Entering Mars
Artturi, Marko ja Heini astuivat kuumalle hietikolle. Kylmän temppelin jälkeen polttava kuumuus oli sietämätöntä ja Artturi sanoi 'Tervetuloa Marsiin...' ja pyörtyi. Marko ja Heini taistelivat kehonsa kanssa sopeutuen pian polttavaan kuumuuteen.
Marko nosti Artturin ja Anitan ja siirtyi varjoon.
Yhdessä Heinin kanssa he hautasivat kuolleen naisen ja istuutuivat alas.
- Käsitämätön paikka, pelkkää hiekkaa, ei vettä. Miten ihmeessä me tänne päädyimme Marko ihmetteli.
- Täysin ainutlaatuinen ulottuvuus portti. Oven läpi astuessani minua pyörrytti, se on selvä merkki, me menimme hyperavaruuden läpi sadasosa sekunnissa ja päädyimme Marsiin.
- Oletko matkustanut portaalin läpi ennen? Marko kysyi.
- Joo, kävin reilaamassa nuorempana.
- Reilaamassa? Mielenkiintoista...
Marko asetti pojan varjoon ja hautasi Anitan.
Heini käveli hiekalla lähellä kasvavan kaktuksen luo ja poisti piikit veitsellään ja sanoi miehelleen että toivottavasti se ei ollut myrkyllinen. Sitten hän avasi kasvin ja puristi menua pojan suuhun virvoittaen hänet.
Artturi nousi istualleen ja katseli sinistä taivasta, ilma tuntui kostealta, muistot virtasivat hänen tajuntaansa, miljardit muistot mutta hän keskittyi yhteen jossa hän oli saunassa äitinsä kanssa puhuen kieltä jota tuskin pystyisi enää puhumaan. Ilma oli täälläkin kostea mutta ei läheskään yhtä paljon.
Hitaasti pojan tajunta nousi muistoista nykyhetkeen kun hän näki paikasta johon Marko hautasi Anitan kaivautuvan lumivalkoisen albiino tunturipöllön. Linnun punaiset silmät tuijottivat poikaa hetken kunnes se lennähti ilmaan ja kiljaisi kolme kertaa.
Marko ja Heini yrittivät puhua Artturille mutta poika ei pystynyt vastaamaan, hän vain katsoi korppia joka laskeutui hänen vierelleen. Lintu katsoi häntä syvälle silmiin ja nyökkäsi päätään.
Sitten lintu alkoi kasvaa ja muuttui vanhaksi naiseksi. Heini otti veitsensä ja Marko tuli Artturin eteen suojelevasti.
- Ei hätää, se on Luna, poika sanoi yhtäkkiä täysin läsnä.
- Kuka on Luna?
- Se on kuun jumalatar, ystävä.
Nainen kumarsi ja karhealla äänellään sanoi pojalle.
- He ovat nyt sinua vastaan, olet kerännyt liikaa voimaa ja pitänyt liikaa meteliä. Mars jahtaa sinua, Poseidon juonittelee sinua vastaan, jopa Saturnus pelkää sinua. Olet suuressa vaarassa, varsinkin kun ystäväsi Samira kuoli.
Artturin silmät synkistyi.
- Hän sitten kuoli. Poika katsoi maahan, joku ehkä voisi tulkita kosteuden hänen silmissään kyyneleiksi.
- Eikö minulla ole enää muita liittolaisia kuin sinä?
Nainen vain pudisti päätään.
- Hermes haluaa olla puolueeton, mutta hänkään ei pidä ajatuksesta että ottaisit vallan.
- Pitäisi puhua hänen kanssaan... Kerro heille että lupaan kaikille itsenäisyyden. En tarvitse heitä enää, minulla on nyt Apollo.
-Jos saat häntä heräämään, Apollo on nukkunut vuosi tuhannet.
-Saan jos pääsen Saturnukseen hengissä!
Nainen alkoi kutistua ja ääni tuulessa kuiskasi:
- Minä rukoilen puolestasi. Tunnen voimien liikkuvan puolestasi ja vastaan, toivotaan että puolesta liikkuvat voimat riittävät. Kunhan selviät noista örkeistä ensin.
Moottoripyörien räminä täytti ilman, korppi lensi karkuun ja ryhmä örkkejä ajoi heidän luokseen hirvittävillä taikaesineillä joita haltiat eivät koskaan olisi osanneet kuvitella.
Artturi romahti maahan, tajuttomana, tai sitten esittäen tajutonta.
Marko valmistautui taisteluun kasvattamalla kynsiään kunnes näki örkkien takana Artturin aikuisena hymyilevänä. Marko kuuli päässään äänen joka rauhoitti häntä ja käski antautua. Ei hätää, ei missään tapauksessa saisi paljastaa kykyjään ulkopuolisille.
Marko katsoi Heiniä ja he nyökkäsivät, ja nostivat kätensä, kynnet kutistettuna.
Örkit ympäröivät heidät ja joku naureskeli ettei pitkään aikaan ollutkaan saanut haltia lihaa.
Perässä tuli ilmeisesti heidän komentajansa joka tiukasti kielsi hölmöilyt, klaanipäällikkö oli käskenyt vangita kaikki ihmislapset ja heidän seuralaisensa, heitä ei tulisi vahingoittaa.
Örkkien takana aikuisen näköinen Artturi nyökkäsi haltoille ja sanoi 'kaikki hyvin, antautukaa'
Heini nostettiin yhteen pyörään, Marko toiseen. Kolmanteen pyörään heitettiin tajuton poika ja johtaja örkki lähti matkaan.
Kun pyörät lähtivät poispäin, Heini katsoi taakseen paikkaan johon Anita oli haudattu ja näki lumivalkoisen pöllön joka katseli Anitan hautaa hetken ja lähti seuraamaan haltioita, kuin kesytetty lintu. Heini ihmetteli miksi yölintu lensi näin aikaisin illalla, kun aurinko vielä paistoi. Se mitä Heini ei tiennyt että Marsissa yöt ovat lyhyitä ja harvinaisia.
Artturi uppoutui uneen jossa hän ajoi moottoripyörällä Los Angelesin katuja hirvittävällä ylinopeudella muistellen edellistä yötä kolmen naisensa kanssa. Oli ihanaa olla elossa ja ajaa pyörällä.
Marko näki Heinillä temppelistä otetun maljan. Ja niin näki örkkikin ja otti sen omaan vyölaukkuunsa. Marko naureskeli kuinka örkki ei tajunnut pitävänsä Neptunuksen arvokkainta taikaesinettä laukussaan. Kuka tahansa tappaisi tämän örkin tuosta esineestä!
Kuninkaan salissa
Kolmikko vietiin ylvääseen joskin huteran näköiseen kerrostaloon.
Heidät tungettiin tyrmään ja poika vietiin sairastuvalle jossa hän sai ravinneliuosta suoraan suoneen.
