyt vuosisatoihin.
Samira niiasi viuhuvien kynsien ali viiltäen hyökkääjän kyljen auki, mikä valitettavasti vain hidasti, ei pysäyttänyt kuningattaren henkivartijaa. Mutta sillä ei ollut väliä toisen iskun irrottaessa hyökkäävän käden antaen aikaa astua nousevan kuningattaren luo. Hidas sihinä nousi kuningattaren kurkusta koko sen ajan kun Samira leikkasi naisen keski-vartalon auki alavatsasta kurkkuun asti, iski kätensä sisään, otti sydämen ja pyörivällä liikkeellä heitti sen toisen neuvonantajan kurkkuun, sen joka näytti palvovan kuningatartaan ilman feromonien avustustakin.
Vasen käsi heitti kapselin Artturin suuhun ja silmät käskivät pojan hyväksyä se ja niellä. Terve järki uusi väistämään mutta poika avasi suunsa ja nieli kivuliaasti pillerin joka lensi suurella voimalla suoraan hänen kurkkuunsa.
Pelokas vartija keksi pelastaa itsensä ottamalla Artturin panttivangikseen tarraamalla häntä kurkusta ja aikomalla Samiraa pysähtymään. Hän ei ehtinyt avata suutaan kun poika jo oli siirtänyt uudet voimavaransa hirviön leukaan ja hän kiersi sitä ympäri ja ympäri kunnes pää lensi iloisesti ilmaan.
Artturi kiitti jumalia siitä ettei yksikään vampyyri vuotanut verta. Niin huono metsästys maa paikka oli vampyyreille, he varmaan elivät juomalla kalojen verta.
Samira astui Artturin eteen ja otti tämän pään käsiensä väliin ja suuteli intohimoisesti tätä ikuiselta kestävän sekunnin ajan ja kuiskasi 'vapauta itsesi'.
sitten hän polkaisi seinästä vauhtia ja lennähti uskomattomalla voltilla takaisin vampyyri mereen irrottaen jäseniä jokaisella liikkeellä, kunnes Artturi menetti näköyhteyden.
Hän räpsähti normaali aikaan ja katsoi kahleitaan, avasi ne tahdonvoimallaan, ensin kädet, sitten jalat. Hän katsoi Markoa vierellään ja avasi hänen kahleet, samoin Anitan ja Heinin.
Joku vampyyri hyppäsi hänen päälleen mutta hän ampui sen kattoon vahvalla salamalla. Hän ampui neljä salamaa seuraavaan otukseen vasemmalla kädellään ja taas seuraavaan oikealla kädellään.
Sitten hän heilautti kättään ja viisi petoa lensi isossa kaaressa toverinsa päälle, ja Marko huomasi nuoren pojan hehkuvan valoa. Hän oli kuullut mestarien joskus hehkuvan heidän käyttäessään viimeisetkin voimavaransa. Hänen pitäisi jotenkin rauhoittaa poika ennen kuin tämä palaisi loppuun ja kuolisi.
Marko juoksi pojan luo ja huusi tätä lopettamaan mutta poika vain käveli eteenpäin ja käristi petoja. Hän käveli vampyyri kasan päällä Samiran luo ja he siirtyivät taistelemaan selät vastakkain.
Marko, Anita ja Heini huomasivat ettei kukaan välittänyt heistä, vaan kaikki hyökkäsivät tuhoisan kaksikon päälle kuin taisteluhuumassa olevat muurahaiset. He varmastikin olivat jo menettäneet kaiken tietoisuutensa feromonien ohjaten heitä täysin kuningattaren kuoltua. Kuningattaren viimeiset feromonit huusivat kostoa kauan sen kuoleman jälkeen.
Heini nappasi Anitan ja Markon käden ja veti heidät pimeälle käytävälle josta jatkui portaat alaspäin. Lepakoita lensi heidän yli ja liittyi taisteluun omaan kuolemaansa asti, täysin välittämättä ihmis- ja haltia seurueesta.
Kolmikko saapui huoneelle jota valaisi valtava sinihohtoinen kuvio lattialla.
Se oli koostettu ympyröistä jotka muodostivat ympyränmuotoisen kuvion.
- Tämä se on, kuvio josta Artturi kertoi, tämä on se joka antaa meille aatelisvoiman. Kunnioittakaamme Artturin muistoa kulkemalla päämääräämme nyt, ja hakekaamme palkintomme jonka olemme ansainneet.
Anita henkäisi vihaisena
- ei Artturi ole vielä kuollut, älä puhu noin! Sen tappopimun kanssa he voittavat kenet vain!
Heini otti Markon kuviolle ja sanoi:
- Riita poikki ja voita väliin! Ja astui siniselle hohteelle ja siniset kipinät nousivat ilmaan.
- Ei saa pysähtyä sen jälkeen kun on astunut kuviolle!
Mutta heini ei enää kuunnellut, hän eli jo lapsuuttaan. Hän kävi läpi elämänsä solmukohtia ja aina tehdessään oikean valinnan hän kääntyi lähemmäs keskustaa ja tehdessään väärän valinnan hän kääntyi risteyksessä kauemmas keskustasta.
Heini kävi koko elämänsä uudestaan läpi, mutta nyt hän osasi valita paremmin eikä päätynyt enää hotellin siivoojaksi vaan uuden haltiayhteisön hengelliseksi johtajaksi.
Marko astui kuviolle ja harhaili pitkään elämässään tehden enemmän vääriä valintoja kuin hyviä päätyen vielä huonompaan asemaan kuin omassa elämässään, kunnes katuojasta hän ryhdistäytyi ja omistautui heikkojen auttamiseen ja käveli suorinta tietä kuvion keskustaan päättäen unimatkansa Saturnuksen ylipapiksi saarnaten syntisen matkasta pelastukseen.
Marko katosi sinisen hohteen viemänä kuten Heinikin.
Anita eksyi elämässään rikkauksiin ja työhön, hän omisti kaiken aikansa työlle oppimatta koskaan tuntemaan rakkautta tai ystävyyttä. Päästyään neljän sadan ikään, hän omisti jo yhden Neptunuksen kaupungin ja hallitsi sitä hirmuvaltiaan tavoin kunnes törmäsi ihmislapseen, orpoon jonka hän adoptoi.
Rakkaus tähän lapseen muutti häntä niin totaalisesti että hän ymmärsi mielettömyytensä ja alkoi käyttää varallisuuttaan ihmisten ja muiden olentojen parhaaksi. Hän avasi ilmaisia kouluja ja sairaaloita, turvasi kaikille asunnon, ja mitä enemmän hän tuhlasi, sitä enemmän hän rikastui, sillä rikkaus luo rikkautta ja köyhyys köyhyyttä.
Viimein Anita huomasi olevansa takaisin todellisuudessa, ja kuvion keskellä, ja hän katosi sinisen hohteen saattamana.
Anita saapui pilkkopimeään huoneeseen.
Hyytävä ääni kysyi kuinka hän pääsi puhujan kuningattaren ohi.
