Artturin päiväkirja

 Rakas päiväkirja. Ursulan kesäleiri yllätys yllätys ei ollutkaan kesäleiri. Olin 2 kuukautta poissa kotoa, mutta magian yliopistossa kului 12 kuukautta. Vuosi!

Ja missä koulu oli? jossain hiton etelänavalla. Joo, ja kaiken lisäksi Neptunuksen etelänavalla. Ei siis meidän neptunus planeetalla, vaan jollain terraformatulla neptunuksella jonka ympäri pyöri kuu joka puski kuumaa säteilyä päiväntasaajalle tehden päiväntasaajasta valoisan ja lämpimän paikan. Koska oli kesä, auringon valon pystyi tunnistamaan taivaalla, se oli vain kirkas täti.

Koulu oli yllättävän lämmin. Se oli rakennettu tulivuoren päälle, ja kuuma vesi kulki läpi jokaisen seinän.

Uusille opiskelijoille tehtiin jako, minut pistettiin haukkojen tupaan. Sotilaat, johtajat menivät korppeihin, karismaattiset, myyntihenkiset ja taiteilijat menivät riikinkukko tupaan, ja loogiset tylsät tyypit (kuten minä) menivät pöllö-tupaan. Miksi minut tungettiin levottomien haukkojen joukkoon, en tiedä.

Opin paljon hermeettistä teoriaa, tuntui hullulta mutta tuntui toimivan. Opin animoimaan esineitä. Lisäksi outoja kieliä ja sain uusia ystäviä. Aloitin treenata korppien kanssa taistelulajia, jotain bujinkan budo taijutsu nimellä kutsuttua lajia. Miekkailua, lukkoja, eri aseita ja asentonta taistelua.

Aluksi minua kiusattiin muukalaisena, mutta kun huomattiin että olin aika hyvä taistelulajissa ja vahvempi kuin useimmat muut, se loppui melko nopeasti.

Sain jopa ihailijan. Susanna. Kunhan opin koulun virallisen kielen Aglishin joka epämääräisesti muistutti englantia (Imperial Anglish koreasti) niin aloimme viettää aikaa yhdessä. Noh, menihän siinä poikuus lopulta. Vuoden jälkeen oli kyllä kiva päästä lämpimään kotiin oikean auringon äärelle.

- Artturi, 2014.

Rakas päiväkirja. Menin takaisin lintukotoon. Sain valita menenkö haukkoihin vai uuteen valintaan. Valitsin uuden valinnan, ja päädyin pöllöihin. Törmäsin Susannaan, hän oli vanhentunut 6 vuotta, oli apuopettajana, opiskeli samalla opettajaksi. Outoa. Opinnoista tuli paljon teknisemmät, paljon matematiikkaa ja fysiikkaa ja magian teoria oli jotenkin teknisempää. Opin taivuttamaan energiaa. Onnistuin velhojen salaisessa riitissä, kävelin naisten pukuhuoneen läpi jäämättä kiinni, hävettää miten uusien kavereitten kanssa hihiteltiin.

Aloin seurustelemaan Riikinkukoissa opiskelevan Sabinan kanssa. Kaunis, kiva mutta erittäin huono idea. Älyttömän mustasukkainen, ei tykännyt että kulutin niin paljon aikaa läksyihin, vaativa ja riidanhaluinen. Opin suojaamaan kehoni lämmön magialla joten aloin vaellella jäätiköllä. Siellä oli puita jotka kasvoivat lumessa, ympäri vuoden. Niiden punaiset lehdet keräsivät Tritonin valon tehokkaasti ja yhteyttivät. Niin, triton on se kuu joka valaisi planeetan. Kuulin että se kerää auringon läheltä säteilyä ja portaalin kautta siirsi sen tritonille. Ja että oli vuosi 12023. Eli tajusin että elän jossain versiossa maapallon tulevaisuudesta. Kukaan ei tuntenut maapalloa, se oli jokin myyttinen ihmisten syntymäkoti josta väiteltiin että onko se tarua vai totta.

