Atorin tarinoita

Slaine oli vauhti päällä. Hän puhui ryhmän kanssa jossa oli suurin osa naisia, kauniita naisia, ja Slaine hallitsi keskustelua, naiset alkoivat lähettää katseita Slainen suuntaan ja hän vain oli kuin ei huomaisikaan. Artturi katseli tyynenä sivusta ja joi kotiviiniä. Se oli kitkerää mutta hyvää. Haltia tuli Artturin luo ja pyysi häntä pöytään, haltia halusi esitellä hänet naisille. Artturi naurahti ja tuli pöytään. Slaine esitteli Artturin naisille ja sitten Artturi aloitti, hän puhui ja puhui, yleisö nauroi, hän negasi kauniita naisia ja kehui rumia, hän pisti naiset taistelemaan hänestä ja 5 minuutin jälkeen he olivat unohtaneet Haltian kokonaan ja Artturi käveli kahden naisen kanssa ulos kävelylle ja Slaine oli täydellisessä shokissa. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Marsissa oli hänen tietääkseen vain kaksi Venuksen pappia jotka olivat parempia kuin hän, ja kumpikaan heistä ei pärjäisi Artturille. Oliko mies todellakin jumala ihmisen ruumissa? Slaine kumarsi miehen per...

- Kylä näkyvissä! Marko huusi Artturi keskitti katseensa horisonttiin ja joutui kasvattamaan tappisolujen määrää samalle tasolle kuin haltioilla. Haltiat näkevät päivällä merkittävästi paremmin kuin ihmiset, ja taasen illalla huonommin, koska heillä on vähemmän sauvasoluja. Tätä tasoittaa se etu että heidän sauvasolut ovat herkempiä ultravioletti valolle kuin ihmisellä. Eli he näkevät loppupeleissä enemmän mutta sumeammin. Viimein Artturi erotti kylän ja suuntasi laivansa siihen suuntaan, heidän vesivarastonsa alkoivat ehtyä. Lisäksi heidän oli pakko löytää johtolankoja Barbosasta. Anita pöllö laskeutui hänen eteensä ja tuijotti häntä syvästi ja Artturi kysyi mitä Anita halusi. Pöllö ei vastannut mitään, eikä Artturi sitä odottanutkaan. Kunnes sitten toinen samanlainen pöllö laskeutui Anita pöllön viereen ja Artturi naureskeli että oliko Anitalla poikaystävä, kunnes alkoi ihmetellä pöllöjen samanlaisuutta. Niinpä hän ulotti mielensä molempien pöllöjen pinta-ajatuksiin ja tajusi että mo...

Marko, Heini, Slaine ja Artturi istuivat laivan kannella ja antoivat laivan edetä rauhallisesti dyyneillä. Oli leuto tuuli eikä kiviä tai metsää edessä joten he ottivat rauhallisesti. -Miten muodon muutos oikeastaan on mahdollista, miten voin vain käskeä kättäni muuttumaan pedon kädeksi? Onko totta että maailma on vain harhaa ja siksi voin päättää miltä näytän? Miksi muut eivät pysty siihen, onko tämä magian yksi muoto. Artturi nosti kätensä ja keskeytti kysymys tulvan. - Hetkinen yksi kysymys kerrallaan. Elämä syntyi maapallolle pienten yksisoluisten eliöiden muodossa. Nämä elelivät meressä aika pitkän ajan tyytyväisinä yksinään, ja he kehittivät siimoja joilla he pääsivät liikkumaan, alkeellisia lonkeroita siis. Kuitenkin jossain vaiheessa oli väistämätöntä että lisääntyessään suvuttomasti he muodostivat isoja eliö, tässä tapauksessa bakteeri lauttoja, yksisoluisten eliöiden yhteisöjä jotka alkoivat elää hyvinkin erottamattomasti. Yhteisön keskellä elävät elivät sen verran erilaisiss...

