Fate of Wushu

Vaaleatukkainen haltia ratsasti kalliin hevosen päällä kartanoa kohden. Hänen vaatteensa olivat ylelliset aatelisvaatteet ja hänen olemuksensa hehkui arvovaltaa.

Hän katseli ohi meneviä valkokaapuisia ihmisiä jotka lauloivat ja olivat onnellisen oloisia, hieman huumautuneen oloisia.

Kartanon edustalla odotti tallimestari joka otti hevosen ja ohjasi haltian kävelemään sisälle.

Ovella hovimestari pyysi ojentamaan miekkansa säilytykseen, sisällä ei ollut mitään syytä pitää aseita. Vastahakoisesti haltia antoi hyvin kalliin aseensa säilytykseen.

Toisessa kerroksessa oli kirjasto jossa Kreivi Monte Serpente odotti häntä. "Slaine, vanha kettu. Mitä kuuluu?" ikääntynyt pimentohaltia sanoi.

"Ei mitenkään hyvää. Davos kaappasi kruunun silmieni edestä petoksella ja nyt imperiumi on sekaantunut tyhmiin sotiin. Tulin keskustelemaan kanssasi äänestyksestä, hänet pitää äänestää kumoon ennen kuin imperiumi romahtaa." Slaine sanoi ja istahti alas. Palvelija antoi hänelle juotavaa.

"Se onkin hankala juttu, näet, tämä typerä sota on minulle erittäin tuottava, orjia ja kultaa virtaa satamieni kautta ja tuottaa minulle prosentit." kreivi sanoi ja nojasi taaksepäin.

"Ehkäpä siis monopoliasema alueen kaupankäynnistä tekisi rauhasta vielä kannattavamman?" Slaine kysyi.

"Ei oikeastaan. Sillä rahan lisäksi, kukaan ei kysele temppelini perään." kreivi vastasi.

"Nuo valkokaapuiset hihhulit eivät näytä palvovan imperiumin 8 virallista jumalaa, ja sodan aikana ei paljoa kysellä onko saaresi asukkaissa palvojia jotka eivät kumarra kaaoksen herroja." slaine nosti juoman ja kumarsi kreiville.

"Aivan. Kaaoksen ja järjestyksen herrat keskittyvät vain toistensa voittamiseen, kun taas Set, hän lupaa jotain mitä kukaan voi tarjota. Kerro Slaine, mikä on parempaa kuin kaikki maailman valta ja raha?" kreivi kuiskasi ja nojasi eteenpäin.

"jaa... kerro" Slaine kysyi.

Kreivi naurahti ja levitti kätensä nojaten taaksepäin. "Ikuinen elämä tietenkin. Voit ottaa aikasi ja pelata poliittista peliä niin kauan kunnes sinulla on kaikki valta. Ja vaikka et saisi kaikkea valtaa, mieluummin olen hovimestari tuhansia vuosia, kuin kuningas sata vuotta."

Slaine hengähti ja mietti. "Silloin kun tarjous on liian hyvä ollakseen totta, se ei yleensä ole."

"Tule, näytän sinulle jotain mielenkiintoista." Kreivi nousi ja käveli viereisen huoneen ovelle.

Hän avasi oven toiseen lukusaliin jossa punakaapuinen mies hääräsi upean punatukkaisen haltianaisen ääressä. Hän piirsi musteella naisen sydämen ympärille jotain riimuja. Slainen kurkkua kuristi. Nainen oli täysin alasti, ja hänet oli sidottu puiseen X ristiin. Naisen vartalo oli uskomattoman upea, kiinteä, laiha, mutta silti isorintainen. Nainen katsoi Slainea ja punastui. Hänen suunsa oli suljettu salvalla jossa pallo esti häntä puhumasta. Hänen kätensä olivat suljettu pussukoihin jotka olivat niin tiukat että hänen kätensä olivat varmastikin nyrkissä.

Naisen vieressä oli mies, ihminen joka oli melko iso ja todella lihaksikas. Nänen ylävartalonsa oli paljaana mutta hänellä sentään oli housut jalassa. Mies alkoi virota ja hänen sumea katseensa kävi läpi huonetta ymmärtämättä näkemäänsä. Myös hänen suunsa oli sidottu. Slaine tunnisti kapteeni Aratherin, jonka kanssa hän oli palvellut Isidiksen taisteluissa.

Slaine katsoi kysyvästi kreiviä. "Tuota, miksi nämä henkilöt ovat vankina? Haltian vangitsemiseen yleensä tarvitaan laillinen lupa, minka varmaankin pormestarina voit allekirjoittaa itse..."

"Katsos, näin enne unen että sinä, ja sinun 3 ystävääsi, tässä näet heistä kaksi, tulitte ja ryöstitte kartanoni ja tapoitte lukuisia seuraajiani sekä kaksi avustajaani. Joten järjestin vartijani odottamaan taktisilla paikoilla ja pidätin heidät tulevista rikoksista." Kreivi selitti hyväntuulisena.

Slaine nielaisi. "Niin, Elysiumin laki ei tunne tulevia rikoksia, joten enne unet eivät riitä tuomioon, mutta voit ehkä vangita heidät muutamaksi päiväksi laittomasta tunkeutumisesta."

