Aukiolla

Näkymättömät Artturi ja Anita seisoivat aukiolla, ihmiset vaistomaisesti kiersivät heidät huomaamatta asiaa ollenkaan. Artturi piirsi ilmaan kuvioita, laajentaen hologrammia joka lähti hänen nanoteknisestä taikasauvastaan. Hän suunnitteli suurta ja eleganttia hallia, puolipallo joka oli fuusioitu kuutioon, kuin pallo olisi asetettu kuution päälle. Kuution ja puolipallon näennäistilavuus oli sama luoden harmonisen kokonaisuuden.

Anita katseli Artturia hänen piirtäessään pohjapiirrosta ja halasi häntä takaapäin tiukasti.

Ollessaan tyytyväinen lopputulokseen Artturi hyväksyi suunnitelman ja iski sauvan maahan, pieni kristalli upposi maahan ja Artturi nosti sauvansa.

Hän kyykistyi maahan, piirsi ympyrän sauvallaan, kirjoitti sillä maahan merkkejä ja lausui mahti sanat. Kun hän iski kätensä ympyrän keskelle ja antoi käskysanan, ympyrä alkoi hohtaa ja maa täristä. Ihmiset ympärillä alkoivat vilkuilla ympärilleen levottomasti mutta eivät vieläkään pystyneet katsomaan Artturia ja hänen ympyräänsä, joten he jatkoivat elämäänsä ja puolivirallista karnevaaliaan kohottaen itseään juhla ja taisteluhurmioon.

Artturi keskittyi ja veti maan-alaisen lähteen pinnalle, ja vettä alkoi hitaasti virrata pintaan. Toinen käskysana ja pieniä hyönteisiä, kovakuoriaisia, kärpäsiä ja matoja alkoi kerääntyä paikalle ja ne hukuttauvuivat hurmiossa pieneen lätäkköön ruokkien alkavaa nanotehdasta.

-Mitä ihmettä teet rakkaani? Anita kysyi.
-Tähän kasvaa Apollon ensimmäinen temppeli. Ihmiset tarvitsevat fyysisiä todistuksia vallasta. Temppeli joka on suurempi kuin Faaraon pyramidit ja jonka sisälle kaikki pääsevät, se on merkittävä symboli. Pitää vain hankkia taiteilijat maalaamaan kuvia vaiheistani jumalana ja ihmisenä.
- Et taida olla suuruuden hullu? Anita kohotti kulmiaan.
- En, haluan vain takaisin sen mikä oli minun. Myönnettäköön, olen aina pitänyt jumaluuteni salaisuutena mutta elämme poikkeuksellisia aikoja, ja ihmiset täällä ovat niin taikauskoisia että he tarvitsevat jumalia. Jos he eivät seuraa minua, he seuraavat muita jumalia. Parempi minä kuin muut. Sitäpaitsi, olen komein jumala kaikista.

Anita naurahti
- no ehkä olet, mutta älä anna sen nousta päähäsi.

- Mennään, Artturi sanoi ja käveli Rooman portille.

Portit olivat rooman vallan tärkein merkki ja välikappale. Omistettu Janukselle, eli alkujen, loppujen ja muutoksen sekä ovien ja porttien jumala. Oikeasti Janus oli osa Hermestä, Hermeksen arkkienkeli, mutta Roomalaiset palvoivat häntä puolijumalana, mikä ehkä on yksi arkkienkelin määritelmistä.

Rooman portit antoivat kenen tahansa rooman kansalaisista kävellä portin läpi ja ilmestyä toisesta portista ulos, jokainen portti oli liitetty yhteen toiseen porttiin ja tärkeimmät portit sijaitsivat Vatikaanin, Rooman pääkaupungin keskusaukiolla. Nämä veivät Magistraatin liittovaltioiden pääkaupunkien aukioille. Nämä portit ehkä jo yksinään riitti takaamaan Roomalaisten kauppiaitten vaurauden, sillä muiden kansalaisten piti ostaa juuri roomalaisilta kauppiailta tuotteensa. Muut eivät voineet kulkea porteista läpi.

