Metalliset hampaat, musta iho
Kate ja Artturi kulkivat katua pitkin, ja Artturi huudahti - Hei, minä muistan tämän paikan! Kate oli pyllähtää pepullensa. - Miten niin? tämähän on tuhansia vuosia vanha! - Enemmän, sanoi artturi. Artturi leikkasi juuria irti ja paljasti oven yläpuolella olevan kirjoituksen. Kate ei tunnistanut merkkejä, se ei ollut mitään kirjoitusta jota hän olisi nähnyt käytettävän. - Se on vanhaa foneettista kirjoitusta, joka oli vallitseva aurinkokuntaa asutettaessa. Katen ilme oli hyvin kysyvä. - Siis jokainen kirjain vastaa yhtä äännettä. Katso, R - o - o - p - e - n n - u - u - d - e - l - i - b - a - a - r - i, lausutaan Roopen Nuudelibaari. Se on siis ravintola. Katsotaan mitä sieltä löytyy. Kate ihmetteli kirjaimia ja tajusi että foneettinen kirjoitus oli itseasiassa hyvä idea, minkä tahansa sanan pystyi ilmaisemaan sillä. Kuvakirjoitus oli tietenkin nopeampi lukea mutta joillekin sanoille oli vaikea keksiä merkkiä, siinä foneettinen kirjoitus oli hyvä. Pari astui sisään ja Artturi rupesi s...