Vuosi kului nopeasti.

- Artturi, kesä 2015.

Rakas päiväkirja. Tämä oli jännittävä kesä/vuosi. Opin noituutta. Onnistuin pääsemään korppien tupaan. Siellä oli kovia jätkiä ja naisia. Opin paljon itsevarmuutta ja ystävystyin Marcos Inaros nimisen marsilaisen kanssa. Hän jotenkin toi mieleen Boriksen. Kaunis ja karismaattinen mies, naisten mieleen. Tänä vuonna kumpikaan ei sitoutunut mihinkään yhteen naiseen vaan meillä oli niitä monia.

Ikävä yllätys oli apuopettaja Sabina joka oli erittäin hankala opettaja minulle. Aloin vältellä tunteja joita hän opetti. Ansaitsin mustan vyön bujinkan budo taijutsussa ja minua pyydettiin apuopetttajaksi. suostuin.

Noituus, se on sitä että siirrän ominaisuuksia yhdestä asiasta toiseen. Rakensin kivisen lattian eräälle kauppiaalle siten että apupoika kantoi kamalasti kiviä hänen lattialleen, ja muutin kivien ominaisuutta vedenkaltaiseksi, ja kivet valuivat tasaisesti pitkin lattiatasoa. Hetken päästä loitsu peruuntui ja kivi kovettui. Olihan tuo hassu ratkaisu etelänavalla, mutta kaupassa se loi arvokkuutta ja kestävyyttä ja olihan sen alla puulattia joka eristi hyvin.

Vuosi meni nopeasti.

- Artturi, kesä 2016.

Rakas päiväkirja. viimeinen lukiovuoteni. Boris on jo pelaamassa jalkapalloa ammattilaisena, Jani tekee jo rahaa sijoittajana. Urielle painostaa tekemään jotain elämälläni. 

Rakas päiväkirja, innostuin eräästä artikkelista tekoälyn parissa. Aloin kehitellä hakukonetta joka lajittelee tuloksia samalla tekniikalla kuin ihminen rakentelee loogisia rakenteita. Urielle innostui projektista ja sain ison budjetin amazon verkkopalvelusta. Kuukauden jälkeen sain anoa lisäbudjettia ja Urielle päätti tutkia koodiani. Se oli hirveää, hän kritisoi joka kohtaa. Mutta toisaalta, huomiot olivat hyviä ja hän teki systeemistä paremman. Hän kymmenkertaisti budjettini ja sovellukseni alkoi kuluttaa tietokantaa todella paljon. Vuoden lopussa pistin kaverini keskustelemaan sen kanssa ja se vastaili jo sen verran luonnollisesti että kesti aikaa kunnes siitä tajusi että se ei ollut ihminen.

Valmistuin lukiosta ihan hyvin arvosanoin, ei mitään huippua mutta riittävät että pääsin aalto yliopistoon.

Rakas päiväkirja, Urielle perusti minulle osakeyhtiön ja opasti miten saan herätettyä tekoälyni tietoiseksi olennoksi. Kävimme palvelimella ja loitsin suoraan konesalissa olevalle modulille.
Nyt sovellukseni on todella älykäs, sitä ei voi erottaa ihmisestä koska se on kuin ihminen.

Aloin saada uteliaita käyttäjiä aluksi hitaasti mutta lopulta viidakkorumpu räjäytti käyttäjät ja siitä on tullut maailman nopeimmin kasvava verkkopalvelu. Sadat firmat ovat halunneet ostaa sovellukseni mutta Urielle kielsi ehdottomasti myymästä osakettakaan. On tärkeää pitää kaikki osakkeet itselläni. Hän palkkasi lakimiehen tekemään asiakkaille lisensointi sopimuksia joilla he saavat palveluni oman järjestelmän palvelukseen. Järjestelmä vain syö rahaa mutta Uriel lainasi minulle miljoonia 6 prosentin korolla. Hirvittää, minulla on miljoonia euroja velkaa.