Anita otti sauvan vyölaukustaan ja mursi sen sinetin. Sininen lieska leiskui sauvan sisuksista valaisten huoneen jonka alttarilla seisoi jättiläismäinen hirviö. Jos Salma oli petojen kuningatar, tämä oli varmaan heidän kuninkaansa.
Sen kädet olivat lepakon siivet, ja etusormi päättyi metrin pituiseen piikkiin. Molemmat siipisormet olivat lävistäneet haltiat vatsan kohdalta, antaen heidän vuotaa kuiviin.
Kaikki tämä vaiva. Turhaan, niin lähellä, mutta niin kaukana.
Ennustaja oli kertonut että hänen tuli valita, joko oma elämänsä tai Artturin, mutta nyt hänellä ei ollut valinnan mahdollisuutta. Oliko ennustaja väärässä, vai tulisiko poika pelastamaan heidät?
Anita ei jaksanut uskoa siihen, hän ei jaksanut enää uskoa mihinkään.
Kuin transsissa hän käveli vampyyrikuninkaan luo, hämmentäen hirviön totaalisesti. normaalisti ihmiset pakenivat kirkuen mutta tämä nainen vain käveli hänen luokse ja lyyhistyi polvilleen odottaen kuolemaa.
Peto hymyili ja puraisi Anitaa, ja sitten juotti omaa vertaan naiselle.
- Sinusta tulee upea kuningatar!
Toisaalla:
Samira ja Artturi seisoivat ison ruumiskasan päällä, Samiran takki oli riekaleina ja hylätty minuutteja sitten, hänen oikea kätensä vuosi rankasti verta. Artturi oli kalpea uupumuksesta ja hänen polvensa antoivat periksi. Hän seisoi polvien varassa ja katsoi sumein silmin vampyyri rinkiä.
Vampyyrit eivät enää uskaltaneet lähestyä sillä niiden taistelu kiihko oli laantunut ja he olivat nähneet jokaisen hyökkääjän kuolleen. Samiran hullun kiilto silmissä ei ollenkaan parantanut heidän oloaan.
Samira sitoi takin kappaleella kätensä ja otti rikkinäisten housujen taskusta yrttiä jota lähti pureksimaan. Toisen juuren hän ojensi pojalle joka pyörtyi hänen syliinsä.
Hirviöt rohkaistuivat mutta Samira mylväisi niin hirveästi että pedot perääntyivät.
Mustajuuri meni pojan suuhun ja Artturi yski itsensä hereille.
- Sinulla on viisi minuuttia kunnes menet tajuttomaksi, käytä se viisaasti.
Käsi kädessä he kävelivät hirviöiden läpi kuviolle, vampyyrit muuttuivat ihmismuotoon ja houkuttelivat heitä kaikilla lupauksilla ja uhkauksilla mitä keksiä saattaa, mutta kukaan ei koskenut heihin.
- Mene nyt, voimasi riittävät juuri testiin, kiiruhda.
- entä sinä, tuletko mukaan?
- en todellakaan, muodonmuutos ei ole mun juttu, minä olen jo täydellinen, ei sitä voi parantaa.
Artturi naurahti mutta oli samaa mieltä.
-et ikinä pääse pois temppelistä tällä pakkasella.
- minulla on ystäviä korkeilla paikoilla, älä minusta murehdi.
Samira tyrkkäsi pojan kuviolle josta ei ollut paluuta.
Sitten hän kääntyi ja tiesi taistelevansa tiensä ulos, ja hänellä oli viisi minuuttia aikaa ennen tajuttomuutta.
Se riittäisi kyllä.
Oli 22 vuosisata, ja Silver akatemian avajaiset. Siinä missä muut koulut opettivat tietoja, täällä opittiin elämän ja oppimisen taitoja.
Arthurin kolme tyttöystävää seisoivat hänen vieressä hymyillen. Arthur tyytyväisenä kiinnitti huomiota siihen että naiset olivat tyytyneet hienosti siihen etteivät saaneet omia häntä. He alkoivat jo olla ystäviä keskenään.
Lin ja Sarlene olivat raskaana, mutta vaaleatukkainen Marianne vaati vielä suostuttelua. Arthur halusi lapsen jokaiselta päärodulta, valkoihoisen, tummaihoisen ja kiinalaisen.
Arthur oli vuosisata myöhemmin Marsissa. Laboratoriossa tutkija silmät hehkuen selitti läpimurtoaan muisti siirrännäis tekniikassa. Arthur allekirjoitti shekin mutta kielsi ihmiskokeet.
10 vuotta myöhemmin maailman mediat kirjoittivat sensaatiosta, tutkija oli siirtänyt tyttäriinsä muistoja, ja nyt hänellä oli viisi alle 10 vuotiasta lasta jolla jokaisella yliopistotasoiset tiedot omalta alaltaan, kemiasta, matematiikasta, politiikasta, lääketieteestä, taiteesta ja musiikista.
Silver erotti tutkijan, mutta vahinko oli jo tapahtunut, tutkija teki miljardi omaisuuden nauraen Arthurin vapauttaessa hänet sopimuksestaan, sallien hänen tienata kaiken hyödyn itselleen. Viisi vuotta myöhemmin alkoi lehdistö kirjoittaa tytöistä kriittisesti.
Kukaan heistä ei pärjännyt älykkyystesteissä hyvin, he eivät olleet luovia tai kekseliäitä. Vaikka yksi tytöistä pystyi tehdä sydän siirron, jätti hän jälkeensä rumat arvet. Hän ei välittänyt hygieniasta ja assistentit saivat korjata hänen jälkiään.
Pian hän sai potkut.
Matemaatikko opetti jonkin aikaa yliopistolla mutta sai hänkin potkut koska ei ollenkaan osannut vastata kysymyksiin, hän vain osasi ratkaista kaavoja.
hän siirtyi peruskouluun ja esikouluun, kunnes sai töitä vakuutusfirmasta todennäköisyys laskijana.
Muusikko ja taiteilija viettivät huume höyryistä elämää ja kumpiakin raiskattiin usein ja he saivat kaiken näköisiä lapsia, nekin sosiaaliviranomaiset vei pois.
Kemisti ja lääkäri ryhtyivät johtamaan isänsä mega firmaa tehden säännönomaisesti vääriä ratkaisuja kunnes firman hallitus suostutteli heidän siirtymään ylelliselle eläkkeelle. Jonkin aikaa he lomailivatkin Ibizalla kunnes he saivat käsiinsä mullistavan tutkielman ihmisfotosynteesistä.
Medic Megacorpin rahavirrat alkoivat virrata Marsiin perustettuun laboratorioon jossa nuori tutkija Strauss ja tytöt yrittivät ratkaista nälänhätää ihon alla kasvavan kasvisymbiontin avulla.
Edes vapaamielisenä tunnettu Marsin hallitus ei sallinut ihmiskokeita vaikka simpanssikokeet olivat olleet menestyksellisiä. Lääkäri istutti niitä itseensä ja huomasi pärjäävänsä aika vähällä ruualla kunhan sai aurinkoa ja vettä.
