Fate of Wushu 2

"Aika lähteä" Arather sanoi. Hän avasi oven viereiseen huoneeseen, ja se olikin portaat ylöspäin ja portaat olivat täynnä haarniskoituja muumioituja ruumiita, jotka hätkähtivät nähtyään lihaksikkaan soturin. Arather katsoi heitä lyhyen hetken ja sulki oven. "toinen reitti." hän sanoi ja luurankokäsi iskeytyi oven läpi. Slaine juoksi ovelle ja löysi portaat alaspäin. Mariah tunki taikasauvansa ja huusi "Creo gelidus canis hydrogenii!" ja sininen valo välähti reiästä. Sen jälkeen hän lausui rauhallisesti "Creo ignem" lieskat lensivät reikään ja hän tarrasi Aratherin kädestä ja hyppäsi maahan. Ovi räjähti sisään liekkien heittämänä. Annabelle ravisti päätään pölystä ja Slaine nosti päätään saarekkeen takaa. "Ilmeisesti tie on vapaa." Slaine sanoi ja lähti portaita kohti. Arather odotti miekka kädessään että Slaine menisi edeltä, hänen bastardimiekkansa ei ollut etu kapealla portaikolla. Haltia asteli varovasti palavien luiden läpi ja pääsi puoli kierrosta portaita kun törmäsi luuranko soturijoukkoon. "Niitä tulee lisää, ihan hirveästi." Slaine huusi kun juoksi pakoon minkä koivistaan pääsi. "tässä ei ole taktista etua, vetäydytään" Arather sanoi ja ryhmä vetäytyi portaita alas. Nelikko päätyi viinikellariin. Slaine ja Arather vaihtoivat merkitseviä katseita. "tässä" Slaine sanoi. Arather ja Slaine ryhmittyivät viinikellarin hyllyjen väliin. Annabelle riisui haarniskansa ja Mariah katsoi häntä kysyvästi. Annabelle iski silmää ja lähti kasvamaan. Hän huusi kivusta kun kädet lähtivät venymään, isot kynnet kasvoivat karvaisten sormien päähän. Hänen naamansa venyi ja isohampainen kuono kasvoi örkkinaaman tilalle. Luut poksahtelivat kun uudet muodot valtasivat kehon. Pian Annabelle oli suurikokoinen ihmissusi täynnä hampaita ja kynsiä, valmiina repinään ja puremaan. Portaita käveli alas musta ehkä noin satakiloinen susi joka katseli heitä punaisten silmien kautta. Luurankosoturit järjestäytyivät hänen ympärilleen sotilaallisesti. Mariah ei tuhlannut aikaa Annabellen ihailuun vaan otti sauvansa ja aloitti latinankielisen muminan. Violetti valo alkoi pyöriä sauvan ympärillä ja hän ampui violetin säteen sauvastaan kolmeen viinitynnyriin. "kutsun teidät esiin viinin vartijat - te urheat soturit jotka suojelette viinikellaria epäkuolleilta!" Tynnyrit pirstaloituivat ja punaisia viinigolemeita astui esiin. "Tuossa, nuo luurangot ja tuo kamala susi, ne yrittävät tuhota rakkaan kotinne!"' Kolme punaista ja läpinäkyvää lähes kolme metristä humanoidia katseli ympärilleen ja lähtivät marssimaan luurankoja vastaan. Arather ei osannut piilottaa epäuskoaan. "Viiniä, oletko tosissasi? Aiotko juottaa luurangot humalaan"? Mariah hymyili ja nyökytteli innokkaasti. Musta susi nousi kahdelle jalalle ja sen luut alkoivat paukkua kuuluvasti kun se muuntautui ihmissusi taistelumuotoon. Se oli vähän pienempi kuin Annabellen ihmissusi, mutta selvästi lihaksikkaampi, ja sen kynnet ja hampaat likaisemmat, pelottavat tulehdusvaaran aiheuttajat. Osapuolet mittailivat toisiaan hetken kunnes he hyökkäsivät. Ihmissudet lähtivät raatelemaan toisiaan, Arather huitaisi isolla miekallaan luurankojoukkoa vierellään kaksi viinigolemia, Slaine Annabellen toisella puolella vierellään yksi viinigolemi. Aratherin golemit syleilivät luurankoja ja sen seurauksena kolme luurankoa kellui avuttomana golemin sisällä huitoen miekkaansa avuttomana, ilman että se teki yhtikäs mitään golemille. Arather Katkaisi yhden luurangon kaulan jolloin koko luuranko lyhistyi. Hän väisti yhtä luurankoa hyppäämällä hänen miekkansa päälle samalla torjuen vasemmanpuoleista luurankoa miekallaan. Kolme luurankoa viilteli golemia miekoillaan ja golemi iski yhtä luurankoa taaksepäin. Kokonaisuudessaan oli selvää ettei kumpikaan osapuoli pystynyt oikeasti