Näytös ottelu
Artturi käveli kuumalla aavikolla. Molemmat auringot paahtoivat kuumina, ja hän pyöritti Bo keppiään. Edessä oli vartiopiste, armeijan valvontapiste.
Ei kestänyt kauaa kun vartijat lensivät isossa kaaressa ja Artturi jatkoi matkaa.
Puolen tunnin päästä vartijoiden hälyttämä armeija alkoi lähestyä, ja Egyptin tapaan, se oli kasa zombieita ja luurankoja. Viisi vuosikymmentä sitten Egypti oli vampyyrien hallitsema, mutta magistraatti valloitti maan ja yksinkertaisesti pisti oman velhon Faaraoksi eikä mikään muuttunut.
Tuollainen käytös suututti Artturia. Kuolleiden käyttäminen armeijana ja työvoimana oli pahimman luokan häpäisyä ja Egyptin hallitsija saisi kärsiä. Mutta ensin lakaistaan tuo armeija matalaksi.
Punainen paroni oli saanut ohjeet ja tällä hetkellä hänen miehensä ja Anita hiippailivat vuorien kautta Kairoon, egyptin pääkaupunkiin. Artturin tarkoituksena oli aiheuttaa mahdollisimman paljon hälyä jotta heitä ei huomattaisi.
Ja sen hän tekikin. Tuhansien kuolleiden armeija oli hänen edessään ja hän latasi laser aseensa. Laser tyhjentäisi Bo kepin akun puoleksi tunniksi mutta hän pärjäisi kyllä. Hän painoi nappia, keppi hurisi ja minuutin jälkeen punainen valo muuttui vihreäksi. Juuri kun ensimmäiset luurangot olivat saavuttamassa häntä hän painoi laukaisinta ja pyyhkäisi koko armeijan kumoon laserilla. Armeijan puoliskot putosivat maahan ja suurinmman osan taika levisi taivaan tuuliin, mutta osa jatkoi ryömimistä, ja Artturi iski kätensä yhteen ja taikoi antitaika kentän ympärilleen.
Loitsu oli klassinen itsesyötteinen loitsu, eli loitsu imi taikavoimaa ja käytti sen loitsun kantoalueen kasvattamiseen. Artturin kävellessä epäkuolleitten taikavoima ruokki nopeasti kentää ja se laajeni laajenemistaan.
Armeijan kenraalitkin havahtuivat uhkaan ja lähettivät ihmissudet Artturin kimppuun.
Faaraolla oli ilmeisesti mestaritason muodonmuuttaja apunaan. Ihmissudet olivat tavallisia ihmisiä joita oli paranneltu muodonmuuttajan verellä ja he olivat saaneet suuren voiman, paranemiskyvyn ja petomaiset kynnet ja hampaat, ulkonäöstä puhumattakaan.
Vielä kymmenen minuuttia latauksen palautumiseen, mutta asiaa pystyi nopeuttamaan. Hän avasi piilo luukun ja antoi varovaisen sähköiskun kepilleen, sääti sen tasaiseksi ja jatkoi salamointia kunnes ensimäiset petomaiset soturit tulivat lähelle, silloin hän sulki luukun ja pyöritti keppiään kerätäkseen iskuvoimaa.
Ensimmäinen peto lennähti voimalla oikealle kun isku osui häntä ohimoluuhun, ja rusahdus oli niin voimakas että hänen parantumisvoimansa tuskin auttaisi tähän hätään.
Seuraava lensi suoraan ylöspäin ja valitettavasti olisi tajuissaan tullessaan alas, kannatti siirtyä pois alta.
Kolmas lensi vasemmalle ja neljäs suoraan maahan, kallo murskana. Artturi hymisi rauhallista laulua iskiessään petoja oikealle ja vasemmalle.
Juuri kun muita isompi peto tuli lähelle ilmestyi sauvaan vihreä valorengas joka ilmoitti latauksen palautuneen, ja Artturi aktivoi kineettisen kentän.
Johtaja susi kävi taidokkaaseen hyökkäykseen jonka Artturi väisti kyyristyen maahan ja iskien johtajaa vatsaan, jolloin se lensi 20 metriä taaksepäin. Se tuli jaloilleen maahan ja juoksi uuteen hyökkäykseen.
