Silver remake, chapter 1
Tunne oli erikoinen, kuin aika olisi pysähtynyt... ei, se ei ollut tunne, aika hidastui oikeasti.
Koulun päättäjäiset olivat ohi, tylsiä puheita, Federaatiosta oli Akatemian edustaja tullut onnittelemaan historian ensimmäistä peruskoululaista joka oli päässyt koulusta täysillä pisteillä, ei vain täysin arvosanoin. Hän puristi kättäni ja lupasi selvittää miten huijasin kokeissa, mutta ei huoleen, sekin oli älykkyyden merkki ja älykkäät olivat tervetulleita akatemiaan.
Minusta tulisi upseeri.
Kaikki Federaation kansalaiseksi haluavat joutuivat 2 vuoden asepalvelukseen, mutta parhaimmat pääsivät suorittamaan sen akatemian kautta. Puoli vuotta koulutusta ja sitten kadettina asepalvelukseen, josta merkittävä osa meni opiskellessa, ei vartiovuoroissa.
Vapaa aikaa? Se oli taviksille, tosin epäilin ettei siihen opiskeluun menisi niin paljon aikaa. Sain täydet pisteet sen takia että minulla on valokuva muisti - en unohda mitään. Ikinä.
Kilpailimme naapurini Janin kanssa kumpi lentäisi nopeammin kotiin, ja vaikka olimme yleensä melko tasaväkisiä, hän useammin voitti - hän oli isompi ja vahvempi, ja fyysisesti taitavampi.
Laskeuduin näyttävästi kartanon parvekkeelle, kyllä, Federaatiossa on Rhea lukuunnottamatta vain muutama kartano, ja minä asun yhdessä niistä, joka tosin on hotelli. Isä teki sen ihan itse, historian mahtavin velho, eikä hänen voimansa periytynyt minulle sillä se periytyy lähes kokonaan äidin kautta.
Kivi on jotain harvinaista Saturnuksessa, kokonainen kivi kartano, se oli erikoisuus joka vetosi rikkaisiin aatelisiin. Joka viikko pieni kiven murikka katosi ja vieraiden vahtiminen oli työlästä.
Mutta takaisin hidastumiseen.
laskeuduin parvekkeelle ja laitoin liitimen syrjään, otin todistuksen, sekä koulu että akatemiaan hyväksymistodistuksen ja heilutin niitä samalla kun astuin sisään pääruokasaliin.
Meillä oli vieraita. Siskot Aira ja Marjorie istuivat ruokapöydässä, ruokaan ei ollut koskettu. isä puoli Jolio istui vieressään aatelisen näköinen mies jolla oli lasinen silmä, pitkä parta ja tyylikäs joskin kulunut hattu.
Äitini Airenen vieressä oli ihan merirosvon näköinen tummaihoinen mies.
Se oli erikoista. Tavallinen Saturnuslainen oli vaalea ihoinen, ei niin vaalea kuin minä ja äitini, mutta vaalea. Saturnuslaisilla oli normaalisti suora musta tukka.
Tumma ihoinen kalju oli selvästi Marsilainen. Pitkä, lihaksikas, kasvonpiirteet isot ja voimakkaat, ei pienet ja sirot niinkuin Saturnukselaisilla.
Pöydän ympärillä oli miehiä tasaisesti, ja useimmilla oli ase esillä, joillakin oli metallinen veitsi, toisilla keihäät.
Metalli, se oli TODELLA kallista saturnuksessa.
Miekan hinnalla sai jo yksiön Rheasta, tai pienen saaren rajamailta.
Hattupää kumarsi minulle ja avasi suunsa.
"tervetuloa, olin juuri kertonut isäpuolellesi kuinka hänen laivastonsa joutui merirosvojen uhriksi ja hänelle jäi hieman velkaa ..."
Saturnuslainen jonka vyöllä heilui erikoinen metalliesine käveli rauhallisesti luokseni. Hänen hiuksensa heiluivat yli olkapään ja hän katsoi minua rauhallisesti.