Lääkäriörkin poistuessa huoneesta pojan silmät avautuivat, hän katsoi ravinneliuosta joka äkillisesti tyhjeni suoneen, hän keskittyi ja näki pussin lentävän roskikseen ja uuden tulevan tilalle. Sitten hän sulki silmänsä ja lääkäriörkki tuli takaisin.
Örkki katsoi poikaa hetken ja mutisi jotain pojan lihonneen oudosti.
Puolen tunnin jälkeen Artturi heitettiin tyrmään.
- No mitä nyt? Ollaan örkkien vankina.
Artturi avasi silmänsä ja venytteli.
- no mennään tapaamaan örkki kuningasta, hypätään Gardanin kitaan ja jatketaan matkaa mustalla helmellä.
Artturi hymyili aurinkoisesti ja Marko pyöritteli silmiään ja nauroi.
- olen jo kauan sitten oppinut olemaan epäilemättä hulluja puheitasi. Jos tämä on suunnitelmasi niin se on suunnitelmasi.
He nauroivat kunnes vartija tuli hakemaan heitä ja lupasi että kuningas kyllä saisi heidän hyytymään.
Suuressa liikuntasalissa seisoi suuri joukko örkkejä ja heidän yläpuolella teatterilavalla oli valtaistuin jolla istui kuningas.
Haltioiden hämmästys oli suuri kun he tunnistivat kuninkaan. Se oli Eki joka suurella omaisuudellaan ja viisaudellaan oli hankkinut heimon kuninkuuden.
Hetken hän hämmästeli vankejaan kunnes otti vakavan ilmeen ja puhui.
- Herramme Mars on määrännyt vangitsemaan kaikki ihmislapset noin kymmenen vuotta vanhat, ja surmaamaan heidät mahdollisimman varmalla tavalla sillä heidän joukossaan on ennustettu jumalten syöjä Apollo.
Artturi astui eteenpäin ja kumarsi kuninkaalle.
- kunnian arvoisa kuningas, minä todellakin olen pelätty Apollo ja olen vankisi. Näin ollen voit lopettaa lastensurman ja tuomita minut varmimpaan mahdolliseen tuomioon, Gardanin kitaan.
Örkit ympärillä huusivat voiton kiihkoaan ja hyväksyntäänsä.
- kunnioituksena voittajaani kohtaan lahjoitan mahtavan taikaesineen, Sylvian Maljan.
Joukko hengähti hämmästyksissään.
- Se takaa haltijalleen pitkän iän ja terveyden. Pyydän vain vastapalveluksena kunnollisen viimeisen aterian.
Yleisö oli myyty, yleensä viimeinen ateria myönnettiin vain örkeille mutta tämä vanki oli selvästi harvinaislaatuinen.
Surullisen tuntuinen kuningas myöntyi ja örkit hurrasivat.
Silloin Artturi sanoi Ekin mieleen ohjeet.
Hän halusi taikasauvansa takaisin jota Eki piti kädessään, samoin Sylvian maljan. Lisäksi heidän kaikki henkilökohtaiset tavarat.
Kaikki ne tuli viedä salaisuuksien portille 13.
Sitä ennen Ekin tuli kaataa maljaan vettä, lausua sanat 'pitkää ikää ja valio jugurttia'. Tämä takaisi Ekille ihmisen elin iän. Eki kumarsi ja kiitti, ja lupasi tehdä kuten pyydetty. Mutta miten Artturi oikein suunnitteli pakenevansa?
Artturi käski tulla Gardanin kidalle katsomaan, ja Eki kalpeni.
Viimeinen Ateria
Kolmikon syöntiä kerääntyi suuri joukko katsomaan.
Pieni poika ja sirot haltiat vain söivät ja söivät. He söivät monta tuntia ja heidän vatsat pullottivat kamalasti. Jokainen heistä söi saman verran kuin tavallinen peikko.
Artturi nousi erittäin lihavana pöydästä ja röyhtäisi kuin paraskin peikko. Pari peikkoa taputti hyväksyntäänsä, mutta pienimmät maahiset eivät hyväksyneet elettä. Heistä tilanne oli vähintäänkin epäilyttävä.
Haltiatkaan eivät ihan laiheliineja olleet mutta paino oli heillä keskittynyt vatsan seudulle ja heidän piti kannatella vatsojaan kävellessään selliinsä.
Päästessään selliinsä he alkoivat meditoida ja keskittyä lihasten kasvattamiseen. Heillä oli yö aikaa muuttaa rasva lihakseksi, ja se kesti enemmän aikaa jos halusi vaikutuksesta pysyvän.
Aamulla vartijat noutivat kolme terveen ja lihaksikkaan näköistä vankia joista poika oli käynyt dramaattisen muutoksen läpi.
Hänellä oli sänki ja hän oli 16 vuotiaan näköinen.
Gardanin kita
Suuri joukko örkkejä, maahisia ja peikkoja, muutama ihminenkin oli paikalla, he kaikki olivat tulleet suuren kuopan ympärille jonka halkaisija oli viitisen kymmentä metriä. Kuopassa oli niin vanha hiekkamato ettei se enää jaksanut metsästää ruokaa, vaan piti suutaan auki toivoen että joku tai jokin sinne tipahtaisi. Sen kita oli täynnä kristallisia piikkejä jotka välkkyivät aamuauringossa. Pakeneminen oli sula mahdottomuus ilman siipiä.
Ja örkkien ansiosta sillä oli kissan päivät, sillä joka viikko sinne heitettiin vankeja, joista valitettavasti suurin osa oli örkkejä.
Eki otti megafonin ja alkoi puhua, hän oli vaikuttavan näköinen punaisessa viitassaan, ja hänellä oli puolialastomia ihmisnaisorjia jalkojensa juuressa. (tärkeää örkkijohtajalle, antaa arvovaltaa.)
- Herramme Marsin käskystä lähetämme nämä kolme vankia Gardanin kitaan, missä he tuhannen vuoden aikana sulavat hitaasti mutta varmasti. Täten me täytämme herramme pyhän ristiretken ja takaamme klaanillemme vaurauden ja rikkauden, ja varman voiton tulevissa sodissa. Ekin klaani johtaa vielä koko Marsia!
Yleisö hurrasi ekstaasissa.
- onko vangeilla viimeisiä sanoja enne hyppyä kuolemaan? Eki kysyi.
- Artturi, onko tämä varmasti hyvä suunnitelma?? Heini kuiskasi Artturille.
- Ei huolta, hypätään alas ja Ekin velvollisuudet kuninkaana on suoritettu. Sitten vain lennetään pois kuopasta.
- Artturi, Heini sanoi. En osaa lentää...
- ai niin... Artturi sanoi ja siirsi Albatrossin kehon mallin haltioiden mieliin ja nopean lentokurssin sen perään. Hän toivoi sen riittävän.
Sitten hän astui lankun reunalle ja huusi
- on parempi palaa kuin haihtua! ja sai raikuvat aplodit, sitten hän hyppäsi kuoppaan voltilla ja yleisö hiljeni.
