Arather kohtaa murtovarkaan
Sihvar oli laiha viisikymppisissä oleva mies. Hiiren hiljaa tämä koukkunenäinen ja kalju mies hivuttautui ilmanvaihtokanavaa pitkin johon ei suurempi mies mahtuisikaan. Hänen silkkiset vaatteet hioutuivat rikki mutta päättäväisesti hän matkasi eteenpäin kunnes pääsi perille, paksuin kalterein ja ristikolla suojatulle reiälle joka vei itse aurinkokuninkaan makuuhuoneeseen.
Luotettavasta lähteestä hän oli kuullut että kun aurinkokuningas oli sotamatkalla pohjoisessa, oli hän jättänyt korvaamattoman arvokkaan tarot pakkansa kotiinsa.
Sihvar korottautui ristikolle jotta näkisi sisäpuolelle, ja siellä yöpöydällä selvästi erottui kuun valossa mittaamattoman arvokas paketti, Sihvarin uran rohkein ryöstösaalis.
Hän kutsui varjot peitokseen ja muuttui varjoksi joka livahti ristikon läpi ja materialisoitui nurkan varjoisasta kohdasta kuparinväriseksi ihmishahmoksi, stygialaiseksi mestarivarkaaksi.
Hän hiipi yöpöydälle äänettömästi ja otti korttipakan käteensä ja hihkaisi onnesta. Hän teki sen!
"Ajattelit että jätän arvokkaan korttipakkani noin vain varkaiden otettavaksi" kuului sängyn vierestä kuuluva möreä miehen ääni.
Stygialainen säikähti, pyörähti ympäri ja pudotti aarteensa. Enemmän vaistonsa varassa kuin tietoisesti hän ponnahti kuin jousi ikkunaa kohti, hypähti ilmaan ja seisahtui metrin päästä ikkunaa, jäi leijumaan ilmaan. Hänen kätensä heilahtivat suoraan sivulle, jalat liimautuivat yhteen ja hitaasti hän ristinmuodossa kääntyi ympäri ja alkoi leijua hieman yli kaksimetristä ja ainakin 200 kiloista vaaleata parrakasta miestä kohti. Vain varkaan silmät hyppivät villinä pelosta.
"Pitää antaa sinulle ainakin se että on sinulla munaa ryöstää jumalalta. Haluaisitko sinäkin olla jumala? Varkaiden jumala?" Arather oikeamielinen, lain ja sodan jumala kysyi.
Hän nousi seisomaan tuoliltaan, kuun valo valaisi nyt hänet kokonaan.
Stygialainen kasteli housunsa, ehkä enemmänkin.
"Älä pelkää, minä jos joku arvostan lahjakkuutta. Olet täällä vain sen takia että minä lähetin huhun liikkeelle että täällä olisi aarre ryöstettävänä, sillä tarvitsen juuri sellaista lahjakkuutta jota sinulla on."
Mestarivarakaan ilme hämmentyi.
Arather laski varkaan maahan ja kääntyi selin ja alkoi kertoa. "Maamerellä seilaa kuuluisa merirosvo joka ryöstää rikkailta ja antaa köyhille. Se mitä tarinoissa yleensä unohtuu on se pieni yksityiskohta..."
Stygialainen silmäili Aratherin selkää ja tunnusteli selässään olevaa tikaria. Hetken epäröinnin jälkeen hän otti tikarin ja iski sen aurinkokuninkaan selkään. Sodanjumala jatkoi tarinaansa ilman värähdystäkään. "että joka ikinen laiva joka ryöstetään" Arather kääntyi varkaan suuntaan, tikari yhä selässään. "on lähtöisin Bretanniasta, Stygiasta tai Pohjolasta. Tämä merirosvo ei ole köyhien sankari, vaan peitelty hyökkäys ihmiskuntaa vastaan."
"Mutta..." voimakkaasti hikoileva stygialainen perääntyi ja sanoi "merirosvohan on ihminen..." Arather otti tikarin selästään ja ojensi sen varkaalle. Terän veri oli puhtaan valkoinen.
Arather myhähti ja hymyili varkaalle joka oli puoli metriä häntä pienempi. "et ole kuullut liskorodusta?" Arather kysyi ja käänsi päätään kysyvästi.
Stygialainen kaatui pelosta maahan ja vastasi "oo.. olen" ja nyökytteli höperönä.
"Eli siis, tämä liskokapteeni joka on ottanut ihmismuodon, esittäen ihmistä, ryöstää ihmisiltä, ja antaa suurimman osan saaliista liskoille jotka esittävät ihmistä, ja kymmenyksen liskokuninkaalle, joka hänkin esittää ihmisten hyväntekijää."
varkaan katse oli kysyvä. "Liskokuningas? kuka hän on?"