Artturin pyörittäessä keppiä se tajusi ettei pystyisi hyökätä ja jäi odottamaan tilaisuuttaan kunnes tajusi heittää hiekkaa Artturin silmille tajuamatta kuinka turhaa se oli.
Artturi hetkeksi hämääntyi ja sulki silmänsä kun otus iski. Artturi laski aseensa ja silmät kiinni otti kiinni pedon molemmista käsistä ja väänsi ne auki, katsoi petoa suoraan silmiin ja sanoi
- miksi taistella minua vastaan kun voit liittyä minuun?
Hetken he katsoivat toisiaan kunnes Artturi potkaisi pedon taaksepäin ja se lennähti selälleen maahan. Bo nousi ilmaan ja Artturi laittoi sen vyölaukkuunsa johon se minkään luonnonlain mukaan ei olisi pitänyt mahtua. Ulottuvuusportin takia se kuitenkin mahtui.
Artturi nosti kättään kutsuvasti ja johtaja susi nousi taas ja suu vaahdossa lähti hyökkäykseen.
Se iski, Artturi väisti, se puri, ja Artturi torjui kuristamalla, se paini ja Artturi heitti sen selälleen.
Kymmenen minuuttia Artturi heitteli sitä kunnes se huohotti aavikolla lannistuneena.
- Kumpaa sinä mieluummin seuraat, jotain homehtuneita kirjoja lukevaa velhoa vai todellista soturia?
- Seuraan mestariani, joka on suuri soturi. Seuraan enkä muuta voi, sillä vaikka yrittäisinkin kääntyä häntä vastaan, mitä en tee, en pystyisi. Hän loi minut.
Artturi hymyili ja kysyi
- mikä on hänen nimensä?
Samassa mestarin nimi ja naama ilmestyi suden tajuntaan, tai ihmismuotonsa se oli jo ottanut.
- kiitos. Lähden nyt etsimään mestariasi. Voit joko taistella minua vastaan ja kuolla, tai tulla mukaani ja ehkä varoittaa häntä ajoissa. Tiedä että en kuitenkaan halua hänelle mitään pahaa, vaan haluan hänen liittyvän mukaan vallankumoukseen. Vai nautitko katsellessasi ihmisten häpäisyä jota nämä nekromaagit tekevät.
Mies pudisti päätään ja sanoi
- ehkä on parasta että valvon minne menet ettet aiheuta ongelmia.
Artturi katsoi varjoa joka tuli hänen luokseen ja sanoi
- no siihänän ne ongelmat saapuvat.
Kimeästi kiljuvat vampyyrit lensivät hänen luokseen magian kutsuman varjon suojaamina.
Artturi ei jaksanut edes ottaa asettaan vaan rauhallisesti käveli eteenpäin ja poltti ensimmäisen vampyyrin ilmassa, nosti toisen kätensä ja poltti seuraavan. Yksi kerrallaan ne paloivat ilman mitään haastetta. Artturin olkapäällä oleva minkki valvoi ihmissusikomentajaa, eikä se uskaltanut hyökätä edes takaapäin.
Dyynin huipulla Artturi näki ihmisarmeijan ja tiesi että oli aika lähteä, ihmisiä hän ei rupeiasi teurastamaan.
Hän otti käteensä Anitan hiuksen ja Keskitti ajatuksensa.
- Oletteko lähellä pyramidia?
- Olemme, vastasi Anitan ajatus.
Artturi lausui loitsun ja ilmestyi Anitan viereen. Ympärillä ei näkynyt ketään vaikka Artturi aisti satojen ihmisten läsnäolon hajun, äänien ja tajunnan perusteella.
Hän katsoi pyramidia ja etsi tuttuja ajatuksia. Hetken päästä hän löysi ne.
Tyrmässä
- Tiedättekö ollenkaan kuinka löytää tämä Artturi henkilö?
Tuntikausia samoja kysymyksiä, eritavoin muotoiltuna, sama kysymys. Heini ja Marko olivat henkisen kestävyydensä rajoilla mutta eivät kertoneet mitään, pääosin siksi etteivät tienneet. Heidän viimeisimmän tiedon mukaan Artturi oli kuollut, piste. Silti heitä kuulusteltiin säälimättömästi.