Hattupää jatkoi "joten Federaation lakien mukaan joudun ottamaan teidät kaikki palvelukseeni, orjina, kunnes velka on maksettu. Ymmärrette kyllä tilanteen, velka on velka."
Vereni alkoi kiehua. "Mitä selität, tämä talo on kymmenen kertaa arvokkaampi kuin Jolion laivasto ikinä! äitini voi lainata taloa vastaan minkä lainan tahansa!"
Pitkätukkainen mies löi minua niin että näin tähtiä.
"Hieman kunnioitusta, puhut kreiville!"
Kreivi jatkoi. "Itseasiassa talo on jo myyty. Valitettavasti siitä saatu summa ei ihan riittänyt velan maksuun joten joudutte erotuksen johdosta palvelukseeni kunnes tulette täysi-ikäisiksi ja vanhempanne... hieman pidemmäksi aikaa."
Suoristin itseni ja kysyin hiljaa "kuinka pitkäksi aikaa?"
Mies hymyili. "vain kymmenen vuotta, siistiä sisätyötä. Äitisi ja Jolio tietenkin eivät näe toisiaan, mutta sellaista se orjan elämä on. Laki suojelee heitä, kymmenen vuoden päästä he voivat palata elämäänsä kuten ennenkin. Jos he palvelevat hyvin, uskoisin heidän saavan töitä hotellin ja pormestarin parista kuten tähänkin asti."
tunsin kuiskauksen mielessäni, jokin painoi mieltäni ja silloin se tapahtui. Katsoin kärpästä joka lensi niin että näin jokaisen siiveniskun hidastettuna. yritin kurkottaa sitä mutta käteni ei tuntunut liikkuvan ollenkaan.
Katsoin ympärilleni. Silmiä sattui. Katsoin viereisen miehen vyötä, tunsin suurta himoa ottaa vyöltä se metalli esine, se tuntui NIIN tutulta, en tiedä miksi.
Kurkotin esinettä kohti ja aika alkoi heti nopeutua hieman.
Käteni liikkui hitaasti mutta varmasti, huomasin miehen reagoivan ja kurkottavan kättäni kohti mutta pystyin helposti ennakoimaan hänen liikkeet ja väistämään hänen kättään ja sain sylinterin.
Vaistomaisesti otin siitä kaksin käsin ja painoin sivussa olevaa nappia.
Punainen hohtava valo kasvoi toisesta reunasta ja vaistomaisesti heilautin esinettä niin että kun valo kasvoi kokonaiseksi pyöreäksi miekan teräksi se oli jo halkaissut miehen kahteen osaan.
Aika hypähti normaaliin nopeuteen ja miehen puoliskot tipahtivat maahan, ei verta, haava oli palanut umpeen.
Kreivi huusi miehiä ottamaan minut kiinni. Asettauiduin taistelu asentoon ja aika taas pysähtyi. Korppi lensi olkapäälleni. Sen aika ei ollut hidastunut.
Se katsoi minua silmiin ja muistin kuin se olisi sanonut "luuletko voittavasti kreivin ja 6 aikuista miestä yksin? olet juuri täyttänyt 11 standardi vuotta. On olemassa parempi tie.
Elä taistellaaksesi toisena päivänä."
Korppi lensi pois ja aika alkoi hitaasti nopeutua.
Pelko nousi sieluuni ja käännyin pakoon. Sammutin miekan ja juoksin riippuliitimen luokse.
Hidastetun ajan turvin pääsin hivuttautumaan sen alle ja sain sen kannettua parvekkeen reunalle ennen kuin ensimmäinen mies pääsi ottamaan minusta otetta.
Toisella jalalla polkaisin vauhtia ja toisella otin tukea pussukasta.
oli keskitalvi. titan nousisi vasta viikon päästä ja alkaisi kevät, oli kylmä ja lumista ja pimeää. Helpompi piiloutua.
Tunsin kynnet nilkassani kun lähdin vapaapudotukseen jonka leikkasi riippuliitimeni joka sai tuulta siipiensä alle.
Olin vapaa.
