Atorin tarinoita

 Iltahämärässä mustiin pukeutunut mies katsoi 6 metriä korkeata aitaa metsästä. Venäjän itsehallitsijan vapaa-ajan huvila oli hyvin suojattu muurilla, ja sen sisällä varmasti paljon vartijoita, dobermaneja, liiketunnistimia. Miehen musta pitkä nahkatakki peitti pään hupulla. Hän piti kädessään kävelykeppia ja mietti. Aurinko oli laskenut mutta vielä hetken se valaisi taivasta, parempi odottaa hetki. Hän nosti keppiä vasemmalla kädellään ja teki oikealla kädellään monimutkaisen eleen, turkoosi ympyrä riimuja täynnä ilmestyi käden ympärille ja hän pyöritti sitä puolikierrosta. Puoliympyrä ilmestyi miehen ympärille turkoosina hehkuen hetken ja lopulta mies muuttui varjoksi, läpinäkyvä, puolet valosta kiersi miehen. Mies teki toisen taian ja hänen silmänsä hohtivat turkoosinvärisenä. Taika muutti hänen näköaistiaan. Infrapunavalo muuttui punaiseksi väriksi ja ultravioletti muuttui siniseksi väriksi. Eli normaalin valonpituudet näkyivät vihreänä. Ympäristö näytti oudolta.  Oli aika...

Tyr ja Kurupi seisoivat Ukrainan presidentin vieressä Kiovan läheisellä pohjoisella valtatiellä. tykkien jyrinä kuului horisontissa. Rautakotka laskeutui tyylikäästi heidän eteensä. Rautakotka oli mustiin pukeutunut arjalainen, saksan edustaja EU:n vapaaehtoisjoukoista. Hänestä sanottiin että hän oli luodinkestävä, vahva kuin juna ja tietenkin hän osasi lentää. Hänen pukunsa oli musta, hansikkaat olivat keltaiset, iso kotka symboli koristi hänen rintakehäänsä ja leiskuvan punainen viitta heilui tuulessa kun hän laskeutui kolmikon eteen. Hän kumarsi kolmikolle ja sanoi "Mukavaa että täällä on toisia saman voimatason omaavia sankareita demokratiaa suojelemassa." Oli tosiasia että hän oli yksi vahvimmista supersankareista euroopassa, ehkä maailmassa, mutta ei silti Janin ja boriksen tasoisia, ja tietoisesti he pitivät voimatasonsa hämärän peitossa. Kurupi ei usein julkisuudessa ilmestynyt, ja kukaan ei tiennyt että hän oli kuuluisa TV tähti ja superurheilija boris. Tiedettiin va...

 Rakas päiväkirja. Ursulan kesäleiri yllätys yllätys ei ollutkaan kesäleiri. Olin 2 kuukautta poissa kotoa, mutta magian yliopistossa kului 12 kuukautta. Vuosi! Ja missä koulu oli? jossain hiton etelänavalla. Joo, ja kaiken lisäksi Neptunuksen etelänavalla. Ei siis meidän neptunus planeetalla, vaan jollain terraformatulla neptunuksella jonka ympäri pyöri kuu joka puski kuumaa säteilyä päiväntasaajalle tehden päiväntasaajasta valoisan ja lämpimän paikan. Koska oli kesä, auringon valon pystyi tunnistamaan taivaalla, se oli vain kirkas täti. Koulu oli yllättävän lämmin. Se oli rakennettu tulivuoren päälle, ja kuuma vesi kulki läpi jokaisen seinän. Uusille opiskelijoille tehtiin jako, minut pistettiin haukkojen tupaan. Sotilaat, johtajat menivät korppeihin, karismaattiset, myyntihenkiset ja taiteilijat menivät riikinkukko tupaan, ja loogiset tylsät tyypit (kuten minä) menivät pöllö-tupaan. Miksi minut tungettiin levottomien haukkojen joukkoon, en tiedä. Opin paljon hermeettistä teoriaa...

Helsinki 2022, helmikuu Artturi ajoi kiihtyneenä ortodoksisen kirkon eteen ja parkkeerasi lähelle. Hän astui reippain askelin portaat ylös ja astui sisään juhalliseen katedraalin sisälle. Hän silmäili sisälle ja näki tutut hahmot. Vaalea tukkainen Jani liituraitapuvussa ja sinivalkoinen kravaatti kaulassa. Tumma boris kuluneessa nahkatakissa joka maksoi monen tavallisen suomalaisen kuukausipalkan verran. Janin puku maksoin paljon paljon enemmän. Artturin puku oli laadukas kaupasta  musta puku, musta karavatti, valkoinen paita. Hän meni ystäviensä luokse hermostuneena. "Meidän pitää pysäyttää hänet. Ei tämä vetele. Minä en hyväksy tätä!" Artturi tiuskasi heille ennen kuin kukaan ehti sanoa Hei. Jani nosti kättään "Otetaan nyt rauhallisesti. Olen nähnyt jo tusinoittain eri tapoja joilla tapat itsesi. Et voi vain marssia moskovaan ja aloittaa sotaa kokonaista valtiota vastaan. Edes sinä et ole niin vahva." Artturi levitti kätensä ja näytti hämmästyneeltä. "Me voim...