Magistraatti taas sieti eriarvoistavia portteja sen takia että rooma yksipuolisesti jakoi apuaan magistraatin jäsenille aina kun sitä tarvittiin, eli rooman armeija oli Magistraatiumin päätoiminen puolustus armeija hyppien Marsin maasta toiseen tukahduttaen kapinoita, pysäyttäen vihollishyökkäyksiä ja luoden rauhaa ja vaurautta Magistratiumille. Koko homman rahoitti Rooman kauppiaat jotka maksoivat kohtuu korkeita veroja, ja yllättävän kiltisti. Toinen vaihtoehto oli kansalaisuuden menetys ja siten rahakkaan liiketoiminnan menetys.

Artturi käveli ihmisten läpi ja kaikki väistivät häntä tietämättään. Artturin näkymättömyystaika oli näet mentaalinen harha. Hän ei millään määrin ollut oikeasti näkymätön, vaan hän ohjasi ihmisten katseet muualle niin ettei kukaan yksinkertaisesti katsonut häntä eikä Anitaa.

Hän saapui portille ja sanoi
- No niin katsotaan mistä sinut on tehty.

Hän laittoi kätensä portille, sulki silmänsä ja keskittyi. Hänen mieleensä pullahti kolmiuloitteinen symboliverkko, jokainen merkki liittyi yhteen tai useampaan kanji-merkkiin, ja yhdessä ne loivat loogisen kokonaisuuden verkon joka ohjasi portteja. Artturi seurasi logiikkaverkkoa syvemmälle kunnes löysi ylemmän ohjelmoinnin. Hän muutti sitä siten että jokaisessa portissa oli sama ohjelmointi, ja tästä eteenpäin jokainen joka mielessään ja sydämessään halusi seurata Artturia laskettiin Rooman kansalaiseksi, mutta ne jotka eivät, ei laskettu.

- Kulje portista läpi Anita, Artturi sanoi.
- Mutta...
- joo mutta, tiedetään, vain rooman kansalaisille.

Anita käveli portin läpi ja päätyi portin toiselle puolelle, valitettavasti ei Roomassa vaan Kairossa.
- Harmi, pitää muuttaa ohjelmointia.

Artturi oli liittänyt roomalaisiksi omat seuraajansa, mutta Anita ei ollut Artturi-uskovainen, enemmänkin ystävä, hyvä sellainen, joten piti liittää määritelmiin ystävät, tuttavat, ystävällisesti suhtautuvat.

Pienten muutosten jälkeen Anita yritti uudestaan ja katosi portin läpi sinisen välähdyksen saattelemana, ja tuli pian takaisin.
-Olen roomalainen! hän iloitsi. Pitäisikö aloittaa kauneudenhoitoalan firma Marsissa... Ei, Artturin kanssa piti vain tyytyä maailman valloitukseen, ei kukaan täällä pystyisi rauhanomaiseen elämään, tämä oli Mars, Sodan planeetta.

- Pitää valmistella puhe. Tunnin ajan valmistaudun ja sitten lähden taisteluun. Annan sinulle tämän Bo-kepin. Pidä se lähellä, pidä se turvassa. Kun taistelen Ariesta vastaan tarvitsen sitä. Mutta sen pitää olla yllätys, siksi saat kuljettaa sitä. Kun sanot sanan 'piiloon' se muuttuu näkymättömäksi kaikelle havaittavalle valolle, ja sanalla 'näytä' se paljastuu taas.

Keppi reagoi sanoihin odotetusti kadoten ja ilmestyen.
- Se tottelee vain sinua ja minua, joten ei hätää että se rupeisi vilkkumaan väkijoukossa.

Anita muuttui vähän kalpeaksi ja otti kepin. Mitä jos Artturi ei selviäsikään Arieksen kanssa taistelusta? Hänen ainoa toivonsa olisi paeta neptunukseen ja kadota iäksi. Yleensä sanotaan että jumalat mustasukkaisesti suojelivat asukkaitaan muilta jumalilta, siksi jumalansa suututtaneet pakenivat planeetasta pikaisesti.