"Minä löydän sinut, ja henkesi ei ole enää minkään arvoinen. Tuomitsen sinut kuolemaan Federaation Kreivinä!"
Koulun päättäjäiset olivat ohi, tylsiä puheita, Federaatiosta oli Akatemian edustaja tullut onnittelemaan historian ensimmäistä peruskoululaista joka oli päässyt koulusta täysillä pisteillä, ei vain täysin arvosanoin. Hän puristi kättäni ja lupasi selvittää miten huijasin kokeissa, mutta ei huoleen, sekin oli älykkyyden merkki ja älykkäät olivat tervetulleita akatemiaan.
Minusta tulisi upseeri.
Kaikki Federaation kansalaiseksi haluavat joutuivat 2 vuoden asepalvelukseen, mutta parhaimmat pääsivät suorittamaan sen akatemian kautta. Puoli vuotta koulutusta ja sitten kadettina asepalvelukseen, josta merkittävä osa meni opiskellessa, ei vartiovuoroissa.
Vapaa aikaa? Se oli taviksille, tosin epäilin ettei siihen opiskeluun menisi niin paljon aikaa. Sain täydet pisteet sen takia että minulla on valokuva muisti - en unohda mitään. Ikinä.
Kilpailimme naapurini Janin kanssa kumpi lentäisi nopeammin kotiin, ja vaikka olimme yleensä melko tasaväkisiä, hän useammin voitti - hän oli isompi ja vahvempi, ja fyysisesti taitavampi.
Laskeuduin näyttävästi kartanon parvekkeelle, kyllä, Federaatiossa on Rhea lukuunnottamatta vain muutama kartano, ja minä asun yhdessä niistä, joka tosin on hotelli. Isä teki sen ihan itse, historian mahtavin velho, eikä hänen voimansa periytynyt minulle sillä se periytyy lähes kokonaan äidin kautta.
Kivi on jotain harvinaista Saturnuksessa, kokonainen kivi kartano, se oli erikoisuus joka vetosi rikkaisiin aatelisiin. Joka viikko pieni kiven murikka katosi ja vieraiden vahtiminen oli työlästä.
Mutta takaisin hidastumiseen.
laskeuduin parvekkeelle ja laitoin liitimen syrjään, otin todistuksen, sekä koulu että akatemiaan hyväksymistodistuksen ja heilutin niitä samalla kun astuin sisään pääruokasaliin.
Meillä oli vieraita. Siskot Aira ja Marjorie istuivat ruokapöydässä, ruokaan ei ollut koskettu. isä puoli Jolio istui vieressään aatelisen näköinen mies jolla oli lasinen silmä, pitkä parta ja tyylikäs joskin kulunut hattu.
Äitini Airenen vieressä oli ihan merirosvon näköinen tummaihoinen mies.
Se oli erikoista. Tavallinen Saturnuslainen oli vaalea ihoinen, ei niin vaalea kuin minä ja äitini, mutta vaalea. Saturnuslaisilla oli normaalisti suora musta tukka.
Tumma ihoinen kalju oli selvästi Marsilainen. Pitkä, lihaksikas, kasvonpiirteet isot ja voimakkaat, ei pienet ja sirot niinkuin Saturnukselaisilla.
Pöydän ympärillä oli miehiä tasaisesti, ja useimmilla oli ase esillä, joillakin oli metallinen veitsi, toisilla keihäät.
Metalli, se oli TODELLA kallista saturnuksessa.
Miekan hinnalla sai jo yksiön Rheasta, tai pienen saaren rajamailta.
Hattupää kumarsi minulle ja avasi suunsa.
"tervetuloa, olin juuri kertonut isäpuolellesi kuinka hänen laivastonsa joutui merirosvojen uhriksi ja hänelle jäi hieman velkaa ..."
Saturnuslainen jonka vyöllä heilui erikoinen metalliesine käveli rauhallisesti luokseni. Hänen hiuksensa heiluivat yli olkapään ja hän katsoi minua rauhallisesti.
Hattupää jatkoi "joten Federaation lakien mukaan joudun ottamaan teidät kaikki palvelukseeni, orjina, kunnes velka on maksettu. Ymmärrette kyllä tilanteen, velka on velka."
