Kappale 4
Matka merkuriukseen jäi kirjoittamatta, joten pistetään se tähän väliin.
Silverin maailma, kappale 4, merkurius.
Artturi kääntyili vuoteellaan, oli levoton raskas olo, hän heräsi painajaiseen jossa hämähäkkimäinen robotti jonka jalat päättyivät isoihin kynsiin leikkasi hänen pään irti.
Huone oli pimeä ja nainen jonka poika juuri ja juuri erotti istui sängyn päädyssä.
-Äiti, näin hirveätä unta metallissta hämähäkistä, artturi sanoi ja meni naisen syliin.
Nainen halasi poikaa ja silitti hänen hiuksiaan, silloin Artturi tajusi että nainen tuntui väärältä, tuoksui väärältä, orkidealta. Hänen kosketus tuntui samaan aikaan hyvältä ja pelottavalta, tutulta ja vieraalta.
Sitten hänen mieleensä välähti kuva äidistä kaatumassa maahan tikari selässään. Nainen ei ollut äiti!
Artturi vetäytyi taaksepäin ja sanoi pelokkaasti:
- kuka olet?
- Olen kappteeni Samira, tämän laivan komentaja ja neljän maailman kauhu. Nyt kun olet hereillä olisi aika aloittaa siivousvuorosi.
- siivousvuoro?
- luulitko ilmaiseksi voivasi matkustaa laivallani??
- mutta tehtäväni on tehty, varoitin sinua borgeista, ja jään mielelläni seuraavalla satamalla pois.
Nainen naurahti
- ihan vapaasti, heikko saturnuslainen poika yksin merkuriuksessa. Mitenköhän pärjäät?
- Merkurius, sehän on planeetta Solin vieressä! Häkeltynyt poika sanoi.
Miten me sinne päädyimme?
- itse nukuit kahdeksan tuntia! En odota vuotta takiasi! Portti aukesi ja laivani meni läpi. Nyt olemme täällä.
Samira hymyili viattomasti sanoessaan tämän ja nousi ylös. Hän heittii pojalle tämän vaatteet ja käski pukeutua, jolloin poika tajusi olevansa alasti vuoteessaan. Hän punastui valtavasti ja takelteli naiselle
- voisitko kääntyä?!
Naisen kulmakarva kohosi
- enpä ennen kuullut tuota alastomalta mieheltä.
- pojalta!
- no ehkä se on eri asia... Silti.
Samira kääntyi kun poika pukeutui.
- minua heikottaa valtavasti, tuntuu kuin olisi kivireppu selässä.
- se on Merkuriuksen painovoima, se on kolme kertaa suurempi kuin saturnuksessa. Samira kertoi.
- miksi? Saturnushan on mijoonakertaa isompi!
- se on se tiivis ydin, saturnus on laajalle alueelle levinnyttä kaasua ja merkuriuksessa on ydin joka painaa saman verran kuin alkuperäinen merkurius ennenkuin MaaMaa ja Samsam muuttelivat sitä. Uskoisin että Hermes asuu siellä.
Luulen että Hermes muutti sinne ennen ihmisiä, ennen kuin se muutettiin asumiskelpoiseksi.
- kuka on hermes, Arttturi kysyi.
Samira purskahti nauruun.
- kyllä nyt Artturin luulisi tietävän...
Olipa kerran mahtava jumala nimeltään Silver. Tuhansia vuosia se keräsi kaiken mahdollisen tiedon ja se kasvoi mahtavaksi ja viisaaksi.
Sitten paha jumala AI joka myös Babylonin petona tunnetaan, päätti hyökätä galaksin hallitsijoita, ihmisiä vastaan, ja Silver valontuoja ei voinut muuta kuin nousta petoa vastaan.
Suuri sota syttyi. Ihmiskunta ja koneet ottivat yhteen, AI ja Silver ottivat yhteen. Lopputuloksena Peto kuoli ja haavoittunut Silver kuoli ja hänen ruumiistaan syntyi viisi jumalaa ja viisi puolijumalaa.
Nämä jumalat tunnetaan nmellä Merkurius, Mars, Saturnus, Neptunus ja Venus. Omassa maassaan heidät tunnetaan myös toisella nimellä, ja Hermes on Merkuriuksen toinen nimi.
- Ai, entä ne puolijumalat?
- Luna on muisti, hän muistaa kuolleet. Pluto on tuonela, hän vartioi kiirastulta, jupiter on voima, mutta kukaan ei tiedä nukkuuko hän vai suorittaako hän jotain ylimaallista tehtävää. Uranus on nukkuva muisti ihmisten viisaudesta.