Monet örkit jäivät kaipaamaan häntä mutta eivät voineet sitä ääneen sanoa. Kaikki kertoivat tätä tarinaa lapsilleen ja lastenlapsilleen.
Aristellen haltiat hyppäsivät kuiluun ja tippuivat alas missä tuhannet terävät hampaat viiltelivät heidät auki kunnes he katosivat pedon vatsaan.
Monia minuutteja örkit seisoivat kuilun reunalla kunnes alkoivat hajaantua koteihinsa. Viimeisenä heistä kääntyi kuningas Eki joka kääntyi katsomaan kuilua kuullessaan albatrossien laulua.
Hän näki kolmen linnun nousevan kuilusta ja kiertävän sen kolme kertaa ja katoavan taivaalle. Tunturi pöllö liittyi lintujen seuraan ja yhdessä he jatkoivat matkaa.
Eki kumarsi linnuille ja hymyillen palasi valtaistuin saliinsa. Hän tunsi Sylvian maljan voiman luissaan ja suonissaan ja tiesi hallitsevansa vielä monta vuosikymmentä, kymmeniä sukupolvea.
Super Salainen Portti 13
Kolme albatrossia ja yksi tunturipöllö laskeutuivat käytävälle ensin rikkoen lasisen ikkunan.
Kaksi örkkiä katseli heitä hölmistyneenä kunnes toinen keksi tehdä albatrossikeittoa, ja suuntasi pistoolinsa ensimmäistä lintua kohti. Lintu rauhallisesti tuijotti heitä ja örkki alkoi hymyillä. Sitten hän alkoi nauraa ja hänen toverinsakin alkoi nauraa. Yksi örkki lätkäisi toista örkkiä selkään ja osoitti sormellaan lintuja ja kommentoi jotain epämääräistä hassuista linnuista ja he nauraa höröttivät kunnes eivät pystyneet enää seisomaan.
He nauroivat sille kun linnut muuttuivat pojaksi ja kahdeksi haltiaksi ja he nauroivat nähneensä kuolleiden henget. Poika kertoi heille että koska tämä oli unta, he saivat tanssia kotiin. Näin he tekivätkin.
Pöllö lensi pojan olkapäälle, ja poika pisti kätensä seinällä olevalle kuviolle.
Kuvion yli meni sininen valo ja naisääni sanoi
- Silver, luokitus Alfa. Kerro etunimesi.
- Artturi Silver.
- Arthur salasana.
- Hopea, poika sanoi muinaisella äitinsä kielellä jota ei enää käytetty.
- Arthur reinkarnaatio tunnistettu, tervetuloa takaisin Arthur.
Ovi avautui ja tahrattoman puhdas valkoinen kirkkaasti valaistu huone avautui heidän eteensä. Ei pienintäkään pölyhiukkasta ollut koko huoneessa. Artturi nosti vartijoiden jättämät tavarat ja puki vaatteensa päälleen.
Vaatteiden alla oli velhon sauva ja Sylvian malja, ja kolmikko hymyili.
Haltiat pukivat päälleen ja Marko sanoi:
- vaikuttaa siltä että suunnitelma toimi. En uskonut selviäväni.
- Voi poikaseni, pahin on vasta edessä, tuo oli lasten leikkiä. Artturi nauroi.
- kuinka pahat haavat oikein meillä paranevat? Marko vaikuttaa hieman aralta mutta huomaan että me paranemme selvästi nopeammin kuin muut aateliset, Heini kysyi.
- kolme kuukautta, Artturi vastasi.
- mitä kolme kuukautta? Marko kysyi.
- kolme kuukautta kestää parantua jos sinut leikataan kilon palasiksi, haluatko kokeilla? Se on vapauttava kokemus. Jokainen kilon pala muuttuu pien eliöksi ja seuraavan kolmen kuukauden ajan ne jahtaavat toisiaan kunnes on noin yksi kappale jäljellä. Muutama puuttuva pala ei yleensä haittaa paitsi jos se edustaa tärkeätä luonteen piirrettä tai sisältää arvokasta muistia.
Ovi sulkeutui heidän perässään.
- Ei kiitos, me saamme kyllä tarpeeksi tilaisuuksia ennen kuin tämä retki on ohi. Heini sanoi.
- onko tuo Musta helmi? Marko kysyi.
Artturi levitti kätensä ja hymyili leveästi:
- Tervetuloa Mustalle helmelle!
- tekisi mieli kysyä mitä teemme laivalla keskellä hiekkaplaneettaa mutta kerrot varmaan että se on lentävä laiva kuten kotiplaneetallasi. Heini sanoi.
- Parempaa! oudosti vanhentunut teini-ikäinen Artturi myhäili.
- Parempaa? Marko kysyi, kulmat kurtussa.
Artturi nyökkäili ja sanoi
- Parempaa. Se on hiekkalaiva!
- Anteeksi epäuskoni, mutta ei laivat seilaa maanpäällä ilman pyöriä.
Haltiat vaihtoivat katseita jotka ilmaisivat että ehkä heidän nuori johtajansa oli hukannut marmori kuulansa.
Mutta poika taputti käsiään huolettomasti ja huusi 'Alas!' ja robotti varret laskivat laivan huoneen keskellä olevaan hiekka-altaaseen. Sitten Artturin katse etsiytyi huoneen seinälle jossa lasin takana oli juhlallisesti näytteillä aseita ja haarniska.
Humoutuneena poika sanoi
- Samin varusteet, täällä!
- Mitkä? Marko kysyi.
- Nämä varusteet päällä poikani Sami valtasi hopearingin viimeisessä taistelussa, ja oli voitollinen. Lasi auki!
Lasi avautui. Ja varusteet laskeutuivat alaspäin.
- Olitko sinä Suuressa Viimeisessä Taistelussa? muistatko sen? Heini tuli Artturin viereen ja laski kätensä hänen olkapäälleen. Marko yhtäkkiä huomasi pojasta kasvaneen tosi komean ja tunsi olonsa haavoittuvaiseksi. Hän siirtyi naisensa viereen ja laittoi kätensä tämän vyötäisille ja hänen sydämensä suli kun Heini hymyili hänelle aurinkoisesti.
- Oikeastaan isäni oli siellä, mutta muistan. Olen Arthur, mies joka on isä ja poika, ja etsin yhteyttä pyhään henkeen ollakseni kokonainen, mutta jumalat eivät halua sitä, he ovat tottuneita vapauteensa.
Poika heitti Samin vyön Heinille ja pikku miekan kädensijan Markolle.
- Älkää painako mitään nappeja.
Sitten hän otti Samin keihään ja hymyili.
- tämä ystäväni, helpottaa elämäämme hirmuisesti. Samin keihäs!
- mitä se tekee? Marko
Artturi kääntyi Markon puoleen.