Vanha mies katseli hopeista puuta hartaasti. Hänellä oli harmaa kaapu hienointa silkkiä, harmahtavat lähes valkoiset hiukset ja saman värinen parta. Hän katseli puuta yleensä Damokleen leikatessa puun mutta viime viikkoina hän oli viettänyt kokonaisia päiviä puun ääressä tarkkaillen oksien suojissa olevaa siementä. Se oli iso, kun herneen palko, vain hopeinen. Joka päivä sietämätön kuumuus iski huoneeseen kun Damokleen lieskat iskivät katossa olevasta reiästä puun päälle puhdistaen sen taivaallisella valollaan. Hopeista siementä se ei koskaan vahingoittanut, vaikka jokainen ihminen huoneessa paloi karrelle, niinä kertoina kun Marsille uhreja annettiin, tai vankeja päätettiin teloittaa. Vanha mies päätti mennä timantti portin taakse koska Damokleen kirkkaus alkoi jo käydä polttavaksi. Minuutin päästä liekit kuumentaisivat huoneen sietämättömäksi elämälle. Kaksi todella isoa ja lihaksikasta vartijaa kumarsivat hänelle ja jatkoivat painavaan Naginataan nojaamistaan vakavina. Oli suuri kun...

Slaine, Marko, Heini ja Artturi saapuivat ruosteisen metsän reunalle. Musta korppi lensi nuoren miehen kämmenelle ja sanoi. - Hermesillä on asiaa, tule vien sinut hänen luokseen. Mies sanoi muutaman sanan kumppaneilleen ja lähti linnun perässä aseenaan vain kaksi veistä. Hän käveli metsään joka oli rakentunut puista jotka suurimmaksi osaksi koostuivat metalliyhdisteistä, siksi metsä oli ruosteen värinen. Metsä oli täynnä staattista sähköä ja Artturi tiesi että täällä Mars näkisi hänet. Lintu vei hänet ison puun juurelle ja siellä hän näytti kuoppaa. - Tuolla on Hermes, muuta en tiedä. - Kiitos Luna, Artturi sanoi. Artturi ryömi reiästä läpi ja löysi itsensä mukavasta pienestä mökistä jossa asui alle metrin pituinen vihreä ihmisen kaltainen mies harmaassa pellava kaavussa. - Tervetuloa Apollo, pieni olento sanoi. - Moi Hermes. - Ajattelin kysyä sinulta suoraan siitä autonomiasta. Pitääkö paikkaansa mitä Luna lupaa? Noustessasi kaikki ystäväsi saavat itsenäisyytensä? - Näin olen luvannut...

Turbaanipäinen mies katseli kiikareillaan omituisinta näkyä mitä oli ikinä elämässään nähnyt, ja varmasti omituisinta mitä ikinä tulisi näkemään. Hän puhdisti kiikarinsa ja katsoi uudestaan. Kyllä, se oli purjelaiva. Hän ei koskaan elämässään ollut nähnyt purjelaivaa koska Marsissa ei ollut meriä eikä järviä, mutta varmasti tämä oli purjelaiva sillä hän oli kuullut niistä ja nähnyt kuvia. Ehkä kerran hän näki Saturnuslaisen ilmalaivan mutta ei ollut asiasta varma, se oli niin kaukana. Laivalla vaikutti olevan kolme miestä, ja se liukui hiekan yli kuin se olisi vettä. Hiekka lainehti kuin vesi joten yksi asia oli varma, laivan kapteeni oli velho, ja väistämättä arkkimaagi. Mies juoksi kapteeninsa luokse. Ylellinen teltta oli tehty punaisesta puuvillasta ja sen lattialla oli kalliita mattoja ja tyynyjä. Kaksi hyvin vähäpukeista naista syötti haltiamiestä, antaen hänen suuhunsa rypäleitä ja aina samalla koskettaen häntä viettelevästi. Naisten silmistä näki että he eivät olleet orjia, vaan...