Super aika

Tohtori Hasselhoff kirjoitti muistivihkoonsa raivoisasti samalla kun hän katsoi hiukkaskiihdytintä. Tämä työ oli hänen unelmiensa täyttymys ja pahin painajainen. 

Unelma koska hän vihdoin sai mahdollisuuden toteuttaa kokeen joka todistaisi tai kumoaisi hänen väitöskirja teorian jonka takia hänet naurettiin ulos yliopistolta. Painajainen koska hän teki töitä salaisessa laboratoriossa armeijan tutkimuskeskuksessa. Armeija haluaa tietää onko aika matkailu mitenkään mahdollista, ja jos on, he eivät halua kenenkään tietävän. Jos ei ole mahdollista, he haluavat kaikkien tietävän. 

Eli jos hän todistaa teoriansa vääräksi, hänellä oli mahdollisuus kuuluisuuteen. Jos hän todistaa teoriansa oikeaksi, armeija varmuuden vuoksi todennäköisesti teloittaa hänet kaikessa hiljaisuudessa. Nainen nielaisi hermostuneena ja käynnisti koneen. Avustavat tutkijat tarkkailivat monitoreita. Vartijat vilkuilivat tohtoria merkitsevin katsein, ja hän pelkäsi pahinta. Temporaaliväännin vilkkui miljoonilla valoilla ja sammui. Tutkijoiden henki salpautui kun he katsoivat haarniskoitua miestä vääntimen keskellä. 

Olettettu mies oli kuin marvelin sarjakuvasta, hänellä oli kehonmyötäinen rautamies puku, mustavihreä ja hän nousi hitaasti jaloilleen ja katsoi ympärilleen. Vartijoiden johtaja nyökkäsi kahdelle vartijalle merkitsevällä katseella ja nyökkäsi tohtorin suuntaan. Kylmä hiki nousi Michellen niskaan ja hän lähti pakenemaan. Temporaalivääntimestä ulos kävellyt mies katsoi häntä suoraan kohti, ehkä silmiin jos hänen silmänsä näkyisivät. Hän alkoi päättäväisesti astella naisen luokse. Michelle ei nähnyt enää mitään syytä epäröidä vaan lähti juoksemaan niin kovaa kuin pystyi. 

Kaksi vartijaa ja yksi tuntematon haarniskamies jahtasi häntä. 2 vartijaa yritti pysäyttää miestä ja he lensivät monta metriä hänen heittäessään heidät kuin räsynuket pois tieltään. Tohtori juoksi kahden lihaksikkaan vartijan, sotilaan syliin. "Anteeksi tohtori, meidän pitää viedä teidät turvaan, tilanne on potentiaalisesti vaarallinen." Iso musta mies sanoi syvällä bassoäänellään. "

Paskat teistä" hän sanoi ja yritti pakoon ilman että sotilas asiaa edes huomasi kun hän otti naista kädestä kiinni ja alkoi taluttaa tätä turvalliseen sijaintiin. Mutta haarniskamies juoksi heidät kiinni, hänen reisistä aukesi luukut ja hän otti järeät pistoolit käsiinsä ja tähtäsi kahta sotilasta ja erittäin voimakas miesääni tuli kuin kaiuttimista: "Päästäkää tohtori Hasselhoff irti, tai teidät lopetetaan" 

Iso musta mies jähmettyi ja nainen riuhtaisi itsensä irti mutta lyhyempi meksikolainen soturi otti rynnäkkökiväärinsä ja alkoi tulittaa miestä joka rauhallisesti käveli luoteja kohti jotka kimpoilivat hänen rintakehästään kun hän rauhallisesti käveli eteenpäin, tähtäsi ja ampui yhden luodin miehen silmien väliin samalla tähdäten mustaa miestä silmien väliin. Mies kasteli housunsa ja juoksi karkuun. Nainen katsoi miestä kauhun vallassa. Mies laittoi aseensa takaisin reisiinsä, nosti kätensä nostaakseen mustan läpikuultavan kypäränsä pois ja komea latinopää, hieman hikinen paljastyi kypärän alta. "Mikä vuosi nyt on?" hän sanoi.

Majuri Gibson

Michelle ja majuri istuivat kokoushuoneessa. Mies riisui haarniskaansa ja paljasti lihaksikkaan vartalonsa. Siinä oli jotain erikoista eikä tohtori osannut sanoa mikä. Iho vain ei näyttänyt ... luonnolliselta.

"aivot... keuhkot, tärkeimmät sisäelimet, sydän, ne ovat minun. Kaikki muu on bionista. Siksi näytän erikoiselta. Ihminen ei olisi selvinnyt matkasta." mies sanoi ja katsoi naista silmiin.