Sitä helposti luulisi että Herttua tason muodonmuuttaja olisi turvassa Marsissa, mutta valitettasti joku liitti heidät Artturiin, ja seurauksena oli jatkuvia ajojahteja. Kymmenestä edellisestä tyrmästä he olivat paenneet enemmän tai vähemmän vaivatta, mutta tämä maaginen tyrmä oli heille liikaa. He leijuivat ilmassa voimakentän sisällä eikä kummankaan voima riittänyt sitä murtamaan.
Sitten tuli kikkarapää, ja vain katsoi heitä ja kumpikin tunsi päänsä aukeavan kuin avoin kirja ja mies luki molempien ajatukset kuin, itseasiassa paremmin kuin he itse. Mies noukki asioita mitä he olivat jo unohtaneet, koko heidän elämänsä avautui miehen mieleen ja kumpikaan ei voinut estää miestä.
- Eivät tiedä mitään. Pitäkää heidät kunnossa, he voivat ja varmastikin houkuttelevat Artturin tänne.
Ares käveli pois ja Adepti jäi vartioimaan haltioita.
Areksen kadottua läheisestä varjosta nousi mieshahmo joka helposti heitti vartijan seinään ja tämä löi päänsä menettäen tajuntansa.
Hän katsoi voimakenttiä ja huomasi niiden tasavallan aikaisiksi koneiksi, tietenkin magialla vahvistettuna, mikään kone ei kestäisi näin pitkään.
Hän sammutti ne ja haltiat romahtivat maahan.
- Artturi? marko kuiskasi heikosti.
Artturi nyökkäsi ja juotti miehelle vertaan ja mies vahvistui silminnähden. Sitten hän juotti naiselle vertaan ja hän vastahakoisesti suostui.
Artturi kuiskasi ohjeet etsiä Anita ulkoa, kun hän etsisi hallitsijan. Egypti saisi uuden faaraon pian.
Artturi avasi varjo portin ja haltiat hiipivät sen läpi.
Artturin kääntyessä hän aisti Areksen läsnäolon.
- Aika kohdata, isä, vai mitä?
- Kyllä poikani. Olet todella nimesi veroinen, sodan jumala. miksi et liittyisi minuun, hän joka liittyy puolelleni ei menetä itsenäisyyttään vaan saa lisää valtaa.
Ares pudisti päätään.
- se ei kuulu luonteeseeni, kuten hyvin tiedät. Sodan jumala taistelee aina.
Saman tien Ares iski Artturia salamalla ja artturi torjui sen telekinesialla.
Areksen voima alkoi pelottaa Artturia. Hän ei ollut varma pystyisikö voittamaan Aresta vielä.
Bo lennähti hänen käteensä ja siitä alkoi intensiivinen taistelu joka hajotti huonekalut alle minuutissa ja iskujen vaihto oli niin nopeaa että harva ihminen sitä pystyisi seuraamaan.
Koska artturin ase oli parempi kuin Areksen miekka, hän sai hetkeksi etua kunnes Ares kutsui timanttiterän luokseen.
Se oli lähes läpinäkyvä, muutaman millin paksu ja humisi kun sillä löi. Artturi pelästyi sillä jos tuolla aseella löisi oikeaan kohtaan, hänen aseensa kateaisi kuin voita vaan, onneksi sen voimakenttä pysäyttäisi aseen.
Liika varovaisuus kostautui ja artturi alkoi jäädä alakynteen. Artturi käski minkin etsiä maa-taikasauva ja se muuntautui varpuseksi ja lennähti pois.
- Olet vahva mutta silti nuori. Et pärjää todelliselle jumalalle. Niin kauan kun olet vain kuolevainen, et ikinä tule pärjäämään minulle!
Näin sanoen Ares potkaisi Artturin seinän läpi ja hän lähti putoamaan pyramidin seinää pitkin maahan.
Kunnes Serafi nappasi hänet ilmasta ja lennähti polttavan Luciferin hehkussa Niilin laavajokea kohti.