Vereni alkoi kiehua. "Mitä selität, tämä talo on kymmenen kertaa arvokkaampi kuin Jolion laivasto ikinä! äitini voi lainata taloa vastaan minkä lainan tahansa!"
Pitkätukkainen mies löi minua niin että näin tähtiä.
"Hieman kunnioitusta, puhut kreiville!"
Kreivi jatkoi. "Itseasiassa talo on jo myyty. Valitettavasti siitä saatu summa ei ihan riittänyt velan maksuun joten joudutte erotuksen johdosta palvelukseeni kunnes tulette täysi-ikäisiksi ja vanhempanne... hieman pidemmäksi aikaa."
Suoristin itseni ja kysyin hiljaa "kuinka pitkäksi aikaa?"
Mies hymyili. "vain kymmenen vuotta, siistiä sisätyötä. Äitisi ja Jolio tietenkin eivät näe toisiaan, mutta sellaista se orjan elämä on. Laki suojelee heitä, kymmenen vuoden päästä he voivat palata elämäänsä kuten ennenkin. Jos he palvelevat hyvin, uskoisin heidän saavan töitä hotellin ja pormestarin parista kuten tähänkin asti."
tunsin kuiskauksen mielessäni, jokin painoi mieltäni ja silloin se tapahtui. Katsoin kärpästä joka lensi niin että näin jokaisen siiveniskun hidastettuna. yritin kurkottaa sitä mutta käteni ei tuntunut liikkuvan ollenkaan.
Katsoin ympärilleni. Silmiä sattui. Katsoin viereisen miehen vyötä, tunsin suurta himoa ottaa vyöltä se metalli esine, se tuntui NIIN tutulta, en tiedä miksi.
Kurkotin esinettä kohti ja aika alkoi heti nopeutua hieman.
Käteni liikkui hitaasti mutta varmasti, huomasin miehen reagoivan ja kurkottavan kättäni kohti mutta pystyin helposti ennakoimaan hänen liikkeet ja väistämään hänen kättään ja sain sylinterin.
Vaistomaisesti otin siitä kaksin käsin ja painoin sivussa olevaa nappia.
Punainen hohtava valo kasvoi toisesta reunasta ja vaistomaisesti heilautin esinettä niin että kun valo kasvoi kokonaiseksi pyöreäksi miekan teräksi se oli jo halkaissut miehen kahteen osaan.
Aika hypähti normaaliin nopeuteen ja miehen puoliskot tipahtivat maahan, ei verta, haava oli palanut umpeen.
Kreivi huusi miehiä ottamaan minut kiinni. Asettauiduin taistelu asentoon ja aika taas pysähtyi. Korppi lensi olkapäälleni. Sen aika ei ollut hidastunut.
Se katsoi minua silmiin ja muistin kuin se olisi sanonut "luuletko voittavasti kreivin ja 6 aikuista miestä yksin? olet juuri täyttänyt 11 standardi vuotta. On olemassa parempi tie.
Elä taistellaaksesi toisena päivänä."
Korppi lensi pois ja aika alkoi hitaasti nopeutua.
Pelko nousi sieluuni ja käännyin pakoon. Sammutin miekan ja juoksin riippuliitimen luokse.
Hidastetun ajan turvin pääsin hivuttautumaan sen alle ja sain sen kannettua parvekkeen reunalle ennen kuin ensimmäinen mies pääsi ottamaan minusta otetta.
Toisella jalalla polkaisin vauhtia ja toisella otin tukea pussukasta.
oli keskitalvi. titan nousisi vasta viikon päästä ja alkaisi kevät, oli kylmä ja lumista ja pimeää. Helpompi piiloutua.
Tunsin kynnet nilkassani kun lähdin vapaapudotukseen jonka leikkasi riippuliitimeni joka sai tuulta siipiensä alle.
Olin vapaa.
"Minä löydän sinut, ja henkesi ei ole enää minkään arvoinen. Tuomitsen sinut kuolemaan Federaation Kreivinä!"
Comments