Hän ei koskaan enää päässyt maapallolle, rajavartiosto ei ottanut riskejä.
Tyttöjen lapset vanhenivat kaksi kertaa liian nopeasti, mutta omasivat vanhempiensa taidot. Heille alkoi ilmestyä apinamaisia piirteitä. Tutkimuksissa todistettiin heidän regressoituneen alkuihmisen tasolle.
Näiden lapset kasvoivat jo neljä kertaa nopeammin, ja vain serkut halusivat enää pariutua heidän kanssa.
Heitä alettiin kutsua örkeiksi heidän rumuutensa ja sisäsiittoisuutensa vuoksi. Ja pian he eristäytyivät Marsin aavikolle jossa vain he pärjäsivät. Tässä vaiheessa symbiontti oli jo levinnyt jokaiseen yksilöön örkkiyhteisössä.
Arthur oli asemalla Marikan kanssa, tuhansia vuosia myöhemmin.
Nainen itki Arthurille ettei hän voisi jättää keskusvaltoja tuon hirmuvaltiaan alle. Arthur nauroi ja rauhoitteli että Tom oli ehkä säälimätön mutta hän vahvisti ihmiskuntaa, hänen aikana kehitys oli ollut rajua. Arthur ei jaksanut enää hoitaa ihmiskuntaa, oli Tomin vuoro.
Arthur otti laukkunsa, suuteli Marikaa hyvästiksi ja lähti vuosisadan mittaiselle liftausmatkalle galaksin ympäri.
Mallory Arthur Ringess, pilottikillan johtaja, seisoi 500 vuotta myöhemmin muumion näköisen diktaattorin Tom Fibanoccin edessä ja kertoi tämän diktatuurin ajan päättyneen. Diktaattorin takaa astui esiin Runoilijasoturi Jenzik. Mallory tiesi kohdanneensa vertaisensa.
Artturi heräsi kuvion keskellä ja tiesi kuka oli. Tuhansien vuosien muistot ja yrtin vaikutusajan loppuminen löivät häntä kasvoille ja hän lyyhistyi samalla kun katosi sinisen hohteen saattamana.
Toisaalla:
Anita oli juottanut haltioille vertaan, sen verran että he vahvistuivat mutta eivät muuttuneet.
kuollessaan he muuttuisivat pedoiksi.
Marko oli hämmentynyt Anitan muodonmuutoksesta, Anita oli aivan upea. Vampyyrikuningas oli antanut hänelle seksikkäät vaatteet jotka paljastivat paljon enemmän kuin peittivät, ja se mitä ne paljastivat, oli täydellistä.
Välinpitämättömästi vampyyri-Anita katsoi kun sinisen hehkun saattamana uupunut Artturi ilmestyi keskelle huonetta.
Poika hoippuroi kolme askelta ja kaatui tajuttomana.
- tuo poika tänne, peto käski.
- hänen verellään elän vuosisadan, tuoksuu Saturnuksen aatelisilta mutta silti ainutlaatuiselta. Uskon vahvistuvani hänen verestään enemmän kuin koskaan.
Kyynisesti Anita naurahti, juuri sitä maailma kaipaisikin. Anitan piti totella kuninkaansa jokaista sanaa, mutta niin kauan kun kuningas ei käskisi häntä, oli hän vapaa tekemään mitä halusi, pois lukien kuninkaan kimppuun hyökkääminen.
Mutta kun kuningas katsoi muualle, Anita otti Graalin maljan ja tiputti juomaa Markon ja Heinin huulille ja joi itsekin. Sitten hän otti kulauksen suuhunsa ja käveli kylmästi kuninkaan luo.
Kuningas ihmetteli mitä nainen halusi, mutta Anita vain hymyili ja otti pojan. Vampyyri kuvitteli Anitan haluavan ensi maistiaiset joten hän vain antoi naiselle pojan. Anita hymyili ja suuteli Artturia syvään ja pitkään. Hunajan värinen neste valui pojan kurkusta alas ja hän heräsi.
Taas joku halusi suudella, eikö naisilla ollut muuta tekemistä?
- Sorry Anita mutta olet liian nuori minulle.
- olen neljä kertaa vanhempi kuin sinä. Anita sanoi.
- et ole, minä olen 18 tuhatta vuotta vanha.
- no sitten en ole, Anita hymyili vaikka ei ymmärtänyt mistä poika puhui.
Vampyyrikuningas alkoi hermostua.
- mitä oikein teit?!
Anita kääntyi viettelevästi ja käveli kuninkaansa luo.
- oletko mustasukkainen teinipojalle?
- miksi ihmeessä suutelet pikkupoikia, kun sinun pitäisi syödä niitä. Sinulle pitäisi kelvata vain tosi mies, niin kuin minä...
Marko ryömi ottamaan vanhan sääriluun ja Heini ison kepin.
Markon viha muutti hänet hurjaksi ihmissudeksi ja Heinin varovaisuus mustaksi ihmispantteriksi.
Mutta kuinka mestarivampyyri voisi olla kuulematta heitä? Hän kääntyi nopeasti ja valmistautui iskemään molemmat kuoliaaksi kun huomasi ettei pystynyt liikkumaan, jokin piteli hänen käsiään paikallaan.
Hän kääntyi ja huomasi sen onnistuvan ongelmitta. Pieni poika jolta puuttui rasvakerros kokonaan, sairaalloisen laiha poika pelkkää lihasta ja nahkaa piti kättään edessään ja heilautti sitä ylöspäin heittäen pedon kattoon.
Raivon voimistamana peto singahti poikaa päin ja lensi salama sateen läpi syttyen osaksi tuleen mutta onnistuen vangitsemaan pojan käsiinsä.
- Ei pidempiä puheita, sinä kuolet!
Jättimäiset hampaat ojentuivat pojan kurkulle ja Anita tajusi ennustajan varoittaman valintatilanteen tarkoittavan tätä hetkeä, eikä valinta ihmepojan ja hänen epäelämänsä välillä tuntunut valinnalta ollenkaan.
Anita syöksähti liikkeelle mielettömällä nopeudella ja viilsi kuninkaansa kurkun auki tuntien itse saman tuskan kuin hänen herransa.
Artturi heitti vampyyri kuninkaan seinään sen otteen herpaantuessa ja lukitsi sen seinään opittuaan viime virheestään.
Kuningas kähisi Anitaa tappamaan poika ja Anita lähti poikaa kohti määrätietoisesti kävellen ja hän otti pullon kaulaltaan.
Uskollisuus kuningasta ei ulottunut oman hengen suojeluun. Ennustaja eukko oli antanut hänelle pullon tätä hetkeä varten. Juoma oli nopeasti tappavaa myrkkyä. Hän joi sen ja iski poikaa mutta voimat olivat jo kadonneet hänestä ja hän kaatui Artturin syliin ja kuiskasi:
- oli kunnia antaa elämäni sinulle, kuninkaani, sanoi Anita ja kuoli, toisen kerran.