Arather römähti kuuluvaan nauruun. "Lir, merten kuningas, kaupan ja valheiden jumala"
"Mutta..." varas jatkoi... "Hänhän on ihminen, stygialainen kuten minä, hänellä on stygialaiset piirteet ja..."
"Kuten sanoin" aurinkokuningas jatkoi, "valheiden kuningas." Hän kumartui ja vasta nyt varas huomasi että vaaleiden hiusten ja vaalean parran alla oli stygialainen mies, auringon ruskettama kuparin värinen iho, etelän piirteet ja koukkunenä. "jokainen liskomies voi esittää stygialaista, pohjalaista, tai jopa idän metsänymphiä. He ovat muodonmuuttajia."
Stygialaisen silmät laajenivat. "Olen kuullut huhuja että muodonmuuttajaliskoja olisi olemassa, mutta että heistä jokainen... Tämä muuttaa kaiken!"
Stygialainen unohti pelätä ja nousi seisomaan. "siis haluat että varastan tältä merirosvolta jotain, ja sitten päästät minut vapaaksi?"
"En todellakaan!" Arather mörähti. "Annan sinulle vuoden aikaa, sinä aikana sinä varastat merirosvokapteenin miekan, piikin, ja tuot sen minulle. Jos onnistut puolen vuoden sisällä, annan sinun juoda tämän pullon kokonaan." Hän otti taskustaan pienen lasisen pullon jossa hehkui sinistä nestettä. Arather laittoi pullon pöydälle ja se värisi kuin sen sisällä olisi ollut hyrrä, ja todellakin, sen sisällä oleva neste pyöri vinhaa vauhtia ja hohti valoa.
"Sehän on... Abrosiaa, jumalten juoma." Varas huokaisi ääneen. Arather nyökkäsi. "Sinusta tulee varkaiden jumala."
Stygialaisen kasvot hehkuivat onnea. "minä en epäonnistu, vannon sen isäni haudan kautta!" hän julisti ja katsoi kysyvästi ovea. Arather pudisti päätään ja osoitti silmillään ikkunaa. Varas nyökkäsi ja lähti kiipeämään ikkunasta alas. Arather keskittyi ja juuri kun varas kiipesi ikkunaa ylös, kultakoruja ja tarot pakka tippui hänen taskuistaan ja pelästynyt varas kiihdytti kiipeämistään. Arather naurahti hiljaa ja meni hakemaan tavarat maasta ja laittoin ne paikoilleen.
Luotettavasta lähteestä hän oli kuullut että kun aurinkokuningas oli sotamatkalla pohjoisessa, oli hän jättänyt korvaamattoman arvokkaan tarot pakkansa kotiinsa.
Sihvar korottautui ristikolle jotta näkisi sisäpuolelle, ja siellä yöpöydällä selvästi erottui kuun valossa mittaamattoman arvokas paketti, Sihvarin uran rohkein ryöstösaalis.
Hän kutsui varjot peitokseen ja muuttui varjoksi joka livahti ristikon läpi ja materialisoitui nurkan varjoisasta kohdasta kuparinväriseksi ihmishahmoksi, stygialaiseksi mestarivarkaaksi.
Hän hiipi yöpöydälle äänettömästi ja otti korttipakan käteensä ja hihkaisi onnesta. Hän teki sen!
"Ajattelit että jätän arvokkaan korttipakkani noin vain varkaiden otettavaksi" kuului sängyn vierestä kuuluva möreä miehen ääni.
Stygialainen säikähti, pyörähti ympäri ja pudotti aarteensa. Enemmän vaistonsa varassa kuin tietoisesti hän ponnahti kuin jousi ikkunaa kohti, hypähti ilmaan ja seisahtui metrin päästä ikkunaa, jäi leijumaan ilmaan. Hänen kätensä heilahtivat suoraan sivulle, jalat liimautuivat yhteen ja hitaasti hän ristinmuodossa kääntyi ympäri ja alkoi leijua hieman yli kaksimetristä ja ainakin 200 kiloista vaaleata parrakasta miestä kohti. Vain varkaan silmät hyppivät villinä pelosta.
"Pitää antaa sinulle ainakin se että on sinulla munaa ryöstää jumalalta. Haluaisitko sinäkin olla jumala? Varkaiden jumala?" Arather oikeamielinen, lain ja sodan jumala kysyi.
Hän nousi seisomaan tuoliltaan, kuun valo valaisi nyt hänet kokonaan.
Stygialainen kasteli housunsa, ehkä enemmänkin.