- tämä on galaktisen ritarijärjestön ase, josta kehittyi myöhemmin vapaiden maiden aatelisto. Pieni, helppo kantaa, mutta käytössä tehokas ja tappava.
Artturi otti aseen käteensä ja painoi sivussa olevaa nappia. Voimakenttä kohosi ilmaan kuin miekka ja se täyttyi plasmasta.
- Tämä on plasmavoimakenttämiekka, lyhyesti valomiekka. Voimakenttä on litteä ja kohtuullisen kestävä ja terävä. Mutta jos sillä lyö riittävän lujaa niin sen harmonia särkyy ja plasmaa pääsee karkuun ja se leikkaa metallia kuin sulaa voita, joten varo Marko kun torjut tällä, liian helposti miekat vain lentävät tämän aseen läpi ja sinun päähän ja me saamme odotella päivän tai viikon että paranet siitä.
-Opetatko tämän vyön käyttöä vai onko se vain koriste esine? Heini kysyi.
Artturi laittoi sen kiinni ja päälle. Saman tien sinertävän hohtava voimakenttä ympäröi Heinin.
- Mitä nopeammin esine tulee sinua kohti, sen voimakkaammin se torjuu hyökkäyksen sillä se vain suuntaa hyökkäyksen sivuun ja käyttää sen omaa liike energiaa hyväkseen.
Hidas pisto menee tästä kyllä läpi joten varo hitaita iskuja.
Näkyvän voimakentän ulkopuolella on energiaa kimmottava kenttä joka tulee näkyviin vasta kun siihen osuu energia piikki. Nerokasta tässä on Samin patentoima ohjauspiiri joka etsii laukauksen lähteen ja pyrkii kimmottomaan säteen lähtöpisteeseen - eli energia hyökkäyksen tekijä ampuu itseään!
Marko sammutti miekan leikittyään sillä tarpeeksi.
- entäs tämä laiva, miten se toimii? Hän sanoi.
Artturi meni tussitaulun luo ja alkoi piirtää kaaviota jota haltiat eivät edes yrittäneet ymmärtää.
- se luo voimakentän laivan alle joka värisyttää hiekkaa erityislaatuisella taajuudella. Lopputulos on se että hiekka käyttäytyy kuin vesi. Me purjehdimme hiekkamerellä.
- Taikuutta! Haltiat henkäisivät.
- Parempaa, teknologiaa! Vähemmän kuluttavaa käyttäjälle, vaikkakin tarkkaan ottaen taikuuskin on teknologiaa.
Haltiat olivat pihalla joten poika antoi aiheen olla ja komensi hallin ulko-oven auki ja laivan ulos hallista. Siististi laiva liukui avautuvien ovien välistä.
- Miksi tämä laiva on parempi kuin lentävä laiva? Eikä lentäen pääsisi nopeammin? Heini kyseenalaisti.
- siksi että lentävä laiva on helpompi maalitaulu, vaikeampi ohjata, ja sen kanssa on vaikeampi etsiä.
- aha. Mitä me etsimme?
- Samin temppeliä! Artturi hymyili.
- Onko jokaisella lapsellasi temppeli? Marko kysyi.
- Tietenkin? Eikö sinun lapsillasi?
- Ei meillä ole lapsia, Heini hymyili Markolle, vielä.
- Minä ainakin rakennan heille temppelin, ja se on lupaus, nyt mennään.
- Minne päin? Heini kysyi.
- En tiedä, ringataan kaverille, Artturi vastasi.
Haltiat katsoivat häntä hämmentyneenä.
-Ringataan??
Artturi huusi taivaalle
- Luna, Apollo tarvitsee apuasi ja muistaa ystävänsä.
Hetken päästä sininen välähdys taivaalla toi korpin paikalle, ja se lensi laivalle.
Korppi muuttui vaalea ihoiseksi naiseksi, jolla oli valkoiset hiukset ja siniset silmät. Läpinäkyvä hopeinen puku ei jättänyt paljoa arvailujen varaan ja Marko alkoi tuijotella varpaitaan.
Artturi kertoi Markolle Lunan olevan neitsyt. Se ei muuttanut mitään.
- mitä kaipaat isäni? Luna sanoi.
Heinin suu loksahti auki.
- tarvitsen Toiveiden kompassin tai Samin temppelin sijainnin. Neuvotko minulle tien?
- Samin salaisuudet ovat liian hyvässä piilossa jopa jumalille, mutta kompassi on helppo löytää.
Etsi aavikolta valkoinen paholainen, aavikon rosvo Slaine. Hänellä on se.
- haluaisitko helpottaa Slainen löytämistä? artturi kysyi.
Luna käveli Artturin luo ja antoi suukon pöllölle pojan olkapäillä.
- Anita löytää hänet. Nyt minut pitää jo mennä, Mars tietää että olen täällä ja pistää minut pian koti arestiin. En voi enää auttaa sinua.
Artturin olemus synkistyi.
- Entä nämä? artturi vinkkasi tovereitaan.
- Okei isi. Ja heitti hopea pölyä heidän päälleen jolloin he alkoivat hohtaa sinisenä. Pian hohde katosi ja Luna lensi pois ja katosi sinisen välähdyksen saattamana.
- mitä tuo oli, isi ja sininen hohde? Haltiat sopersivat.
- Luna on muistaja, nyt hän muistaa teidät vaikka Mars teidät tuhoisikin. Amon-Ran herätessä, tekin heräätte, kuolleista.
- Rohkaisevaa... Sanoi Marko tuskainen ilme naamallaan.
- isi? Jatkoi Heini.
- kun minä aloin luoda auringon jumalaa, loput minua joutui hunningolle Mariahin tempun takia, ja hajosin yhdeksään osaan. Mars, Neptunus, Saturnus, Merkurius, Luna ja Venus itsenäistyivät omiksi olennoikseen, loput Maa, Jupiter ja Pluto pysyivät minuna mutta tehtäväänsä uponneena joten uudet jumalat pääsivät riehumaan vapaana.
- Mikä sinä oikein olet? Ihminen vai jumala? Heini kysyi.
- vähän molempia. Synnyin ihmisenä mutta kuolemanpelko ajoi minut metsästämään kuolemattomuutta kunnes löysin sen tekniikan avulla. Pian sen jälkeen jatkoin elämääni kone jumalana ja uudesti-syntyvänä ihmisenä.
18 000 vuotta olen huijannut kuolemaa, ja aion jatkaa tapaani vielä hetken lisää. Mutta siihen tarvitsen teidän apua.
Jos en saa herätettyä auringon jumalaa Amon-Rata, voi ihmiskunnan taru olla lopussa sillä konerodut ovat löytäneet piilopaikkamme, ja vain jumalapuoliskoni pystyy pysäyttämään heidät.
Haltiat kumarsivat hänelle ja lupasivat palvella häntä hengellään kunnes rupesivat nauramaan.
