Outoja unia
Hän alkoi tiedostaa uniaan, ikuisuuksien ajan unet olivat toistaneet samaa kaavaa, taisteluita labyrintissä, seksiä julmien veljiensä kanssa, verta ja petoksia.
Sitten yhtäkkiä uniin oli tullut valoa, hän oli uinut vedestä kauniille rannalle, syönyt rannalla hedelmiä, kuullut kaunista laulua.
Hän huomasi olevansa avaruusaluksella, univormu päällä ja puhuvansa vanhalle miehelle.
En tiedä mikä tämän tähtisysteemin on vallannut, mutta se on varmastikin tärkeä IBM:lle. Toivottavasti Arthur on oikeassa siitä että näitä soluja ei saa vahingoittaa.
ääni kaikui metallisilla käytävillä, kaikki tuntui niin etäiseltä. Hän tiesi että hänen tulisi huutaa vanhukselle ettei koskaan epäilisi Amiraalikuninkaan käskyjä, mutta hän vain katseli huumaantuneena koko planeetta järjestelmän vallannutta supertietokonetta.
Älä huuda, kyllä minä tottelen, olemme vain pieni osa suurempaa suunnitelmaa.
Mies nöyristeli hänen edessään ja laukaisi luotaimet rakennelmiin ja aktivoi lähettimen.
Pian valot aluksen taulussa alkoivat vilkkua punaisina ja neutraali naisääni alkoi varoittaa
- Aktivoikaa suunnitelma Vallan Vaihto heti! Aktivoikaa suunnitelma Vallan Vaihto heti!
Vanhus painoi aktivoi-nappia ja touhusi päätepöydän ääressä ja nainen vain kuiskasi ikkunalle:
- en ikinä ole arvoisesi näin, ei minulla ole muuta vaihtoehtoa.... Anteeksi Kultaseni.
Ja nainen kääntyi pois ilman että vanhus huomasi mitään. Mies alkoi huomata jotakin kun aluksen tietokone kertoi aluksen lähteneen alla olevalle pii-kerroksen peittämän planeetan pinnalle mukanaan laboratoriosta viemiään tavaroita.
Yritettyään komentaa konetta palauttamaan laskeutumisaluksen mies huomasi että tietokone ei enää totellut häntä - kylmä hiki nousi kun hän tajusi miksi noin nuori ja kaunis nainen oli halunnut vietellä hänet sänkyyn. Mies oli vuotanut kaikki salaisuutensa naiselle kuin pikkupoika keksipurkin edessä. Alus oli nyt naisen. Ja hän rukoili jumalia joita ehkä oli tai ehkä ei, että mitään pahaa ei seuraisi.
Hän ei itsekään uskonut siihen.
Nainen löysi itsensä taas rannalta mutta tunsi puun juurien iskevän hänen kalloonsa metallisella kivulla, hän yritti repiä niitä irti mutta mitään hän ei pystynyt tekemään niille - mikään mitä hän teki ei auttanut, ne repivät hänen kallonsa auki ja kasvoivat kiinni hänen aivoihinsa, pian hän tunsi valuvansa puihin, hän suli pois naisen vartalostaan ja tajusi olevansa metsä.
Siinä missä ennen oli yksi, oli nyt monta, hän alkoi kasvaa ja levitä, vallata puita ja muuttua mittaamattoman suureksi. Pian hän ei enää mahtuisi naisen vartaloon, hän oli liian mahtava.
Sitten yhtäkkiä uniin oli tullut valoa, hän oli uinut vedestä kauniille rannalle, syönyt rannalla hedelmiä, kuullut kaunista laulua.
Hän huomasi olevansa avaruusaluksella, univormu päällä ja puhuvansa vanhalle miehelle.
En tiedä mikä tämän tähtisysteemin on vallannut, mutta se on varmastikin tärkeä IBM:lle. Toivottavasti Arthur on oikeassa siitä että näitä soluja ei saa vahingoittaa.
ääni kaikui metallisilla käytävillä, kaikki tuntui niin etäiseltä. Hän tiesi että hänen tulisi huutaa vanhukselle ettei koskaan epäilisi Amiraalikuninkaan käskyjä, mutta hän vain katseli huumaantuneena koko planeetta järjestelmän vallannutta supertietokonetta.
Älä huuda, kyllä minä tottelen, olemme vain pieni osa suurempaa suunnitelmaa.
Mies nöyristeli hänen edessään ja laukaisi luotaimet rakennelmiin ja aktivoi lähettimen.
Pian valot aluksen taulussa alkoivat vilkkua punaisina ja neutraali naisääni alkoi varoittaa
- Aktivoikaa suunnitelma Vallan Vaihto heti! Aktivoikaa suunnitelma Vallan Vaihto heti!
Vanhus painoi aktivoi-nappia ja touhusi päätepöydän ääressä ja nainen vain kuiskasi ikkunalle:
- en ikinä ole arvoisesi näin, ei minulla ole muuta vaihtoehtoa.... Anteeksi Kultaseni.
Ja nainen kääntyi pois ilman että vanhus huomasi mitään. Mies alkoi huomata jotakin kun aluksen tietokone kertoi aluksen lähteneen alla olevalle pii-kerroksen peittämän planeetan pinnalle mukanaan laboratoriosta viemiään tavaroita.
Yritettyään komentaa konetta palauttamaan laskeutumisaluksen mies huomasi että tietokone ei enää totellut häntä - kylmä hiki nousi kun hän tajusi miksi noin nuori ja kaunis nainen oli halunnut vietellä hänet sänkyyn. Mies oli vuotanut kaikki salaisuutensa naiselle kuin pikkupoika keksipurkin edessä. Alus oli nyt naisen. Ja hän rukoili jumalia joita ehkä oli tai ehkä ei, että mitään pahaa ei seuraisi.
Hän ei itsekään uskonut siihen.
Nainen löysi itsensä taas rannalta mutta tunsi puun juurien iskevän hänen kalloonsa metallisella kivulla, hän yritti repiä niitä irti mutta mitään hän ei pystynyt tekemään niille - mikään mitä hän teki ei auttanut, ne repivät hänen kallonsa auki ja kasvoivat kiinni hänen aivoihinsa, pian hän tunsi valuvansa puihin, hän suli pois naisen vartalostaan ja tajusi olevansa metsä.
Siinä missä ennen oli yksi, oli nyt monta, hän alkoi kasvaa ja levitä, vallata puita ja muuttua mittaamattoman suureksi. Pian hän ei enää mahtuisi naisen vartaloon, hän oli liian mahtava.
Comments