Tuska nousi Artturin keskeltä ja pulppusi kurkusta syvänä huutona ja hän rupesi repimään hirviön siipiä sivuille kunnes luut alkoivat irrota nivelistään.
Marko ja Heini raatelivat hampain ja kynsin pedon vatsan auki ja se huusi luonnottoman korkealla äänellä kunnes kädet irtosivat olkapäistä ja sitten lasittunut katse kertoi pedon ymmärtävän kohdanneensa voittajansa. Sitten se vain sulki silmänsä ja kuoli.
Hitaasti se alkoi kutistua ja muuttui pieneksi, vähäpätöiseksi lepakoksi.
- tehtävä suoritettu, olette nyt aatelisia, miltä tuntuu? Kalman valkoinen Artturi kysyi.
- Pahalta, hinta oli turhan suuri, Marko vastasi ja Heini nyökkäsi. Molemmat nyt omassa haltia muodossaan.
- sinä tarvitset ruokaa poika, naurahti Marko ja taputti poikaa selkään. Artturi horjahti maahan.
Artturi nousi ja katsoi itseään. Hän huomasi olevansa nälkäkuoleman partaalla. Aika etsiä reitti pois.
Kolmikko tutki huoneen ja löysi kolme ovea, yhdessä tulen symboli, toisessa ilman ja kolmannessa maan.
Heini ehdotti tulen symbolia koska se voisi viedä heidät jonnekin lämpimään paikkaan ja hän ainakin oli jäätyä tässä luolassa. Pojat nyökkäsivät, Artturi lennätti Anitan ihmismäistyneen ruumiin heidän luokseen ja Marko avasi oven.
Kuuma ilma löi heitä silmille ja he astuivat aavikolle.
Toisaalla samaan aikaan.
Yksisilmäinen nainen raahautui kohti ovi aukkoa. Vain oikea käsi enää toimi, ja siitäkin kynnet olivat jo irronneet kun hän oli raahautunut eteenpäin viimeiset kolmekymmentä metriä. Lepakon siiven ääniä ei enää kuulunut, niin monta hän oli tappanut ettei kukaan uskaltanut ulos hyytävään pakkaseen testaamaan naisen voimia.
Nainen laski sekunteja, enää kymmenen sekuntia tajuttomuuteen, hän ehtisi turkin alle ennen kuin jäätyisi tajuttomana.
Kymmenen, yhdeksän hän laski ja nosti turkin päälleen, kolme kaksi, hän huokaisi, yksi ja menetti tajuntansa, hengähti kaksi kertaa ja kuoli verenhukkaan.
Seuraavana yönä vampyyrit tulivat katsomaan häntä mutta kukaan ei uskaltanut koskea häneen vaan antoivat hänen jäätyä pelottavaksi varoitukseksi muille ihmisille.
Legendaarinen soturi Samira oli kuollut.
vain kaksi haltiaa, Marko ja Heini, sekä kaksi ihmistä, Artturi ja Anita olivat hengissä.
Ja hekin olivat kahleissa synkässä temppelissä maan alla. Seurue oli mennyt vanhaan lähes kokonaan lumen peittämään pyramidiin, jonka sisuksissa piti olla vastaus valtaan, voimaan ja aateluuteen. Historialliset lähteet kertoivat että täällä ensimmäiset aateliset saivat voimansa täällä, Sylvian temppelissä.
Ehkä kaksi tuhatta vuotta sitten oli niin, mutta nyt temppeli oli mustaveristen valtaama. Lepakkovampyyrit ovat eläimellisimpiä kaikista vampyyreistä, enemmän petoja kuin ihmisiä. Vaikka heillä on voimia, ei se tehnyt heistä hyviä sotureita.
Ne olivat heikkorakenteisia, heikkoja ja helposti murtuvia. Seurue tappoi heitä sadoittain, mutta niitä tuli vain lisää ja lisää. Yksi kerrallaan heitä kuoli eikä pakoon päässyt. Ja kuolleet heräsivät lepakkovampyyreinä ja hyökkäsivät toveriensa kimppuun.
Kunnes viimeinen kaatui voimattomana maahan.
Heidät sidottiin ja vietiin kuningattaren holviin. Kuin mehiläisillä kuningatar hallitsi heitä yksinvaltiaana. Vaikka hän oli aivan uskomattoman kaunis, ei se hämännyt ketään. Kuningatar oli synkin, pahin ja korruptoitunein heistä kaikista, ja Artturi aavisteli että kaatuneet pääsivät helpolla.
Se että oli vampyyrien vankina yleensä oli huono merkki, erittäin huono merkki.
Kuningatar joka esitteli itsensä Salmaksi, kertoi kuinka hän pitäisi heitä hengissä vuosisatoja juottamalla omaa vertaan heille. Koko sen ajan he roikkuisivat seinällä ruokkien satoja vampyyrejä.
Uhmakas Marko sylkäisi kuningattaren päälle ja kertoi mieluummin kuolevansa, kukaan heistä ei alistuisi ruoka-automaatiksi.
Salma nauroi syvää ivallista naurua ja lähestyi Markoa hitaasti ja viettelevästi. Hän haisteli miestä ja pisti miehen vastoin tahtoaan hengittämään rintojaan. Markon katse alkoi lasittua ja hän alkoi heilua kuningattaren viettelevän tanssin tahdissa.
Aluksi Heini raivostui miehensä murtumisesta, mutta Artturi selitti että Marko oli lumottu, eikä kukaan heistä voisi vastustaa sitä. Heidän piti vain alistua ja rukoilla ihmettä.
Tällä kertaa ihme tuli nopeasti ja hyvin yllättävässä muodossa.
- teidän korkeutenne, vieras on saapunut, eräs vampyyri sanoi kuningattarelle.
kolme sekuntia kuningatar katsoi vampyyria hämmentyneenä, ja sanoi 'mikä ihmeen vieras, ei täällä käy vieraita!'
- nyt käy, hän käytti muinaista vampyyrien kieltä ja vaati audienssia, perinteet velvoittavat.
- mitkä perinteet? Mikä muinainen kieli??
- on perinteitä jotka ovat teitä vanhempia, rotumme kulta ajoilta. Lyhyesti, meillä on vieras.
petomaisen hirviön takaa tuli mustakaapuinen nainen kasvot peitettynä. Painavat mustat saappaat olivat kuluneita ja Mudan peittämät, mustat nahkahousut olivat myös kuluneet. Vyöllä ei ollut miekkaa, aseita ei ollut näkyvillä.
Naisen kädet olivat hihojen peitossa. Vaatteet olivat lämpimät mutta myös riittämättömät neptunuksen etelänavan hyytävään talvituuleen, ehkä hänen paksu karhun turkkinsa oli jäänyt ulos, kuten heidänkin varusteensa.
Nainen kumarsi kuningattarelle joka oli hämmentynyt tilanteesta. Tuhanteen vuoteen hän oli vain pelotellut vampyyrejään alistumaan, ja harvoin he saivat verta, nyt he olivat herkutelleet ja saivat jopa vieraan. Tilanne oli uusi ja pelottava, oli ehkä helpompaa vain tappaa vieras.