Artturi oli kiitollinen kyvystään hallita tunteita, viimeinen asia mitä hän nyt kaipasi oli fanaattisia seuraajia, sillä kaksi ystävää oli paljon arvokkaampi asia. Ja onneksi Anita oli mukana, vaikka vain pieni osa.
Marko nosti Artturin ja Anitan ja siirtyi varjoon.
Yhdessä Heinin kanssa he hautasivat kuolleen naisen ja istuutuivat alas.
- Käsitämätön paikka, pelkkää hiekkaa, ei vettä. Miten ihmeessä me tänne päädyimme Marko ihmetteli.
- Täysin ainutlaatuinen ulottuvuus portti. Oven läpi astuessani minua pyörrytti, se on selvä merkki, me menimme hyperavaruuden läpi sadasosa sekunnissa ja päädyimme Marsiin.
- Oletko matkustanut portaalin läpi ennen? Marko kysyi.
- Joo, kävin reilaamassa nuorempana.
- Reilaamassa? Mielenkiintoista...
Marko asetti pojan varjoon ja hautasi Anitan.
Heini käveli hiekalla lähellä kasvavan kaktuksen luo ja poisti piikit veitsellään ja sanoi miehelleen että toivottavasti se ei ollut myrkyllinen. Sitten hän avasi kasvin ja puristi menua pojan suuhun virvoittaen hänet.
Artturi nousi istualleen ja katseli sinistä taivasta, ilma tuntui kostealta, muistot virtasivat hänen tajuntaansa, miljardit muistot mutta hän keskittyi yhteen jossa hän oli saunassa äitinsä kanssa puhuen kieltä jota tuskin pystyisi enää puhumaan. Ilma oli täälläkin kostea mutta ei läheskään yhtä paljon.
Hitaasti pojan tajunta nousi muistoista nykyhetkeen kun hän näki paikasta johon Marko hautasi Anitan kaivautuvan lumivalkoisen albiino tunturipöllön. Linnun punaiset silmät tuijottivat poikaa hetken kunnes se lennähti ilmaan ja kiljaisi kolme kertaa.
Marko ja Heini yrittivät puhua Artturille mutta poika ei pystynyt vastaamaan, hän vain katsoi korppia joka laskeutui hänen vierelleen. Lintu katsoi häntä syvälle silmiin ja nyökkäsi päätään.
Sitten lintu alkoi kasvaa ja muuttui vanhaksi naiseksi. Heini otti veitsensä ja Marko tuli Artturin eteen suojelevasti.
- Ei hätää, se on Luna, poika sanoi yhtäkkiä täysin läsnä.
- Kuka on Luna?
- Se on kuun jumalatar, ystävä.
Nainen kumarsi ja karhealla äänellään sanoi pojalle.
- He ovat nyt sinua vastaan, olet kerännyt liikaa voimaa ja pitänyt liikaa meteliä. Mars jahtaa sinua, Poseidon juonittelee sinua vastaan, jopa Saturnus pelkää sinua. Olet suuressa vaarassa, varsinkin kun ystäväsi Samira kuoli.
Artturin silmät synkistyi.
- Hän sitten kuoli. Poika katsoi maahan, joku ehkä voisi tulkita kosteuden hänen silmissään kyyneleiksi.
- Eikö minulla ole enää muita liittolaisia kuin sinä?
Nainen vain pudisti päätään.
- Hermes haluaa olla puolueeton, mutta hänkään ei pidä ajatuksesta että ottaisit vallan.
- Pitäisi puhua hänen kanssaan... Kerro heille että lupaan kaikille itsenäisyyden. En tarvitse heitä enää, minulla on nyt Apollo.
-Jos saat häntä heräämään, Apollo on nukkunut vuosi tuhannet.
-Saan jos pääsen Saturnukseen hengissä!
Nainen alkoi kutistua ja ääni tuulessa kuiskasi:
- Minä rukoilen puolestasi. Tunnen voimien liikkuvan puolestasi ja vastaan, toivotaan että puolesta liikkuvat voimat riittävät. Kunhan selviät noista örkeistä ensin.
Moottoripyörien räminä täytti ilman, korppi lensi karkuun ja ryhmä örkkejä ajoi heidän luokseen hirvittävillä taikaesineillä joita haltiat eivät koskaan olisi osanneet kuvitella.
Artturi romahti maahan, tajuttomana, tai sitten esittäen tajutonta.
Marko valmistautui taisteluun kasvattamalla kynsiään kunnes näki örkkien takana Artturin aikuisena hymyilevänä. Marko kuuli päässään äänen joka rauhoitti häntä ja käski antautua. Ei hätää, ei missään tapauksessa saisi paljastaa kykyjään ulkopuolisille.
Marko katsoi Heiniä ja he nyökkäsivät, ja nostivat kätensä, kynnet kutistettuna.
Örkit ympäröivät heidät ja joku naureskeli ettei pitkään aikaan ollutkaan saanut haltia lihaa.
Perässä tuli ilmeisesti heidän komentajansa joka tiukasti kielsi hölmöilyt, klaanipäällikkö oli käskenyt vangita kaikki ihmislapset ja heidän seuralaisensa, heitä ei tulisi vahingoittaa.
Örkkien takana aikuisen näköinen Artturi nyökkäsi haltoille ja sanoi 'kaikki hyvin, antautukaa'
Heini nostettiin yhteen pyörään, Marko toiseen. Kolmanteen pyörään heitettiin tajuton poika ja johtaja örkki lähti matkaan.
Kun pyörät lähtivät poispäin, Heini katsoi taakseen paikkaan johon Anita oli haudattu ja näki lumivalkoisen pöllön joka katseli Anitan hautaa hetken ja lähti seuraamaan haltioita, kuin kesytetty lintu. Heini ihmetteli miksi yölintu lensi näin aikaisin illalla, kun aurinko vielä paistoi. Se mitä Heini ei tiennyt että Marsissa yöt ovat lyhyitä ja harvinaisia.
Artturi uppoutui uneen jossa hän ajoi moottoripyörällä Los Angelesin katuja hirvittävällä ylinopeudella muistellen edellistä yötä kolmen naisensa kanssa. Oli ihanaa olla elossa ja ajaa pyörällä.
Marko näki Heinillä temppelistä otetun maljan. Ja niin näki örkkikin ja otti sen omaan vyölaukkuunsa. Marko naureskeli kuinka örkki ei tajunnut pitävänsä Neptunuksen arvokkainta taikaesinettä laukussaan. Kuka tahansa tappaisi tämän örkin tuosta esineestä!
Kuninkaan salissa
Kolmikko vietiin ylvääseen joskin huteran näköiseen kerrostaloon.
Heidät tungettiin tyrmään ja poika vietiin sairastuvalle jossa hän sai ravinneliuosta suoraan suoneen.
Lääkäriörkin poistuessa huoneesta pojan silmät avautuivat, hän katsoi ravinneliuosta joka äkillisesti tyhjeni suoneen, hän keskittyi ja näki pussin lentävän roskikseen ja uuden tulevan tilalle. Sitten hän sulki silmänsä ja lääkäriörkki tuli takaisin.