Ja sitten on Maa. Kukaan ei tiedä mitä se edustaa, ja tarina kertoo että ihmiskunta syntyi siellä, joten äiti maa on elämä.
Samira ja Artturi saapuivat laivan kannelle ja ahdistunut klaustrofobinen tunne valtasi pojan.
Poissa oli vapauttava taivas, ja tilalla jättimäinen kivinen vankila. Mihin tahansa katsoi, oli kalliota tai isoja koneita.
Kuinka jo voi elää näin? Näkemättä taivasta, koko ajan lukittuna maan sisään.
Painovoima voitti ja poika lyyhistyi laivan kannelle.
- eipä tuostakaan ole mitään hyötyä, taidan myydä pois.
- myydä minut? Orjaksi? Et voisi, olen vapaa kansalainen!
- hah! Kerro minulle mitä voin tehdä! Minä olen Samira, enkä kumarra ketään!
Artturi tunsi itsensä hyvin avuttomaksi, mutta kuuli puuäidin äänen päässään.
Se oli muisto, hän muisti kuinka puuäiti käski ottaa yhden omenan ja syödä se kun hän oli suuressa pulassa.
Artturi ei tiennyt oliko hän nyt suuressa pulassa, mutta ainakin hän oli ihan voimaton ja merirosvokapteeni uhkasi myydä hänet orjaksi.
Hän kaivoi vyöpussistaan kauniisti kuivaneen omenan ja söi sen.
Omena oli kitkerä ja makea, ja sen syötyään Artturi tunsi olonsa hyvin huumaantuneeksi.
Omena meinasi tulla saman tien ylös mutta hän vastusti kiusausta ja piti sen sisällään.
Sitten hän nukahti hetkeksi ja heräsi Samiran ja perämiehen harjoituksiin, he tekivät puumiekoilla hidastettua taistelua ja Samira kertoi liikkeiden nimiä ja sanoi mitä tehdä ja milloin, ja perämies seurasi.
Samira otti perämiehen käden lukkoon, mutta perämies väänsi käden luonnottomaan asentoon ja vapautui siitä.
Samira väitti tuota huijaamiseksi ja iski hermopisteeseen jolloin perämies jähmettyi kokonaan ja lensi kovasti rusahtaen Samiran selän kautta laivan kannelle.
- Minäkin osaan huijata, sanoi hymyilevä samira.
Perämies nousi ylös ja ravisti höyheniä vaatteistaan, hänen hiuksensa näet olivat höyhenistä tehty, ja kumman kevyesti hän liikui vaikka luulisi että hänen kylkiluunsa pitäisi olla murskana ja rusentava painovoima ei näkynyt hänen liikkeistään.
Artturi nousi ja yllättävällä voimalla käveli rauhallisesti Samiran luo.
- Saanko tulla mukaan harjoituksiin.
Samira kummeksui Artturin ryhtiä ja ihmetteli mihin heikotus katosi.
- Se meni ohi, totuin jo tähän planeettaan. Artturi väitti vaikka ei tiennyt oikeastaan mistä oli kyse.
Samira kohautti olkapäitään ja alkoi opettaa perusliikkeitä Artturille.
Samantien poika osasi ne ja teki ne virheettömästi. Hämmästys kohosi naisen kasvoille ja hän alkoi mutista ettei ehkä myisikään poikaa jos tämä liityisi merirosvoihin, tästä kasvaisi vielä mahtava soturi.
Ajatus ei kuitenkaan houkutellut artturia, mutta hän tajusi pitää suunsa kiinni.
Samira näytti yhden lukon jonka seurauksena Artturi jäi pahaan asentoon käsi lukossa, mutta hän keksi hypätä ylös ja vapautui voltilla lukosta.
- Miten ihmeessä pystyt tehdä tuollaisen hypyn merkuriuksessa??
- En tiedä, artturi vastasi.
- tee se uudestaan Samira vaati.
Artturi pomppasi rohkeasti, otti vauhtia ja juoksi mastoa pitkin ylös ja teki voltin alas. Sitten hän juoksi narua pitkin ylös ja laskeutui hitaasti mastosta alas.
- Telepaatti, aatelinen. Miksi et kertonut olevasi siniverinen?? Samira kysyi.
- Siniverinen? en koskaan kuullut että minulla olisi aatelisverta, sanoi artturi.
Samira viilsi pojan käden auki.
- täysin punainen, mitä se tarkoittaa?
- että olen ihminen??
- Ei, vastasi Samira ja heitti hänelle hitaasti omenan kasvoille, se pysähtyi juuri ennen osumaa ja jäi leijumaan ilmaan.
Artturi katsoi sitä ja otti siitä kiinni.
- miksi se leijuu?
- Telekinesiaa, sinä sitä liikutat hölmö. vastasi samira.