Kreivi naurahti. "et nyt ymmärrä, en välitä Elysiumin laista, tämä on minun kuningaskuntani, ja täällä minun sanani on laki. Te kolme liitytte Setin kirkkoon ja etsitte sen neljännen toverin joka enneunessani täällä riehui."

"Ja mitä jos emme liity? mikä estää minua vain kääntymästä pois ja lähtemästä pois koko saarelta?" Slaine kysyi itsevarmasti.

Kreivi vinkkasi haltian taakse. Siellä seisoi erittäin isokokoinen ja lihaksikas soturi. Slaine oli pitkä mies, mutta tuo haarniskoitu soturi oli vielä pitempi, ja ainakin kaksi kertaa leveämpi. Soturi veti selästään ison bastardimiekan. Kypärän piilottama naama ei paljastanut ilmeitä, mutta Slaine kuvitteli siellä leveän hymyn.

Slaine kääntyi. "Tuo on aika hyvä argumentti. Mitäs työsuhde etuja tuo Setin kirkkoon liittyminen tuottaa?" Hetken jokin ajatus kaihersi haltian mieltä ja hän kääntyi katsomaan jättiä uudestaan. Ja se oli se että miehen vyöllä oli hänen rapier miekkansa, ja tupessa jokin puukeppi. Outoa.

"Se suuri kunnia että saat palvella minua ikuisuuden uskollisesti ja kyselemättä." Kreivi nauroi. Slaine mietti mitä menetettävää hänellä olisi jos nappaisi miekkansa ja juoksisi niin kovaa kuin jaloista pääsisi lukitun oven ja lukuisien vartijoiden ohi.

"Mungo, miksi täällä haisee palanut?" upean punatukkaisen naisen rinnoilla häärivä kaapumies kysyi.

Mungo, iso jätti kääntyi ja avasi oven. Toisessa huoneessa kirjahylly oli liekeissä ja Kreivi kauhistui. Kirjat olivat erittäin kalliita. "Mungo, vahdi vankeja. Ahmamet, sammuta tuli, ilman vettä, käytä jäätä!"

Harmistunut kaljupäinen mies jätti sulkakynänsä ja nappasi taikasauvan käteensä. Hän käveli toiseen huoneeseen kreivin kanssa samalla kun kreivi heilutti käsiään ja kirjat lentelivät turvaan.

Mungo nappasi haltiaa käsipuolesta ja vei hänet vankien luo, sitten hän iski bastardimiekallaan yhden tukijalan alas joka piti tyttöä vankinaan, ja sitten hän iski toista tukijalkaa joka piti Aratheria vankinaan. Molemmat ristit antoivat periksi ja ketjut jotka pitivät heidän käsiään kiinni lähti irti ja vangit alkoivat irrottaa suutaan ja käsiään vapaaksi. Slaine katsoi Mungoa kysyvästi ja tämä kuiskasi terävästi "Nyt auta, meillä on sekuntteja!" ja slaine hypähti irrottamaan tytön kahleita ja Mungo irrotti Aratherin kahleet. Juuri vapauduttuaan kreivi huusi "Mungo mitä teet? ota nuo vangit kiinni, mitä ihmettä?"

Arather nappasi miekkansa ja Mungo kaappasi molemmat haltiat kainaloonsa ja lähti juoksuun. Arather juoksi perässä aavistuksen hitaammin.    

Kreivi huusi "Käsken sinua Mungo, pysähdy!" Mungo heitti haltiat maahan, kääntyi, ja sulki oven. "idiootti" hän sanoi kun ovi tärähti räjähdyksen voimasta, ja sen sirpaleita lennähti käytävälle.

"ei minua voi haltioiden mielenhallinta tempuilla hallita." Mungo sanoi ja heitti kypäränsä pois. Vähämielisen miehen naama alkoi sulaa pois ja sen tilalle tuli kauniin örkkinaisen pää, vihreä ja kaikkea.

Slainella leikkasi hetken tyhjää ja hän sanoi "Vaihdokas... siksi kreivi ei löytänyt sinua."

Arather nappasi häntä kädestä. "Mennään!" ja Slaine pyysi anteeksi. hän vilkaisi punapäätä joka käski pitää silmät edessäpäin.

"Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Kreivi joka oli isäni tukija, sanoi että me neljä olisimme tulleet tänne ryöstämään hänen kartanoaan, enkä ole teitä kahta edes nähnyt ennen." Slaine sanoi samalla kun juoksi portaille.

"Kivat sulle Slaine, kiitos kovasti. Etkö todellakaan muista minua??" Punapää tiuskaisi hänelle. "Albor tholus, olit tullut isäni kartanolle, juttelimme järven rannalla... 100 vuotta sitten."

Arather naurahti. "Siis oikeasti hänen pitäisi muistaa sata vuotta vanhoja tapaamisia? isoisäni syntyi silloin!"

Punapään ilme pehmeni hieman. "no ehkä" hän sanoi hengästyneenä kun he saapuivat keittiöön "olin silloin hieman nuorempi, ja vähemmän... muodostunut."