Örkki katsoi poikaa hetken ja mutisi jotain pojan lihonneen oudosti.
Puolen tunnin jälkeen Artturi heitettiin tyrmään.
- No mitä nyt? Ollaan örkkien vankina.
Artturi avasi silmänsä ja venytteli.
- no mennään tapaamaan örkki kuningasta, hypätään Gardanin kitaan ja jatketaan matkaa mustalla helmellä.
Artturi hymyili aurinkoisesti ja Marko pyöritteli silmiään ja nauroi.
- olen jo kauan sitten oppinut olemaan epäilemättä hulluja puheitasi. Jos tämä on suunnitelmasi niin se on suunnitelmasi.
He nauroivat kunnes vartija tuli hakemaan heitä ja lupasi että kuningas kyllä saisi heidän hyytymään.
Suuressa liikuntasalissa seisoi suuri joukko örkkejä ja heidän yläpuolella teatterilavalla oli valtaistuin jolla istui kuningas.
Haltioiden hämmästys oli suuri kun he tunnistivat kuninkaan. Se oli Eki joka suurella omaisuudellaan ja viisaudellaan oli hankkinut heimon kuninkuuden.
Hetken hän hämmästeli vankejaan kunnes otti vakavan ilmeen ja puhui.
- Herramme Mars on määrännyt vangitsemaan kaikki ihmislapset noin kymmenen vuotta vanhat, ja surmaamaan heidät mahdollisimman varmalla tavalla sillä heidän joukossaan on ennustettu jumalten syöjä Apollo.
Artturi astui eteenpäin ja kumarsi kuninkaalle.
- kunnian arvoisa kuningas, minä todellakin olen pelätty Apollo ja olen vankisi. Näin ollen voit lopettaa lastensurman ja tuomita minut varmimpaan mahdolliseen tuomioon, Gardanin kitaan.
Örkit ympärillä huusivat voiton kiihkoaan ja hyväksyntäänsä.
- kunnioituksena voittajaani kohtaan lahjoitan mahtavan taikaesineen, Sylvian Maljan.
Joukko hengähti hämmästyksissään.
- Se takaa haltijalleen pitkän iän ja terveyden. Pyydän vain vastapalveluksena kunnollisen viimeisen aterian.
Yleisö oli myyty, yleensä viimeinen ateria myönnettiin vain örkeille mutta tämä vanki oli selvästi harvinaislaatuinen.
Surullisen tuntuinen kuningas myöntyi ja örkit hurrasivat.
Silloin Artturi sanoi Ekin mieleen ohjeet.
Hän halusi taikasauvansa takaisin jota Eki piti kädessään, samoin Sylvian maljan. Lisäksi heidän kaikki henkilökohtaiset tavarat.
Kaikki ne tuli viedä salaisuuksien portille 13.
Sitä ennen Ekin tuli kaataa maljaan vettä, lausua sanat 'pitkää ikää ja valio jugurttia'. Tämä takaisi Ekille ihmisen elin iän. Eki kumarsi ja kiitti, ja lupasi tehdä kuten pyydetty. Mutta miten Artturi oikein suunnitteli pakenevansa?
Artturi käski tulla Gardanin kidalle katsomaan, ja Eki kalpeni.
Viimeinen Ateria
Kolmikon syöntiä kerääntyi suuri joukko katsomaan.
Pieni poika ja sirot haltiat vain söivät ja söivät. He söivät monta tuntia ja heidän vatsat pullottivat kamalasti. Jokainen heistä söi saman verran kuin tavallinen peikko.
Artturi nousi erittäin lihavana pöydästä ja röyhtäisi kuin paraskin peikko. Pari peikkoa taputti hyväksyntäänsä, mutta pienimmät maahiset eivät hyväksyneet elettä. Heistä tilanne oli vähintäänkin epäilyttävä.
Haltiatkaan eivät ihan laiheliineja olleet mutta paino oli heillä keskittynyt vatsan seudulle ja heidän piti kannatella vatsojaan kävellessään selliinsä.
Päästessään selliinsä he alkoivat meditoida ja keskittyä lihasten kasvattamiseen. Heillä oli yö aikaa muuttaa rasva lihakseksi, ja se kesti enemmän aikaa jos halusi vaikutuksesta pysyvän.
Aamulla vartijat noutivat kolme terveen ja lihaksikkaan näköistä vankia joista poika oli käynyt dramaattisen muutoksen läpi.
Hänellä oli sänki ja hän oli 16 vuotiaan näköinen.
Gardanin kita
Suuri joukko örkkejä, maahisia ja peikkoja, muutama ihminenkin oli paikalla, he kaikki olivat tulleet suuren kuopan ympärille jonka halkaisija oli viitisen kymmentä metriä. Kuopassa oli niin vanha hiekkamato ettei se enää jaksanut metsästää ruokaa, vaan piti suutaan auki toivoen että joku tai jokin sinne tipahtaisi. Sen kita oli täynnä kristallisia piikkejä jotka välkkyivät aamuauringossa. Pakeneminen oli sula mahdottomuus ilman siipiä.
Ja örkkien ansiosta sillä oli kissan päivät, sillä joka viikko sinne heitettiin vankeja, joista valitettavasti suurin osa oli örkkejä.
Eki otti megafonin ja alkoi puhua, hän oli vaikuttavan näköinen punaisessa viitassaan, ja hänellä oli puolialastomia ihmisnaisorjia jalkojensa juuressa. (tärkeää örkkijohtajalle, antaa arvovaltaa.)
- Herramme Marsin käskystä lähetämme nämä kolme vankia Gardanin kitaan, missä he tuhannen vuoden aikana sulavat hitaasti mutta varmasti. Täten me täytämme herramme pyhän ristiretken ja takaamme klaanillemme vaurauden ja rikkauden, ja varman voiton tulevissa sodissa. Ekin klaani johtaa vielä koko Marsia!
Yleisö hurrasi ekstaasissa.
- onko vangeilla viimeisiä sanoja enne hyppyä kuolemaan? Eki kysyi.
- Artturi, onko tämä varmasti hyvä suunnitelma?? Heini kuiskasi Artturille.
- Ei huolta, hypätään alas ja Ekin velvollisuudet kuninkaana on suoritettu. Sitten vain lennetään pois kuopasta.
- Artturi, Heini sanoi. En osaa lentää...
- ai niin... Artturi sanoi ja siirsi Albatrossin kehon mallin haltioiden mieliin ja nopean lentokurssin sen perään. Hän toivoi sen riittävän.
Sitten hän astui lankun reunalle ja huusi
- on parempi palaa kuin haihtua! ja sai raikuvat aplodit, sitten hän hyppäsi kuoppaan voltilla ja yleisö hiljeni.
Monet örkit jäivät kaipaamaan häntä mutta eivät voineet sitä ääneen sanoa. Kaikki kertoivat tätä tarinaa lapsilleen ja lastenlapsilleen.