Ares katseli heitä hetken ja katosi sinisen välähdyksen saattelemana.
Ei kestänyt kauaa kun vartijat lensivät isossa kaaressa ja Artturi jatkoi matkaa.
Puolen tunnin päästä vartijoiden hälyttämä armeija alkoi lähestyä, ja Egyptin tapaan, se oli kasa zombieita ja luurankoja. Viisi vuosikymmentä sitten Egypti oli vampyyrien hallitsema, mutta magistraatti valloitti maan ja yksinkertaisesti pisti oman velhon Faaraoksi eikä mikään muuttunut.
Tuollainen käytös suututti Artturia. Kuolleiden käyttäminen armeijana ja työvoimana oli pahimman luokan häpäisyä ja Egyptin hallitsija saisi kärsiä. Mutta ensin lakaistaan tuo armeija matalaksi.
Punainen paroni oli saanut ohjeet ja tällä hetkellä hänen miehensä ja Anita hiippailivat vuorien kautta Kairoon, egyptin pääkaupunkiin. Artturin tarkoituksena oli aiheuttaa mahdollisimman paljon hälyä jotta heitä ei huomattaisi.
Ja sen hän tekikin. Tuhansien kuolleiden armeija oli hänen edessään ja hän latasi laser aseensa. Laser tyhjentäisi Bo kepin akun puoleksi tunniksi mutta hän pärjäisi kyllä. Hän painoi nappia, keppi hurisi ja minuutin jälkeen punainen valo muuttui vihreäksi. Juuri kun ensimmäiset luurangot olivat saavuttamassa häntä hän painoi laukaisinta ja pyyhkäisi koko armeijan kumoon laserilla. Armeijan puoliskot putosivat maahan ja suurinmman osan taika levisi taivaan tuuliin, mutta osa jatkoi ryömimistä, ja Artturi iski kätensä yhteen ja taikoi antitaika kentän ympärilleen.
Loitsu oli klassinen itsesyötteinen loitsu, eli loitsu imi taikavoimaa ja käytti sen loitsun kantoalueen kasvattamiseen. Artturin kävellessä epäkuolleitten taikavoima ruokki nopeasti kentää ja se laajeni laajenemistaan.
Armeijan kenraalitkin havahtuivat uhkaan ja lähettivät ihmissudet Artturin kimppuun.
Faaraolla oli ilmeisesti mestaritason muodonmuuttaja apunaan. Ihmissudet olivat tavallisia ihmisiä joita oli paranneltu muodonmuuttajan verellä ja he olivat saaneet suuren voiman, paranemiskyvyn ja petomaiset kynnet ja hampaat, ulkonäöstä puhumattakaan.
Vielä kymmenen minuuttia latauksen palautumiseen, mutta asiaa pystyi nopeuttamaan. Hän avasi piilo luukun ja antoi varovaisen sähköiskun kepilleen, sääti sen tasaiseksi ja jatkoi salamointia kunnes ensimäiset petomaiset soturit tulivat lähelle, silloin hän sulki luukun ja pyöritti keppiään kerätäkseen iskuvoimaa.
Ensimmäinen peto lennähti voimalla oikealle kun isku osui häntä ohimoluuhun, ja rusahdus oli niin voimakas että hänen parantumisvoimansa tuskin auttaisi tähän hätään.
Seuraava lensi suoraan ylöspäin ja valitettavasti olisi tajuissaan tullessaan alas, kannatti siirtyä pois alta.
Kolmas lensi vasemmalle ja neljäs suoraan maahan, kallo murskana. Artturi hymisi rauhallista laulua iskiessään petoja oikealle ja vasemmalle.
Juuri kun muita isompi peto tuli lähelle ilmestyi sauvaan vihreä valorengas joka ilmoitti latauksen palautuneen, ja Artturi aktivoi kineettisen kentän.
Johtaja susi kävi taidokkaaseen hyökkäykseen jonka Artturi väisti kyyristyen maahan ja iskien johtajaa vatsaan, jolloin se lensi 20 metriä taaksepäin. Se tuli jaloilleen maahan ja juoksi uuteen hyökkäykseen.
