Silverin maailma, ryhmä kasaantuu. 6.3
Anita tuli Artturin huoneeseen, Artturi oli piirtämässä miellekarttaa muistettavista asioista.
-Mitä teet? Kysyi Anita.
-Miellekarttaa, hän vastasi hetkeäkään miettimättä sitä käyttikö kukaan muu tuota tapaa suunnitteluun ja muistiin panoihin missään neljässä maailmassa.
Artturi ei huomannut Anitan hämmentynyttä ilmettä vaan kysyi
- niin mitä on mielessä Anita kulta. Artturin olemus oli vanhentunut vuoden aikana monen vuoden edestä. Liiankin paljon Anitan mielestä, söpö 11 vuotias poika oli jo aikuisen oloinen. Lasten pitäisi olla lapsia. Välillä onneksi Artturi väläytti lapsen luonnettaan, liian harvoin.
- Tässä on liikekunppanini Lauri, suolakaivoksen omistaja (hyvin tavallinen arvonimi täällä päin).
Artturi katsoi kääpiötä ja tajusi olevansa häntä pidempi, puoli vuotta sitten kääpiöt olivat olleet hänen pituisia. Artturi tervehti Lauria.
Anita jatkoi
- Lauri tässä käy etelä navalla kerran vuodessa ja säästäisi mielellään kuluissa tulemalla meidän laivallamme. Samalla me saisimme ilmaisen oppaan.
- kuulostaa hyvältä sanoi Artturi.
- ja muutama työntekijä, sekä muutama tynnyri suolaa, ehkä... Pari kymmentä? Lauri sanoi.
- ehkä mahtuu, vastasi poika. Mennään katsomaan miehistöä saman tien.
Suola aukiolla seisoi pieni mutta kirjava joukko. Kaksi kääpiötä Tauno ja hänen vaimonsa Anselmi, parrakkaita molemmat. (naisilla parta oli etupäässä kasvojen reunoilla). Väri läiskänä oli vihreä örkki Eki.
- Örkki?? Ihan oikeastiko?? Kysyi poika.
Lauri oli varautunut reaktioon.
- voi kuulostaa oudolta mutta Eki ei ole ihan tavallinen örkki. Hän vietti kaksi vuotta Merkuriuksessa missä hän oppi kääpiöiden mekaniikan salat, rakensi pikajunan Hermesiuksen ja Tothanian välille rikkoen kaikki nopeusennätykset kaksinkertaisesti, sekä pääsi ensimmäisenä örkkinä mekaanikkojen killan ulkojäseneksi.
Hän on älykäs ja rauhallinen, sekä luotettava.
Artturin kulmakarvat nousivat.
-OK, jos niin sanot, aika vaikuttavaa.
Eki sanoi
-Ikä alkaa jo painaa. Minun on päästävä kolmen kuukauden päästä avautuvalle portille jotta pääsen kotiin. Pian kukaan ei huoli minua, enkä ikinä saa lapsia.
- perhe on tärkeä, on ilo auttaa sinua,
- mennään katsomaan laivaa, Artturi sanoi.
-Mitä teet? Kysyi Anita.
-Miellekarttaa, hän vastasi hetkeäkään miettimättä sitä käyttikö kukaan muu tuota tapaa suunnitteluun ja muistiin panoihin missään neljässä maailmassa.
Artturi ei huomannut Anitan hämmentynyttä ilmettä vaan kysyi
- niin mitä on mielessä Anita kulta. Artturin olemus oli vanhentunut vuoden aikana monen vuoden edestä. Liiankin paljon Anitan mielestä, söpö 11 vuotias poika oli jo aikuisen oloinen. Lasten pitäisi olla lapsia. Välillä onneksi Artturi väläytti lapsen luonnettaan, liian harvoin.
- Tässä on liikekunppanini Lauri, suolakaivoksen omistaja (hyvin tavallinen arvonimi täällä päin).
Artturi katsoi kääpiötä ja tajusi olevansa häntä pidempi, puoli vuotta sitten kääpiöt olivat olleet hänen pituisia. Artturi tervehti Lauria.
Anita jatkoi
- Lauri tässä käy etelä navalla kerran vuodessa ja säästäisi mielellään kuluissa tulemalla meidän laivallamme. Samalla me saisimme ilmaisen oppaan.
- kuulostaa hyvältä sanoi Artturi.
- ja muutama työntekijä, sekä muutama tynnyri suolaa, ehkä... Pari kymmentä? Lauri sanoi.
- ehkä mahtuu, vastasi poika. Mennään katsomaan miehistöä saman tien.
Suola aukiolla seisoi pieni mutta kirjava joukko. Kaksi kääpiötä Tauno ja hänen vaimonsa Anselmi, parrakkaita molemmat. (naisilla parta oli etupäässä kasvojen reunoilla). Väri läiskänä oli vihreä örkki Eki.
- Örkki?? Ihan oikeastiko?? Kysyi poika.
Lauri oli varautunut reaktioon.
- voi kuulostaa oudolta mutta Eki ei ole ihan tavallinen örkki. Hän vietti kaksi vuotta Merkuriuksessa missä hän oppi kääpiöiden mekaniikan salat, rakensi pikajunan Hermesiuksen ja Tothanian välille rikkoen kaikki nopeusennätykset kaksinkertaisesti, sekä pääsi ensimmäisenä örkkinä mekaanikkojen killan ulkojäseneksi.
Hän on älykäs ja rauhallinen, sekä luotettava.
Artturin kulmakarvat nousivat.
-OK, jos niin sanot, aika vaikuttavaa.
Eki sanoi
-Ikä alkaa jo painaa. Minun on päästävä kolmen kuukauden päästä avautuvalle portille jotta pääsen kotiin. Pian kukaan ei huoli minua, enkä ikinä saa lapsia.
- perhe on tärkeä, on ilo auttaa sinua,
- mennään katsomaan laivaa, Artturi sanoi.
Comments