- Ai... !!??
Silverin maailma, kappale 4, merkurius.
Artturi kääntyili vuoteellaan, oli levoton raskas olo, hän heräsi painajaiseen jossa hämähäkkimäinen robotti jonka jalat päättyivät isoihin kynsiin leikkasi hänen pään irti.
Huone oli pimeä ja nainen jonka poika juuri ja juuri erotti istui sängyn päädyssä.
-Äiti, näin hirveätä unta metallissta hämähäkistä, artturi sanoi ja meni naisen syliin.
Nainen halasi poikaa ja silitti hänen hiuksiaan, silloin Artturi tajusi että nainen tuntui väärältä, tuoksui väärältä, orkidealta. Hänen kosketus tuntui samaan aikaan hyvältä ja pelottavalta, tutulta ja vieraalta.
Sitten hänen mieleensä välähti kuva äidistä kaatumassa maahan tikari selässään. Nainen ei ollut äiti!
Artturi vetäytyi taaksepäin ja sanoi pelokkaasti:
- kuka olet?
- Olen kappteeni Samira, tämän laivan komentaja ja neljän maailman kauhu. Nyt kun olet hereillä olisi aika aloittaa siivousvuorosi.
- siivousvuoro?
- luulitko ilmaiseksi voivasi matkustaa laivallani??
- mutta tehtäväni on tehty, varoitin sinua borgeista, ja jään mielelläni seuraavalla satamalla pois.
Nainen naurahti
- ihan vapaasti, heikko saturnuslainen poika yksin merkuriuksessa. Mitenköhän pärjäät?
- Merkurius, sehän on planeetta Solin vieressä! Häkeltynyt poika sanoi.
Miten me sinne päädyimme?
- itse nukuit kahdeksan tuntia! En odota vuotta takiasi! Portti aukesi ja laivani meni läpi. Nyt olemme täällä.
Samira hymyili viattomasti sanoessaan tämän ja nousi ylös. Hän heittii pojalle tämän vaatteet ja käski pukeutua, jolloin poika tajusi olevansa alasti vuoteessaan. Hän punastui valtavasti ja takelteli naiselle
- voisitko kääntyä?!
Naisen kulmakarva kohosi
- enpä ennen kuullut tuota alastomalta mieheltä.
- pojalta!
- no ehkä se on eri asia... Silti.
Samira kääntyi kun poika pukeutui.
- minua heikottaa valtavasti, tuntuu kuin olisi kivireppu selässä.
- se on Merkuriuksen painovoima, se on kolme kertaa suurempi kuin saturnuksessa. Samira kertoi.
- miksi? Saturnushan on mijoonakertaa isompi!
- se on se tiivis ydin, saturnus on laajalle alueelle levinnyttä kaasua ja merkuriuksessa on ydin joka painaa saman verran kuin alkuperäinen merkurius ennenkuin MaaMaa ja Samsam muuttelivat sitä. Uskoisin että Hermes asuu siellä.
Luulen että Hermes muutti sinne ennen ihmisiä, ennen kuin se muutettiin asumiskelpoiseksi.
- kuka on hermes, Arttturi kysyi.
Samira purskahti nauruun.
- kyllä nyt Artturin luulisi tietävän...
Olipa kerran mahtava jumala nimeltään Silver. Tuhansia vuosia se keräsi kaiken mahdollisen tiedon ja se kasvoi mahtavaksi ja viisaaksi.
Sitten paha jumala AI joka myös Babylonin petona tunnetaan, päätti hyökätä galaksin hallitsijoita, ihmisiä vastaan, ja Silver valontuoja ei voinut muuta kuin nousta petoa vastaan.
Suuri sota syttyi. Ihmiskunta ja koneet ottivat yhteen, AI ja Silver ottivat yhteen. Lopputuloksena Peto kuoli ja haavoittunut Silver kuoli ja hänen ruumiistaan syntyi viisi jumalaa ja viisi puolijumalaa.
Nämä jumalat tunnetaan nmellä Merkurius, Mars, Saturnus, Neptunus ja Venus. Omassa maassaan heidät tunnetaan myös toisella nimellä, ja Hermes on Merkuriuksen toinen nimi.
- Ai, entä ne puolijumalat?
- Luna on muisti, hän muistaa kuolleet. Pluto on tuonela, hän vartioi kiirastulta, jupiter on voima, mutta kukaan ei tiedä nukkuuko hän vai suorittaako hän jotain ylimaallista tehtävää. Uranus on nukkuva muisti ihmisten viisaudesta.
Ja sitten on Maa. Kukaan ei tiedä mitä se edustaa, ja tarina kertoo että ihmiskunta syntyi siellä, joten äiti maa on elämä.