Artturin pyörittäessä keppiä se tajusi ettei pystyisi hyökätä ja jäi odottamaan tilaisuuttaan kunnes tajusi heittää hiekkaa Artturin silmille tajuamatta kuinka turhaa se oli.
Artturi hetkeksi hämääntyi ja sulki silmänsä kun otus iski. Artturi laski aseensa ja silmät kiinni otti kiinni pedon molemmista käsistä ja väänsi ne auki, katsoi petoa suoraan silmiin ja sanoi
- miksi taistella minua vastaan kun voit liittyä minuun?
Hetken he katsoivat toisiaan kunnes Artturi potkaisi pedon taaksepäin ja se lennähti selälleen maahan. Bo nousi ilmaan ja Artturi laittoi sen vyölaukkuunsa johon se minkään luonnonlain mukaan ei olisi pitänyt mahtua. Ulottuvuusportin takia se kuitenkin mahtui.
Artturi nosti kättään kutsuvasti ja johtaja susi nousi taas ja suu vaahdossa lähti hyökkäykseen.
Se iski, Artturi väisti, se puri, ja Artturi torjui kuristamalla, se paini ja Artturi heitti sen selälleen.
Kymmenen minuuttia Artturi heitteli sitä kunnes se huohotti aavikolla lannistuneena.
- Kumpaa sinä mieluummin seuraat, jotain homehtuneita kirjoja lukevaa velhoa vai todellista soturia?
- Seuraan mestariani, joka on suuri soturi. Seuraan enkä muuta voi, sillä vaikka yrittäisinkin kääntyä häntä vastaan, mitä en tee, en pystyisi. Hän loi minut.
Artturi hymyili ja kysyi
- mikä on hänen nimensä?
Samassa mestarin nimi ja naama ilmestyi suden tajuntaan, tai ihmismuotonsa se oli jo ottanut.
- kiitos. Lähden nyt etsimään mestariasi. Voit joko taistella minua vastaan ja kuolla, tai tulla mukaani ja ehkä varoittaa häntä ajoissa. Tiedä että en kuitenkaan halua hänelle mitään pahaa, vaan haluan hänen liittyvän mukaan vallankumoukseen. Vai nautitko katsellessasi ihmisten häpäisyä jota nämä nekromaagit tekevät.
Mies pudisti päätään ja sanoi
- ehkä on parasta että valvon minne menet ettet aiheuta ongelmia.
Artturi katsoi varjoa joka tuli hänen luokseen ja sanoi
- no siihänän ne ongelmat saapuvat.
Kimeästi kiljuvat vampyyrit lensivät hänen luokseen magian kutsuman varjon suojaamina.
Artturi ei jaksanut edes ottaa asettaan vaan rauhallisesti käveli eteenpäin ja poltti ensimmäisen vampyyrin ilmassa, nosti toisen kätensä ja poltti seuraavan. Yksi kerrallaan ne paloivat ilman mitään haastetta. Artturin olkapäällä oleva minkki valvoi ihmissusikomentajaa, eikä se uskaltanut hyökätä edes takaapäin.
Dyynin huipulla Artturi näki ihmisarmeijan ja tiesi että oli aika lähteä, ihmisiä hän ei rupeiasi teurastamaan.
Hän otti käteensä Anitan hiuksen ja Keskitti ajatuksensa.
- Oletteko lähellä pyramidia?
- Olemme, vastasi Anitan ajatus.
Artturi lausui loitsun ja ilmestyi Anitan viereen. Ympärillä ei näkynyt ketään vaikka Artturi aisti satojen ihmisten läsnäolon hajun, äänien ja tajunnan perusteella.
Hän katsoi pyramidia ja etsi tuttuja ajatuksia. Hetken päästä hän löysi ne.
Tyrmässä
- Tiedättekö ollenkaan kuinka löytää tämä Artturi henkilö?
Tuntikausia samoja kysymyksiä, eritavoin muotoiltuna, sama kysymys. Heini ja Marko olivat henkisen kestävyydensä rajoilla mutta eivät kertoneet mitään, pääosin siksi etteivät tienneet. Heidän viimeisimmän tiedon mukaan Artturi oli kuollut, piste. Silti heitä kuulusteltiin säälimättömästi.