- Mene ja kerro kansalle kuinka on aika marssia Roomaan, ja yhdistää koko Mars yhden kuninkaan, yhden jumalan alle. Kuinka pimeä puoli alistetaan tasan viikon päästä tästä hetkestä, näin olen nähnyt.

Anita kumarsi Artturille ja suuteli häntä pitkään, ja lähti ihmisten keskelle jotka pian näkivät hänet taas.

Jokainen halusi koskettaa häntä ja puhua hänelle ja rennosti Anita käveli ja kertoi ihmisille kuinka aika lähestyi.

Artturi meni asesepälle ja otti lukuisia aseita ja manasi niihin voimakkaita taikoja ja kutisti ne vyölleen. Hän ojensi kätensä ilmaan ja otti Markon valomiekan ja Heinin voimakenttävyön ja pyysi telepaattisesti anteeksi lainaa.

Hän piirsi ihoonsa riimuja ja suojataikoja, ja kun tunti oli lähes kulutettu hän telesiirtyi Slainen luokse.

Slaine oli korottanut itsensä pimeänpuolen kuninkaaksi ja hallitsi sitä intohimoisen vampyyrin Kaisan kanssa joka oli koonnut pelottavan nopeasti succubusvampyyri armeijan, ja tämä armeija oli valloittamassa toista epäkuolleiden johtamaa valtiota.

Haltia yllättyi nähdessään Artturin ja kumarsi tälle.
- no hei, mitä mies täällä päin? Olen juuri valloittamassa naapurivaltiota.
- Se jää Kaisan tehtäväksi.

Haltia kummasteli Artturin lausahdusta ja Artturi kylmästi katsoi Kaisaa silmiin ja voimalla leikkasi Kaisan alitajuuntaan käskyn jatkaa sotaa.
Sitten Artturi katsoi haltiaa silmiin ja iski tahdollaan haltian alitajuntaan ja istutti hyvin voimakkaan käskyn. kun hän tulisi Valhallaan, hänen tuli mennä Areksen temppeliin ja huutaa käskysanat. Ja kaiken hän piilotti niin että haltia ei itsekään tuntenut tätä suggestiota.

Haltia vain tunsi yllättävää pääkipua ja näki Artturin miekka kädessä, pelko alkoi nousta haltian rintakehään.
- Hei mitä nyt, mehän ollaan kamuja, sinä ja minä, tiimi.
- Älä yritä, tiedän petoksestasi, yrität kerätä armeijaa selkäni takana ja valloittaa koko marsin ohjeitteni vastaisesti. Petturuutesi palkitaan kuolemalla!

Raivoisasti artturi hyökkäsi haltian kimppuun ja kolme minuuttia he taistelivat hirvittävällä raivolla kunnes Artturi iski miekan haltian vatsaan.

Järkyttyneellä ilmeellä Slaine von Mithrangar Mardonin kolmesataa vuotinen elämä päättyi iskuun jota ei koskaan olisi pitänyt tulla. Ennen kuolemaa hänen silmänsä esittivät yksinkertaisen kysymyksen:
- Miksi??

Sitä ei tullut ja Artturi katosi vihreän välähdyksen saattamana.

Kaisa kääntyi välinpitämättömästi ja käski kenraaliensa haudata sankari kuningas juhlallisin menoin, mutta sota jatkuisi ilman taukoa.

Kairossa Artturi muutti muotoaan enkeliksi ja ilmestyi ihmisten eteen.

- Kansalaiset, nyt me marssimme Roomaan, nyt me yhdistämme kaikki kansat ja luomme imperiumin jota kukaan ei ole nähnyt kymmeneen tuhanteen vuoteen. Tästä päivästä alkaa uusi aika, tästä päivästä eteenpäin me olemme yksi kansa, yksi imperiumi jota valvoo ja suojelee yksi jumala!

Kansa kohotti kätensä ja äänensä yhteen huutoon ja Artturi katosi Januksen portista egyptiläisten seuraten perässä hurmion vallassa.