kappale 1, Yiruma
Baarimikkona tunnettu kalju mies tervehti nähtyään minut, hänellä oli minulle homma.
Olin helpottunut, tällä kertaa häntä ei tarvinnut voidella jotta jotain hommaa löytyisi.
"Olisi yksi kuljetus homma sinulle ja haukansilmälle." Hän sanoi.
"Paketti?" kysyin. Baarimikon vanhalla naamalla alkoi hohtaa todella leveä hymy.
"Todella... upea paketti, ehkä liian upea sinulle, homman juju on se että se on näpit irti paketti."
Baarimikko hihitteli.
Nostin kädet ylös ja vannoin "tiedät että jos saan kuljetuksen, vien sen ehjänä, kokonaisena ja vähentämättömänä perille, maine on kultaa kalliimpi."
Baarimikko ojentui lähemmäs. "Ymmärsit väärin, paketti pitää säilyttää neitsyenä pohjanmaalle asti. Pystytkö hillitsemään himosi sinne asti?"
Ja alkoi nauraa hersyvästi. Hänen luppakorvansa heiluivat ja nänen kirsunsa kostui. Kurkkuani kuivasi. Naiset, ne olivat elämän suola.
"Aatelinen?" kysyin.
Baarimikko nyökkäsi, "Tiikerinainen, etelän tulinen prinsessa, hänet on luvattu pohjolan kuninkaalle."
"Työ on työ, työ ennen hupia. Tiedät että voit luottaa minuun" sanoin vanhalle rakille. Raaputin korvani takaa ja häntäni heilui levottomasti. Olen kitsuji, osaksi ihminen, osaksi kettu, puoliverinen.
Kävelimme satamaan missä tapasin Taylorin. Vanhan kreivin tytär, hänen oli pakko tarjota tytärtään pohjoiseen saadakseen kunnon puolison kolmannelle tyttärelleen. Ja kylmässä pohjolassa osattiin arvostaa prinsessaa joka hallitsee tulta. Ennustajat ovat ennustaneet pitkää talvea joten lämpöä kaivattiin etelämmässäkin. Huhuttiin ylikuninkaan kuolemasta. Legendat kertoivat että silloin aina nousi sota. Yön ruhtinas nousi ja yritti vallata 5 kuningaskuntaa itselleen, ja ainoa joka hänet pystyi pysäyttämään oli uusi valon herra. Legendat olivat minun alaani, olen kiertävä bardi ja palkkionmetsästäjä.
Taylor... komeampaa naista on vaikea löytää. Pitkät kiharat valkoiset hiukset, vangitsevat kissan silmät, täydellisen harmoniset piirteet. Ja niin pirteän onnellinen olemus. Tyttö oli matkalla kylmään pohjolaan kauas kaikista tuntemistaan ihmisistä ja silti oli onnea hehkuva nainen.
"Taylor, tässä on Yiruma, bardi, kolmen meren matkaaja ja bardi. Hän tuntee kaikki tarut ja osaa laulaa kitaransa kanssa ne kauniisti. Hän vie teidät alta aika yksikön Åboon. Matka haukansilmällä kestää kolme päivää." Baarimikko esitteli minut prinsessalle ja hänen epäilevälle isälleen.
Isällä oli selvästi ihmismäisemmät piirteet kuin tyttärellään, mutta kissansilmät tuijottivat minua intensiivisesti.
"Muista, mies joka laskee kätensä tyttäreeni, muu kuin hänen kihlattunsa, Batu leikkaa hänen kätensä irti. Kreivin takana seisoi kaksi metrinen lihaskasa, kultatukkainen leijona, ja kädessään hänellä oli kahden käden sapeli, raskas, niin raskas miekka. Pelottava mutta oikeasti liian hidas ase taisteluun. Tiesin ettei minulla olisi vaikeuksia taistelussa häntä vastaan, mutta hänelle olisi käyttöä matkalla.
"Valitettavasti kansamme ei pidä vedestä, tämä matka pitää tehdä ratsain. Palkkioonne on huomioitu pidempi matka." Hän antoi käteeni painavan rahapussin, yksi kultakolikko ja parisen kymmentä hopea kruunua. Kumarsin.
"tämä kattaa kulut, minä vien prinsessanne ja hänen henkivartijansa turvallisesti perille, ratsain."
Kreivi tuli lähemmäksi ja kuiskasi "tyttö on hieman villissä iässä, Batu on uskollinen mutta hieman... hidas. Katso ettei tyttö tee läheistä tuttavuutta miesten kanssa matkalla. Olen nähnyt kasvosi, tiedän että voin luottaa sinuun..."