  3 päivää myöhemmin Artturi istui koneen äärellä. hän oli  viikon tapellut roolipelinsä kanssa, hän vaan ei saanut luurankoja käyttäytymään luonnollisesti, ne vaappuivat erikoiseti, eivät löytäneet pelaajaa ja kävelivät seinien läpi. Olisi kiva jos voisi tehdä peliä jonkun kanssa. Ovikello soi. "Artturi, sinulle tuli vieras!" mutsi huusi. Erikoista, yleensä hän pyllähti kavereille yllättäen, ei toisinpäin. "Hei, ottisitko kengät pois" mutsi huuteli kun punatukkainen kaunotar pöllähti hänen huoneeseensa, käsilaukku yhdessö kädessä ja joku pahvilaatikko toisessa. Hän heitti punaiset korkokengät eteiseen ja tuli huoneeseen. Äiti näytti kysymysmerkiltä ja katosi oven taa. “Voi vittu mikä murju, asutko oikeasti täällä?” hän sanoi englanniksi. Artturi katsoi ympärilleen ja häpesi sotkua. “Anteeksi, kuka sinä?” Artturi yritti takellella. Nainen istahti alas. “Miehen muisti on lyhyt. Ursula Le Gunn, sinun pomosi. Katso, tässä on… Elementaalimagian perusteet, Velhon käsikir...

 Urielle käveli kadulla. Hänellä oli konekivääri oikeassa kädessä, katana toisessa kädessä, panosvyöt rintakehällä, asevuöllä 3 pistoolia, reisiin kiinnitettynä oli 4 heittoveistä ja 2 taistelutikaria. Hän katsoi ympärilleen. Taistelukuoriaisia ei ollut näkyvissä. Muurahaisen oloiset kuoriaiset ahkerana rakentelivat raunioiden päälle uudenlaisa rakenteita, Araknidit olivat asettuneet taloksi ja rakensivat maapalloa heidän kuvakseen. Urielle keskittyi, sotilaat ovat muualla, heillä on kriisi, hän toisti tätä itselleen. Nainen hölkkäsi vartin rauhassa hiukkaskiihdytintä kohti kunnes hänen voimansa ei enää pitänyt sotilaita poissa. CERNin sisääpääsy oli kivenheiton päässä. Urielle hengähti ja lähti juoksuun. Hän tähtäsi kiväärillään edessä olevaa sotilaskuoriaista ja tyhjensi lippaan. Muut sotilaat lähtivät syöksyyn häntä kohti. Vaikka hänellä oli katana kädessä, hän silti vaihtoi sillä lippaan ja jatkoi seuraavan sotilaan tulittamista. Ensimmäinen sotilas hoippui häntä kohti vuotaen ...

 Hasselhoffin työ oli todella pitkälle viety, mutta se vaati hienosäätöä ja voimanlähteen. Urielle oli juuri oikea henkilö korjaamaan kaavat, ja hän teki nopeasti vaikutuksen tohtoriin. Mutta Urielle painiskeli pitkään voimanlähteen kanssa. Kaavat sanoivat että hän tarvitsisi massiivisen voimanlähteen. Tohtori parin tunnin pohtimisen jälkeen sanoi "No jos olisi supernova, tämä onnistuisi helposti." Uriel katsoi häntä vakavasti ja nyökkäsi. "Olet oikeassa. Jos tämä planeetta sattuisi muuttumaan energiaksi, ei se oikeasti haittaa. tiedätkö miksi?" Nainen naurahti "koska jos emme tee mitään, kuolemme kuitenkin". Urielle hymyili tietäväisen näköisenä. "Jotain sinne päin. Kun lähetämme tuon komistuksen menneisyyteen, hänellä on riittävästi aikaa estää tämä katastrofi, ja asettaa aikalinja uusiksi. Uudessa aikalinjassa uusi sinä ei murehdi planeetan räjäyttämistä eikä araknideja, koska nämä asiat eivät toteudu." Michelle tuijotti maata vakavana. "...