Mutta jos tämä oli vahvempaa vampyyri sukua, olisi hänen henkensä halpa. Hän oli alistanut vampyyrit feromoneillaan, ei voimallaan. Parempi katsoa mitä naisella oli asiaa ja sen jälkeen pistää alamaiset sen kimppuun.
- Puhu koira, saat kymmenen sekuntia anoa että säästän henkesi.
Kuningatar haistoi naisen ja huomasi että hän oli ihminen, vain ihminen. Salma rentoutui.
- En tullut puhumaan, tulin hakemaan vankisi ja tappamaan sinut vastapalveluksena heidän vapauttamisestaan. Ethän tosissaan siedä elämääsi rumana lepakkona!
Artturin henki salpautui. Hän tunsi tuon ylimielisen äänen, tuon äänen joka uhkui itseluottamusta ilman pienintäkään väärää luuloa omista kyvyistään, hän oli nainen jonka ei tarvinnut pelätä ketään elävää tai epäkuollutta päällä maan.
Samira lasku huppunsa ja katsoi Artturia silmiin hetken ja käänsi katseensa kuningattareen. Pelko kuristi kuningatarta hetken, niin röyhkeä nainen oli.
Salman naama muuttui Kobramaiseksi ja vihaisena hän määräsi soturinsa naisen kimppuun.
Pelko sekoittui heränneeseen toivoon vankien sydämessä muuttuen epätoivoksi. Kukaan ei pärjäisi satoja vampyyrejä ja kuningatarta vastaan, alistihan hän Markon sekunneissa.
Artturi tajusi pian huoneen menneen hiljaiseksi. Samiran naamalla oli leveä hymy, taistelukiihko joka määritteli runoilijasoturien koko olemassaolon. Se hetki jonka jälkeen oli vain kaksi mahdollista tulevaisuutta, joko elit täysillä, tai elämäsi päättyisi. Joko tapoit, tai tulit tapetuksi.
Siitä hetkestä he olivat runoilleet satoja vuosia, ja siitä Samira runoilisi vielä vuosia, sillä vaikka hän ei ehtisikään pelastaa heitä, jos häntä se oikeasti kiinnostaisi, niin ei nämä hirviöt häntä tappaisi, poika tunsi sen sydämessään. Hän keksi aina jonkun tavan selviytyä. Ei hän olisi tullut tänne ilman suunnitelmaa.
Samira otti hitaan askeleen ja hänen kätensä tuli hihojen piilosta ja runoilija soturien veitsi välkähti soihtujen valossa. Artturi tajusi vajonneensa hitaaseen aikaan niin kuin lumikodassa vaaran uhatessa, ja nyt hän todellakin oli taas vaarassa.
Artturi pääsi todistamaan todellista taidetta tavalla jota kukaan ennen ei ollut todistanut. Teurastuksen balettia jossa ei ollut yhtään turhaa liikettä, jossa jokainen liike tyrki elämän sammuttamiseen mahdollisimman tehokkaasti ja vaivattomasti.
Hänen kätensä lennähti hitaasti taka-oikealla olevan hirviön kaulan läpi irrottaen irvokkaasti pään, ihmisen luut ovat liian kovia jotta sen voisi tehdä ihmiselle mutta nämä lepakko oliot olivat pehmeitä. Samira jatkoi pyörähtävää liikettä ja käden liike jatkoi myötäpäivää oikealla seisoneen kaulaan irrottaen toisen pään samalla kun hänen askeleensa vei häntä kuningatarta kohti.
Hännystelijät pyrki hänen ja kuningattaren väliin ja Samira haistoi voimakkaan feromonin tuoksahduksen jonka äkillinen pelko sai täyttämään ilman huutaen - rakastakaa minua, suojelkaa minua!
Veitsi laskeutui alas diagonaalisesti avaten kuningattaren neuvonantajan vatsan ja rintakehän helposti kuin keitetyn kalkkunan. Samiran jalka nousi ja potkaisi otuksen pois tieltä kuningattaren päälle. Salma kaatui selälleen sadatellen hidastetulla matalla äänellä kielellä jota ei kukaan ollut käyttänyt vuosisatoihin.
Samira niiasi viuhuvien kynsien ali viiltäen hyökkääjän kyljen auki, mikä valitettavasti vain hidasti, ei pysäyttänyt kuningattaren henkivartijaa. Mutta sillä ei ollut väliä toisen iskun irrottaessa hyökkäävän käden antaen aikaa astua nousevan kuningattaren luo. Hidas sihinä nousi kuningattaren kurkusta koko sen ajan kun Samira leikkasi naisen keski-vartalon auki alavatsasta kurkkuun asti, iski kätensä sisään, otti sydämen ja pyörivällä liikkeellä heitti sen toisen neuvonantajan kurkkuun, sen joka näytti palvovan kuningatartaan ilman feromonien avustustakin.
Vasen käsi heitti kapselin Artturin suuhun ja silmät käskivät pojan hyväksyä se ja niellä. Terve järki uusi väistämään mutta poika avasi suunsa ja nieli kivuliaasti pillerin joka lensi suurella voimalla suoraan hänen kurkkuunsa.
Pelokas vartija keksi pelastaa itsensä ottamalla Artturin panttivangikseen tarraamalla häntä kurkusta ja aikomalla Samiraa pysähtymään. Hän ei ehtinyt avata suutaan kun poika jo oli siirtänyt uudet voimavaransa hirviön leukaan ja hän kiersi sitä ympäri ja ympäri kunnes pää lensi iloisesti ilmaan.
Artturi kiitti jumalia siitä ettei yksikään vampyyri vuotanut verta. Niin huono metsästys maa paikka oli vampyyreille, he varmaan elivät juomalla kalojen verta.
Samira astui Artturin eteen ja otti tämän pään käsiensä väliin ja suuteli intohimoisesti tätä ikuiselta kestävän sekunnin ajan ja kuiskasi 'vapauta itsesi'.
sitten hän polkaisi seinästä vauhtia ja lennähti uskomattomalla voltilla takaisin vampyyri mereen irrottaen jäseniä jokaisella liikkeellä, kunnes Artturi menetti näköyhteyden.
Hän räpsähti normaali aikaan ja katsoi kahleitaan, avasi ne tahdonvoimallaan, ensin kädet, sitten jalat. Hän katsoi Markoa vierellään ja avasi hänen kahleet, samoin Anitan ja Heinin.
Joku vampyyri hyppäsi hänen päälleen mutta hän ampui sen kattoon vahvalla salamalla. Hän ampui neljä salamaa seuraavaan otukseen vasemmalla kädellään ja taas seuraavaan oikealla kädellään.
Sitten hän heilautti kättään ja viisi petoa lensi isossa kaaressa toverinsa päälle, ja Marko huomasi nuoren pojan hehkuvan valoa. Hän oli kuullut mestarien joskus hehkuvan heidän käyttäessään viimeisetkin voimavaransa. Hänen pitäisi jotenkin rauhoittaa poika ennen kuin tämä palaisi loppuun ja kuolisi.
