Atorin tarinoita

Retki ei ollut oikein onnistunut, itseasiassa se oli katastrofi. vain kaksi haltiaa, Marko ja Heini, sekä kaksi ihmistä, Artturi ja Anita olivat hengissä. Ja hekin olivat kahleissa synkässä temppelissä maan alla. Seurue oli mennyt vanhaan lähes kokonaan lumen peittämään pyramidiin, jonka sisuksissa piti olla vastaus valtaan, voimaan ja aateluuteen. Historialliset lähteet kertoivat että täällä ensimmäiset aateliset saivat voimansa täällä, Sylvian temppelissä. Ehkä kaksi tuhatta vuotta sitten oli niin, mutta nyt temppeli oli mustaveristen valtaama. Lepakkovampyyrit ovat eläimellisimpiä kaikista vampyyreistä, enemmän petoja kuin ihmisiä. Vaikka heillä on voimia, ei se tehnyt heistä hyviä sotureita. Ne olivat heikkorakenteisia, heikkoja ja helposti murtuvia. Seurue tappoi heitä sadoittain, mutta niitä tuli vain lisää ja lisää. Yksi kerrallaan heitä kuoli eikä pakoon päässyt. Ja kuolleet heräsivät lepakkovampyyreinä ja hyökkäsivät toveriensa kimppuun. Kunnes viimeinen kaatui voimattomana ma...

Metsät vihertää, kukat kasvaa, lämmin tuuli, saateen kaaren värit. Lennän unissani, ... Leikin pihalla, näin kallion joka oli hohtavia värejä. Tahdoin nähdä mitä siellä oli. ... Näin lohikäärmeen täynnä hohtavia värejä. Me ystävystyimme, leikin sen kanssa, ruokin sitä, joka päivä, joka paikkaan, pilvestä pilveen, pilvien väri vaihtuu. Aina kunnon sateenkaari, liumme sitä pitkin, ja lohikäärme siitä voimia saa. Pilvestä pilveen, ja pilven väri vaihtuu. ... Eräänä päivänä tämä lohikäärme kuoli. Kylvin lohikäärmeen veressä. kun heräsin, olin täynnä voimia. Huomasin olevani lohikäärmeen tyttö, ja niin olinkin. Lensin joka päivä pilvestä pilveen. Ja vaihdoin kukkien värejä, ja harmaita taloja ei enää ollut. Tunsin sen sydämessäni, sen oikean voiman, aina elämäni loppuun asti.

Hän katseli planeetan pinnalta kohoavaa laivastoa. Ihmiskunnan historiassa ei ollut vastaavaa tapausta. Tämä ei ollut vain historian suurin armeija mitä oli koottu. Se oli myös ainoa johon liittyi jokainen kynnelle kykenevä ihminen. Tämä sota ei ollut ihminen vastaan toinen ihminen, vaan epätoivoinen ihmiskunta joka taisteli rotunsa olemassa olon puolesta, ja koskaan ennen ei yhteenkuuluvuuden tunne ollut samalla tasolla. Jokainen sotilas, mies, nainen ja vanhus tiesi että he todennäköisesti kuolisivat taistelussa, mutta jäämällä kotiin he kuolisivat myös. Ainoa mitä he voisivat tehdä oli antaa toivoa lapsillensa jotka jäivät heidän jälkeen, yksin planeetoilleen keijuandroidien ja muiden koneiden hoitoon. Hän katsoi erikoisjoukkojansa. Armeijan tarkoitus ei suinkaan ollut tuhota robottilaivastoa, niin kuin hän oli heille sanonut. Laivaston tarkoitus oli ostaa aikaa. Laivasto kestäisi ehkä päivän ja sitten sitä ei olisi enää. Se kuitenkin antaisi hänelle mahdollisuuden velhojensa avulla...

Lumikoto on mielenkiintoinen paikka. Se on puusta ja lumesta rakennettu pikkukaupunki etelänavan reunalla. Sen reunamilla on ihan oikea metsä joka ympäröi kaupunkia suojellen Neptunuksen säälimättömiltä tuulilta, ja arvasit oikein, ne puut kasvavat lumessa. Ei ole mikään yllätys että ne kasvavat hitaasti. Lumikoto on satamakaupunki, ja se elää kaupankäynnillä. Hyvin hyvin rikkaat velhot ostavat tarvitsemiaan asioita röyhkeällä ylihinnalla ymmärtämättä asiaa ollenkaan. Neptunuksen ainoa ja paras velhokoulu tylytalvi opettaa viherverisiä saavuttamaan potentiaalinsa, samalla velkaannuttaen oppilaat käsittämättömästi. Mutta se ei huoleta ketään, magian oppilailla on loputon luotto, he tienaavat velkansa parissa vuodessa ja voivat elää ylellistä elämää loppu elämänsä, ja opettajat ovat tyytyväisiä, ja rikkaita. Artturi, Anita ja haltiat saapuivat lumikotoon aurinkoisena kesäpäivänä. Aurinko sijaitsee niin kaunana ettei se paljoa vaikuta lämpötiloihin, mutta aavistuksen verran kuitenkin. Tär...