Saapuminen Avaloniin

Kylässä ukilla

Ukki oli vessa käynnillä ja Artturi katsoi ukin kirjahyllyä. Tuttujen kirjojen lisäksi hän huomasi todella vanhan näköisen nahka-kantisen kirjan, ison ja paksun.

Uteliaisuuden viemänä hän päätti ottaa kirjan käteensä ja tutkia sitä, se oli ylimmän hyllyn päällä, ja vaikka hylly oli pölyinen, kirja ei ollut. Ukki oli varmaankin lukenut sitä lähi aikoina.

Kirjan kannessa oli kullatuin kirjaimin nimi Der Weg nach Annwyn, kiva, kirja oli saksaksi, ihan turha yrittää lukea.

Mutta kirja oli kaunis, sen sivut olivat vanhoja ja fontti kaunista. Ensimmäisellä sivulla oli harmaa laatikko jossa oli isolla tekstillä kirjoitettu sanat "öffnet die Tür zu Annwyn" , ja hetken mielijohteesta Artturi päätti sanoa sanat muutamaan kertaan ääneen, teksti alkoi kuulostaa loitsulta. Annwyn, kuulosti kelttiläiseltä, kirjassa oli kuvia erilaisista keijuista ja taruolennoista.

Artturi kuuli Ukin olevan valmis ja hän päätti sulkea kirjan ja palauttaa sen paikoilleen, samaan asentoon. "Der Weg nach Annwyn" hän toisti mielessään, Weg taitaa tarkoittaa tietä, Annwyn oli varmaan paikka, tie Annwyniin. Joo Der on the saksaksi.

"öffnet die Tür zu Annwyn", tuota voisi käyttää johonkin, ehkä iltasatuun. Artturi toisteli sitä mielessään monta kertaa.

Iltasatu

Illalla Artturi istui Samin sängyllä ja kertoi keksimäänsä satua. Siinä Sami ja Ronja olivat mahtavia ritareita tarujen maassa, ja tarina loppui aina liian aikaisin. Tarinassa Artturi keksi että kääpiöiden valtakuntaan tarvittiin salasana, jotta pääsisi sisään. Lasten tuli sanoa ääneen "öffnet die Tür zu Annwyn" päästääkseen sisään. Ja aika monen yrityksen jälkeen se meni oikein ja he pääsivät sisään.

"Ja tästä jatketaan huomenna." Artturi lopetti iltasadun, halasi lapsia ja antoi hyvän yön suukon.

Unessa

Artturi makasi sängyssä ja tunsi unen saapuvan. hän tajusi unessa lausuvansa ääneen taikasanoja öffnet die Tür zu Annwyn ja pian hän oli unessa.

Unessa hän käveli tunnelia pitkin joka päättyi sateenkaareen. Hän tunkeutui sateenkaariseinämän läpi ja  astui pyöreään huoneeseen jonka lattiaa koristi iso seitsensakarainen tähti. Katto oli korkealla ja seinät marmoria. Katto oli pyöreä kupoli jonka keskellä oli iso pyöreä ikkuna.

Ukki ja nuori ja kaunis nainen auttoivat hänet sateenkaarikalvon läpi, se tarttui ihoon kuin sikiön kalvo.

Artturi tajusi olevansa alasti ja veren ja kinan peitossa.

"Tervetuloa Avaloniin Artturi. Tämä on sinun uusi syntymäsi ja tämä on uusi kotisi, palvelijat pesevät ja pukevat sinut, myöhemmin puhumme pienessä ruokasalissa."

Palvelijat olivat kauniita naisia joilla kaikilla oli jotain eläinten piirteitä. Kanitytöllä oli kanin nenä ja korvat, häntätöpökkä taisi olla myös. Kettutytöllä sama, ketun nenä ja korvat, pitkä oranssi häntä. kolmas tyttö oli kissatyttö, kissamaiset piirteet. He veivät hänet pari kerrosta alaspäin, jostain syystä Artturi ei ujostellut vaikka hoviväkeä käveli ympäriinsä ja hän oli alasti, tilanne oli niin absurdi että hän tajusi että kaikki oli unta, ei syytä ujostella.

Pian hän pääsi kylpyyn ja hän muitta mutkitta riisui kettutytön vaatteet ja veti hänet mukaansa kylpyyn. Hämmentynyt tyttö, jolla oli ihan naisen vartalo, ei kahdeksaa rintaa eikä karvaa, alkoi vastata pian hänen hellyyden osoituksiin ja pian he rakastelivat hellästi.

Silloin Artturi tajusi että jotain oli oudosti. Unessa rakastelu ei tuntunut yleensä ollenkaan, ei se tyydyttänyt, se oli kuin pornon katselua. Tämä taas tuntui täysin aidolta, siemensyöksy tuntui aidolta, ja hän tunsi olonsa väsyneeksi ja tyytyväiseksi sen jälkeen. Unessa näin ei pitäisi olla, se on vain harhaa, ei oikeata.

Puputyttö ja kissatyttö olivat valmiima, toisella oli pyyhe ja toisella vaatteet, ja he kuivasivat ja pukivat Artturin,

Vaatteet olivat mustat ja pikkutakkiin oli kirjailtu tyylikäs susisymboli rinnan korkeudelle, ja selässä oli abstraktimpi suden kuva. Alla luki Lumikoto hopeisin kirjaimin.

Artturi vietiin takaisin isoon halliin ja siellä hän näki miehen tulevan taulusta ulos, sateenkaari hohti kirkkaasti ja tarttui kalvona miehen iholle, mies oli verinen, kinainen ja tuttu... Heki, enohan se siinä. Arturi aikoi mennä keskustelemaan enolle mutta kettu ja puputyttö tarrasivat hänen käsivarresta kiinni ja pudistivat päätään tiukkana. "Ei saa häiritä rituaalia. odotamme tässä."

Artturi uskoi ja näki että jokaisen sakaran päässä oli iso taulu, yhdessä oli hänen kuvansa, toisessa Maxin, kolmannessa Hekin, ja muissa tauluissa Loli, Jani, Irina ja Nea. Koko eno ja täti katras, kaikki Ukin lapset ja hän. Miksi hän, missä hän oli.