Uhkaus oli hienovarainen mutta voimakas. Päätin pitää tyttöä silmällä.
Olin helpottunut, tällä kertaa häntä ei tarvinnut voidella jotta jotain hommaa löytyisi.
"Olisi yksi kuljetus homma sinulle ja haukansilmälle." Hän sanoi.
"Paketti?" kysyin. Baarimikon vanhalla naamalla alkoi hohtaa todella leveä hymy.
"Todella... upea paketti, ehkä liian upea sinulle, homman juju on se että se on näpit irti paketti."
Baarimikko hihitteli.
Nostin kädet ylös ja vannoin "tiedät että jos saan kuljetuksen, vien sen ehjänä, kokonaisena ja vähentämättömänä perille, maine on kultaa kalliimpi."
Baarimikko ojentui lähemmäs. "Ymmärsit väärin, paketti pitää säilyttää neitsyenä pohjanmaalle asti. Pystytkö hillitsemään himosi sinne asti?"
Ja alkoi nauraa hersyvästi. Hänen luppakorvansa heiluivat ja nänen kirsunsa kostui. Kurkkuani kuivasi. Naiset, ne olivat elämän suola.
"Aatelinen?" kysyin.
Baarimikko nyökkäsi, "Tiikerinainen, etelän tulinen prinsessa, hänet on luvattu pohjolan kuninkaalle."
"Työ on työ, työ ennen hupia. Tiedät että voit luottaa minuun" sanoin vanhalle rakille. Raaputin korvani takaa ja häntäni heilui levottomasti. Olen kitsuji, osaksi ihminen, osaksi kettu, puoliverinen.
Kävelimme satamaan missä tapasin Taylorin. Vanhan kreivin tytär, hänen oli pakko tarjota tytärtään pohjoiseen saadakseen kunnon puolison kolmannelle tyttärelleen. Ja kylmässä pohjolassa osattiin arvostaa prinsessaa joka hallitsee tulta. Ennustajat ovat ennustaneet pitkää talvea joten lämpöä kaivattiin etelämmässäkin. Huhuttiin ylikuninkaan kuolemasta. Legendat kertoivat että silloin aina nousi sota. Yön ruhtinas nousi ja yritti vallata 5 kuningaskuntaa itselleen, ja ainoa joka hänet pystyi pysäyttämään oli uusi valon herra. Legendat olivat minun alaani, olen kiertävä bardi ja palkkionmetsästäjä.Taylor... komeampaa naista on vaikea löytää. Pitkät kiharat valkoiset hiukset, vangitsevat kissan silmät, täydellisen harmoniset piirteet. Ja niin pirteän onnellinen olemus. Tyttö oli matkalla kylmään pohjolaan kauas kaikista tuntemistaan ihmisistä ja silti oli onnea hehkuva nainen.
"Taylor, tässä on Yiruma, bardi, kolmen meren matkaaja ja bardi. Hän tuntee kaikki tarut ja osaa laulaa kitaransa kanssa ne kauniisti. Hän vie teidät alta aika yksikön Åboon. Matka haukansilmällä kestää kolme päivää." Baarimikko esitteli minut prinsessalle ja hänen epäilevälle isälleen.
Isällä oli selvästi ihmismäisemmät piirteet kuin tyttärellään, mutta kissansilmät tuijottivat minua intensiivisesti.
"Muista, mies joka laskee kätensä tyttäreeni, muu kuin hänen kihlattunsa, Batu leikkaa hänen kätensä irti. Kreivin takana seisoi kaksi metrinen lihaskasa, kultatukkainen leijona, ja kädessään hänellä oli kahden käden sapeli, raskas, niin raskas miekka. Pelottava mutta oikeasti liian hidas ase taisteluun. Tiesin ettei minulla olisi vaikeuksia taistelussa häntä vastaan, mutta hänelle olisi käyttöä matkalla.
"Valitettavasti kansamme ei pidä vedestä, tämä matka pitää tehdä ratsain. Palkkioonne on huomioitu pidempi matka." Hän antoi käteeni painavan rahapussin, yksi kultakolikko ja parisen kymmentä hopea kruunua. Kumarsin.
"tämä kattaa kulut, minä vien prinsessanne ja hänen henkivartijansa turvallisesti perille, ratsain."
Kreivi tuli lähemmäksi ja kuiskasi "tyttö on hieman villissä iässä, Batu on uskollinen mutta hieman... hidas. Katso ettei tyttö tee läheistä tuttavuutta miesten kanssa matkalla. Olen nähnyt kasvosi, tiedän että voin luottaa sinuun..."
Uhkaus oli hienovarainen mutta voimakas. Päätin pitää tyttöä silmällä.
Comments