Samira ja Artturi saapuivat laivan kannelle ja ahdistunut klaustrofobinen tunne valtasi pojan.
Poissa oli vapauttava taivas, ja tilalla jättimäinen kivinen vankila. Mihin tahansa katsoi, oli kalliota tai isoja koneita.
Kuinka jo voi elää näin? Näkemättä taivasta, koko ajan lukittuna maan sisään.
Painovoima voitti ja poika lyyhistyi laivan kannelle.
- eipä tuostakaan ole mitään hyötyä, taidan myydä pois.
- myydä minut? Orjaksi? Et voisi, olen vapaa kansalainen!
- hah! Kerro minulle mitä voin tehdä! Minä olen Samira, enkä kumarra ketään!
Artturi tunsi itsensä hyvin avuttomaksi, mutta kuuli puuäidin äänen päässään.
Se oli muisto, hän muisti kuinka puuäiti käski ottaa yhden omenan ja syödä se kun hän oli suuressa pulassa.
Artturi ei tiennyt oliko hän nyt suuressa pulassa, mutta ainakin hän oli ihan voimaton ja merirosvokapteeni uhkasi myydä hänet orjaksi.
Hän kaivoi vyöpussistaan kauniisti kuivaneen omenan ja söi sen.
Omena oli kitkerä ja makea, ja sen syötyään Artturi tunsi olonsa hyvin huumaantuneeksi.
Omena meinasi tulla saman tien ylös mutta hän vastusti kiusausta ja piti sen sisällään.
Sitten hän nukahti hetkeksi ja heräsi Samiran ja perämiehen harjoituksiin, he tekivät puumiekoilla hidastettua taistelua ja Samira kertoi liikkeiden nimiä ja sanoi mitä tehdä ja milloin, ja perämies seurasi.
Samira otti perämiehen käden lukkoon, mutta perämies väänsi käden luonnottomaan asentoon ja vapautui siitä.
Samira väitti tuota huijaamiseksi ja iski hermopisteeseen jolloin perämies jähmettyi kokonaan ja lensi kovasti rusahtaen Samiran selän kautta laivan kannelle.
- Minäkin osaan huijata, sanoi hymyilevä samira.
Perämies nousi ylös ja ravisti höyheniä vaatteistaan, hänen hiuksensa näet olivat höyhenistä tehty, ja kumman kevyesti hän liikui vaikka luulisi että hänen kylkiluunsa pitäisi olla murskana ja rusentava painovoima ei näkynyt hänen liikkeistään.
Artturi nousi ja yllättävällä voimalla käveli rauhallisesti Samiran luo.
- Saanko tulla mukaan harjoituksiin.
Samira kummeksui Artturin ryhtiä ja ihmetteli mihin heikotus katosi.
- Se meni ohi, totuin jo tähän planeettaan. Artturi väitti vaikka ei tiennyt oikeastaan mistä oli kyse.
Samira kohautti olkapäitään ja alkoi opettaa perusliikkeitä Artturille.
Samantien poika osasi ne ja teki ne virheettömästi. Hämmästys kohosi naisen kasvoille ja hän alkoi mutista ettei ehkä myisikään poikaa jos tämä liityisi merirosvoihin, tästä kasvaisi vielä mahtava soturi.
Ajatus ei kuitenkaan houkutellut artturia, mutta hän tajusi pitää suunsa kiinni.
Samira näytti yhden lukon jonka seurauksena Artturi jäi pahaan asentoon käsi lukossa, mutta hän keksi hypätä ylös ja vapautui voltilla lukosta.
- Miten ihmeessä pystyt tehdä tuollaisen hypyn merkuriuksessa??
- En tiedä, artturi vastasi.
- tee se uudestaan Samira vaati.
Artturi pomppasi rohkeasti, otti vauhtia ja juoksi mastoa pitkin ylös ja teki voltin alas. Sitten hän juoksi narua pitkin ylös ja laskeutui hitaasti mastosta alas.
- Telepaatti, aatelinen. Miksi et kertonut olevasi siniverinen?? Samira kysyi.
- Siniverinen? en koskaan kuullut että minulla olisi aatelisverta, sanoi artturi.
Samira viilsi pojan käden auki.
- täysin punainen, mitä se tarkoittaa?
- että olen ihminen??
- Ei, vastasi Samira ja heitti hänelle hitaasti omenan kasvoille, se pysähtyi juuri ennen osumaa ja jäi leijumaan ilmaan.
Artturi katsoi sitä ja otti siitä kiinni.
- miksi se leijuu?
- Telekinesiaa, sinä sitä liikutat hölmö. vastasi samira.
- Ai... !!??
Comments