"mistä vuodesta oikein tulet" nainen kysyy ja jatkaa "ja ... miten, tämä on prototyyppi. ei sillä voi ihmistä siirtää."

Mies nyökkää ja istuu. "pitää löytää housut. Kyllä, olen vuodessa 2113, Tyttäresi arvioi että hänen koneensa pystyisi lähettämään minut 50 vuotta taaksepäin siinä putkessa jonka sinä tänään avasit."

Naisen silmät suurentuivat hämmästyksestä. "tyttäreni, hän on... kolme. Ja hän lähetti sinut tänne, 1003 vuotiaana? onpa hän pitkäikäinen"

Mies kohautti olkapäitään. "Onko? en ole hyvä historiassa, siksi minulla on keinoäly Alfred auttamassa. Rose on minusta keski-ikäinen." 

Tohtori nojasi taaksepäin ja hymyili. "Eli... eliniän odotus kasvaa hurjasti." ja majuri nyökkäsi.

"sata vuotta, ja sitten se romahtaa nollaan. Tyttäresi ja minä olimme viimeiset itsenäiset ihmiset. Kaikki muut on... oli... tulee olemaan... orjuutettu. Tämä on hämmentävää tämä aikamatkailu. En tiedä miksi en matkannut 50 vuotta vaan 100."

"Minä tiedän. Ei tuollaiseen voi laittaa jarrua, kohde pysyy liikkeessä kunnes se törmää esteeseen, ja se on tämä koje. Ei voi matkustaa pidemmälle kuin tämä koje." nainen sanoi ja alkoi kirjoittaa vimmatusti muistivihkoonsa.

Majuri katsoi häntä jähmettyneenä ja sanoi "eli... joku voisi käyttää samaa putkea ja ..." hänen silmänsä suurentuivat ja hän nappasi haarniskansa ja kypäränsä ja juoksi temporaalivääntimen luokse pukien samalla.

Michelle käveli temporaalivääntimen luo ja katsoi ympärilleen. Jokainen ihminen huoneessa oli raadeltu, ja majuri tiputti pienestä laitteesta jotain jauhoa ruumiiden päälle.

"Mitä täällä tapahtui" änkytti järkyttynyt nainen. Vakava mies siirtyi seuraavan ruumiin luokse ja sanoi "minun mokani, en tajunnut että Araknidit voisivat seurata minua tänne. Olemme tosi kusessa tällä hetkellä. Pelkään että pahensin tilannetta. Sen sijaan että Ihmiskunta olisi tuomittu 90 vuoden päästä, se on tuomittu nyt, tänään, minun takiani."

Ruumiit alkoivat kuplia ihan kuin niiden päälle olisi kaadettu happoa.

"Odota odota odota. Siis kelataan tätä tarinaa vähän taaksepäin. Mitä on Araknidit, mitä teet noille ruumille, mitä niille tapahtui, millä tavalla ihmiskunta on tuhottu, MITÄ TAPAHTUU??!!"

Mies jatkoi työtään ja katsoi naista. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän alkoi kertoa mitä tapahtui.

"vuonna 2103 sensorit löysivät komeetan joka oli matkalla maapalloa kohti ja NASA alkoi tutkia sen rataa ja kirjasi sen maapallontappajaksi ja se nostettiin heti ykkösprioriteetiksi. Komeetalla löytyi orgaanisia jälkiä ja NASA vastusti sen räjäyttämistä ydinpommilla kunnes sinne saataisiin luotain. Pitkällisten poliittisten vääntöjen jälkeen päätettiin asentaa siihen ioni moottori joka ohjaisi sen pois maapalloon osuvalta radalta ja säästäisi sen tutkimusta varten.

No, raketti lähetettiin ja ioni moottori käynnistyi suunnitellusti. Kaikki meni kuin kiskoilla, kaikki meni täydellisesti.

Kunnes huomattiin ettei ionimoottori muuttanut komeetan kurssia, ollenkaan.

Armeija ohitti Nasan protestit ja lähetti SpaceX rakentin komeetan kiusaksi ja räjäytti sen tuusan nuusaksi. NASA teki julkilausumia missä se esitti vastalauseensa ja teki laskelmia millä todennäköisyydellä komeetan pirstaleet osuisivat maahan aiheuttaen valtavia vauriota ilman että niitä voitaisiin pysäyttää.

Mutta niin ei käynyt. kaikki sirpaleet pysähtyivät hetken jälkeen ja alkoivat liikkua kohti maapalloa kohti samalla nopeudella kuin ennenkin. Ne jatkoivat matkaansa maapalloon ja lukuisia ydinpommeja väistellen ne lopulta laskeutuivat maapallolle.