Marko juoksi pojan luo ja huusi tätä lopettamaan mutta poika vain käveli eteenpäin ja käristi petoja. Hän käveli vampyyri kasan päällä Samiran luo ja he siirtyivät taistelemaan selät vastakkain.
Marko, Anita ja Heini huomasivat ettei kukaan välittänyt heistä, vaan kaikki hyökkäsivät tuhoisan kaksikon päälle kuin taisteluhuumassa olevat muurahaiset. He varmastikin olivat jo menettäneet kaiken tietoisuutensa feromonien ohjaten heitä täysin kuningattaren kuoltua. Kuningattaren viimeiset feromonit huusivat kostoa kauan sen kuoleman jälkeen.
Heini nappasi Anitan ja Markon käden ja veti heidät pimeälle käytävälle josta jatkui portaat alaspäin. Lepakoita lensi heidän yli ja liittyi taisteluun omaan kuolemaansa asti, täysin välittämättä ihmis- ja haltia seurueesta.
Kolmikko saapui huoneelle jota valaisi valtava sinihohtoinen kuvio lattialla.
Se oli koostettu ympyröistä jotka muodostivat ympyränmuotoisen kuvion.
- Tämä se on, kuvio josta Artturi kertoi, tämä on se joka antaa meille aatelisvoiman. Kunnioittakaamme Artturin muistoa kulkemalla päämääräämme nyt, ja hakekaamme palkintomme jonka olemme ansainneet.
Anita henkäisi vihaisena
- ei Artturi ole vielä kuollut, älä puhu noin! Sen tappopimun kanssa he voittavat kenet vain!
Heini otti Markon kuviolle ja sanoi:
- Riita poikki ja voita väliin! Ja astui siniselle hohteelle ja siniset kipinät nousivat ilmaan.
- Ei saa pysähtyä sen jälkeen kun on astunut kuviolle!
Mutta heini ei enää kuunnellut, hän eli jo lapsuuttaan. Hän kävi läpi elämänsä solmukohtia ja aina tehdessään oikean valinnan hän kääntyi lähemmäs keskustaa ja tehdessään väärän valinnan hän kääntyi risteyksessä kauemmas keskustasta.
Heini kävi koko elämänsä uudestaan läpi, mutta nyt hän osasi valita paremmin eikä päätynyt enää hotellin siivoojaksi vaan uuden haltiayhteisön hengelliseksi johtajaksi.
Marko astui kuviolle ja harhaili pitkään elämässään tehden enemmän vääriä valintoja kuin hyviä päätyen vielä huonompaan asemaan kuin omassa elämässään, kunnes katuojasta hän ryhdistäytyi ja omistautui heikkojen auttamiseen ja käveli suorinta tietä kuvion keskustaan päättäen unimatkansa Saturnuksen ylipapiksi saarnaten syntisen matkasta pelastukseen.
Marko katosi sinisen hohteen viemänä kuten Heinikin.
Anita eksyi elämässään rikkauksiin ja työhön, hän omisti kaiken aikansa työlle oppimatta koskaan tuntemaan rakkautta tai ystävyyttä. Päästyään neljän sadan ikään, hän omisti jo yhden Neptunuksen kaupungin ja hallitsi sitä hirmuvaltiaan tavoin kunnes törmäsi ihmislapseen, orpoon jonka hän adoptoi.
Rakkaus tähän lapseen muutti häntä niin totaalisesti että hän ymmärsi mielettömyytensä ja alkoi käyttää varallisuuttaan ihmisten ja muiden olentojen parhaaksi. Hän avasi ilmaisia kouluja ja sairaaloita, turvasi kaikille asunnon, ja mitä enemmän hän tuhlasi, sitä enemmän hän rikastui, sillä rikkaus luo rikkautta ja köyhyys köyhyyttä.
Viimein Anita huomasi olevansa takaisin todellisuudessa, ja kuvion keskellä, ja hän katosi sinisen hohteen saattamana.
Anita saapui pilkkopimeään huoneeseen.
Hyytävä ääni kysyi kuinka hän pääsi puhujan kuningattaren ohi.
Anita otti sauvan vyölaukustaan ja mursi sen sinetin. Sininen lieska leiskui sauvan sisuksista valaisten huoneen jonka alttarilla seisoi jättiläismäinen hirviö. Jos Salma oli petojen kuningatar, tämä oli varmaan heidän kuninkaansa.
Sen kädet olivat lepakon siivet, ja etusormi päättyi metrin pituiseen piikkiin. Molemmat siipisormet olivat lävistäneet haltiat vatsan kohdalta, antaen heidän vuotaa kuiviin.
Kaikki tämä vaiva. Turhaan, niin lähellä, mutta niin kaukana.
Ennustaja oli kertonut että hänen tuli valita, joko oma elämänsä tai Artturin, mutta nyt hänellä ei ollut valinnan mahdollisuutta. Oliko ennustaja väärässä, vai tulisiko poika pelastamaan heidät?
Anita ei jaksanut uskoa siihen, hän ei jaksanut enää uskoa mihinkään.
Kuin transsissa hän käveli vampyyrikuninkaan luo, hämmentäen hirviön totaalisesti. normaalisti ihmiset pakenivat kirkuen mutta tämä nainen vain käveli hänen luokse ja lyyhistyi polvilleen odottaen kuolemaa.
Peto hymyili ja puraisi Anitaa, ja sitten juotti omaa vertaan naiselle.
- Sinusta tulee upea kuningatar!
Toisaalla:
Samira ja Artturi seisoivat ison ruumiskasan päällä, Samiran takki oli riekaleina ja hylätty minuutteja sitten, hänen oikea kätensä vuosi rankasti verta. Artturi oli kalpea uupumuksesta ja hänen polvensa antoivat periksi. Hän seisoi polvien varassa ja katsoi sumein silmin vampyyri rinkiä.
Vampyyrit eivät enää uskaltaneet lähestyä sillä niiden taistelu kiihko oli laantunut ja he olivat nähneet jokaisen hyökkääjän kuolleen. Samiran hullun kiilto silmissä ei ollenkaan parantanut heidän oloaan.
Samira sitoi takin kappaleella kätensä ja otti rikkinäisten housujen taskusta yrttiä jota lähti pureksimaan. Toisen juuren hän ojensi pojalle joka pyörtyi hänen syliinsä.
Hirviöt rohkaistuivat mutta Samira mylväisi niin hirveästi että pedot perääntyivät.
Mustajuuri meni pojan suuhun ja Artturi yski itsensä hereille.
- Sinulla on viisi minuuttia kunnes menet tajuttomaksi, käytä se viisaasti.
Käsi kädessä he kävelivät hirviöiden läpi kuviolle, vampyyrit muuttuivat ihmismuotoon ja houkuttelivat heitä kaikilla lupauksilla ja uhkauksilla mitä keksiä saattaa, mutta kukaan ei koskenut heihin.
