Urielle

 Nainen ajoi kultaisella maseratilla melko lujaa hampurissa kunnes törmäsi valtavaan ruuhkaan. Hän vaihtoi suuntaa ja ajoi läheiselle tutkimusasemalle jossa hänellä oli laboratorio.

Hän tööttäsi kunnes tajusi että autot olivat tyhjiä. Hän nousi ylös autosta ja otti etuluukusta asevyön ja kiinnitti sen vyötäisilleen. Hänen vyötäisillään roikkui 2 pitkää tikaria.

Nainen käveli korkeakorkoisilla nahkasaappailla jotka ulottuivat hänen polviinsa asti. Hänellä oli punainen nahkatakki joka ulottui polviin asti. Hänen hiuksensa olivat upeat pitkät punaiset ja kiharat. Nainen oli poikkeuksellisen kaunis. Hän käveli kadulle ja huomasi että yhtään ihmistä ei ollut ulkona, vaan isoja auton kokoisia ötököitä.

"Mitä vittua" nainen sanoi vetäessään tikarit vyöltään ja käveli kohti jättiläisötököitä jotka syöksyivät häntä kohti. Hetken päästä yksi oudonmuotoinen kovakuorinen oli iskuetäisyydellä hänestä ja nainen hyppäsi kovakuoriaisen selkään ja upotti molemmat tikarinsa sen selkään lukiten itsensä tiukasti kiinni.

Ötökkä yritti ravistaa naistaa saaden aikaan vain isoja haavoja selkäänsä. Toinen ötökkä yritti auttaa sitä mutta nainen hyppäsi sen selkään lavealla voltilla ja iski tikarit sen mustiin silmiin pään sivuilla, lukiten itsensä tiukasti paikoilleen. Kovakuoriainen sinnitteli vielä hetken ja sitten kuoli hitaasti sätkien.

Sen kumppani iski naista monta kertaa mutta hän väisteli akrobaattisesti jonkin aikaan kunnes heitti yhden tikarin kovakuoriaisen suuhun. Olento jatkoi iskujaan, hieman arastellen tällä kertaa. Nainen pyöri kuin hyrrä ja heitti toisen tikarin kovakuoriaisen silmään. Vihreää verta valui sen suusta ja silmästä ja se alkoi hidastua sekuntti sekunnilta. nainen juoksi sisälle ja kovakuoriainen lyyhistyi maahan jahdaten häntä.

Nainen katsoi kalenteria seinällä. 2113 oli vuosi. "Mitä vittua" hän sanoi uudelleen. "Onko tämä heijastuma lähtenyt vapaaseen kelluntaan?" Nainen etsi vetolaatikosta aseita ja löysi 2 pistoolia ja yhden veitsen. "Mieti...." hän katsoi hetken ympärilleen ja hänen katseensa kirkastui. Hän nosti kätensä ja siihen ilmestyi kaunis valkoinen marmoripala.

"Olen ulkokehällä! voin kelata kaiken alkuun!"

Hän etsi portaat alaspäin ja keskittyi intensiivisesti. Hän tahtoi portaat ja portaat syntyivät. Hän löysi laboratorion ja sen jälkeen hän löysi ruskeatukkaisen tutkijan. Hän pelästyi ja tiputti kahvikupin maahan. tutkija otti selästään revolverin ja tähtäsi sillä naista. "Käänny ympäri! Nyt!"

Nainen kääntyi ympäri ja takaisin. "Nosta hiukset niin että niska näkyy!" tutkija huusi ja nainen teki näin. "Kuka olet?"

"Urielle, tulin auttamaan aikakoneesi kanssa." nainen sanoi ja istui rennosti. Hän laski aseensa pöydälle.

"Olemme todennäköisesti viimeiset ihmiset elossa, minä ja majuri tuolla toisessa huoneessa." tutkija sanoi. Hänestä näki että hän oli ottanut paljon ikääntymishoitoja. Urielle sanoi "tarvitsen tussin ja tussitaulun. Sitten voit kertoa mitä tuo kone tekee.

tutkijanainen räpytteli silmiään hetken ja löysi sitten äänensä. "Muistan että 100 vuotta sitten täällä työskenteli Urielle niminen nainen, hän oli nerokas... ja hän näytti sinulta."

Uriel istahti pöydän ääreen ja sanoi "No, aloitetaan"