Silverin Maailma, kappale 6.3 Lähtö suolavuorelta
- Toverit, meidän pitää puhua. Artturi keräsi ystävänsä kokoukseen.
Haltiat ja vaalea Anita kerääntyi pyöreän pöydän ääreen puhumaan tulevaisuuden suunnitelmista.
- Aion lähteä etelä navalle, hän sanoi.
Oli hetken hiljaisuus, sitten yksi haltia Rubert sanoi:
- Oletko pimahtanut liiasta suolasta, siellä on pahimmillaan 70 asteen pakkanen, päivällä, ja parhaimmillaan viiden kymmenen asteen pakkanen. Sen takia siellä elää vain velhoja, he voivat taioillaan suojautua pakkaselta. Tietääkseni kukaan meistä ei osaa taikoa, eikä kasvattaa turkkia.
Artturi oli rauhallinen.
- Siispä onkin hyvä valmistautua kunnolla. Olen kysellyt vähän ja kääpiöt käyvät pari kertaa vuodessa kauppaa etelänavan kanssa, he ilmeisesti eivät jaksa syödä silliä vuoden ympäri. Mausteet ja päivän tasaajan hedelmät käyvät kaupaksi. Täällä on satama joka nousee tarvittaessa pinnalle asti. Ajattelin palkata kääpiömiehistön joka tuntee reitin ja lähteä heidän kanssaan. Kiitän teitä siitä että saatoitte minut tänne asti.
Daria, nais haltia suuttui silmittömästi.
- Sinä lupasit että täällä on portti temppeliin jossa saisimme aatelisen voimat, nyt jätät meidät tänne ja itse lähdet karkuun etelänavalle. Et sinä pääse niin helpolla, turha yrittää huijata meitä.
- Ei, nyt ymmärsit väärin, artturi sanoi. Legenda temppelistä oli parhaimmillaan epäluotettava tietolähde. Mutta kyseessä oli todennäköisesti harkittu vihje. Suolahallin katosta löytyi vinkki temppelin oikeasta sijainnista, ja se on etelänapa. Kuka tahansa haluaakin myöntää aatelisvoimia, ei halua tehdä sitä liian helpoksi, se pitää ansaita. Ja siksi etelänapa kuulostaa oikealta paikalta, eihän se mikään helppotehtävä, mutta kuitenkin mahdollinen kuolevaiselle.
-ehkä ei, Marko-niminen haltia mutisi.
Hyvän tuulinen Anita sanoi:
- Okei, asia selvä siis, aloitan matka valmistelut saman tien, toivottavasti löydän sopivan laivan meille, pistetään rahat yhteen ja katsotaan mihin meillä on varaa.
- Minä hoidan laivan yksin, jos sopii. Artturi sanoi.
- Tottakai, ei tarvitse tuhlata omaa rahaa. Anita helpottui.
-No kuka haluaa mukaan? tämä ei ole enää kesäretki, matkasta selvästikin on tulossa vaarallinen, eikä tiedetä selviävätkö kaikki siitä hengissä. En voi suositella matkaa kenellekään.
Kaikkien kädet nousivat.
- Minä tulen, minä myös.
Niin helposti kuvitelmat vallasta ja voimasta ajaa ihmisiä riskeihin ja hulluuteen.
Samana iltana
Artturi seisoi jättimäisen ruosteisen tynnyrin sisällä. Se oli puuvahvisteinen ja kääpiöiden tekoa. Sinne sisälle mahtui yksi iso fregatti tai muutama pienempää, ja tällä hetkellä siellä lepäsi puutukien varassa yksi keskikokoinen kuunari-kauppalaiva.
Artturi istahti laiturille ja lähti selaamaan valikkoa. Hän oli aikaisemmin huomannut että hänen taikasauvansa sisälsi vain tuhat erilaista asiaa, kymmenessä kategoriassa oli sata erilaista asiaa, mitä luoda. Onneksi vaikutti siltä että nekin oli parametrisoitavissa eli muokattavissa. Hän löysi kulkuvälineet-valikon, ja sieltä valitse fregaatin.
Hän taisteli parametrien kanssa tunnin ja onnistui pienentää sen kymmenen henkilön versioksi, kaksi kantiseksi ja valkoiseksi. Hän yritti tehdä siitä katamaraani versiota mutta epäonnistui, ja palasi aikaisempaan versioon. Artturi arvoi että sai laivasta kohtuu nopean sillä se oli hyvin pitkä ja kapea, ja mahtui juuri sopivasti tähän tynnyriin jonka halkaisija oli viitisen kymmentä metriä ja pituus sata metriä.
Hän pisti sauvan kärjen veteen ja keppi antoi listan lisäaineista joita tarvittiin. Sitten hän tiputti siemenen veteen ja lähti ostamaan tarvikkeita.
Viikon aikana hän heitti kymmeniä säkkejä kalkkia veteen, hiiltä, ja pilaantuneita kasviksia. Muutama sian ruho myös sekä monta ämpärillistä kalan ruotoja. Voimakkaista epäilyista huolimatta vesi viikon aikana muuttui puhtaammaksi kuin aikaisemmin, ja tuoksui hyvältä.
Artturin loputkin rahat oli käytetty ja hän mietti keinoa saada lisää rahaa. Sitten hän törmäsikin avoimeen kaivokseen ja teki kaupat kääpiön kanssa. Hän löi vetoa kymmenestä tuhannesta neptunuksesta (paikallinen rahayksikkö, yksi neptunus vastaa 10 euroa.) että löytäisi päivässä sieltä ison kulta suonen.