- Mene nyt, voimasi riittävät juuri testiin, kiiruhda.
- entä sinä, tuletko mukaan?
- en todellakaan, muodonmuutos ei ole mun juttu, minä olen jo täydellinen, ei sitä voi parantaa.
Artturi naurahti mutta oli samaa mieltä.
-et ikinä pääse pois temppelistä tällä pakkasella.
- minulla on ystäviä korkeilla paikoilla, älä minusta murehdi.
Samira tyrkkäsi pojan kuviolle josta ei ollut paluuta.
Sitten hän kääntyi ja tiesi taistelevansa tiensä ulos, ja hänellä oli viisi minuuttia aikaa ennen tajuttomuutta.
Se riittäisi kyllä.
Oli 22 vuosisata, ja Silver akatemian avajaiset. Siinä missä muut koulut opettivat tietoja, täällä opittiin elämän ja oppimisen taitoja.
Arthurin kolme tyttöystävää seisoivat hänen vieressä hymyillen. Arthur tyytyväisenä kiinnitti huomiota siihen että naiset olivat tyytyneet hienosti siihen etteivät saaneet omia häntä. He alkoivat jo olla ystäviä keskenään.
Lin ja Sarlene olivat raskaana, mutta vaaleatukkainen Marianne vaati vielä suostuttelua. Arthur halusi lapsen jokaiselta päärodulta, valkoihoisen, tummaihoisen ja kiinalaisen.
Arthur oli vuosisata myöhemmin Marsissa. Laboratoriossa tutkija silmät hehkuen selitti läpimurtoaan muisti siirrännäis tekniikassa. Arthur allekirjoitti shekin mutta kielsi ihmiskokeet.
10 vuotta myöhemmin maailman mediat kirjoittivat sensaatiosta, tutkija oli siirtänyt tyttäriinsä muistoja, ja nyt hänellä oli viisi alle 10 vuotiasta lasta jolla jokaisella yliopistotasoiset tiedot omalta alaltaan, kemiasta, matematiikasta, politiikasta, lääketieteestä, taiteesta ja musiikista.
Silver erotti tutkijan, mutta vahinko oli jo tapahtunut, tutkija teki miljardi omaisuuden nauraen Arthurin vapauttaessa hänet sopimuksestaan, sallien hänen tienata kaiken hyödyn itselleen. Viisi vuotta myöhemmin alkoi lehdistö kirjoittaa tytöistä kriittisesti.
Kukaan heistä ei pärjännyt älykkyystesteissä hyvin, he eivät olleet luovia tai kekseliäitä. Vaikka yksi tytöistä pystyi tehdä sydän siirron, jätti hän jälkeensä rumat arvet. Hän ei välittänyt hygieniasta ja assistentit saivat korjata hänen jälkiään.
Pian hän sai potkut.
Matemaatikko opetti jonkin aikaa yliopistolla mutta sai hänkin potkut koska ei ollenkaan osannut vastata kysymyksiin, hän vain osasi ratkaista kaavoja.
hän siirtyi peruskouluun ja esikouluun, kunnes sai töitä vakuutusfirmasta todennäköisyys laskijana.
Muusikko ja taiteilija viettivät huume höyryistä elämää ja kumpiakin raiskattiin usein ja he saivat kaiken näköisiä lapsia, nekin sosiaaliviranomaiset vei pois.
Kemisti ja lääkäri ryhtyivät johtamaan isänsä mega firmaa tehden säännönomaisesti vääriä ratkaisuja kunnes firman hallitus suostutteli heidän siirtymään ylelliselle eläkkeelle. Jonkin aikaa he lomailivatkin Ibizalla kunnes he saivat käsiinsä mullistavan tutkielman ihmisfotosynteesistä.
Medic Megacorpin rahavirrat alkoivat virrata Marsiin perustettuun laboratorioon jossa nuori tutkija Strauss ja tytöt yrittivät ratkaista nälänhätää ihon alla kasvavan kasvisymbiontin avulla.
Edes vapaamielisenä tunnettu Marsin hallitus ei sallinut ihmiskokeita vaikka simpanssikokeet olivat olleet menestyksellisiä. Lääkäri istutti niitä itseensä ja huomasi pärjäävänsä aika vähällä ruualla kunhan sai aurinkoa ja vettä.
Hän ei koskaan enää päässyt maapallolle, rajavartiosto ei ottanut riskejä.
Tyttöjen lapset vanhenivat kaksi kertaa liian nopeasti, mutta omasivat vanhempiensa taidot. Heille alkoi ilmestyä apinamaisia piirteitä. Tutkimuksissa todistettiin heidän regressoituneen alkuihmisen tasolle.
Näiden lapset kasvoivat jo neljä kertaa nopeammin, ja vain serkut halusivat enää pariutua heidän kanssa.
Heitä alettiin kutsua örkeiksi heidän rumuutensa ja sisäsiittoisuutensa vuoksi. Ja pian he eristäytyivät Marsin aavikolle jossa vain he pärjäsivät. Tässä vaiheessa symbiontti oli jo levinnyt jokaiseen yksilöön örkkiyhteisössä.
Arthur oli asemalla Marikan kanssa, tuhansia vuosia myöhemmin.
Nainen itki Arthurille ettei hän voisi jättää keskusvaltoja tuon hirmuvaltiaan alle. Arthur nauroi ja rauhoitteli että Tom oli ehkä säälimätön mutta hän vahvisti ihmiskuntaa, hänen aikana kehitys oli ollut rajua. Arthur ei jaksanut enää hoitaa ihmiskuntaa, oli Tomin vuoro.
Arthur otti laukkunsa, suuteli Marikaa hyvästiksi ja lähti vuosisadan mittaiselle liftausmatkalle galaksin ympäri.
Mallory Arthur Ringess, pilottikillan johtaja, seisoi 500 vuotta myöhemmin muumion näköisen diktaattorin Tom Fibanoccin edessä ja kertoi tämän diktatuurin ajan päättyneen. Diktaattorin takaa astui esiin Runoilijasoturi Jenzik. Mallory tiesi kohdanneensa vertaisensa.
Artturi heräsi kuvion keskellä ja tiesi kuka oli. Tuhansien vuosien muistot ja yrtin vaikutusajan loppuminen löivät häntä kasvoille ja hän lyyhistyi samalla kun katosi sinisen hohteen saattamana.
Toisaalla:
Anita oli juottanut haltioille vertaan, sen verran että he vahvistuivat mutta eivät muuttuneet.
kuollessaan he muuttuisivat pedoiksi.
Marko oli hämmentynyt Anitan muodonmuutoksesta, Anita oli aivan upea. Vampyyrikuningas oli antanut hänelle seksikkäät vaatteet jotka paljastivat paljon enemmän kuin peittivät, ja se mitä ne paljastivat, oli täydellistä.
Välinpitämättömästi vampyyri-Anita katsoi kun sinisen hehkun saattamana uupunut Artturi ilmestyi keskelle huonetta.
Poika hoippuroi kolme askelta ja kaatui tajuttomana.