Örkkinainen pysähtyi. Hänen vartalonsa oli vieläkin iso ja lihaksikas, mutta selvästi naisen, ison örkkinaisen. Hän ojensi haltiatytölle punaisen riimuitetun kävelykepin ja Slainelle rapierin huotrineen.

Hän katsoi kokkia ja sanoi "vaatteesi, nyt, tänne." mutta kokki ei totellut, vaan otti kirveen ja hyökkäsi.

Arather kiroili "Mitä ihmettä" ja iski miekkansa ponsilla kokin naamaan voimalla samalla väistäen kirvestä. Sen jälkeen hän tarrasi kädellään kokin keskivartalosta kiinni ja kamppasi hänet maahan polkaisten häntä päähän lihaksikkaalla jalallaan. Keltaista mönjää, kenties keltaista verta lensi kokoin naamasta kun hän sai tylpän pään naamaansa ja toisen kerran kun Aratherin saapas murskasi hänen päänsä. Apukokit paljastivat torahampaansa ja Slaine ymmärsi heidän aggressiivisuutensa. Lukemansa mukaan epäkuolleet eivät pelänneet paljoa mitään. Ehkä valoa ja hopeaa.

"Hei, kiva herra ihmismies, tuo vaate on ihan jossain keltaisessa mönjässä, en varmaan pistä tuota päälleni!" punapää kiroili. Arather naurahti "Voi kuule kaunotar, ei täällä kenelläkään ole kiire saada sinulle vaatteita!".

Örkkinainen murahti matalalla "Minulla on, ja pidä ne himokkaat silmäsi poissa Mariahin rinnoista."

Arather naurahti Slainen ohittaen hänet. Hän hypähti saarekepöydäkkeen kulmasta apukokin pistäen häntä kurkkuun miekallaan, sen perään hän potkaisi miestä päähän. Haltia laskeutui miehen viereen, miekka tuppea myöten kokin kurkussa. Mies katsoi haltiaa hetken ja muuttui pölyksi. Slaine nosti kokin puvun maasta ja sanoi "Katso, ei paljoa mönjää."

Slainen katse nousi Mariahin silmiin, mutta ne pomppivat rintojen ja silmien väliä, hän vaan ei pystynyt pitämään silmiä poissa naisen täydellisistä muodoista. Mariah punastui ja nosti keppinsä viimeistä apukokkia kohden. Mies huusi kovaa samalla kun hän nosti kirveensä iskuun.

Mariah lausui sanat "Creo Ignem" ja riimut alkoivat hohtaa kepin juuresta päähän asti ja tuliriimu lennähti kokin rintaan. Kuuma tuli lennätti kokin taaksepäin samalla kun hän muuttui tuhkaksi ja kuuma ilma heilutti Mariahin hiuksia samalla kun hän katsoi kokin kirvestä joka jatkoi liikettään ilman kokkia viiltäen Mariahin olkapäätä ja jatkaen matkaansa vastakkaiseen seinään. Mariahin tummanruskea veri valui alaspäin hänen norsunluun valkeaa ihoaan pitkin.

"Au", hän sanoi. Arather käveli hänen luo ja sanoi "Katsotaan tuota." 

Slaine puki naiselle kokin kaavun ja huomasi haltian painautuvan häntä vasten hellästi.

"Michael, lain tuoja ja vartija, ole armollinen ja ota tämä haava pois tältä viattomalta naiselta ja siirrä se tähän vapaaehtoiseen naiseen." hän sanoi ja otti örkkinaisen kädestä kiinni. Hän katsoi naista  silmiin ja örkki nyökkäsi. Arather puhalsi Mariahin olkapäätä ja haava katosi.

"Hah, se katosi, se oli vain pintahaava, mutta, kiitos." Mariah antoi poskipusun miehelle.

"Miksi siirsit sen soturille? eikö olisi ollut järkevämpää vain antaa sen parantua luonnolisesti?" Slaine kysyi.

Örkkinainen kumartui, siirsi haarniskaansa pois olkapään tieltä. Haava oli umpeutunut ja selvästi vaaleampi kuin Mariahilla. "Se on tunnin päästä parantunut" örkki sanoi.

"Mistä tunnette toisenne? " slaine kysyi.

"Me olemme joskus taistelleet samoissa sodissa, palkkasotureita." Arather nyökkäsi örkkinaista, Annabellea kohti.

"Ja yksi tehtävistäni oli pelastaa Mariah, kun hänet otettiin panttivangiksi. Niistä kidnappaajista taisi jäädä tuhkat" Annabelle kertoi. Mariah nauroi tyytyväisenä. Slaine alkoi aistia pienen pyromaanin asuvan tytön sisällä.

"Ja me vietimme romanttisen illan isäni järvellä, Slaine." Mariah sanoi vaativasti.

"Noh, en ehkä käyttäisi sanaa..." ennen kuin Slaine ehti sanoa lausettaan loppuun Mariah ampui tulipallon, pienen onneksi maahan.

"Niin, mennään ennen kuin meitä etsitään." Arather sanoi ja johti joukon ruokasaliin.