Atorin tarinoita

Artturi kuuli taistelun ääniä. Hän herätti naisen ja käski pukeutua. Sekava nainen raahautui pukunsa luo ja alkoi laittaa sitä päällensä. Silloin oven läpi iskeytyi iso lihaksikas ihmisolento, joka katsoi heitä ja avasi omituisen suunsa huutoon. Leuka avautui ja terävät hampaat paljastuivat. Huulet väistyvät pois tieltä sallien tehokkaamman purennan. Artturi mietti miten nuokin ihmisolennot olivat tänne sopeutuneet. Todennäköisesti jokin virus oli vallannut tänne karkotettuja ihmisiä, ja lopputuloksena oli syntynyt uusi pelottava rotu. Apinamaisesti liikkuva peto hyökkäsi heidän kimppuun ja nainen pelästyneenä yritti saada suojelevaa pukuansa päälle. Artturi rauhallisesti käveli petoa päin ja juuri kun se hyppäsi hänen päällensä, Artturi kyyristyi ja torjui käsivarsillaan ja peto pyörähti selälleen maahan, murtaen selkärankansa. Pedon takaa tuli monta muuta ja Artturi siirtyi rauhallisesti eteenpäin. Seuraava peto yritti viiltää häntä, Artturi astui pedon oikealle sivustalle ja tarrasi...

Seuraavana aamuna Kate uskaltautui kylpyyn. Hänelle oli tuotu kiehutettua vettä ja Naanpuun hedelmiä jotka karkottivat hyönteisiä. Kate riisuutui alastomaksi ja kiinnitti vasempaan käteensä repulsorihanskan. Se saisi riittää, sen akku riittäisi yhteen isoon tai muutamaan pieneen iskuun. Hän lipui aivan liian kuumaan veteen ja otti hedelmän ja alkoi hieroa ihoaan pahanhajuisella hedelmällä. Itseasiassa hän oli jo niin tottunut hajuun että se oli jo melkein miellyttävä, se tarjosi turvallisuuden tunnetta. Vedestä pakeni muutama kala lentäen pois hedelmämehun tunkiessa veteen. ne eivät häirinneet häntä enää, vaan muuuttuivat isoiksi kärpäsiksi. Kate upottautui kokonaan veteen ja sulki silmänsä. Kate heräsi siihen kun vesi heilui oudosti. Raukeasti hän avasi silmänsä ja luurankomaisen laiha mies, alastomana, lipusi ammeeseen. Hetken hiljaisuuden jälkeen Kate ampui repulsorilla miestä rintakehään ja mies lensi seinään ja tämä tipahti maahan. Verta valui miehen selästäselästä ja Ar...

Kate ja Artturi ratsastivat Tolkilla, joka oli noin kilometrin pituinen ja 50 metriä halkaisijaltaan oleva toukka. Ketterästi se navigoi tiensä puiden läpi, ja matka meni joutuisasti. Artturi vain pelkäsi että matka silti kestäisi kuukausia mikä ei Katen seurassa olisi ikävä asia, mutta jokainen hetki Venuksessa oli vaarallinen. Melkein kaikki asiat olivat myrkyllisiä, lehdet jouhin koski ohimennessä tarrasivat kiinni tai polttivat, harvoin taas eivät. Hyönteiset, jotka tuntuivat muodostavan eläimistön valta massan, kävivät ahnaasti kimppuun. Se alkoi rasittaa. - pian pääsemme pikkuväen kylälle, Kate hymyili ja osoitti eteenpäin. Miten ihmeessä hän sen tiesi, metsähän muuttui silmissä! Yllättäen tolkki alkoi käpertyä kasaan eikä Kate enää pystynyt ohjaamaan sitä tuntosarvista vetämällä, joten hän käski Artturin nousta ilmaan ja yhdessä he lensivät läheiselle oksalle. Artturi oli enkelimuodossa. Tolkki käpertyi kasaan, muodosti ihostaan kotelon, hetken kulutua mursi sen ja sen sisältä r...