- tuo poika tänne, peto käski.
- hänen verellään elän vuosisadan, tuoksuu Saturnuksen aatelisilta mutta silti ainutlaatuiselta. Uskon vahvistuvani hänen verestään enemmän kuin koskaan.
Kyynisesti Anita naurahti, juuri sitä maailma kaipaisikin. Anitan piti totella kuninkaansa jokaista sanaa, mutta niin kauan kun kuningas ei käskisi häntä, oli hän vapaa tekemään mitä halusi, pois lukien kuninkaan kimppuun hyökkääminen.
Mutta kun kuningas katsoi muualle, Anita otti Graalin maljan ja tiputti juomaa Markon ja Heinin huulille ja joi itsekin. Sitten hän otti kulauksen suuhunsa ja käveli kylmästi kuninkaan luo.
Kuningas ihmetteli mitä nainen halusi, mutta Anita vain hymyili ja otti pojan. Vampyyri kuvitteli Anitan haluavan ensi maistiaiset joten hän vain antoi naiselle pojan. Anita hymyili ja suuteli Artturia syvään ja pitkään. Hunajan värinen neste valui pojan kurkusta alas ja hän heräsi.
Taas joku halusi suudella, eikö naisilla ollut muuta tekemistä?
- Sorry Anita mutta olet liian nuori minulle.
- olen neljä kertaa vanhempi kuin sinä. Anita sanoi.
- et ole, minä olen 18 tuhatta vuotta vanha.
- no sitten en ole, Anita hymyili vaikka ei ymmärtänyt mistä poika puhui.
Vampyyrikuningas alkoi hermostua.
- mitä oikein teit?!
Anita kääntyi viettelevästi ja käveli kuninkaansa luo.
- oletko mustasukkainen teinipojalle?
- miksi ihmeessä suutelet pikkupoikia, kun sinun pitäisi syödä niitä. Sinulle pitäisi kelvata vain tosi mies, niin kuin minä...
Marko ryömi ottamaan vanhan sääriluun ja Heini ison kepin.
Markon viha muutti hänet hurjaksi ihmissudeksi ja Heinin varovaisuus mustaksi ihmispantteriksi.
Mutta kuinka mestarivampyyri voisi olla kuulematta heitä? Hän kääntyi nopeasti ja valmistautui iskemään molemmat kuoliaaksi kun huomasi ettei pystynyt liikkumaan, jokin piteli hänen käsiään paikallaan.
Hän kääntyi ja huomasi sen onnistuvan ongelmitta. Pieni poika jolta puuttui rasvakerros kokonaan, sairaalloisen laiha poika pelkkää lihasta ja nahkaa piti kättään edessään ja heilautti sitä ylöspäin heittäen pedon kattoon.
Raivon voimistamana peto singahti poikaa päin ja lensi salama sateen läpi syttyen osaksi tuleen mutta onnistuen vangitsemaan pojan käsiinsä.
- Ei pidempiä puheita, sinä kuolet!
Jättimäiset hampaat ojentuivat pojan kurkulle ja Anita tajusi ennustajan varoittaman valintatilanteen tarkoittavan tätä hetkeä, eikä valinta ihmepojan ja hänen epäelämänsä välillä tuntunut valinnalta ollenkaan.
Anita syöksähti liikkeelle mielettömällä nopeudella ja viilsi kuninkaansa kurkun auki tuntien itse saman tuskan kuin hänen herransa.
Artturi heitti vampyyri kuninkaan seinään sen otteen herpaantuessa ja lukitsi sen seinään opittuaan viime virheestään.
Kuningas kähisi Anitaa tappamaan poika ja Anita lähti poikaa kohti määrätietoisesti kävellen ja hän otti pullon kaulaltaan.
Uskollisuus kuningasta ei ulottunut oman hengen suojeluun. Ennustaja eukko oli antanut hänelle pullon tätä hetkeä varten. Juoma oli nopeasti tappavaa myrkkyä. Hän joi sen ja iski poikaa mutta voimat olivat jo kadonneet hänestä ja hän kaatui Artturin syliin ja kuiskasi:
- oli kunnia antaa elämäni sinulle, kuninkaani, sanoi Anita ja kuoli, toisen kerran.
Tuska nousi Artturin keskeltä ja pulppusi kurkusta syvänä huutona ja hän rupesi repimään hirviön siipiä sivuille kunnes luut alkoivat irrota nivelistään.
Marko ja Heini raatelivat hampain ja kynsin pedon vatsan auki ja se huusi luonnottoman korkealla äänellä kunnes kädet irtosivat olkapäistä ja sitten lasittunut katse kertoi pedon ymmärtävän kohdanneensa voittajansa. Sitten se vain sulki silmänsä ja kuoli.
Hitaasti se alkoi kutistua ja muuttui pieneksi, vähäpätöiseksi lepakoksi.
- tehtävä suoritettu, olette nyt aatelisia, miltä tuntuu? Kalman valkoinen Artturi kysyi.
- Pahalta, hinta oli turhan suuri, Marko vastasi ja Heini nyökkäsi. Molemmat nyt omassa haltia muodossaan.
- sinä tarvitset ruokaa poika, naurahti Marko ja taputti poikaa selkään. Artturi horjahti maahan.
Artturi nousi ja katsoi itseään. Hän huomasi olevansa nälkäkuoleman partaalla. Aika etsiä reitti pois.
Kolmikko tutki huoneen ja löysi kolme ovea, yhdessä tulen symboli, toisessa ilman ja kolmannessa maan.
Heini ehdotti tulen symbolia koska se voisi viedä heidät jonnekin lämpimään paikkaan ja hän ainakin oli jäätyä tässä luolassa. Pojat nyökkäsivät, Artturi lennätti Anitan ihmismäistyneen ruumiin heidän luokseen ja Marko avasi oven.
Kuuma ilma löi heitä silmille ja he astuivat aavikolle.
Toisaalla samaan aikaan.
Yksisilmäinen nainen raahautui kohti ovi aukkoa. Vain oikea käsi enää toimi, ja siitäkin kynnet olivat jo irronneet kun hän oli raahautunut eteenpäin viimeiset kolmekymmentä metriä. Lepakon siiven ääniä ei enää kuulunut, niin monta hän oli tappanut ettei kukaan uskaltanut ulos hyytävään pakkaseen testaamaan naisen voimia.
Nainen laski sekunteja, enää kymmenen sekuntia tajuttomuuteen, hän ehtisi turkin alle ennen kuin jäätyisi tajuttomana.
Kymmenen, yhdeksän hän laski ja nosti turkin päälleen, kolme kaksi, hän huokaisi, yksi ja menetti tajuntansa, hengähti kaksi kertaa ja kuoli verenhukkaan.
Seuraavana yönä vampyyrit tulivat katsomaan häntä mutta kukaan ei uskaltanut koskea häneen vaan antoivat hänen jäätyä pelottavaksi varoitukseksi muille ihmisille.
Legendaarinen soturi Samira oli kuollut.
Comments