vahingoittamaan toista. Slaine teki pistoja ja torjuntoja, hän hyppeli ja väisti, ja lopulta teki voltin luurankojen yli heidän takapuolelleen ja pisti yhtä luurankoa kallon läpi aiheuttaen luurangon romahtamisen luukasaksi. Musta ihmissusi ja Annabelle raatelivat toisiaan silmittömästi, annabelle viilsi vihollisensa vatsan auki ja keltaista verta valui hetken suolten pullistuessa ulos, kunnes ammottava haava umpeutui kiinni. Annabellen kädet ja olkapäät valuivat punaista verta, mutta ei pitkään. Molemmat yrittivät purra toisiaan mutta taitavasti väistivät vastustajansa hampaat. Annabelle oli varovaisempi ja väisteli hyvin agressiivista vastustajaansa. Takana Mariah nosti kivisen vallin viinihyllyn viereen sinisen hohteen saattamaana. Arather jatkoi niittämistä ja piti vastustajansa miekan etäisyydellä itsestään, hän torjui oikealta, hän torjui vastemmalta, ja hän iski miekallaan vasemmanpuoleista luurankoa jalkojenväliin ja siitä ylös, halkaisten luurangon kahtia, tämän jälkeen hän pyörähti itsensä ympäri ja halkaisi jäljellä olevan luurangon kahtia iskulla jonka torjuminen oli yhtä tyhjän kanssa. Hänen viinigoleminsa taistelivat pyristeleviä luurankoja vastaan ja onnistuivat pitämään nämä vatsassaan. Slaine oli kahden luurangon välissä, vuorotellen torjuntoja molemmille puolille, hän torjui ensimmäisen, pyörähti, torjui toisen, torjui kolmannen iskun ja pyörähti nopeasti katkaisten vastakkaisen puolen luurangon jalan, hypähti sivulle väistäen tämän iskun, samalla hän sivalsi toisen luurangon kaulan ja ennen kuin kallo tipahti hän nappasi sen miekkansa kärjellä ja sinkaisi vastakkaisen luurangon päähän murskaten molemmat. Viinigolemin vastustajat käännähtivät katsomaan Haltiaa rekisteröiden hänet päävastustajaksi. Lycan ja Annabelle kietoutuivat kuoleman syleilyyn, kumpikin koittivat raadella, purra ja tarrata vastustajasta kiinni kaataen hänet maahan. Muutaman sekunnin painin jälkeen Annabelle meni pieneen kasaan ja sai puraistua valtavilla hampaillaan koko vatsan lycanilta irti samalla kun tämä pisti hampaansa naisen käteen purren luuhun asti, raa-asti irrottaen käden. Hänen tuntiessaan vatsansa irtoavan hänen silmänsä muljahti epäuskossa ja hän päästi irti käden ja horjui taaksepäin. Keltaista visvaa roikkui Annabellen leveästä hymystä kun hän sylkäisi suolenpätkiä suustaan. "Eikö ennustajasi sanonut että me tuhoamme teidät täällä ja tänään? Eikö hän varoittanut sinua?" Annabelle murisi matalalla suhisevalla äänellään. Lycan yritti perääntyä mutta horjahti istualteen, hän oli liian heikkona paetakseen taikka pitääkseen taistelumuotoaan, ja hän muuttui alastomaksi mieheksi. Arather murskasi golemin sisällä pyristelevät luurangot helposti ja siirtyi Lycanin eteen osoittaen häntä miekallaan. Annabelle kutistui örkkimuotoonsa ja piti kiinni vuotavaa olkapäätään. Slaine ponkaisi maahan puolivoltilla ja potkaisi yhden luurangon pään irti, hän ponnahti siitä jaloilleen ja leikkasi toisen luurangon yhden käden, toisen käden, yhden jalan ja toisen jalan jättäen tämän avuttomana maahan. Luuranko yritti leuallaan haltian kimppuun ja haltia rennosti käveli tämän pään yli ja osoitti miekallaan lycania kohti. Mariah käveli lycanin luokse ja ohi mennessään ampui kivi pirstaleilla viinigolemin sisällä kelluvan luurangon pään palasiksi. Luurangon osaset vajoivat jalkoihin ja siitä maahan, ja golemi astui luukasasta pois. Mariah nosti taikasauvansa ja iski lycanin tajuttomaksi. "miten tuollainen tapetaan? Se paranee." hän kysyi? Annabelle sanoi "Tulella." Ja Mariah hymyili. Arather katsoi Annabellen kainalotynkää. "Kasvaako se takaisin?" Annabelle nyökkäsi "Ajan kanssa, jossain vaiheessa." Heidän vierellään kuuma tuli lämmitti ilmaa ja pari katsoi toisiaan silmiin pitkään. "Minulla on ajatus" Arather sanoi.