Araknidit, täysin vieras elämänmuoto aloitti säälimättömän sodan. Ja pahinta oli, ne eivät ryhtyneet teurastamaan ihmisiä kuin maailmanloppu leffoissa, vaan ne kaivaituivat maan alle. Ne katosivat.

Ja aina yllätyshuokkäyksellä ne istuttivat istutteen kohteen niskaan. Kohde muuttui samantien araknidien palvelijaksi, hänen tahtonsa alistettiin parviälyn orjaksi, osaksi parviälyä.

Harva pystyi vastustamaan heitä, ja heistäkin suurin osa syötiin.

Ja sitten Araknisointi alkoi mapaallolla, ne alkoivat muokata maapalloa heille sopivammaksi. Vähemmän happea, enemmän vetyjä ja metaania.

Tuo.. raatelija ei ole soturi. ei, se on emo. Se tuli tänne munimaan armeijan ihmisten vatsoihin. Yksi emo voi vallata maapallon vuodessa, ne lisääntyvät nopeammin kuin rotat tai jänikset. Minun pitää etsiä ne... minun pitää... yrittää."

Tohtori otti miehen syliinsä ja tunsi kovan vartalon. Metallin silikonin alla, ja kuitenkin, se tuntui aidolta, oikean lämpöinen, liikkui luonnollisesti ja mies itki ilman kyyneleitä naisen syleilyssä.

He halasivat hetken ja havahtuivat siihen että nainen hehkui. He erottautuivat ja näkivät läpikuultavat vaatteet naisen päällä, kreikkalaisen jumalattaren vaatteet. Hänellä oli pitkät vaaleat hiukset peittivät naisen omat puolipitkät hiukset ja niiden päällä oli kreikkalainen kypärä, sekin läpikuultava.

"Minun pääni" nainen sanoi ja painoi kätensä ohimoilleen todistaen kypärän aineettomaksi. "Minä muistan... minä muistan.. .kaiken!" hän sanoi. Ja jatkoi muinaiskreikaksi.

Yksi sotilas nousi, otti kynnen silmästään ja katsoi ainoalla silmällään veristä kynttä ihmeissään. "minulla on nälkä..." ja katsoi majuria. "muistan sen kamalan hirviön joka iski kyntensä aivoihin asti. tunsin kuolevani."

Majuri katsoi häntä ja sanoi "Ja kuolitkin, mutta täällä tapahtuu outoja. Tosi outoja."

Tohtori Hasselhoff nousi ja katsoi majuria tyhjillä silmillä. "Minulla on outo olo." Ja hän näytti erilaiselta. Ryhdikkäämmältä, paita oli kireämpi kuin ennen. Sekä rinnat että olkapäät olivat isommat. Hänen kasvonsa näyttivät harmonisimmalta kuin ennen. "Minä taidan muistaa elämäni muinaiskreikassa..."

Majuri puristi häntä kädestä ja sanoi "Kiva että löysit edellisen elämäsi muistot ja näytät paremmalta mutta minun on pakko löytää Araknidi ja koittaa pelastaa ihmiskunta. Ja sinä soturi, seuraa minua, tämä on tärkeää, ota aseita mukaan."

Hämmentynyt soturi nyökkäsi ja seurasi majuria.

Miehet juoksivat 10 kerrosta portaita ylös saksalaiseen kylään. He näkivät läpikuultavia lentäviä ihmishahmoja. Välillä ne löysivät ihmisen ja sulautuivat siihen. Yksi mies syttyi tuleen ja hortoili paniikissa jonkin aikaa kunnes tajusi että tuli ei sattunut. Hän huomasi että tuli ei vahingoittanut häntä eikä hänen vaatteitaan.

Nainen hänen vieressään oli vettä, hänen kehonsa oli läpinäkyvä ja se alkoi höyrytä liekehtivän miehen vieressä ja hän tajusi ottaa etäisyyttä.

Ja silloin he näkivät sen, Araknidi oli munimassa naisen suuhun. Se oli iso, citymaasturin kokoinen kovakuorinen teräväjalkainen hirviö joka kääntyi katsomaan heitä. Se pysähtyi katsomaan häntä ja harkitsemaan. Oli pitkän tuntuinen hetki kun he vain tuijottivat toisiaan kunnes majuri huusi sotilaalle, "tuo ötökkä, ammu sitä" ja pistoolit ponnahtivat hänen käteensä ja hän alkoi tulittaa raatelijaa joka juoksi heitä kohti ja majuri juoksi sitä kohti.