Seuraavana aamuna hän voitti vedon, ehkä kulta siemen joka pystyy muuttamaan lyijyä kullaksi auttoi asiaa.
Haltiat ja vaalea Anita kerääntyi pyöreän pöydän ääreen puhumaan tulevaisuuden suunnitelmista.
- Aion lähteä etelä navalle, hän sanoi.
Oli hetken hiljaisuus, sitten yksi haltia Rubert sanoi:
- Oletko pimahtanut liiasta suolasta, siellä on pahimmillaan 70 asteen pakkanen, päivällä, ja parhaimmillaan viiden kymmenen asteen pakkanen. Sen takia siellä elää vain velhoja, he voivat taioillaan suojautua pakkaselta. Tietääkseni kukaan meistä ei osaa taikoa, eikä kasvattaa turkkia.
Artturi oli rauhallinen.
- Siispä onkin hyvä valmistautua kunnolla. Olen kysellyt vähän ja kääpiöt käyvät pari kertaa vuodessa kauppaa etelänavan kanssa, he ilmeisesti eivät jaksa syödä silliä vuoden ympäri. Mausteet ja päivän tasaajan hedelmät käyvät kaupaksi. Täällä on satama joka nousee tarvittaessa pinnalle asti. Ajattelin palkata kääpiömiehistön joka tuntee reitin ja lähteä heidän kanssaan. Kiitän teitä siitä että saatoitte minut tänne asti.
Daria, nais haltia suuttui silmittömästi.
- Sinä lupasit että täällä on portti temppeliin jossa saisimme aatelisen voimat, nyt jätät meidät tänne ja itse lähdet karkuun etelänavalle. Et sinä pääse niin helpolla, turha yrittää huijata meitä.
- Ei, nyt ymmärsit väärin, artturi sanoi. Legenda temppelistä oli parhaimmillaan epäluotettava tietolähde. Mutta kyseessä oli todennäköisesti harkittu vihje. Suolahallin katosta löytyi vinkki temppelin oikeasta sijainnista, ja se on etelänapa. Kuka tahansa haluaakin myöntää aatelisvoimia, ei halua tehdä sitä liian helpoksi, se pitää ansaita. Ja siksi etelänapa kuulostaa oikealta paikalta, eihän se mikään helppotehtävä, mutta kuitenkin mahdollinen kuolevaiselle.
-ehkä ei, Marko-niminen haltia mutisi.
Hyvän tuulinen Anita sanoi:
- Okei, asia selvä siis, aloitan matka valmistelut saman tien, toivottavasti löydän sopivan laivan meille, pistetään rahat yhteen ja katsotaan mihin meillä on varaa.
- Minä hoidan laivan yksin, jos sopii. Artturi sanoi.
- Tottakai, ei tarvitse tuhlata omaa rahaa. Anita helpottui.
-No kuka haluaa mukaan? tämä ei ole enää kesäretki, matkasta selvästikin on tulossa vaarallinen, eikä tiedetä selviävätkö kaikki siitä hengissä. En voi suositella matkaa kenellekään.
Kaikkien kädet nousivat.
- Minä tulen, minä myös.
Niin helposti kuvitelmat vallasta ja voimasta ajaa ihmisiä riskeihin ja hulluuteen.
Samana iltana
Artturi seisoi jättimäisen ruosteisen tynnyrin sisällä. Se oli puuvahvisteinen ja kääpiöiden tekoa. Sinne sisälle mahtui yksi iso fregatti tai muutama pienempää, ja tällä hetkellä siellä lepäsi puutukien varassa yksi keskikokoinen kuunari-kauppalaiva.
Artturi istahti laiturille ja lähti selaamaan valikkoa. Hän oli aikaisemmin huomannut että hänen taikasauvansa sisälsi vain tuhat erilaista asiaa, kymmenessä kategoriassa oli sata erilaista asiaa, mitä luoda. Onneksi vaikutti siltä että nekin oli parametrisoitavissa eli muokattavissa. Hän löysi kulkuvälineet-valikon, ja sieltä valitse fregaatin.
Hän taisteli parametrien kanssa tunnin ja onnistui pienentää sen kymmenen henkilön versioksi, kaksi kantiseksi ja valkoiseksi. Hän yritti tehdä siitä katamaraani versiota mutta epäonnistui, ja palasi aikaisempaan versioon. Artturi arvoi että sai laivasta kohtuu nopean sillä se oli hyvin pitkä ja kapea, ja mahtui juuri sopivasti tähän tynnyriin jonka halkaisija oli viitisen kymmentä metriä ja pituus sata metriä.
Hän pisti sauvan kärjen veteen ja keppi antoi listan lisäaineista joita tarvittiin. Sitten hän tiputti siemenen veteen ja lähti ostamaan tarvikkeita.
Viikon aikana hän heitti kymmeniä säkkejä kalkkia veteen, hiiltä, ja pilaantuneita kasviksia. Muutama sian ruho myös sekä monta ämpärillistä kalan ruotoja. Voimakkaista epäilyista huolimatta vesi viikon aikana muuttui puhtaammaksi kuin aikaisemmin, ja tuoksui hyvältä.
Artturin loputkin rahat oli käytetty ja hän mietti keinoa saada lisää rahaa. Sitten hän törmäsikin avoimeen kaivokseen ja teki kaupat kääpiön kanssa. Hän löi vetoa kymmenestä tuhannesta neptunuksesta (paikallinen rahayksikkö, yksi neptunus vastaa 10 euroa.) että löytäisi päivässä sieltä ison kulta suonen.
Seuraavana aamuna hän voitti vedon, ehkä kulta siemen joka pystyy muuttamaan lyijyä kullaksi auttoi asiaa.
Comments