Aristellen haltiat hyppäsivät kuiluun ja tippuivat alas missä tuhannet terävät hampaat viiltelivät heidät auki kunnes he katosivat pedon vatsaan.
Monia minuutteja örkit seisoivat kuilun reunalla kunnes alkoivat hajaantua koteihinsa. Viimeisenä heistä kääntyi kuningas Eki joka kääntyi katsomaan kuilua kuullessaan albatrossien laulua.
Hän näki kolmen linnun nousevan kuilusta ja kiertävän sen kolme kertaa ja katoavan taivaalle. Tunturi pöllö liittyi lintujen seuraan ja yhdessä he jatkoivat matkaa.
Eki kumarsi linnuille ja hymyillen palasi valtaistuin saliinsa. Hän tunsi Sylvian maljan voiman luissaan ja suonissaan ja tiesi hallitsevansa vielä monta vuosikymmentä, kymmeniä sukupolvea.
Super Salainen Portti 13
Kolme albatrossia ja yksi tunturipöllö laskeutuivat käytävälle ensin rikkoen lasisen ikkunan.
Kaksi örkkiä katseli heitä hölmistyneenä kunnes toinen keksi tehdä albatrossikeittoa, ja suuntasi pistoolinsa ensimmäistä lintua kohti. Lintu rauhallisesti tuijotti heitä ja örkki alkoi hymyillä. Sitten hän alkoi nauraa ja hänen toverinsakin alkoi nauraa. Yksi örkki lätkäisi toista örkkiä selkään ja osoitti sormellaan lintuja ja kommentoi jotain epämääräistä hassuista linnuista ja he nauraa höröttivät kunnes eivät pystyneet enää seisomaan.
He nauroivat sille kun linnut muuttuivat pojaksi ja kahdeksi haltiaksi ja he nauroivat nähneensä kuolleiden henget. Poika kertoi heille että koska tämä oli unta, he saivat tanssia kotiin. Näin he tekivätkin.
Pöllö lensi pojan olkapäälle, ja poika pisti kätensä seinällä olevalle kuviolle.
Kuvion yli meni sininen valo ja naisääni sanoi
- Silver, luokitus Alfa. Kerro etunimesi.
- Artturi Silver.
- Arthur salasana.
- Hopea, poika sanoi muinaisella äitinsä kielellä jota ei enää käytetty.
- Arthur reinkarnaatio tunnistettu, tervetuloa takaisin Arthur.
Ovi avautui ja tahrattoman puhdas valkoinen kirkkaasti valaistu huone avautui heidän eteensä. Ei pienintäkään pölyhiukkasta ollut koko huoneessa. Artturi nosti vartijoiden jättämät tavarat ja puki vaatteensa päälleen.
Vaatteiden alla oli velhon sauva ja Sylvian malja, ja kolmikko hymyili.
Haltiat pukivat päälleen ja Marko sanoi:
- vaikuttaa siltä että suunnitelma toimi. En uskonut selviäväni.
- Voi poikaseni, pahin on vasta edessä, tuo oli lasten leikkiä. Artturi nauroi.
- kuinka pahat haavat oikein meillä paranevat? Marko vaikuttaa hieman aralta mutta huomaan että me paranemme selvästi nopeammin kuin muut aateliset, Heini kysyi.
- kolme kuukautta, Artturi vastasi.
- mitä kolme kuukautta? Marko kysyi.
- kolme kuukautta kestää parantua jos sinut leikataan kilon palasiksi, haluatko kokeilla? Se on vapauttava kokemus. Jokainen kilon pala muuttuu pien eliöksi ja seuraavan kolmen kuukauden ajan ne jahtaavat toisiaan kunnes on noin yksi kappale jäljellä. Muutama puuttuva pala ei yleensä haittaa paitsi jos se edustaa tärkeätä luonteen piirrettä tai sisältää arvokasta muistia.
Ovi sulkeutui heidän perässään.
- Ei kiitos, me saamme kyllä tarpeeksi tilaisuuksia ennen kuin tämä retki on ohi. Heini sanoi.
- onko tuo Musta helmi? Marko kysyi.
Artturi levitti kätensä ja hymyili leveästi:
- Tervetuloa Mustalle helmelle!
- tekisi mieli kysyä mitä teemme laivalla keskellä hiekkaplaneettaa mutta kerrot varmaan että se on lentävä laiva kuten kotiplaneetallasi. Heini sanoi.
- Parempaa! oudosti vanhentunut teini-ikäinen Artturi myhäili.
- Parempaa? Marko kysyi, kulmat kurtussa.
Artturi nyökkäili ja sanoi
- Parempaa. Se on hiekkalaiva!
- Anteeksi epäuskoni, mutta ei laivat seilaa maanpäällä ilman pyöriä.
Haltiat vaihtoivat katseita jotka ilmaisivat että ehkä heidän nuori johtajansa oli hukannut marmori kuulansa.
Mutta poika taputti käsiään huolettomasti ja huusi 'Alas!' ja robotti varret laskivat laivan huoneen keskellä olevaan hiekka-altaaseen. Sitten Artturin katse etsiytyi huoneen seinälle jossa lasin takana oli juhlallisesti näytteillä aseita ja haarniska.
Humoutuneena poika sanoi
- Samin varusteet, täällä!
- Mitkä? Marko kysyi.
- Nämä varusteet päällä poikani Sami valtasi hopearingin viimeisessä taistelussa, ja oli voitollinen. Lasi auki!
Lasi avautui. Ja varusteet laskeutuivat alaspäin.
- Olitko sinä Suuressa Viimeisessä Taistelussa? muistatko sen? Heini tuli Artturin viereen ja laski kätensä hänen olkapäälleen. Marko yhtäkkiä huomasi pojasta kasvaneen tosi komean ja tunsi olonsa haavoittuvaiseksi. Hän siirtyi naisensa viereen ja laittoi kätensä tämän vyötäisille ja hänen sydämensä suli kun Heini hymyili hänelle aurinkoisesti.
- Oikeastaan isäni oli siellä, mutta muistan. Olen Arthur, mies joka on isä ja poika, ja etsin yhteyttä pyhään henkeen ollakseni kokonainen, mutta jumalat eivät halua sitä, he ovat tottuneita vapauteensa.
Poika heitti Samin vyön Heinille ja pikku miekan kädensijan Markolle.
- Älkää painako mitään nappeja.
Sitten hän otti Samin keihään ja hymyili.
- tämä ystäväni, helpottaa elämäämme hirmuisesti. Samin keihäs!
- mitä se tekee? Marko
Artturi kääntyi Markon puoleen.
- tämä on galaktisen ritarijärjestön ase, josta kehittyi myöhemmin vapaiden maiden aatelisto. Pieni, helppo kantaa, mutta käytössä tehokas ja tappava.