"Älä pelkää, minä jos joku arvostan lahjakkuutta. Olet täällä vain sen takia että minä lähetin huhun liikkeelle että täällä olisi aarre ryöstettävänä, sillä tarvitsen juuri sellaista lahjakkuutta jota sinulla on."
Mestarivarakaan ilme hämmentyi.
Arather laski varkaan maahan ja kääntyi selin ja alkoi kertoa. "Maamerellä seilaa kuuluisa merirosvo joka ryöstää rikkailta ja antaa köyhille. Se mitä tarinoissa yleensä unohtuu on se pieni yksityiskohta..."
Stygialainen silmäili Aratherin selkää ja tunnusteli selässään olevaa tikaria. Hetken epäröinnin jälkeen hän otti tikarin ja iski sen aurinkokuninkaan selkään. Sodanjumala jatkoi tarinaansa ilman värähdystäkään. "että joka ikinen laiva joka ryöstetään" Arather kääntyi varkaan suuntaan, tikari yhä selässään. "on lähtöisin Bretanniasta, Stygiasta tai Pohjolasta. Tämä merirosvo ei ole köyhien sankari, vaan peitelty hyökkäys ihmiskuntaa vastaan."
"Mutta..." voimakkaasti hikoileva stygialainen perääntyi ja sanoi "merirosvohan on ihminen..." Arather otti tikarin selästään ja ojensi sen varkaalle. Terän veri oli puhtaan valkoinen.
Arather myhähti ja hymyili varkaalle joka oli puoli metriä häntä pienempi. "et ole kuullut liskorodusta?" Arather kysyi ja käänsi päätään kysyvästi.
Stygialainen kaatui pelosta maahan ja vastasi "oo.. olen" ja nyökytteli höperönä.
"Eli siis, tämä liskokapteeni joka on ottanut ihmismuodon, esittäen ihmistä, ryöstää ihmisiltä, ja antaa suurimman osan saaliista liskoille jotka esittävät ihmistä, ja kymmenyksen liskokuninkaalle, joka hänkin esittää ihmisten hyväntekijää."
varkaan katse oli kysyvä. "Liskokuningas? kuka hän on?"
Arather römähti kuuluvaan nauruun. "Lir, merten kuningas, kaupan ja valheiden jumala"
"Mutta..." varas jatkoi... "Hänhän on ihminen, stygialainen kuten minä, hänellä on stygialaiset piirteet ja..."
"Kuten sanoin" aurinkokuningas jatkoi, "valheiden kuningas." Hän kumartui ja vasta nyt varas huomasi että vaaleiden hiusten ja vaalean parran alla oli stygialainen mies, auringon ruskettama kuparin värinen iho, etelän piirteet ja koukkunenä. "jokainen liskomies voi esittää stygialaista, pohjalaista, tai jopa idän metsänymphiä. He ovat muodonmuuttajia."
Stygialaisen silmät laajenivat. "Olen kuullut huhuja että muodonmuuttajaliskoja olisi olemassa, mutta että heistä jokainen... Tämä muuttaa kaiken!"
Stygialainen unohti pelätä ja nousi seisomaan. "siis haluat että varastan tältä merirosvolta jotain, ja sitten päästät minut vapaaksi?"
"En todellakaan!" Arather mörähti. "Annan sinulle vuoden aikaa, sinä aikana sinä varastat merirosvokapteenin miekan, piikin, ja tuot sen minulle. Jos onnistut puolen vuoden sisällä, annan sinun juoda tämän pullon kokonaan." Hän otti taskustaan pienen lasisen pullon jossa hehkui sinistä nestettä. Arather laittoi pullon pöydälle ja se värisi kuin sen sisällä olisi ollut hyrrä, ja todellakin, sen sisällä oleva neste pyöri vinhaa vauhtia ja hohti valoa.
"Sehän on... Abrosiaa, jumalten juoma." Varas huokaisi ääneen. Arather nyökkäsi. "Sinusta tulee varkaiden jumala."
Stygialaisen kasvot hehkuivat onnea. "minä en epäonnistu, vannon sen isäni haudan kautta!" hän julisti ja katsoi kysyvästi ovea. Arather pudisti päätään ja osoitti silmillään ikkunaa. Varas nyökkäsi ja lähti kiipeämään ikkunasta alas. Arather keskittyi ja juuri kun varas kiipesi ikkunaa ylös, kultakoruja ja tarot pakka tippui hänen taskuistaan ja pelästynyt varas kiihdytti kiipeämistään. Arather naurahti hiljaa ja meni hakemaan tavarat maasta ja laittoin ne paikoilleen.
Comments