Sitä helposti luulisi että Herttua tason muodonmuuttaja olisi turvassa Marsissa, mutta valitettasti joku liitti heidät Artturiin, ja seurauksena oli jatkuvia ajojahteja. Kymmenestä edellisestä tyrmästä he olivat paenneet enemmän tai vähemmän vaivatta, mutta tämä maaginen tyrmä oli heille liikaa. He leijuivat ilmassa voimakentän sisällä eikä kummankaan voima riittänyt sitä murtamaan.
Sitten tuli kikkarapää, ja vain katsoi heitä ja kumpikin tunsi päänsä aukeavan kuin avoin kirja ja mies luki molempien ajatukset kuin, itseasiassa paremmin kuin he itse. Mies noukki asioita mitä he olivat jo unohtaneet, koko heidän elämänsä avautui miehen mieleen ja kumpikaan ei voinut estää miestä.
- Eivät tiedä mitään. Pitäkää heidät kunnossa, he voivat ja varmastikin houkuttelevat Artturin tänne.
Ares käveli pois ja Adepti jäi vartioimaan haltioita.
Areksen kadottua läheisestä varjosta nousi mieshahmo joka helposti heitti vartijan seinään ja tämä löi päänsä menettäen tajuntansa.
Hän katsoi voimakenttiä ja huomasi niiden tasavallan aikaisiksi koneiksi, tietenkin magialla vahvistettuna, mikään kone ei kestäisi näin pitkään.
Hän sammutti ne ja haltiat romahtivat maahan.
- Artturi? marko kuiskasi heikosti.
Artturi nyökkäsi ja juotti miehelle vertaan ja mies vahvistui silminnähden. Sitten hän juotti naiselle vertaan ja hän vastahakoisesti suostui.
Artturi kuiskasi ohjeet etsiä Anita ulkoa, kun hän etsisi hallitsijan. Egypti saisi uuden faaraon pian.
Artturi avasi varjo portin ja haltiat hiipivät sen läpi.
Artturin kääntyessä hän aisti Areksen läsnäolon.
- Aika kohdata, isä, vai mitä?
- Kyllä poikani. Olet todella nimesi veroinen, sodan jumala. miksi et liittyisi minuun, hän joka liittyy puolelleni ei menetä itsenäisyyttään vaan saa lisää valtaa.
Ares pudisti päätään.
- se ei kuulu luonteeseeni, kuten hyvin tiedät. Sodan jumala taistelee aina.
Saman tien Ares iski Artturia salamalla ja artturi torjui sen telekinesialla.
Areksen voima alkoi pelottaa Artturia. Hän ei ollut varma pystyisikö voittamaan Aresta vielä.
Bo lennähti hänen käteensä ja siitä alkoi intensiivinen taistelu joka hajotti huonekalut alle minuutissa ja iskujen vaihto oli niin nopeaa että harva ihminen sitä pystyisi seuraamaan.
Koska artturin ase oli parempi kuin Areksen miekka, hän sai hetkeksi etua kunnes Ares kutsui timanttiterän luokseen.
Se oli lähes läpinäkyvä, muutaman millin paksu ja humisi kun sillä löi. Artturi pelästyi sillä jos tuolla aseella löisi oikeaan kohtaan, hänen aseensa kateaisi kuin voita vaan, onneksi sen voimakenttä pysäyttäisi aseen.
Liika varovaisuus kostautui ja artturi alkoi jäädä alakynteen. Artturi käski minkin etsiä maa-taikasauva ja se muuntautui varpuseksi ja lennähti pois.
- Olet vahva mutta silti nuori. Et pärjää todelliselle jumalalle. Niin kauan kun olet vain kuolevainen, et ikinä tule pärjäämään minulle!
Näin sanoen Ares potkaisi Artturin seinän läpi ja hän lähti putoamaan pyramidin seinää pitkin maahan.
Kunnes Serafi nappasi hänet ilmasta ja lennähti polttavan Luciferin hehkussa Niilin laavajokea kohti.
Ares katseli heitä hetken ja katosi sinisen välähdyksen saattelemana.
Comments