Artturi otti aseen käteensä ja painoi sivussa olevaa nappia. Voimakenttä kohosi ilmaan kuin miekka ja se täyttyi plasmasta.
- Tämä on plasmavoimakenttämiekka, lyhyesti valomiekka. Voimakenttä on litteä ja kohtuullisen kestävä ja terävä. Mutta jos sillä lyö riittävän lujaa niin sen harmonia särkyy ja plasmaa pääsee karkuun ja se leikkaa metallia kuin sulaa voita, joten varo Marko kun torjut tällä, liian helposti miekat vain lentävät tämän aseen läpi ja sinun päähän ja me saamme odotella päivän tai viikon että paranet siitä.
-Opetatko tämän vyön käyttöä vai onko se vain koriste esine? Heini kysyi.
Artturi laittoi sen kiinni ja päälle. Saman tien sinertävän hohtava voimakenttä ympäröi Heinin.
- Mitä nopeammin esine tulee sinua kohti, sen voimakkaammin se torjuu hyökkäyksen sillä se vain suuntaa hyökkäyksen sivuun ja käyttää sen omaa liike energiaa hyväkseen.
Hidas pisto menee tästä kyllä läpi joten varo hitaita iskuja.
Näkyvän voimakentän ulkopuolella on energiaa kimmottava kenttä joka tulee näkyviin vasta kun siihen osuu energia piikki. Nerokasta tässä on Samin patentoima ohjauspiiri joka etsii laukauksen lähteen ja pyrkii kimmottomaan säteen lähtöpisteeseen - eli energia hyökkäyksen tekijä ampuu itseään!
Marko sammutti miekan leikittyään sillä tarpeeksi.
- entäs tämä laiva, miten se toimii? Hän sanoi.
Artturi meni tussitaulun luo ja alkoi piirtää kaaviota jota haltiat eivät edes yrittäneet ymmärtää.
- se luo voimakentän laivan alle joka värisyttää hiekkaa erityislaatuisella taajuudella. Lopputulos on se että hiekka käyttäytyy kuin vesi. Me purjehdimme hiekkamerellä.
- Taikuutta! Haltiat henkäisivät.
- Parempaa, teknologiaa! Vähemmän kuluttavaa käyttäjälle, vaikkakin tarkkaan ottaen taikuuskin on teknologiaa.
Haltiat olivat pihalla joten poika antoi aiheen olla ja komensi hallin ulko-oven auki ja laivan ulos hallista. Siististi laiva liukui avautuvien ovien välistä.
- Miksi tämä laiva on parempi kuin lentävä laiva? Eikä lentäen pääsisi nopeammin? Heini kyseenalaisti.
- siksi että lentävä laiva on helpompi maalitaulu, vaikeampi ohjata, ja sen kanssa on vaikeampi etsiä.
- aha. Mitä me etsimme?
- Samin temppeliä! Artturi hymyili.
- Onko jokaisella lapsellasi temppeli? Marko kysyi.
- Tietenkin? Eikö sinun lapsillasi?
- Ei meillä ole lapsia, Heini hymyili Markolle, vielä.
- Minä ainakin rakennan heille temppelin, ja se on lupaus, nyt mennään.
- Minne päin? Heini kysyi.
- En tiedä, ringataan kaverille, Artturi vastasi.
Haltiat katsoivat häntä hämmentyneenä.
-Ringataan??
Artturi huusi taivaalle
- Luna, Apollo tarvitsee apuasi ja muistaa ystävänsä.
Hetken päästä sininen välähdys taivaalla toi korpin paikalle, ja se lensi laivalle.
Korppi muuttui vaalea ihoiseksi naiseksi, jolla oli valkoiset hiukset ja siniset silmät. Läpinäkyvä hopeinen puku ei jättänyt paljoa arvailujen varaan ja Marko alkoi tuijotella varpaitaan.
Artturi kertoi Markolle Lunan olevan neitsyt. Se ei muuttanut mitään.
- mitä kaipaat isäni? Luna sanoi.
Heinin suu loksahti auki.
- tarvitsen Toiveiden kompassin tai Samin temppelin sijainnin. Neuvotko minulle tien?
- Samin salaisuudet ovat liian hyvässä piilossa jopa jumalille, mutta kompassi on helppo löytää.
Etsi aavikolta valkoinen paholainen, aavikon rosvo Slaine. Hänellä on se.
- haluaisitko helpottaa Slainen löytämistä? artturi kysyi.
Luna käveli Artturin luo ja antoi suukon pöllölle pojan olkapäillä.
- Anita löytää hänet. Nyt minut pitää jo mennä, Mars tietää että olen täällä ja pistää minut pian koti arestiin. En voi enää auttaa sinua.
Artturin olemus synkistyi.
- Entä nämä? artturi vinkkasi tovereitaan.
- Okei isi. Ja heitti hopea pölyä heidän päälleen jolloin he alkoivat hohtaa sinisenä. Pian hohde katosi ja Luna lensi pois ja katosi sinisen välähdyksen saattamana.
- mitä tuo oli, isi ja sininen hohde? Haltiat sopersivat.
- Luna on muistaja, nyt hän muistaa teidät vaikka Mars teidät tuhoisikin. Amon-Ran herätessä, tekin heräätte, kuolleista.
- Rohkaisevaa... Sanoi Marko tuskainen ilme naamallaan.
- isi? Jatkoi Heini.
- kun minä aloin luoda auringon jumalaa, loput minua joutui hunningolle Mariahin tempun takia, ja hajosin yhdeksään osaan. Mars, Neptunus, Saturnus, Merkurius, Luna ja Venus itsenäistyivät omiksi olennoikseen, loput Maa, Jupiter ja Pluto pysyivät minuna mutta tehtäväänsä uponneena joten uudet jumalat pääsivät riehumaan vapaana.
- Mikä sinä oikein olet? Ihminen vai jumala? Heini kysyi.
- vähän molempia. Synnyin ihmisenä mutta kuolemanpelko ajoi minut metsästämään kuolemattomuutta kunnes löysin sen tekniikan avulla. Pian sen jälkeen jatkoin elämääni kone jumalana ja uudesti-syntyvänä ihmisenä.
18 000 vuotta olen huijannut kuolemaa, ja aion jatkaa tapaani vielä hetken lisää. Mutta siihen tarvitsen teidän apua.
Jos en saa herätettyä auringon jumalaa Amon-Rata, voi ihmiskunnan taru olla lopussa sillä konerodut ovat löytäneet piilopaikkamme, ja vain jumalapuoliskoni pystyy pysäyttämään heidät.
Haltiat kumarsivat hänelle ja lupasivat palvella häntä hengellään kunnes rupesivat nauramaan.
Artturi oli kiitollinen kyvystään hallita tunteita, viimeinen asia mitä hän nyt kaipasi oli fanaattisia seuraajia, sillä kaksi ystävää oli paljon arvokkaampi asia. Ja onneksi Anita oli mukana, vaikka vain pieni osa.
Comments